Keskiaikaiset ruokailuvälineet

Tämä keskiaikaharrastus on siitä outo, että tapahtumissa pitää olla omat ruokailuvälineet. Ajankuvaan kuuluu puiset lautaset ja tarjottimet, keraamiset astiat ja hienommissa piireissä myös juomalasit. Minun välineistö on toistaiseksi keskittynyt pelkästään keraamisiin astioihin. Poikkeuksena lusikka ja tietenkin veitsi. Ajankuvaan kuuluu myöskin haarukan puuttuminen ja sormin syöminen. Veitsikin on mallia terävä puukko.

Mutta tässä kuvassa on minun ensimmäiset astiani.



Muki on Turun keskiaikamarkkinoiden siideri-/oluttuoppi. Niitä talosta löytyy kahdeksan kappaletta, eikä semmoista siis tarvinnut harrastuksen vuoksi hankkia. Puulusikka löytyi myös lusikkalaatikosta. Puukon olen itse (ainakin melkein) valmistanut 90-luvun lopussa ihan koulutyönä. Se on vain tähän asti ollut koristeena, joten isäntä joutui sen teroittamaan käyttöönoton yhteydessä. Lautanen on ainoa harrastusta varten näin alkajaisiksi ostettu esine. Sekin on marketin kukkaosastolta. Siis perus ruukunaluslautanen. Toimittaa ruokalautasen virkaa oikein hyvin.

Tässä nyt kolme kertaa erilaisissa paikoissa ruokailuvälineitä käytettyäni, on esiin noussut halu/tarve laajemmalle valikoimalle. Ensisijaisesti pienemmälle syvälle lautaselle ja pienelle kupille. Puolen litran tuoppi ei aina ole se sopivin. Haluaisin myös metallisen lusikan. Yksi ainokainen kirpputorikäynti Turussa tuotti seuraavan tuloksen.



Oikeassa alanurkassa oleva jalallinen kuppi on minun itsetekemä. Peruja parin vuoden takaiselta keramiikkakurssilta (jota en muuten edes käynyt loppuun asti). Muut on kirpputorilöytöjä ja koko läjälle kertyi hintaa huikeat 6,80€. Vasemman reunan syviä lautasia myydään sekä keskiaikamarkkinoilla, että ainakin joulumarkkinoilla Turussa. En ole koskaan hintaa sen tarkemmin katsonut, mutta käsityönä olettaisin kappaleen maksavan vähintään 10€. Keskellä oleva kartion muotoinen kulho taasen on ihan teollista tuotantoa, enkä sen lähteestä sen tarkemmin osaa sanoa. Kipon sisäpuolelle on leimattu elintarvikekelpoisuudesta kielivä merkki. Takareunan kaksi korvallista mukia on pohjasta löytyvän leiman mukaan Turun käsityöläismuseosta kotoisin. Tuskin nekään sieltä kuitenkaan ihan 0,50€ kappale lähtee. Pikariparin jalassa on kohokuvio, joka vaikuttaa käsin tehdyltä. Muutenkin pikareissa on juuri sen verran eroa, että käsityöstä lienee tässäkin kyse.

Näin kirpparilla myös puutarjottimen viiden euron hintaan, mutta koska en sitä heti ottanut, niin seuraavana päivänä sitä ei enää ollut.

Tässä vielä yksityiskohtaisemmat kuvat pikareista, sekä omatekemästäni jalallisesta kupista.

Terveisiä Talvi-illasta

Voi että mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina ajettiin Turusta Gythan kanssa Valkeakoskelle Kariniemen leirikeskukseen. Leirikeskuksen ajo-ohjeissa kiellettiin käyttämästä GPS:ä, joten oletettavasti sillä ei olisi paikalle osannut. Otin sen kuitenkin mukaan, koska siinä on tarkempi nopeusmittari ja Turun ja Tampereen välillä on pirun monta pönttöpääpoliisia (eli kameratolppaa). Ja tälläkin kertaa yksi välähti gepsistä huolimatta. Jotta uskotaan, että tekevät taas turvavyövalvontaa (mulla on siis kaksi kertaa aikaisemmin välähtänyt ilman, että olisin ajanut enemmän kuin 2 km/h ylinopeutta, kummastakaan ei koskaan kuulunut mitään).

Mutta se viimeinen pätkä Valkeakoskelta perämettään. Mulla oli Google mapsista tulostetut lähestymiskartat ja ajo-ohjeet, mutta silti usko loppui 2.3 km ennen toiseksi viimeistä risteystä. Piti gepsiltä kysyä jotta ollaanko ajettu ohi. Pimeässä oli ilkeä ajaa karvan mettäautotietä isompaa tietä sen viimeiset 15-20km. Ajettiin semmoista 30-40 km/h. Yhden gepsineuvon kera löydettiin kuitenkin perille ihan kertaheitolla. Perille saavuttiin puoli seitsemän aikaan. Ihan sopivasti, kun tapahtumapaikka aukesi kuudelta. Huoneet oli selvästi ajateltu keskenkasvuisille ihmisille. Huoneissa oli neljä kiinteä kerrossänkyä, jotka vaikuttivat normaali kapeammilta ja lyhyemmiltä. Ajoissa paikalla pääsin valitsemaan alapedin, jonka kuitenkin luovutin hyvästä syystä toiselle. Tein viittani hiukan ylikokoisena, jotta voisin sitä tarvittaessa käyttää lisäpeittona. Se tulikin tarpeen. Saimme päätyhuoneen ja sitä myöten sen kylmimmän. Sopi mulle vallan mainiosti. Nukun paremmin viileässä.

Iltapalan jälkeen haikailin saunaan, mutta ujona en uskaltanut sinne yksin lähteä. Sitten huomasin kahden huonekaverin olevan sinne menossa ja tuppauduin mukaan. Kello oli kymmenen tienoilla. Ulkolämpötila lähempänä 30 pakkasastetta. Matkaa päärakennuksesta saunalle noin 150-200 metriä. Saunarakennus on ilmeisesti lämmittämätön sillä pienehkö pukuhuone tuntui avotakasta huolimatta olevan niukasti plussan puolella. Siis ilman lämpötila. Lattia oli pakkasella ihan vaan siitä päätellen, että jaloissa pesuhuoneen puolelta kantautunut vesi jäätyi lattiaan. Pesuhuoneessa ei ollut juuri lämpimämpi, mutta kuumista suihkuista johtuen hyvä sumu ilmassa. Lattialla oli muoviritilät, joilla oli huomattavsti mukavampi kävellä. Mulle kerrottiin etukäteen, että sauna on kokoa 30 henkeä. En mä silti etukäteen ymmärtänyt kuinka suuri se oikeasti oli. Varmaan saman kokoinen kuin pesuhuone ja pukuhuone yhteensä. Kyseessä oli siis sekasauna ja kaikki saunojat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Laskin yhdessä vaiheessa 22 ihmistä ja kaikilla oli vielä ylälauteilla hyvät kyynärpäätilat. Mielessä jo kävi yhdessä vaiheessa käydä pyörähtämässä hangessa, mutta hylkäsin ajatuksen pelätessäni jalkojeni jäätyvän. Ei tullut avantokenkiä mukaan. Tyydyin sitten vaan istuskelemaan kylmähkössä pukuhuoneessa. Hyvä höyry sielläkin ihosta nousi. Toisen saunomiskierroksen jälkeen peseydyin. Shampoo oli vähän jähmeätä ja vaikka hoitoaine juoksi paremmin, oli sekin peevelin kylmää.

Saunan jälkeen nukkumaan puoli yhdeltä. Nostin viitan ylös käärittynä, että voisin vetää sen tarvittaessa päälleni. Mulla oli ihan tavallinen hihaton yöpuku mukana, mutta riisuutuessani totesin olevan aivan liian kylmä sille. Päädyin pistämään päälleni pukuni paksuimman villamekon. Ja se olikin viitalla vahvistetun peiton kanssa juuri sopivasti.

Lauantaina aamupalan jälkeen ohjelmassa oli rottinkitaistelua. Taisteluun osallistumisen edellytyksenä oli runsaat suojavarusteet, joten taistelijat olivat ennakkoon hyvin tiedossa. Ilmoittautumisen yhteydessä jokaiselta edellytettiin nimen laittamista nakkilistaan johonkin kohtaan. Ilmoitin olevani halukas toimittamaan turnajaisnaposteltavat turnajaispaikalle. Nakki osoittautui kevyeksi ja sain siitä omasta mielestä kohtuuttomaan vuolaat kiitokset. Rottinkitaistelun jälkeen vuorossa oli lounas.

Lounaan jälkeen tarjolla oli jousiammuntakisaa. Tässä kohtaa pidin huolen olevani ajoissa ulkona ihmettelmässä, sillä etukäteen olin jo päättänyt pyytää päästä kokeilemaan jousiammuntaa. Odotellessani minulle selvisi, että kisa ammuttaisiin liikkuvaan maaliin. Luovuin jo ajatuksesta osallistua itse kisaan, mutta pyysin silti saada kokeilla jousta. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ammuin moderneilla jousilla koko yläasteen ajan ja siitä on jo 17 vuotta aikaa. Loppujen lopuksi ammuin yhden harjoitusnuolen paikallaan olevaan tauluun ja vaikka se menikin reippaasti yli, se meni kuitenkin taulun keskikohdan yli. Jousena siis tähtäimetön pitkäjousi. Kumpikin seikka minulle ennestään tuntemattomia. Päätin kuitenkin osallistua kisaan, kun kerran jousen omistaja oli myötyväinen asettansa lainaamaan. Pelin henkin oli, että niin kauan saa ampua kuin maali liikkuu. Kuitenkin maksimissaan kolme nuolta. Eipä sitä neljättä olisi kyllä kukaan ehtinytkään ampumaan. Positiivisena seikkana pidettäköön, että ehdin ampua kaikki kolme nuolta. Mutta ne meni edelleenkin yli. Ei yhtä paljon, mutta yli kuitenkin. Kisassa ammuttiin kaksi kierrosta joten sain vielä yhden mahdollisuuden korjata virheeni. Ja korjasinhan minä. Ensimmäinen nuoli tosin lensi vieläkin ohi, mutta tällä kertaa se meni sivusta ohi. Kaksi viimeistä nuolta sain kuitenkin tauluun asti. Ja vaikka tulos ensialkuun tuntuikin pettymykseltä, oli se sittenkin järjellä ajateltuna aika hyvä suoritus.

Sitten olikin pidemmälti vapaata oleskelua ennen hovia ja pitoja. Käytin aikani käsityön tekemiseen. Sain tapahtuman aikana valmiiksi toisenkin edellisessä postauksessa esitellyn pussukan. Hovissa sinänsä ei ollut enää ensimmäisen kerran jälkeen mitään yllättävää. Pidot sujuivat jotakuinkin samalla kaavalla, kuin yliopisto-tapahtumassakin. Ruoka oli pahuksen hyvää. Ensimmäisellä kattauksella paahtopaistia piparjuurikermalla, sekä salaattia. Paahtopaisti oli vain kevyesti reunoilta paistettu ja aivan älyttömän hyvää. Toisella kattauksella tarjolla oli ohraa, keitettyä kalaa, sipulijuustopiirakkaa ja kylmää kastiketta. Jälleen aivan älyttömän hyvää. Kolmannella kattauksella tarjolla oli tuorepastaa kokonaisena paistetun kanan ja sitruunakermakastikkeen kera. Taivaallista. Jälkiruokana oli ruusuvanukasta. Tähän mä tahdon ohjeen.

Päivän mittaan ehdin jutella Helgin kanssa. Pyysin häntä kertomaan juomanlaskijoiden killasta ja sovimme alustavasti, että esittelen sydäntalvenjuhlassa omatekemiäni kotiviinejä. Tällä pääsen mukaan kiltaan. Aikasemmin olin jo katsellut, että olisin kelvollinen räätälikiltaan, mutta en tiedä kenelle asiasta pitäisi puhua, joten mennään sitten perse edellä puuhun ja aloitetaan siitä "tärkeimmästä" killasta.

Myöhemmin illalla jousiammuntakisan järjestänyt marski oma-aloitteiseti alkoi minulle juttelemaan jousiammunnasta. Kovasti hän minua kannusti harrastuksen pariin ja olen toki siitä itsekin kiinnostunut. Jouduin harrastuksen lopettamaan yläasteen jälkeen muutettuani opiskelemaan paikkakunnalle, jossa harrastusmahdollisuutta ei ollut. Turkuun muutettuani yritin jälleen uudelleen lämmitellä harrastusta, mutta paikalliseen seuraan pääsee vain heidän alkeiskurssinsa kautta ja sinne taas tuntui olevan sen verran vaikea päästä, että ajattelin antaa heidän pitää tunkkinsa. Mutta jos nyt paremmalla "onnella".

Viikonlopun saldo:
-Jousiammunta on kivaa edelleen
-Sauna voi olla hyvinkin eksoottinen paikka
-Ensi kerralla ota mukaan kynttilänjalka ja kynttilöitä
-Ensi kerralla ota mukaan omaa naposteltavaa, ettei tarvii kuolata muitten syötäviä. Ainakin omenoita ja jotain makkaraa. Tapahtuman puolesta saa kyllä riittävästi ruokaa, mutta kun kade on luonteeltaan.
-Mukana olisi hyvä olla myös yksi, selkeästi pienempi kuppi. 

Hemmetti, että tuli hieno

Viitta on siis valmis. Valmistui jo eilen. Ja tänään alkaa se tapahtuma, mihin sitä tarvitsen.

Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.





Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.



Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.



Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.



Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.



Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.

Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.



Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.



Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.

Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.

Ja seuraava tulollaan

Edellisen postauksen nauhalle kertyi loppujen lopuksi pituutta 7,4m. Saisin siitä koko viitan ympäryksen, mutta haluan päätyihin leveämmän nauhan. Plus olen jo luonut sen toisen loimen. Mutta jos kiire tulee...

Ja tältä se nyt näyttää





Ja sieltä kaupasta oli sitten loppu just se tumman ruskea. Jouduin sitten tilalle ottamaan valkoista ja jakamaan loimen värit uudestaan. Kudontaetäisyydeltä nää toiset värit näyttää rumilta. Valokuvausetäisyydeltä näyttää jo paljon paremmalta. Toivoa sopii, että valmiissa viitassakin se näyttää hyvältä.



Lautapakka alkaa olemaan maksimikokoa (32 lautaa). Jos haluaa lisää lautoja, on pakko löytää ohutta, hyvälaatuista lankaa. Se hyvälaatuinen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ensimmäisen nauhan kokemuksen perusteella perussukkalanka nailonvahvisteellakaan ei välttämättä ole soveltuvaa lankaa. Olisin halunnut tähän loimeen kokeilla ryijylankaa, mutta kaupassa ei ollut riittävää valikoimaa väreissä. Tilaamalla sais, mutta kun mitään ei voi koskaan ajatella ajoissa, niin pakko oli saada langat heti. Tää Vuorelman Veto on kyllä tähän paksuuteen riittävän hyvää. Kyllä se hiukan kuluu tehdessä, mutta tätä pystyy jopa purkamaan. Mun ensimmäistä lointa oli turha kuvitella purkavansa kahta kudetta enempää.

Lautanauhaa pukkaa

Joo-o. Tammikuun loppupuolella olis taas keskiaikatapahtuma ja siihen menessä tarttis viitan. Kangas on ostettuna ja pestynä. Enää tarttis kutoa lautanauha joka reunalle. Viitta on suorakaide kokoa 150x200cm. Vähän turhankin iso, ainakin tolta lyhyemmältä sivulta, mutta en mä viitteis sitä alkaa leikkelemäänkään, kun ei mulla ole käyttöä sille ylimääräiselle suikaleelle. Eikä nyt ole kyse kuin jostain 20-30 sentistä. Jotta lautanauhaa tarttis pitkälle sivulle yhteensä 4 metriä ja lyhyelle sivulle yhteensä 3 metriä. Tarkoitus olis, että lyhyen sivun päätynauhat olis hienommat ja, jos ei nyt koristeellisemmat, niin vähintään leveämmät.

No eilen sitten loin loimen pitempää nauhaa varten. Meillä ei vaan missään ollut sellaista paikkaa missä olis saanut 9 metrin loimen tehtyä. Mutta onneksi meidän talossa on kellarikerroksessa neljän rapuna mittainen suora käytävä. Kaksi puristinta ja tuoli mukaan ja isäntä avuksi. Yksi puristin ovenkarmiin kiinni ja toinen tuoliin. Sitten tuoli sopivalle etäisyydelle ja isäntä istumaan päälle, ettei se tuoli pääse liikkumaan. 9 metrin loimi, koska viimeksi totesin kutistumisvaraksi 50%. Eli 10cm valmista nauhaa kuluttaa 15cm lointa. Tällä kertaa loin loimen suoraan lautanipun läpi. Oli muuten helppo langoitus laudoille. ;-)

Jaa niin, entäs se malli sitten? Mulle erittäin luontaiseen tapaan, päätin mennä tietojeni ja taitojeni yli silleen kilometritolkulla. Eli googletin lautanauhamalleja sekä suomeksi, että englanniksi. Löysinkin yhden hyvän sivun, mutta sitten menin vielä kuvahakuun kattomaa, että mitäs siellä olis tarjolla. Löysin sitten tämän (kuva ei tietenkään ole omani, joten siksi pelkkä linkki). Niin mutta, sehän on pelkkä kuva. Ei siellä ole kudontaohjetta. No entäs sitten? Piirretään se ohje.



Juu, olen nähnyt tuonnäköisiä lautanauhan kudontaohjeita, mut ei mulla ollu hajuakaan onko mun ohje oikein piirretty ja miten tuota edes luetaan. Jep. Taitojen yli kilometritolkulla. Tai kai mun pitäis tietää, että miten sitä luetaan, kun kerran itse sen piirsinkin, mutta ei mulla ollut hajuakaan tuleeko mun nauhasta sellaista, kun ajatuksissa olis. Riskillä menemään. Langoitus laudoissa oli kuitenkin sen verran yksinkertainen, että kyllä siitä nyt jotain ainaskin saa aikaiseksi. Jos ei sitten muuta kuin jotain kenoviivoja.

Mutta hipheijaa. Se toimii!



Tässä kuvassa on vain puolikas mallikerta, mutta se toinen puoli onkin sitten peilikuva. Mulla on nyt kasassa jotain 1,60m ja kahden metrin välistä. Jos mä vielä hiukan tänään kutoisin ja sitten huomenna jatkaisin. Tavoite olis saada tää loimi kudottua ennen, kuin palaan töihin torstaina. Sitten mulla on mahdollisuus saada se toinenkin kudottua sen verran ajoissa, että viitta tulee valmiiksi tapahtumaan mennessä.

Ongelmaksi on nyt muodostunut sellainen juttu, että molempiin nauhoihin varatut langat ei millään riitä ja mä ostin jo kaupasta yhden värin loppuun, eikä niistä kahdesta muustakaan toisesta jäänyt kuin yksi kerä. Sopii toivoa, että loppunut lanka olis toi oranssinruskea, se riittäis. Ja tumman ruskeeta olis useempi kerä jäljellä. Muuten menee toisen nauhan suunnitelmat uusiksi. Ja niitä kahta muuta kävin jo valmistajan nettikaupassa katsomassa, mutta molempien värien kohdalla luki tilapäisesti loppu.

Mitä jäi keskiaikatapahtumasta käteen?

Mulla oli kivaa. Osallistuin kolmeen eri opintoryhmään. Onnistuin valitsemaan siten, että kaikki opettajat olivat ulkomaisia. Eli englantia tuli kuunneltua ja englantia tuli puhuttua.

Ensimmäinen ryhmä oli kehräämistä lapsille. Osallistuin siihen vain, koska ensimmäisessä kohdassa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Toinen ryhmä oli lautanauhaa edistyneille. Menin sinne silläkin uhalla, että olin tehnyt elämässäni vain yhden lautanauhan. Valintani oli onnistunut. Opettaja oli erittäin hyvä (no se oli ihan ammatiltaankin opettaja) ja aihe oli mielenkiintoinen. Mä tuossa viikolla uhkailin, että tänään mä kehrään koko päivän, kun valmistautumiset on vihdoinkin ohi. Joo'o. En ole kehrännyt. Sen sijaan olen kutonut yhden kokeiluloimen verran lautanauhaa. Loimi oli vajaan kaksi metriä ja virkkauspuuvillaa, joten luisti hyvin ja nopeasti. Tämä on mun suosikkikohta kokeiluista.



Ensin mä kokeilin vaeltavaa lautaa ja sitten mä kokeilin tasaisella pohjalla yhtä lautaa randomisti eri päin.

Kolmas ryhmä oli aiheeltaan keskiaikaista englantia. Mielenkiintoista sekin.

Opiskelujen jälkeen, ennen pitoja pidettiin hovia. Drachenwaldin (eurooppa, lähi-itä, afrikka) kuningaspari, Aarnimetsän (suomi) paronipari ja Nordmarkin (ruotsi) prinsessa jakoivat huomionosoituksia. Heti toisena listassa eteen kutsuttiin ensikertalaiset. Tarkoitti minua ja kolmea muuta. Apua, miten mun kuuluu käyttäytyä? Ensikertalaisuudestani sain kaulanauhan kolmella lasihelmellä (mikä on mun kaulassa nytkin).

Tarjolla ollut ruoka oli kaikki keskiaikaista. Enimmäkseen ruoka oli kummallista vähintään koostumukseltaan, usein myös maultaan. Mikään ei ollut pahaa ja yksi oli jopa niin hyvää, että mä haluaisin sen reseptin.

Vaaalmis

Tai niin valmis, kuin tässä ajassa oli mahdollista. Pukuun kuuluisi myös vyö ja essu, mutta ei vaan ehdi. Tapahtuma on kuitenkin jo ylihuomenna ja huomenna ei pysty tekemään, kun on mummun hautajaiset.





Että mä inhoan valokuvia ittestäni. En mä peilistä näe puoleksikaan noin isoa ihmistä, kuin mitä noissa valokuvissa poseeraa.

Ei milliäkään ylimääräistä

Lautanauhaloimi meni kudottaessa kasaan enemmän kuin odotin. Kudoin ihan just niin pitkälle kuin mahdollista. Note to self: ensi kerralla laske 25% kutistumisvara plus 20cm molempiin päihin työskentelyvaraa.



Kalastustarvikkeet hyvässä käytössä. Reunimmaisten lautojen langat kulkee leikarin kautta, koska pyöritin niitä koko matkan samaan suuntaan. (Älä multa kysy, mihin niitä oikeesti käytetään. Netistä löytyy kaikkia kivoja kikkoja.) Ohjeen mukaan myös reunimmaisia olis pitänyt pyörittää edestakaisin, mutta erinäisten nettisivujen perusteella reunasta tulee siistimpi yhteen suuntaa pyörittämällä. Joten jos ihan pilkkua viilataan, niin olihan tässäkin nauhassa ryhmittäin kääntelyä. Ensi kerralla mä laitan jokaisen laudan leikarin kautta. Sillä tavalla olisin ehkä saanut tästäkin loimesta yhden mallikerran, eli 3cm, enemmän irti.



Sitten vaan jännitetään, miten mä saan ton ommeltua mun pukuun.

Voi selkä parkaa

Lautanauhan kutominen ottaa selän päälle. Aika rankasti. Teoriassa olen lautanauhan opiskellut jo Ilmajoella 90-luvun puolella (Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). Käytäntö ei vaan ollut ihan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin. Ruokataukoja ja pyykkikoneen tyhjennystä/käynnistämistä (x5) lukuun ottamatta olen koko päivän viettänyt lautanauhan parissa. Ensin pätkinyt lankaa loimeksi. Sitten tehnyt laudat pahvista. Pujotellut loimen lautoihin. Aloittanut kutomisen ja menettänyt hermot kaksi kertaa ensimmäisen kymmenen sentin matkalla. Mutta nyt on 30 senttiä käyttökelpoista nauhaa valmiina (kaikki sen ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen). Ei voi sanoa virheetöntä, kun sillä matkalla on yksi virhe, mutta se on aika pieni.

Mulla on nyt siis yhteensä 40 senttia kudottua nauhaa ilta kahdeksaan mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikonlopun tapahtumassa mulla ei kirveelläkään ole vyö valmiina. Tämä nauha tulee essumekon yläreunaan ja sitä tarvitaan 1,4m. Vyötä tarvittais about neljä metriä. Tosin sais kutoa puolta kapeampaa, mutta ei se kyllä olisi puolta nopeampaa.

Lautojen tekemisessä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kokonaisuudessaan aikaa meni nelisen tuntia ennen kuin loimi oli kudontakunnossa. Kudontavauhti vaikuttais tällä hetkellä olevan noin 10 cm/h. Ensimmäisen kerran hermot meni, kun totesin, ettei kuvio tuu niin kuin pitäisi. Pistin nauhan syrjään ja istahdin koneelle. Satuin sitten laittamaan nauhan siten, että nurja puoli oli minua kohti. Hitto. Se kuvio perskules tulee nurjalle puolelle. Asiaa pähkittyäni olen tullut siihen tulokseen, että mulla on laudat väärinpäin. Laudassa on neljä lankaa, yksi jokaisessa kulmassa, ja sitä pyöritetään siten, että kaksi lankaa kerrallaan on ylhäällä ja kaksi alhaalla. Laudan muodosta ja kudontatavasta johtuen, lauta on aina kallellaan joko oikealle tai vasemmalla. Laudan kätisyyttä ei vaihdeta kesken kudonnan, mutta loimessa on usein molempikätisiä lautoja. Niin tässäkin. Mulla on siis ilmeisesti lautojen kätisyys väärinpäin. Valitsemani kuvio kudotaan kääntelemällä lautoja neljä kertaa eteen ja neljä kertaa taakse.

Ja sitten kuvia peliin.

Tämä on se oikea puoli kuviosta.



Ja tätä puolta mä tuijottelen kutoessani. Nättiä kyllä tämäkin.

Kyllä se sieltä tulee

Se viikinkipuku meinaan. Lauantaina leikkasin kankaan ja sunnuntaina ompelin ensimmäiset saumat. Kaulanaukon pystysauma on ommeltu kokonaan käsin. Muuten olen ommellut yhden ompeleen koneella ja sitten kääntänyt sauman ja ommellut päärmepistoilla molemmin puolin saumanvarat piiloon. Eli kolme ommelta per sauma. Ajankäyttöä olen nyt seurannut summittaisesti. Noin puoli metriä valmista saumaa tunnissa. Tarkoittaa, että tänään on ommeltu 7 tuntia ja loppuihin saumoihin ilman helmapäärmettä menee vielä noin 14 tuntia. Toivoisin saavani puvun valmiiksi perjantaina.

Tässä kaksi kuvaa. Molemmissa samalla henkarilla villapuvun alla on pellava-aluspuku. Ensimmäisessä kuvassa pääkappale ja toisessa kuvassa sivukiilat etummaisena.





Sivukiilat siis tulee helmasta aina ranteeseen asti yhtenäisenä. Toistaiseksi tuntuu, että tämä on paljon parempi kaava kuin mitä käytin pellava-asuun.

Tänään sain myös viimeisen Poshin klubipaketin. Pyysin ja sain klubin viime jouluna vanhemmiltani lahjaksi. Lanka on Gretchen (55% superwash BFL/45% silkki).



Ja vielä yhteiskuva koko vuoden klubilangoista. Vasemmalta oikealla: 2x Megan (100% superwash BFL), 2x Pamela (75% superwash merino/20% nylon/5% stellina sparkle) kahdessa eri harmaan savyssä ja viimeisenä äsken mainittu 2x Gretchen kontrastiväreissä.



Ja sitten vielä lyhyesti kuulumisia Poshin sukkahaasteesta. Torstai-sukat tuli sunnuntaiaamulla valmiiksi.





Malli on Shur'tugal ja lanka Poshin Eliza (75% merino/25% nylon).

Kangasta. Lisää kangasta. Metrikaupalla kangasta.

Viikinkipuvun alushame on sentään ohittanut jo puolivälin. Kuvassa se näyttää erehdyttävästi valmiilta, mutta toisen sivun saumoista puolet on vielä huolittelematta ja sen lisäksi sekä eteen, että taakse tulee vielä yhdet kiilat.



Ompelin seuraaviin kahteen kankaaseen päihin saumuriompeleet ja laitoin vaalean kankaan koneeseen peseytymään.



Kyllä sitä vaaleaa kangasta on enemmän, mutta pinojen epäsuhta johtuu silti enemmänkin siitä, että vaalea kangas on paksumpaa. Vaaleaa on muistaakseni 4.5m ja sinistä kolmen päälle. Kalenteri sanoo, että minulla on hiukan vajaa kuusi viikkoa aikaa saada kokonainen puku aikaiseksi. Näiden nyt mainittujen lisäksi tarvitaan essu, huivi ja viitta. Näistä essuun, viittaan ja essumekkoon (sininen kangas) pitäisi tuleman lautanauhaa. Oi joi. Jos mä lasken kaksi viikkoa kumpaakin jo olemassaolevaan kankaaseen, yhden viikon viittaan ja yhden viikon essuun JA huiviin yhteensä, niin mun pitäisi ehtiä. Jos ei vaan onnistu, niin viitta jää sitten tekemättä. Ja ehkä essustakin voi osan lautanauhoista jättää myöhempään.

Lisäksi tämän vuoden puolella pitäisi saada vielä aikaiseksi kolme paria sukkia sekä yksi miesten s-kokoinen villapaita jouluksi. Ahdistaa. Tiedän, että olen ihan itse nämä aikarajoitetut tekemiset itselleni hankkinut. Mutta kun mä haluun.

Keskiaikapuku

Minut on houkuteltu mukaan keskiaikaharrastukseen. Homma lähtee keskiakaisen nimen valitsemisesta, sekä puvun valmistamisesta. Puvun vaatimuksiin sisältyy, että se täytyy ommella käsin, taikka siten, että koneompele ei erotu kahden metrin päästä kyntilänvalossa. Toisin sanoen käsinompeleminen on pakollista näkyvissä osissa. Päätin sitten ommella kokonaan käsin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Ja eihän se olekaan. Aikaa vaan saa kulumaan hyvän tovin. Olen kuitenkin aloituksessani niin ptikällä, että eilen kävin hakemassa 3,5m pellavaa aluspukua varten. Pesin kankaan normaaliohjelmalla 60 asteessa. Ei tuntunut kutistuvan ollenkaan, mutta ei sillä väliä.

Tänään leikkelin palaset. Sen verran annan koneelliselle ompelulle tilaa, että huolittelen kappaleet saumurilla niiltä osin, joista saumanvarat saa kokonaan piiloon. Eli lähes kokonaan. Ompelulankana toimii nypläyslanka.

Ja tältä se ensimmäinen hihanalku nyt näyttää.



Tuli aavistuksen justin kokoinen. Täytyy muistaa seuraavaan kerrokseen leikata reilusti leveämpi hihakappale. Muutenkin lasken tästä eteenpäin 1,5cm saumanvaraa normaalin yhden sijaan.

Ranteen päärme



Tuli muuten siistiä jälkeä, jos multa kysytään.

Hihasauma ompelupuolelta



Hihasauma alapuolelta



Juu, on tooosi suora sauma. Kelvannee silti.