PikaSYTYCK11

Kaikki langat on päätelty! Enää puuttuu napit. Joskus ensi viikon aikana täytyy piipahtaa nappikaupassa.

28 kissakuvaa alle viidessä minuutissa

Naps




Naps




Naps




Naps

 


Naps

 


Rauhallista Joulua Kerrostalon Eläintarhasta!

Vihdoinkin eli SYTYCK10

Ei, tämä ei tarkoita sitä, että työ olisi valmis. Tämä tarkoittaa stiä, että helma on vihdoinkin valmis. Jäljellä on enää kaulus ja lankojen päättely. Langanpäitä sitten riittääkiin siitä huolimatta, että puolet niistä sai nätisti pääteltyä reunavirkkauksen sisään suoraan virkatessa. Helman dominot alkoi jo olemaan sen verran pakkopullaa, että olin lähes kolme viikkoa kokonaan kutomatta, kun en antanut itselleni lupaa kutoa mitään muuta ennen kuin helma on valmis. Tosin tässä jouduin sen verran joustamaan, että sain yhdet puolivälissä olleet lapaset valmiiksi ajallaan. Ei siis tullut itselle ne lapaset. En mä kyllä nytkään anna itselleni lupaa kutoa mitään muuta ennen kuin koko työ on valmis, mutta nyt päästään jälleen houkuttelevimpiin vaiheisiin. Ei kuvia, mutta sen verran voin kertoa, että paita mahtuu päälle. Olen siis saanut tiheyden oikein mallitilkkuun ja onnistunut myös mittaamaan itseni.

Matkalaukkukissa

Tähän asti meillä on matkalaukkuihin kaivautunut ainoastaan Hastuli. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Ulkoilua

Käytiin me Hastulin kanssa ulkona viikko sitten, mutta laiska henkilökunta ei oo jaksanu kertoa siitä.



Mitäs tuolla puskassa on?



Tuolla olis lintuja ihan metrin pässä, mutta on niin pahuksesti lunta.

Pitäisiköhän huolestua?

Kävin postista hakemassa mp3-soittimeni. Postisetä meni ettimään mun pakettia ennen kuin mä ehdin antaa sille mun noutolappua. Noo, ehkä mä oon sitten vaan jäänyt hyvin mieleen niistä zooplussan paketeista. Niistä kun puuttuu mun nimestä ääkköset, mikä mun kohdalla tekee tasan puolet kirjaimista. Ihmettelen kyllä sitäkin, että ne samat ääkköset puuttui nytkin vaikka tilaus tuli suomalaisesta nettikaupasta.

ZooPlussaa ja SYTYCK9

Tein viime viikon perjantaina tilauksen zooplussalle. Tänään se saapui. Ihan odotetussa aikataulussa.





Ensin ihmettelin, miksi Hastuli on niin pahuksen kiinnostuneena kaivamassa laatikkoa ja muutkin kissat pyörii jaloissa. Ei ne nyt ennen oo ihan noin kiinnostuneita ollut. Laatikkoa kaivaessani muistin sitten tilanneeni kissoille valeriaanalelun.



Puolen tunnin käyttökokemuksella voin allekirjoittaa molemmat blogimaailmassa esitetyt väitteet: Kissat menee siitä sekaisin ja se haisee TOSI pahalta. Puolen tunnin käytön jälkeen suljin sen takaisin pussiinsa. Valmistajalla on kyllä ollut ajatus hommassa mukana. Lelu tulee uudelleen suljettavassa minigrip-pussissa. Tai sitten varastotyöntekijät ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ilman pussia.



Hastuli halus ehdottomasti nuolla lelun kokonaan.



Hipuli aloitti järsimällä. Hipuli, jota lelut ei yleensä kiinnosta pätkääkään. Savu joutui tyytymään kiehnäämään vieressä.



Tappeluksi homma meni yllättävän nopeasti, mutta onneksi nujakka oli lyhyt.

Tällä kertaa mukana oli myös ensimmänen bonuksilla hankittu tuote: Furmaster (oletettavasti Furminatorin kopio). Kissoilla oli aivan muuta mielessä kuin harjausta, mutta jo pikainen kokeilu todisti harjan tehokkuuden.

Maanantaina isännälle tuli postissa erään kodinkoneketjun kanta-asiakastarjouslehti. Bongasin sieltä uuden Sony Walkman mp3-soittimen. Eilen sitten lähdin selvittelemään mitä laite maksaa muualla, ale kun oli lehdessä vaivaiset 10 euroa. Katselin tietty samalla myös muita vaihtoehtoja. Mp3-soitinta minulla ei ole ennestään, joten sikäli vieras laite oli kyseessä. Päädyin kuitenkin koneboxin nettisivuille. Siellä ei Sonyn laitteita ollut, mutta iskinkin silmäni Philipsin soittimiin. Kahdessa mallissa oli todella hyvä tarjous. Lähempi tarkastelu osoitti, että halvempaa versiota ei saa nettikaupasta (mikä mun mielestä tarkoittaa, että nettikauppaan varattu erä on jo myyty loppuun). Yritin sitten ostaa sitä kallimpaa versiota. Kaikki meni hyvin kunnes koneboxin olisi pitänyt ohjata minut nettipankkiin maksamaan. Siihen tilttas. Yritin useita kertoja pienillä tauoilla välissä. Jonkin ajan kuluttua päätin sitten kokeille, josko visan kanssa onnistuisi paremmin. Koneboxi ohjasi minut nätisti luottokunnan sivuille. Näpyttelin kortin tiedot ja painoin maksa. Luottokunta halusi tarkastaa mun henkilöllisyyden nettipankkitunnuksien avulla. Eli luottokunta lähti siirtämään minua nettipankkiin. Siihen tilttas taas. Useampi yritys tuotti saman tuloksen. Tässä kohtaa olin aika kiukkuinen, koska pelkäsin tietty, että myyniterä loppuu kesken, mutta pakko oli iltavuoroon töihin lähteä. Iltavuoron jälkeen haahuilin hetken netissä ja ajttelin jo mennä nukkumaan, kun muistin, että minun piti yrittää uudestaan ostaa sitä soitinta. Kaksi yritystä nettipankin kautta tyssäsi samaan kohtaan, mutta eri virheilmoituksella, kuin aikaisemmin. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä kerran visalla ja sit nukkumaan. Näpyttelin taas luottokunnalle tiedot ja painoin maksa. Selain palasi koneboxiin ja konebox kiitti tilauksesta. MitVit? Miksei se nyt pyytänyt tunnistautumista pankin kautta? Hetken olin ihan pellolla, mutta sitten koitti (joulun) riemu. Oli kiva mennä nukkumaan.

Alkuperäisen mainoksen mp3-soitin oli 4Gb suuruinen ja varustettu myös radiolla. Hintaa alessa 69 euroa, normaalihinnan ollessa 79 euroa. Tilaamani soitin on 16Gb suuruinen ja sisältää myös mainitun radion. Hintaa tilaukselle postikuluineen kertyi 78.90 euroa ja normaalihinta ilman postikuluja olisi ollut 109 euroa. Olen saanut joululahjani (viime vuonna ostin uuden tietokoneen veronpalautuksella).

SYTYCKiin voisin sanoa sen verran, että kyllä kestää helman dominoruutujen neulominen. Yllättävän paljon vie aikaa. Sen jälkeen on vielä tehtävänä kaulus ja lankojen päättelyt. Vielä on reilu kuukausi aikaa, joten uskon saavani työn ajoissa valmiiksi.

PorkkanaSYTYCK

Puolivälin porkkanakilpailussa kysellään tanssikenkien perään, eli missä kudot.

No mulla on tämmöinen ihana oma viihdenurkka.



Oliivinvihreän samettinojatuolin löysin kirpparilta, olisko siitä nyt puolitoista-kaksi vuotta aikaa. Tuoli oli ehjä ostettaessa, mutta kissat on hyviä kuluttumaan kangasta. Käsinojassa on reikä paikkausyrityksestä huolimatta. Ikean hyllykön kotiutumisesta voi lukea vanhemmasta postauksesta. Hyllykön neljä lähintä lokeroa on ne tärkeimmät. Ylemmässä kahdessa on papereita ja aiheeseen liittyviä kirjoja. Alemmassa kahdessa on pieni varasto lankoja sekä puikot.



Uuden tietokoneen ostin itselleni viime jouluna joululahjaksi. Siinä on riittävä näyttö. Videotykistä tulee ja kooksi olen mitannut 43 tuumaa. Tietokone toimii mulla siis myös dvd-soittimena. Jokunen elokuva, sekä tv-sarjan jakso on tullut kutoessa katsottua(kuunneltua). Näppikselle olen ihan itse väsännyt telineen, jonka voi vetää näppärästä nojatuolin eteen ja työntää pois kun ei tarvitse. Neuleiden kannalta kuitenkin tärkeimmät asiat löytyy tuon näppistelineen alta. Eli iso muuttolaatikko, joka toimii keskeneräisten töiden varastona. (Juu, SYTYCK on päällimmäisenä). Laatikko on myös sopivan korkuinen ja niin sopivalla etäisyydellä, että siihen on kiva nostaa jalkansa. Näytön vasemmalla puolella on vielä erittäin valovoimaisella halogeenipolttimolla varustettu jalkalamppu. Lampussa on kaksi voimakkuusvaihtoehtoa.

Ja itse SYTYCK-neule edistyi tänä viikonloppuna oikein mainiosti. Olen juuri suunnittelemassa helman dominoruutujen sijoittelua. Sen jälkeen on enää kaulus kutomatta ja langanpäät viimeistelemättä.

Sytyck 7 ja muita neuleita

Päätin tehdä itselleni pikaisesti neulekoneella pikkujoulumekon. Ajatuksena oli palmikollinen joustinneule. Kahden aloituksen, monien pudotettujen silmukoiden ja yhtä monien kirosanojen jälkeen päätin vaihtaa mallineuleen pitsiin. Olinhan sentään suunnitellut tehdä mekkoon oikein vuorin, joten ei näykyisi rei'istä paljas iho. No siinäkin meni viisi aloitusta ennenkuin pääsin yhteisymmärykseen pitsikelkan kanssa. Olin jo aikaisemmin kesällä koetilkkuja neuloessani huomannut, että puuvilla käyttäytyy paljon paremmin kuin villa. Sisulla eteenpäin. Tuli tehtyä virhe kainalon kohdalla, mutta se olisi korjattavissa etukappaleessa. Tein vyötärökavennukset ja aloitin helmalevennyksiä. Neuloin siis kappaletta hartioista alas. Neuloin 60 kerrosta levennyksiä ja jätin työn yöksi seisomaan. Seuraavana päivänä työhön palatessani huomasin ensimmäisenä, että joku oli lukenut ihan itse kirjoittamaansa ohjetta päin honkia. Piti leventää 1 silmukka molemmissa reunoissa joka kuudes kerros 20 kertaa. Olinkin leventäny joka 20. kerros. Joo en pura 60 kerrosta ja laita työtä takaisin koneeseen kiinni. Irrotin työn koneesta ja kerin toisesta kerästä aloittamani langan takaisin. Siellä se nyt odottaa uutta inspiraatiota.

Ja tätä varten SYTYCK on jätetty väliaikaisesti oman onnensa nojaan. Ensimmäinen hiha on valmis ja toisesta puuttuu enää dominoruudut. Voin nyt jo tässä vaiheessa työtä kertoa, etten sitten ainakaan kymmeneen vuoteen kudo yhtään ainoata dominoa. Kyllä niistä ihan kivan näköisiä tulee, mutta hitto niitä langanpäitä ja jatkuvaa uusien silmukoiden poimimista.

Tänään oli vihdoin töihin ilmestynyt luvatut talvitakit. Meillä on siis työn puolesta käytössä niin sanotut huomiovaatteet. Oranssi pohja ja heijastinnauhat. Innokkaana tietysti heti kokeilemaan. Ihmettelin hiukan takkia, kun sen piti olla samanlainen kuin kesätakki, vain vuorilla varustettuna. Joo takki on ihan sopiva hartioista, mutta jos haluaa laittaa vetoketjun kiinni, täytyy helma nostaa navan korkeudelle vyötärön kapeinpaan kohtaan ja vähän vielä vetää mahaa sisälle. Linnutkin siinä jo nauraa, jos niin pukeutuu. Sanoin sitten asiasta heti pomolle, kun se tuli töihin ja se sanoi, että he oli kyllä tilannu toisenlaisia takkeja, mutta niitä ei ollutkaan saanut ja takit toimittava firma oli vaihtanut mallia. Ja mä kuulemma sain suurimman koon. No tossa iltapäivällä kahden aikaan pomo soitti ja kysyi minkä kokoinen tarvittais jos se tilais mulle erilaisen takin. Pistettiin sitten kaksi numeroa lisää ja eletään toivossa, että tulee sopiva. Tästä voi taas todeta, ettei oo naisia ajateltu miesten töihin (Juu, olen porukan ainoa nainen tuossa työssä).

Oho hups

Menin tänään aamulla seitsemäksi töihin. Olin ilmeisesti hiukan uninen lähtiessäni. Heräsin viisi kilometria lähdön jälkeen ihmettelemään miksi tässä on 80 nopeusrajoitus. Ei mun työmatkalla  ole kahdeksankympin rajoitusta. Hetken mietin, että missä helkutissä mä oon. Pääsin sentään suht nopeasti takaisin kartalle. Jonka jälkeen kirosin niin maan peevelisti, että mistä mä nyt ajan ja mä myöhästyn töistä. Pienen seikkailun jälkeen pääsin takaisin normaalille reitilleni ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa töihin. Tosin yhdessä risteyksessä pääsin toteamaan, että olipas liukasta, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. Pelottavaksi tämän asian tekee se, ettei minulla ole mitään muistikuvaa alkaen siitä, kun käännyin pihalta tielle päättyen siihen, kun tajusin olevani väärällä tiellä. Lisätäkseni vielä hiukan ihmetystä soppaan, mun on täytynyt kääntyä pois normaalilta reitiltä päätyäkseni sinne, missä kävin kääntymässä. Normaalisti mun reitti siis on kahden risteyksen jälkeen suoraa posottamista seuraavat kymmenen kilometriä. Eli kaksi ensimmäistä risteystä on mennyt oikein, mutta kolmannesta olen kääntynyt vasemmalle sen sijaan, että olisin ajanut vaan suoraan. Suoraan ajaessa siinä ei tarvi edes väistää ketään, eikä kyse ole valoristeyksestä. Ei ymmärrä.

Huutelen nyt täälläkin Emmuskaa liittyen Anna hyvän kiertää -postaukseen. Eli lapaset olis valmiit. Tarviisin vaan sun osoitteen, Emmuska, että voin lähettää ne sulle. Mun sähköposti on netcat80(at)yahoo.com. Ilmoitan tässä nyt samalla myös, että Anna hyvän kiertää -tarjous ei ole voimassa ikuisesti, vaan loppuu marraskuun viimeisenä päivänä.

Eilisiltainen röhnöttäjä

Ja joku tuimailmeinen kattimus

Taiteluita ja SYTYCK 6

Sainpa tässä jo useampi viikko sitten päähänpiston. Laitetaan radio kiinni tietokoneeseen, niin saadaan spotify kuulumaan normi kaiuttimista kuulokkeiden sijaan. Taka-ajtuksenahan tässä on se, että pääsee nauhottamaan musiikkia spotifysta minidiskille. No joo, se taisteluosuus. Tietokoneesa on etupaneelissa pistokkeet kuulokkeille ja mikrofonille. Olen käyttänyt sitä kuulokkeille ihan vaan sen sijainnin takia. Tiesin kyllä, että tietokoneen talapaneelissakin on samat pistokkeet. Joo, niitä on siellä takapaneelissa viisi kappaletta. Hämmmentävää. Mihin niitä niin monta tarvitaan. Ja kaiken hyvän lisäksi yksikään niistä ei näyttänyt toimivan. Siis kun mä laitoin radion ihan mihin vaan niistä kiinni, niin radiosta kuului musiikki noin kolme sekunttia. Siis kyllä ne on liitetty johonkin, mutta miksei ne toimi? No nyt mulla on radio kiinni siinä etupaneelissa, mutta kun isäntä tulee kotiin ja täytyy vaihtaa kuulokkeisiin, niin aina täytyy olla siirtelemässä johtoja. Tietokoneessa olis kyllä valokaapelipistokekin. Samoin kuin radiossakin, mutten ole ollenkaan varma, että haluan ostaa kallista valokaapelia vaan kokeillakseni josko se sitten toimisi. Siis kyllähän mä omistan yhden valokaapelin, mutta kun sitä ei ole käytetty tällä vuosituhannella, niin on aika turhaa lähteä etsimään sitä mistään.

Sytyck edistyy ihan hyvin purkoosin jäljiltä. Perjantain tavoite oli saada ensimmäinen hiha valmiiksi. No dominoruudut siitä jäi sitten lauantaille. Lauantaiaamulla sitten kudoin hihan loppuun ja päätin, että loppupäivä tehdään jotain muuta kuin kudotaan.

Ensin siivosin vähän ja illemmalla sitten kokosin 1500 palan palapeliä. Isäntäkin osallistui kokoamiseen noin kaksi tuntia. Palapelin kuvassa on lajitelma erilaisia makaroneja. Mun oli ihan pakko ostaa se ku mä näin sen kaupassa. Se tulee seinälle ruokapöydän päähän heti kun se vaan saadaan valmiiksi.

Purkoosi eli SYTYCK 5

Tänään ne vihdoin saapui. Ne kauan odotetut toiset puikot. Piti sitten heti alkaa tavaamaan ohjetta, että mitäs nyt. Olenhan toki lukenut ohjeen kertaalleen läpi, mutta ilmiselvästi en ole sisäistänyt sitä. Yli puolet tähän astisesta meni purkuun, kun olin tehnyt kädentien lisäykset väärin. Vois sanoa, että veetuttaa. Enimmäkseen kuitenkin se, että purkoosin takia joudun taas neulomaan edestakainsin. Että näin tällä kertaa.

Kaiken muun kivan lisäksi mulla on kohtalaisen kamala flunssa. Eilen harkitsin saikun hakemista ja soitinkin terveyskeskuksen ajanvaraukseen heti herättyäni. Iltavuoron heräämisaikana yhdeltätosita vaan oli terveyskeskukselle liikaa. Ne antoi kaks vaihtoehtoa. Joko soittaa puoli neljältä ja yrittää päästä päivystykseen tai soittaa seuraavana päivänä heti kahdeksalta, niin ehkä saa ajan. No mun soitosta siihen, kun ne soitti takaisin meni puolitoista tuntia ja siihen mennessä olin jo tullut tulokseen, että kestä n kyllä mennä töihin. Vuoro ei kuitenkaan sisällä fyysistä työtä tällä kertaa. Hiukan hirvitti vaan, kun piti taas se tunti seisoa pihalla. No ei mulla ollut kuin sukkahousut ja pitkikset housujen alla, sekä poolo, villapaita ja vuorillinen fleecetakki vuorittoman huomiotakin alla. Vuorilliset huomiotakit on tilattu, mutta kukaan ei tiä koska ne tulee. Ja meidän ei pitänyt niitä talvitakkeja alunperin edes saada. Siksi toi mun kesätakki on sellaista kokoa, että sinne mahtuu talvitakki alle.

Kissakuvahaaste: Kodinkone

Meillä on kolmen kerroksen väkeä. Hastuli viihtyy pyykkikoneessa, Hipuli kuivasurummussa ja Savu kuivausrummun päällä. Ikävä kyllä kuvaa ei ole kuin Hastulista ja sitäkin sai kytätä tovin. Mikesi niistä normaaleimmista toilailuista ole koskaan kuvia?

Näinhän sen homman pitää mennä...

Kävin viikko sitten lauantaina kirjastossa. Keräsin kainalooni neljä kirjaa ja lampsin lainausautomaatille. Siellä sitten huomasin, ettei mulla olekaan kirjastokorttia mukana. Samalla myös muistin, että olin ottanut sen lompakosta pois uusiessani lainoja netissä noin kaksi kuukautta sitten (lainojen uusimiseen tarvitaan tunnukseksi kirjastokortin numero ja se on vähän liian pitkä ulkoa muistettavaksi). Koko viikon sitä korttia ettin ja aloitin tietysti tietokoneen ympäristöstä. Lauantaina tein vielä suuretsinnänkin, mutta ei vaan löytynyt. Tänään sitten kävin töitten jälkeen kirjastossa hankkimassa uuden kortin ja lainaamassa ne neljä kirjaa. Tällä kertaa pääsin hommasta ilmaiseksi, sillä Turkuun on tullut käyttöön niin sanottu kulttuurikortti ja tavallisen kirjastokortin vaihtaminen kulttuurikorttiin ei maksa mitään. Seuraavalla kerralla se on sitten kuulemma neljä euroa. Ja sitten sitten siihen surkuhupaisaan osioon. Noin kymmenn minuuttia sitten löysin sen kadonneen kortin ihan tästä tietokonepöydältä. Just joo. No onpa sitten varakortti. Ne sanoi meinaan siellä kirjastossa, että tää vanha kortti käy yhä vaikka uus tehtiinkin.

Näin tehdään silmukkamerkkejä & SYTYCK 4

TTS metodiin tarvitaan neljä silmukkamerkkiä. Minulla oli ennestään kolme, joista yksi jo valmiiksi yhdessä työssä kiinni. Päätin sitten pikaisesti tehdä uusia. Justiinhan mä torstaina tein viisi lankavaihtopakettiin.

Tarvikkeet: Hopealankaa, paksuus 0.8mm, 5mm renkaita 1mm hopealangasta, kahdet pihdit sileillä kärjillä, yhdet pihdit pyöreillä kärjillä, katkaisupihdit, helmiä, torchi, sekä kuvasta vielä puuttuva dremel kiillotuslaikalla.



Leikataan ohuesta hopealangasta noin 4cm pituisia pätkiä sen verran kuin merkkejä aiotaan tehdä (sovitetaan pätkän pituus helmien kokoon ja määrään niin, että ylijäävä osuus on 1.5-2cm).



Sulatetaan lankojen toiseen päähän tippa torchilla.



Kiillotetaan langat dremelillä.



Pujotetaan helmet lankaan.



Otetaan langasta kiinni pari milliä helmen yläpuolelta pyöreillä pihdeillä. Otetaan lattapihdillä kiinni langan päästä ja kiepautetaan lanka pyöreän pihdin toisen kärjen ympäri ja sen jälkeen pihdin ja helmen välistä itsensä ympäri niin, että muodostuu lenkki. Katkaistaan ylijäämä lanka ja väännetään lenkki suoraan.



Lopuksi avataan 5mm rengasta hiukan lattapideillä ja pujotetaan äsken tehdyn helmiriipuksen lenkki renkaaseen. Suljetaan rengas huolellisesti, että renkaan sauma jää sileäksi.



Ja näin sinulla on silmukkamerkkejä, jotka sopivat maksimissaan 4mm puikoille.

En ole aikaisemmin muistanut tänne mainita, mutta sain SYTYCK-harjoituslaukun valmiiksi jo viime viikonloppuna. Siis työssä meni hiukan yli viikko. Ja mä suunnittelin tätä kilpailutyöksi. Aivan liian helppo loppujen lopuksi. Työn aikana opettelin tietysti dominoneuletekniikan, sekä silmukoiden luomisen virkkaamalla. Työn edetessä ja painon kasvaessa opettelin myös kutomaan molempiin suuntiin oikealla puolella neuletta, ihan vaan koska painavan neuleen jatkuva käänteleminen otti niin päähän. Neuletta oli sen verran jäljellä harjoiteltavaksi, että voisin sanoa nyt kutovani lähes yhtä nopeasti vasemmalta oikealle, kuin oikealta vasemmalle. Muutaman yrityksen jälkeen edestakaiseksi neuletekniikaksi valikoitui oikealta vsemmalle tavallisella suomalaisella tavalla ja vasemmalta oikealle amerikkalaisella langaheittotekniikalla. En siis saanut oikeaa kättä oppimaan pitämään lnagasta kiinni. Näin mun ei tartte irrottaa kättä langasta ollenkaan suuntaa vaihtaessani.



Lanka on Katia Samoa. Ostin langan noin vuosi sitten alennuslaarista hintaan 50 snt/kerä. Olin siitä jo kahden ja puolen kerän verran neulonut yhtä työtä, kunnes olin tullut siihen tulokseen, etten tykkää siitä. Siitä asti työ seisoi ufona odottamassa purkua. Yhdeksästä kerästä sain nyt tähän työhön kulutettua hiukan yli kuusi kerää.

SYTYCK 3

Nyt on suunnitelmat valmiina. Ja tältä se näyttää piirrettynä.



Langat on ostettuna. Puikkotarve ei ihan vielä ole täytetty. Tarvitsen työhön nelosen pyöröt. Haluan tietty käyttää Addin lace -pyöröjä. Yhdet on, mutta ne on työssä kiinni. Ja vielä sellaisessa työssä, jota en halua laittaa välillä apulangalle odottamaan. Kävin siis lankakaupassa katsomassa puikkoja. Nillä on ennen ollut tosi hyvin just Addin lace -puikkoja. Vaan ei ollut nyt. Lacea olis löytynyt 150 cm kaapelilla. Ei käy. Ostin sit yhdet tavalliset Addit. Niitäkään ei ollut, kuin ne yhdet. Laskin, että tarviin kahdet, ettei tarvi laittaa muita silmukoita apulangalle hihojen kutomisen ajaksi. Tilasin sitten netistä yhdet toiveiden mukaiset pyöröt. Bobin ja Nancyn hinnat oli noussut, joten googletin halvempia. Sain mä ne loppujen lopuksi euron halvemmalla hollannista, kuin Bobilta ja Nancyltä olisin Usasta saanut. Siltikin ne maksoi melkein 1,5 kertaa niin paljon, kuin paikallisessa kaupassa. Huoh. Pientä säätämistä.

Eilen vasta luin TTS-metodin "käyttö"ohjeet. No ei mitään yllätyksiä. Tänään otin ittestäni mitat. Seuraavaksi syötän ne TTS:n speardsheetiin ja tulostan. Sitten ei voikaan muuta kuin odottaa sunnuntaita kello kuutta illalla, että saa aloittaa. Hihojen neulomisen jälkeen täytyy käydä sen verran kaupassa, että saa napit kaulukseen. En kuitenkaan voi nappeja nyt lähteä etsimään, kun täytyy olla kaulanaukko tehtynä, että voin päättää tuleeko nappeja kuusi vai kahdeksan.

Ollaan tässä isännän kanssa päätetty tyhjentää kylpyhuoneen akvaario ja siirtää kalat eteisen akvaarioon. Kalat sopii yhteen olosuhdevaatimuksiltaan ja molemmat akvaariot on ollut vajaakäytössä. Ne siis myös mahtuu yhteen. Syyt miksi tähän päädyttiin. En vaan ole saanut aikaiseksi hankkia suunnittelemiani kaloja molempiin akvaarioihin. Ja kylpyhuoneen akvaario on ollut vähän huonolla hoidolla vaikean sijainnin vuoksi. Samasta syystä siitä on ollut myös hyvin vähän katseluiloa. Isäntä heti mun ehdotuksen jälkeen alkoi suunnitella akvaariota omiin koekeiluihinsa. Mun puolesta saa harrastaa sen kanssa ihan mitä vaan.

Tapahtui tänään ja eilen

Tiistaina satoi lyhyesti lunta. Suli heti osuessaan maahan. Tästä johtuen päätin, että on aika vaihtaa talvirenkaat alle. Käytän kitkarenkaita, joten ei tarvitse muistella milloinkas ne nastat saikaan laittaa alle. Tänään oli sitten se renkaiden vaihtoaika. Viime viikon torstaina kävin heittämässä tilauksen zooplussan. Toivoin, että olisi tullut jo eilen, mutta kun ei näkynyt niin arvasin sen tulevan sillä aikaa, kun olen niitä renkaita vaihtamassa. Zooplussan tilaukset kun yritetään kerran jakaa kotiin ja vasta sitten täytyy hakea postista. Renkaiden vaihdossa olin melkein puoli tuntia etuajassa, kun menin suoraan töistä sinne. Ei haitannut yhtään. Renkaat oli nimittäin jo alla ennenkuin se aika oikeesti olis ollut. Renkaiden vaihdosta ajoin postiin. Siellä kun odotti eräs toinen tilaus. Siinä odotellessani bongasin lattialta zooplussan laatikon ja pitihän sitä nyt heti kurkkia, jos se vaikka olis se mun laatikko. Olihan se. Lähipostin pariskuntakin ilmeisesti tunnisti mun nimen toisesta lähetyksestä, kun tarjosivat sitäkin mukaan ihan pyytämättä. Postisetä teki siitä oman lapun, kun enhän mä ollut kotona käynyt näkemässä ja hakemassa sitä oikeaa noutoilmoitusta.

Eilen tyhjensin vessasta yhden kissojen kiekkalaatikon ja täytin puhtaan tilalle. Yleensä Hastuli tarkkailee toimenpidettä ja käy heti tekemässä pissat laatikkoon kun hiekat on sisällä. Onpa joskus jopa jouduttu keskeyttämään herra, kun on ollut vasta laatikko ilman hiekkaa. Eilenkin Hastuli tuijotti vessan pytyn päältä toimitusta, mutta ennenkuin herra ehti tajuta, että nyt sais mennä, tuli Savu nurkan takaa ja kävi korkkaamassa hiekan. Hastuli oli vähän pöllähtäneen näköinen.

Ja eilen kajahti ensimmäiset joululaulut mun kuulokkeista. Juu tiedän, olen joulukaheli.

SYTYCK 2

Hajoitustyö on jo yli puolenvälin. Päädyin siis tekemään sen dominolaukun harjoituksena. Ja ostin TTS:n. Ajatus olisi tehdä tunika johon tulisi dominoruutuja helmaan ja mahdollisesti myös hihansuihin. Omat paidanneulontakykyni tietäen ajattelin paksuhkoa lankaa. Mielessä olisi siis novitan Isoveli. Satuin kaupassa näkemään siinä herkullisia värejä.

Tunnustuksia ja uuta kivaa

Sain Kissat kerällä -blogilta tuplatunnustuksen.

Cherry on top -Award

Tällaiset säännöt tulivat mukana:

1) Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle

2) Kerro 3 asiaa, joita rakastat

3) Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Ja Beautiful Blogger -Award

Säännöt: Kerro seitsemän asiaa itsestäsi ja jaa tunnustus seitsemälle blogille.

Heti alkuun ilmeni handicap mun taidoissa. En osaa liittää tunnustuksiin kuuluvia kuvia tänne. Mutta ei anneta sen haitata menoa.

Siis seitsemän asiaa minusta (eläintarhastani):

1. Minun ensimmäinen kissa oli valko-oranssia raidallinen ja sen nimi oli Viiru. Se vietiin maalle navettakissaksi, mutta talon muut kissat ajoivat tulokkaan pois. :'( Kylältä kuului kyllä vuosien mittan terveisiä kissan elämästä, mutta en vaan koskaan saanut aikaiseksi käydä katsomassa Viirua valitsemassaan kodissa.

2.Olen lukenut itselleni kolme ammattia, enkä vieläkään melkein 30 vuoden iässä työskentele missään niistä. Ensimmäinen ammattitutkintoni on Kudonnan Artesaani. Rakastan kudontaa. Ei vaan ole tilaa laittaa pystyyn kangaspuita. Äitini onkin siirtänyt omat "perintö"kangaspuunsa mulle. Äidin isä on ne tehnyt itse eikä ne ole olleet koskaan käytössä. Paappa on ollut haudassa n.20 vuotta.

3. Innostun helposti. Jopa siinä määrin, että välillä menee vähän yli. Mutta tasapainon vuoksi myös kyllästyn nopeasti.

4. Rakastan lautapelejä. Minulla on ystävä, joka rakastaa myös. Aina kyläillessämme toisillamme, me pelataan. Ostin hänelle jopa lautapelin häälahjaksi, kun tiesin, että varmasti tulee käyttöön.

5. Tykkään puutarhanhoidosta, mutta viherpeukaloni on silti keskellä kämmentä. Isäntä on tässä asiassa se parempi puolisko.

6. Lempielokuvani on Matrix. Tykkään muutenkin aivot narikkaan -toimintaleffoista. Ja jos höysteenä on vielä sci-fiä, niin aina parempi. Jostain kumman syystä myös luen sci-fiä. ;-) Nuorena aikuisena (ikävuodet noin 15-20) Kävin todella paljon elokuvissa. 18 kertaa vuodessa. Keräsin myös kaikki liput talteen arvostelulla 1-5. Yksi elokuva on minulta saanut ykkösen. Se on ainoa elokuva, jossa olen vilkuillut kelloa.

7. Minulla on kotona ihan oma viihdenurkka. Nurkassa on tietty tietokone, sekä iso muuttolaatikollinen keskeneräisiä neuleita. Tietokone on vielä hieman "viritetty", sillä näyttönä minulla toimii videotykki. Istuimena on kirpparilta löytynyt ihana oliivin vihreä nojatuoli. Hiirtä käytän suoraan nojatuolin käsinojalta ja näppistä varten rakensin telineen, jonka voi vetää nojatuolin eteen. Vietän varmaankin puolet hereilläoloajastani tässä nurkassa, joten voin kyllä sanoa rakastavani sitä.


Tässä kuvassa vain on jotain ihanaa rentoutta, lämpöä ja valoa.

Blogin sivupalkissa on blogisuosituksia -listaus. Siitä kaikki ansaitsevat tulla huomatuiksi. En siis anna tätä kenellekään erityisesti vaan kaikille jotka on mun lukulistalla.

Ja vielä vähän muita asioita. Lueskelin vähän aikaa sitten blogiin tulleita kommentteja, mm Pirjon kommentin, ja heti perään postitäti soitti ovikelloa ja toi mulle paketin Pirjolta. Aivan mahtavan ihana kaulahuivi. Kolme huovutettua palloa kissoille. Menee sopivasti jako kolmelle kissalle. (Niinkuin ne nyt muka leikkis nätisti jokainen omallaan) Ja viimeisenä yllärinä suklaalevy. Ja se korkataan heti kun tämä postaus on julkaistu.

Kissakuvahaaste: Tyyny

Ensimmäisenä ajattelin, ettei meillä tavata valloittaa tyynyjä, joten kuviakaan tuskin löytyy. Mutta kuinkas ollakaan, kuin tilauksesta Savu asettui eteisen lipaston päälle jätetyn sohvatyynyn päälle.

SYTYCK

So You Think You Can Knit. Olen ilmoittautunut tällaiseen haasteeseen. Haasteen henki ja sisältö nojaavat Televisio-ohjelma So you think you can dance:en. Suomessa lyhyesti Dance. Ensimmäinen tehtävä oli ilmoittautua omaa kudontatyyliä parhaiten vastaavaan tanssilajiin. Valintani oli baletti. Baletin kuvaus haasteblogista: Ihanaa, herkkää, kaunista ja runollista. Pitsihuivit hennoista langoista soljuvat sormissasi… mutta myös muissa neuleissa suosit pitsiä. Käyttämissäsi ohjeissa löytyy lähes aina jonkinnäköinen kuvakaavio. Langankierrot, ylivetokavennukset ja lisäykset ovat erikoisuutesi.

Kyllä. Ravelryn löytymisen jälkeen neuleeni ovat nojanneet vahvasti pitsien ja kaavioiden suuntaan.

Varsinainen haastekilpailu on nyt alkanut ja emo on valinnut minun haastetyylikseni Popping & locking. Tyylin kuvaus haasteblogista: Yksi liike kerrallaan. Moduulineulonta on sinun tyylisi. Jokainen projekti valmistuu moneen kertaan. Neulot pieniä kappaleita kerrallaan yhdistäen joko neuloen tai ompelemalla… riippuu sinusta. Kappaleiden kokoaminen, yhdistäminen ja ompeleminen ovat omat taiteenlajinsa ja sinä olet siinä mestari. Olet ehkä dominoneuloja tai viimeistelyekspertti...? Ja vielä haasteen saamisen yhteydessä emolta tullut haaste-/rohkaisuteksti: Nyt sinulla on elämäsi tilaisuus perehtyä neuleiden viimeistelyyn: pingotukseen ja kappaleiden yhdistämiseen! Tai ehkä olisit kiinnostunut oppimaan kappaleiden yhdistämisen työn edetessä?! Onko TTS-metodi jo tuttu? Entä miten olisi silmukoiden luominen jollain uudella tavalla? Tai opettele domino- ja konttineulontaa! Haasta itsesi etenemään askel, yksi neuleen osa, kerrallaan!

Päällimäinen tunne juuri nyt? Vaikeammankin haasteen olisi emo voinut valita. Tiedän kyllä, että neuleeni useinkin jämähtävät odottelemaan juuri sitä viimeistelyä, mutta se ei johdu siitä, että kyseinen toiminta olisi vastenmielistä. Muu toiminta vain on mielenkiintoisempaa. On minulla yksi huivi odottanut pingottamista jo viime joulusta lähtien, että ehkä tämä kuitenkin on juuri se oikea haaste minulle.

Seuraava tehtävä haasteen puitteissa on määritellä oma työ, hankkia materiaalit ja tehdä mahdolliset kokeilut ja mallitilkut valmiiksi. Varsinaista päähaastetta täytyy miettiä tovin, mutta lisähaasteeksi asetan heti itselleni KALenterihuivin valmistumisen vuoden loppuun mennessä. Huivi on nimittäin jämähtänyt maaliskuun malliin. Teille jotka ette tiedä mikä KALenterihuivi on, tässä lyhyt selvitys. KAL eli knit-a-long, neulotaan yhdessä. Tarkoittaa sitä, että mallin ohjeet ilmestyvät osissa, tässä tapauksessa kerran kuukaudessa vuoden ajan. Lisäksi huivi on niin sanottu sampler eli mallihuivi. Joka kuukauden pitsimalli on erilainen. Tavoite on oppia erilaisia peruspitsejä sekä pitsinkudontatekniikoita. Huivista sinänsä ei minusta tule kovin kaunis sillä ei ole mitään peruskuvioa joka jatkuisi läpi koko huivin vaan jokainen pala on aivan erilainen.

Omia mietteitä päähaasteeksi. Kontikasneule on tuttu vaikken sitä niin paljon olekaan tehnyt. ravelryssä mnulla on jonossa yksi pitsihuivi joka kudotaan juurikin kontikastekniikalla. Kontikassukat olivat pakollinen työ Artesaanikoulutuksessa. Dominoneuleeseen en kuitenkaan ole tutustunut aikaisemmin. Ravelryssä on varmasti dominotekniikalla tehtyjä laukkuja. Jotenkin tämä nyt kääntyy laukun suuntaan, mitä en muuten ole myöskään koskaan tehnyt. Lisäksi LOTR-sarjassa (Lord Of The Rings) on tulossa kudottu ja huovutettu laukku joka valmistetaan yhtenä kappaleena tekniikalla josta en ollut kuullutkaan.

Nyt se vihdoin tapahtui!

Piti tämä jo eilen postata töitten jälkeen, mutta unohtui.

Nousin hämähäkki neljän suoran tasopeleissä ykköseksi. Ohitin samalla myös opettajani, joka tippui kakkoseksi. Tasopelien lyhyt toimintaperiaate: Jos voitat itseäsi paremmalla sijalla olevan, nouset hänen tilalleen ja kaikki teidän välissä putovat yhden pykälän alaspäin. Jos voitat itseäsi huonommalla sijalla olevan, nouset yhden sijan ylöspäin. Ja vastaavasti, jos häviät itseäsi huonommalla sijalla olevalle, hän nousee sinun edelle. Jos taas häviät itseäsi paremmalla sijalla olevalle, sinulle ei tapahdu mitään. Olin kakkosena, kun voitin itseäni alempana olleen ja näin nousin opettajani ohi pelaamatta häntä vastaan. Säännöt johtaa myös siihen, että ylemmäs haastamisessa ei ole riskiä. Tietysti ylhäällä ollessa on vaikea haastaa aina vaan ylemmäs ja jossain kohtaa on pakko haastaa alaspäin. Oman lisänsä peleihin tuo se, että haastettu aloittaa aina ja tämän pelin kysessä olessa siitä on huomattavan suuri etu. Haastajana olet siis aina huonommassa asemassa. Haastaminen on myös rajoitettua siten, että voit haastaa vain 20 sijaa ylöspäin tai alaspäin itsestäsi. Lisäksi haasteiden määrä on rajoitettu: kerrallaan saa haastaa kaksi ja vastaavasti sinut voi haastaa kerrallaan kaksi henkilöä. Kun olet kerran lähtenyt tasopeleihin mukaan, on haasteet aina vastaanotettava. Lisäksi samaa pelaajaa ei voi haastaa kahteen viikkoon edellisen pelin loputua. Tietysti jos hän on haastanut sinut, niin sinä voit kyllä haastaa hänet., mutta kuten aikaisemmin sanoin, haastetulla on suuri etulyöntiasema pelin aloittajana.

Työkaverit varmaan piti hulluna, sen verran leveä virne oli naamalla töihin mennessä. Voitto siis tapahtui kymmenen minuuttia ennen töihin lähtöä. Aikaisemmin ammulla olin jo noussut reversin (othello) tasopelissä samalla tavalla ykköseksi. Tavoitteeni siinä pelissä täyttyi ja koska olen jokseenkin kyllästynyt siihen, lopetin kyseisen tasopelin pelaamisen.

Viime aikojen tapahtumia

Vihdoinkin saatiin aikaiseksi kantaa se kymmenen tiiliskiven painoinen tulostin alakerrasta yläkertaan. Ja kukas sen valoittikaan? Alakerrassa kone oli aina valmiustilassa, eli virta päällä. Nyt on pakko pitää kiinni, kun kissat kävelee yli ja painelee nappeja mennessään ja sit se lämpiää ihan turhaan (kyllä, näytössä lukee lämpiää, ei lämpenee).
Viikolla kävi myös remonttimies maalaamassa parvekeen kaiteet. Tuli ensimmäisen kerran tiistaina hiukan ennen kuin mun piti lähteä hammaslääkäriin. Ei ollut paikalla enää kun tulin takaisin, mutta kävi myöhemmin vielä vilkaisemassa ja ilmoitti samalla tulevansa vielä kerran. Toi viimeinen kerta osui sitten perjantaille. Olin jopa koko sen ajan kotona. Äkkiä otin kuvan, kun remonttimiehellä oli täysyleisö.
Olen viimeisen kahden viikon aikana tehnyt sekä lisävuoroja, että vaihtanut vuoroja töissä, kun on porukkaa ollut sairaana. Tälläkin viikolla olis sanut pari lisävuoroa, mutta nyt mä kieltäydyin, kun olen sitten itsekin saanut sen flunssanpoikasen.

Akvaariossa on taas kutua. Toivottavasti tämä nyt edistyis vähän pitemmälle.

Laita hyvä kiertämään

Kissat kerällä -blogista bongasin tämmöisen lahjontajutun.

Eli säännöt hyvin yksinkertaisesti: Lupaan kutoa lapaset kolmelle ensimmäiselle tähän postaukseen kommentoineelle. Vastavuoroisesti Sinun täytyy luvata omassa blogissasi jatkaa tätä, eli lahjoittaa kolmelle seuraavalle kommentoijalle jotain.

Lapasiin käytän Nalle-lankaa. Värikartta löytyy täältä. Ilmoitathan postauksessasi haluamasi värin. Yritän kaikkeni, että lapaset olisivat Sinulla jouluun mennessä, mutta ihan sataprosenttista varmuutta en uskalla luvata. Aloittamaan en joka tapauksessa pääse ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon.

Kissakuvahaaste:Plussat ja bonukset

Tarinan joudun kertomaan random-kuvien kera, sillä itse bonus oli niin lyhytikäinen, ettei siitä ole kuvia.
Nämä ei ole bonuksia. Nämä on ihan varta vasten ostettuja vaikka hyvin on leikittykin.Zooplussalta tuli 10 Kilon kuivaruokapaketin mukana kaksi kuminauhalla ja huiskan varrella varustettua lelua. Leikitin sitten kissoja heti, kun olin ruuat kaappiin saanut.
Leikkihetken jälkeen nostin lelut melko korkealle hyllylle, paikkaan jossa kissat ei ollut ennen käynyt. Isäntä tuli myöhemmin kotiin ja ihmetteli huiskan jäännöksiä.
Minä sitten etsimään mihin lelut oli kadonnut. Toinen taisi olla jo siinä vaiheessa suolistettu, eikä toista näkynyt missään. En kovin tarkkaan kumminkaan etsinytkään.
Ihmettelin vain kissojen suunnatonta kiinnostusta leluihin, joten kaivoin paketin takaisin esiin. Kyllä siinä paketissa luki vihreän kirjavalla taustalla suht pienellä vihreällä tekstillä, että niissä on kissanminttua. Tuli se toinenkin lelu seuraavana päivänä vastaan yhtä suolistettuna. Niin, että hauskaa oli kokonaisen vuorokauden.

IKEA-ihme

Jos ei IKEAsta muuta hyvää keksi sanoa, niin osaa ne ainakin tehdä helposti koottavia huonekaluja. Puoli tuntia yksin ja mulla on hyllykkö viihdenurkan suojana.
Savu ehti ensimmäisenä tarkastamaan lopputulosta. Savu myös yritti aluksi tulla avustamaan kokoamisvaiheessa, mutta luopui yrityksistä nopeasti.
Hyvänä kakkosena tarkastuksen hoiti Hastuli. Hastuli myös varasi itselleen nimikkohyllyn. Hipuli ei tarkastusta suorittanut. Ainakaan minun nähden.

Ennen tämän IKEA-ihmeen kokoamista täytyi koota yksi vitriinikaappi, joka oli purettu ja siirretty seinän maalauksen tieltä. Sen jälkeen piti siirtää tavarat takaisin vitriinikaappiin astiakaapista. Sitten vielä oli siirrettävän astiat pahvilaatikoista Hyllykkölaatikon päältä takaisin astiakaappiin. Siis ennen seinän maalausta siirsin kaikki lasiset ja posliiniset astiat kaapista laatikoihin, että kaapin pystyi vetämään irti seinästä. Kun kyseinen seinä oli maalattu ja oli aika siirtyä seuraavaan, ajattelin, että vitriinikaapin sisältö on särkyvämpää kuin astiakaapin sisältö ja näin ollen siirsin ne astiakaappiin. Meillä kun noi kissat tuota ralliansa ajoittain vetää ja olisivat saattannet törmäillessään töniä myös niitä laatikoita tuolla eteisessä.

Kardinaalimoka!

Huomasin tuossa perjantai-iltana yhdentoista aikoihin laskeneeni nypyläni väärin. Laskin siis nypylät pareittain tyyliin kaks-neljä-kuus-jne. Ja kun kerran pareittain laskin niin ajatteli myös, että mullahan on niin-ja-niin monta paria nypylöitä. Just joo. Ei ku niitä just niin monta ku siitä laskutoimituksesta tuli tulokseksi. Siis mulla on puolta vähemmän nypylöitä ku mä luulin ja mä sentään laskin ne kolmeen kertaan. Enkä silti huomannu perustavan laatuista virhettä koko laskutoimituksessa. Puutos on nyt sit sitä luokkaa, ettei anopillakaan oo niin montaa nypylää, kun mulla on jo osa niistä lainassa. Ja tilaamaan ei tietty pääse ennen maanantaita. Työtä on jo aloitettu kahden päivän verran. Ottaa jonkun verran kupoliin. Nypylätkin vielä makssa ihan hunajaa. Toki mun oli jossain kohtaa tarkoitus hankkia lisää, mut tää aikataulujuttu on nyt vähän paskempi.

Jos jotain positiivista haluaa hakea asiasta, niin ehkä mun tilaama puolauslaite tulee siihen mennessä kans. Tai oikeestaan olis paree tullakin. Oon mä sen verran kypsä tohon langan pyörittämiseen.

Nypylät vähän nyppii

Joo. Pyöritän tässä kolmatta päivää lankaa nypylöihin. Sunnitelmissa on iso työ ja siihen tulee 82 paria nypylöitä plus laanalangat, Yhteensä 90 paria. Siis 180 nypylää. Noin kolmanneksessa oli valmiiksi lankaa. Osassa kuitenkin aika vähän, joten tiedossa on langanjatkamista kesken työn. Mulla oli ittellä 70 paria nypylöitä joten lainasin anopilta loput 20 paria. Kahdessa viikossa tarttee työ saada valmiiksi, muuten myöhästyy. Kyse on siis lahjasta.

Ja se työ sitten. Joku taas kokeilee rajojaan oikein viimesen päälle. Ei tietenkään mistään valmiista mallista vaan ihan omasta päästä. Ja se mun nypläyskokemus: Puoli vuotta 12 vuotta sitten. Pari viikkoa sitten nypläsin kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin erilaisia lyöntejä. Sanoisinko, että epäonnistumisen riski on huomattavan suuri. Kun vielä laksetaan mukaan mun vastavien päähänpistojen onnistumisprosentti, niin ei hyvältä näytä. Mut jos ei uskalla kokeilla, niin mistä sitä sitten tietää mihin pystyy ja mihin ei?

Äsken huomasin, että kihlasormus tuntui aika löysältä kädessä. Siitä innostuneena kaivoin vihkisormuksen esille ja sovitin sormeen. Hihhei. Se mahtuu taas. Ei oo ainakaan puoleentoista vuoteen mahtunut. Viime kesänä kerran koitin ja 15 sekunnissa sormi sinersi silminnähden. Olin jo henkisesti valmistautunut nöyrtymään ja käymään kultasepällä suurentamassa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat sormukset on halkaisijaltaan samankokoisia (vihkisormus taisi olla muistaakseni jopa puolikkaan koon isompi eli neljännesmillin). Mutta kihlasormus on vain 3 mm leveä ja aina sormessa, kun taas vihkisormus on 8 mm leveä ja sormessa vain ajoittain (ei ikinä töissä työn luonteesta johtuen). Joten kihlasormus on kaivanut itselleen kolon kun taas vihkisormus sitä tuskin olisi tehnyt vaikka aina olisikin ollut sormessa. Nyt mä saan kumminkin huomenna sormukset sormeen yhteen tilaisuuten. Jee.

Kissat kuvissa