Sytyck 7 ja muita neuleita

Päätin tehdä itselleni pikaisesti neulekoneella pikkujoulumekon. Ajatuksena oli palmikollinen joustinneule. Kahden aloituksen, monien pudotettujen silmukoiden ja yhtä monien kirosanojen jälkeen päätin vaihtaa mallineuleen pitsiin. Olinhan sentään suunnitellut tehdä mekkoon oikein vuorin, joten ei näykyisi rei'istä paljas iho. No siinäkin meni viisi aloitusta ennenkuin pääsin yhteisymmärykseen pitsikelkan kanssa. Olin jo aikaisemmin kesällä koetilkkuja neuloessani huomannut, että puuvilla käyttäytyy paljon paremmin kuin villa. Sisulla eteenpäin. Tuli tehtyä virhe kainalon kohdalla, mutta se olisi korjattavissa etukappaleessa. Tein vyötärökavennukset ja aloitin helmalevennyksiä. Neuloin siis kappaletta hartioista alas. Neuloin 60 kerrosta levennyksiä ja jätin työn yöksi seisomaan. Seuraavana päivänä työhön palatessani huomasin ensimmäisenä, että joku oli lukenut ihan itse kirjoittamaansa ohjetta päin honkia. Piti leventää 1 silmukka molemmissa reunoissa joka kuudes kerros 20 kertaa. Olinkin leventäny joka 20. kerros. Joo en pura 60 kerrosta ja laita työtä takaisin koneeseen kiinni. Irrotin työn koneesta ja kerin toisesta kerästä aloittamani langan takaisin. Siellä se nyt odottaa uutta inspiraatiota.

Ja tätä varten SYTYCK on jätetty väliaikaisesti oman onnensa nojaan. Ensimmäinen hiha on valmis ja toisesta puuttuu enää dominoruudut. Voin nyt jo tässä vaiheessa työtä kertoa, etten sitten ainakaan kymmeneen vuoteen kudo yhtään ainoata dominoa. Kyllä niistä ihan kivan näköisiä tulee, mutta hitto niitä langanpäitä ja jatkuvaa uusien silmukoiden poimimista.

Tänään oli vihdoin töihin ilmestynyt luvatut talvitakit. Meillä on siis työn puolesta käytössä niin sanotut huomiovaatteet. Oranssi pohja ja heijastinnauhat. Innokkaana tietysti heti kokeilemaan. Ihmettelin hiukan takkia, kun sen piti olla samanlainen kuin kesätakki, vain vuorilla varustettuna. Joo takki on ihan sopiva hartioista, mutta jos haluaa laittaa vetoketjun kiinni, täytyy helma nostaa navan korkeudelle vyötärön kapeinpaan kohtaan ja vähän vielä vetää mahaa sisälle. Linnutkin siinä jo nauraa, jos niin pukeutuu. Sanoin sitten asiasta heti pomolle, kun se tuli töihin ja se sanoi, että he oli kyllä tilannu toisenlaisia takkeja, mutta niitä ei ollutkaan saanut ja takit toimittava firma oli vaihtanut mallia. Ja mä kuulemma sain suurimman koon. No tossa iltapäivällä kahden aikaan pomo soitti ja kysyi minkä kokoinen tarvittais jos se tilais mulle erilaisen takin. Pistettiin sitten kaksi numeroa lisää ja eletään toivossa, että tulee sopiva. Tästä voi taas todeta, ettei oo naisia ajateltu miesten töihin (Juu, olen porukan ainoa nainen tuossa työssä).