Kullanmuru harvahammas

Tuossa pari viikkoa sitten huomasin, että meidän vanhimmalta herralta puuttuu yksi kulmahammas. Asia näytti Bastettia häiritsevän, joten kävimme eläinlääkärissä. Eläinlääkäri totesi, että hammas on puuttunut jo jonkin aikaa, koska ien oli nätisti kasvanut peittämään kolon. Ohjeeksi kuitenkin annettiin, että leuka täytyisi röntgenkuvata siltä varalta, että kadonneesta hampaasta on jäänyt juuri jäljelle. Eläinlääkäri ilmoitti, että jos siellä on juuri jäljellä, siitä tulee möhemmin ongelma ja se tarttis ennen ongelman ilmaantumista hoitaa pois.

Onkohan Savulla tylsää?

Hemmetti, että tuli hieno

Viitta on siis valmis. Valmistui jo eilen. Ja tänään alkaa se tapahtuma, mihin sitä tarvitsen.

Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.





Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.



Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.



Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.



Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.



Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.

Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.



Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.



Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.

Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.

Kyllä se sieltä tulee

Se viikinkipuku meinaan. Lauantaina leikkasin kankaan ja sunnuntaina ompelin ensimmäiset saumat. Kaulanaukon pystysauma on ommeltu kokonaan käsin. Muuten olen ommellut yhden ompeleen koneella ja sitten kääntänyt sauman ja ommellut päärmepistoilla molemmin puolin saumanvarat piiloon. Eli kolme ommelta per sauma. Ajankäyttöä olen nyt seurannut summittaisesti. Noin puoli metriä valmista saumaa tunnissa. Tarkoittaa, että tänään on ommeltu 7 tuntia ja loppuihin saumoihin ilman helmapäärmettä menee vielä noin 14 tuntia. Toivoisin saavani puvun valmiiksi perjantaina.

Tässä kaksi kuvaa. Molemmissa samalla henkarilla villapuvun alla on pellava-aluspuku. Ensimmäisessä kuvassa pääkappale ja toisessa kuvassa sivukiilat etummaisena.





Sivukiilat siis tulee helmasta aina ranteeseen asti yhtenäisenä. Toistaiseksi tuntuu, että tämä on paljon parempi kaava kuin mitä käytin pellava-asuun.

Tänään sain myös viimeisen Poshin klubipaketin. Pyysin ja sain klubin viime jouluna vanhemmiltani lahjaksi. Lanka on Gretchen (55% superwash BFL/45% silkki).



Ja vielä yhteiskuva koko vuoden klubilangoista. Vasemmalta oikealla: 2x Megan (100% superwash BFL), 2x Pamela (75% superwash merino/20% nylon/5% stellina sparkle) kahdessa eri harmaan savyssä ja viimeisenä äsken mainittu 2x Gretchen kontrastiväreissä.



Ja sitten vielä lyhyesti kuulumisia Poshin sukkahaasteesta. Torstai-sukat tuli sunnuntaiaamulla valmiiksi.





Malli on Shur'tugal ja lanka Poshin Eliza (75% merino/25% nylon).

Sukkahaasteen eteneminen

Hupsista. Helmikuu tuli ja meni ilman päivitystä. Mutta ei täällä laakereillaan olla levätty.

Oops. February came and went without update. But I haven't been all resting here.

Haasteen ensimmäiset sukat valmistuivat kolmessa viikossa. Mallia on pidetty vaikeana. Omasta puolestani sanoisin ennemminkin, että tuo määrä palmikkokäännöksiä on kovaa käsille.

First socks of the challenge took three weeks. Pattern has been said to be difficult. I would say rather that it is hard to your hands with all the cabeling.



Posh Maanantai, Hannah värissä Upwardly Mobile. Posh Monday, Hannah in colour Upwardly Mobile.

Langassa on kymmenen prosenttia kashmiria. Se ei niinkään tunnu nyppääntyvän itsessään. Mieluummin niin, että se kerää kaiken nöyhtän ympäristöstä itseensä. Tiukkakierteisyydestä huolimatta, sukkia en tästä langasta enää koskaan tee.

Yarn has 10% of cashmere. It doesn't feel like it's pillaging itself. Rather that it's collecting all the dust around it. In spite of the high twist I will never knit another socks with this yarn.

Tältä mun puikot näytti ensimmäisten sukkien jälkeen. Joku sanoi sen nätisti Poshin ryhmässä. En minä taivuta puikkojani, minä tuunaan ne omaan käteen sopivaksi.



This is what my needles looked like after the first socks. Someone in the Posh-group said it nicely. I'm not bending my needles. I'm tuning them to fit my hand.

Haasteen toiset sukat olivatkin sitten nopeat tehdä ensimmäisten vääntämisen jälkeen. Melkein pelkkää resoria. Mallin juju on pitsikuvioon upotetut jalkapöydän kavennukset.

The second socks of the challenge were easy going after the first once's. Almost solely ribbing. The twist is in the gusset shaping which has been embedded to the lace pattern.



Posh Tiistai, Pamela värissä Blaze Of Glory (kuva ei tee oikeutta värille). Posh Tuesday, Pamela in colour Blaze Of Glory (picture doesn't do justice to the colour).

Näitä sukkia ne ole käyttänyt niin paljoa, että osaisin vielä sanoa mitään langan kulumisesta. Mutta pitsikuvio vetää sukkaa vinoon ja sitä saa olla jatkuvasti korjaamassa. On ne upeen näköiset, mutta aika epäkäytännölliset.

These socks I haven't used enough to say anything about wearing. But the lace pattern pulls the sock to side and you have to constantly pull it back. They are pretty socks but quite impractical.

Haasteen kolmannet sukat on kudottu haasteen toistaiseksi kalleimmasta ja kirjavimmasta langasta. Malli sekoittaa loputkin värien toistuvuudesta ja minusta se näyttää paremmalta, kuin sukan pohjan sileä neulos. Toisaalta myöskin langan kirjavuus kätkee mallin kokonaan. Mallia oli ilo kutoa. Se oli helppo opetella ulkoa kahdessa toistossa. Negatiivisena puolena sanottakoon, että se ei jousta kauhean hyvin. Mun nopeasti ylöspäin levenevät jalat ei tahdo sopia sukkaan.

Third pair of the challenge was made with so far the most expensive and most colourful yarn. The pattern stirs the last bits of the colour repetition and I like it more than the stockinette at the bottom of the socks. On the other hand, the colourfulness hides the pattern totally. The pattern was joy to knit. It was easy to memorize in just two repeats. On the negative side, the pattern doesn't stretch well. My fat legs has trouble to fit in the socks.



Non-Posh Tiistai, Sweet Georgia yarns Tough Love Sock värissä Stella. Non-Posh Tuesday, Sweet Georgia yarns Tough Love Sock in colour Stella.

Jep. Kyllä. Aivan niin. Haasteen kolmas valmistunut pari on tiistai-pari. Non-Posh Maanantai on jämähtänyt ensimmäiseen varteen kohtaan noin 7cm. Pitäis kuitenkin kutoa vartta semmosen 18cm.

Oh yeah. That's right. The third finished pair of the challenge is another Tuesday. Non-Posh Monday has stuck to first cuff after 3 inches. I should knit 7 inches of cuff before heel.

Tähän väliin iski sitten hyvin erilainen projekti. Novitan neulelehti ilmestyi ja sieltä iski silmään pitsineulepusero. Sulovileeniyden johdosta oikeaa lankaakin löytyi suoraan varastosta. Aikaa meni kaksi viikkoa ja kaksi päivää. Paita kudottiin poikittain eli luotiin silmukat sivusaumaan ja siitä takakappaleen kautta eteen ja ympäri. Paita näytti ohjeen kuvassa aavistuksen lyhyeltä ja ajattelin, että tunikapituinen paita vois olla kiva. No siitä tuli kyllä polvipituinen mekko. Mutta aika ihana sellainen.

To this point I got urge to very different kind of project. Novita knitting magazine came out and had a pattern for lovely looking lace sweater. And when I had the right yarn in my stash, there was nothing to stop me. It took only two weeks and two days. It was knitted sideways casting on from the sideseam. It looked in the picture a little short. I thought tunic length would be nice. Well, it came out as a knee-length dress. But lovely dress.



Novita 1/2012 malli 79, Novita Rose Mohair. Novita 1/2012 pattern 79, Novita Rose Mohair.

Olen myös kutonut pienissä erissä paksua palmikkopipoa. Pienissä erissä siksi, että paksut puikot kävi käsien päälle pahasti. Lanka ja ohjeen sisältänyt lehti tuli minulle jouluvaihdossa. Mallissa on erikseen reunuskuvio ja yläosan kuvio. Kudottuani reunuskuvion kertaalleen, hattu näytti kovin matalalta ja päätin kutoa kuvion toiseen kertaan ennen siirtymistä pääosaan. Tästä huolimatta piposta tuli liian pieni. Lasten kokoa.

I have also knitted a cabled hat in small pieces. In small pieces because the big needles were hard to my hands. Yarn and the magazine with the pattern came to me through Christmas swap. The hat has separate patterns for body and crown. After knitting the body once the hat looked quite shallow. I decided to knit the body pattern for the second time before moving to the crown. Regardless of that, the hat came out too small. Children size.



American Tunis Hat, Cascade yarns Venezia Worsted.

Jos siellä blogin lukijoiden joukossa on joku jolla olisi sopiva pää tälle hatulle. Ota yhteyttä ja keskustellaan sopivasta vaihtokaupasta. Ensisijaisesti jotain muuta kuin rahaa.

Bastet kuvissa

Nykivää

Blogi näyttää päivittyvän vähän nykivään tahtiin. Eläintarhassa ei sinänsä mitään uutta. Savu jahtaa Bastettia. Bastet ärisee Savulle. Hipuli ottaa leikkipainia molempien kanssa, mutta enimmäkseen vaan katselee tympääntyneen näköisenä päältä.

Looks like my blog updates come in groups. Nothing new in the zoo. Savu chases Bastet. Bastet growls back. Hipuli takes playful wrestling matches with both. But mostly just looks the other two bored.

Tässä eräänä päivänä Hipuli oli Bastetin niskan päällä painimatsissa ja Savu päätti ottaa tilaisuudesta vaarin ja kävi ohikulkiessaan läppäsemässä Bastettia naamaan. Sit piti kyllä mennä vähän rauhottelemaan kissoja, kun alkoi kuullostaa siltä, että kohta jotain hajoo.

The other day Hipuli was on top of Bastet in wrestling match and Savu decided use the opportunity. Savu slapped Bastet straight to face. Then all three cats run away around the corner and I had to go calm them down. It started to sound like something was going to be broken soon.

Käsityörintamalla Posh Yarnin sukkahaaste on alkanut. Ensimmäiset silmukat luotiin tietysti heti uudenvuoden aattoyönä kahdentoista jälkeen. Ensimmäinen malli taas on eräänlaisen itsepäisyyden tulos. Olin sitä jo aiemmin ajatellut toki ensimmäiseksi malliksi, mutta viimeinen niitti arkkuun oli, kun muut neulojat Posh Yarnin ryhmässä alkoivat kertomaan, kuinka vaikea se on. Tottakai mun pitää aloittaa vuosi sillä kaikkein vaikeimmalla mallilla. Jos haaste karahtaa kiville, niin karahtaa edes komeasti.

About crafts. Sock challenge from Posh Yarn has started. First stitches was cast-on right after midnight at New Years Eve. Choice for first pattern was a result of stubbornness. I had thought of it to be the first, but after several knitters in the group had told it's so hard, I decided I have to do it. If the challenge goes wrong then it goes wrong big time.



Toisessa sukassa olen kutonut pari kerrosta kaantapään kääntämisen jälkeen.


I have knitted couple rows after heel turn in the other sock.

Viime viikonloppuna oli paapan 80-vuotis synttärit. Ajattelin ottaa sinne jotain helpompaa kudottavaa, että pystyy sentään seurustelemaankin. Puoli tuntia ennen lähtöä ostin yhden ohjeen ja tulostin sen. Jälleen Cookie A.:n sukka. Nebula. Lankana Wollmeise 100% värissä WD Red Hot Chilis. Langan ostin edellisenä iltana toiselta turkulaiselta neulojalta. Olin ajatellut siksi helpoksi synttärineuleeksi erästä kesken olevaa huivia, mutta toi lanka vaan huusi niin kovaa, että sen oli pakko päästä puikoille.

Last weekend we had Granddad's 80th birthday party. I needed some easier knitting with me to be able to talk and not just knit. Half an hour before we had to leave I bought and printed Nebula Pattern. Another from Cookie A. At the previous evening I had bought Skein of Wollmeise 100% in WD Red Hot Chilis from another knitter in my area. It was calling so loud. I had thought to take one easy shawlette I had in progress.



Vartta on jo tuplaten tuohon kuvaan nähden.

I have doubled the cuff since taking that picture.

Juhlissa kaksi vanhempaa naista tuli kysymään mitä mä kudon, kun "mä kudon niin hassusti". Mä vaan käytin magic looppia. En mä edes alottanut kärjestä tai kutonut kahta yhtäaikaa.

At the party two elder ladies came to ask me what I was knitting. They were curious "because I knitted so strangely". And all I did was magic loop. I didn't even start the socks from toe or made two at once.

Ravelryssä on levinnyt villitys jonka nimi on Beekeepe's quilt. Se on kudotuista kuusikulmion muotoisista tilkuista koottu peitto. Alunperin palaset on myös täytetty, mutta se ei näyttänyt mun mielestä kivalta. Palasia nimitetään hexipuffeiksi. Joo, olen siis hurahtanut mukaan. Onhan se kätevää, kun sukkahaasteesta ylijäävät langat saa heti käyttettyä johonkin järkevään, eikä ne jää nurkkiin pyörimään.

In Ravelry we have this new thing called Beekeeper's quilt. Made of knitted, originally stuffed, hexagons. I didn't like the look of it so I decided not to stuff. The pieces are called hexipuffs. Yeah, I'm totally in. It is just so convenient to use all leftovers right away to something useful rather than leave them to hang around.



Mun ensimmäisten puffien värit.

My first puff colours.

Kaheli Joulukissa

Lauantaina oli aika lunastaa lupaus ja hakea kissa Maaningalta Turkuun. Kello soi aamuseitsemältä ja auto starttasi pihasta kymmentä yli kahdeksan, kymmenen minuuttia myöhässä. Ensimmäinen stoppi otettiin Toijalan rautatieasemalla, josta kyytiin noukittiin kakkoskuski.

This saturday was the time to fill the promise. A cat from Maaninka to Turku. I had clock ringing at 7 am. I left home 8.10 am, ten minutes late from my plan. First stop was at Toijala railroad station where I picked up the second driver.

Jatkoin kuitenkin ajoa itse melkein Jyväskylään saakka. Siellä pysähdyimme ruokatauolle ja saimme siinä melkein tunnin kulumaan huomaamatta. Samalla myös raportoin edistymistä kännykällä Ravelryyn. Kuskin vaihdos ja matka jatkui. Jyväskylässä tuli gps:n kanssa pieni hups. Tie haarautui kahdeksi, mutta gepsi ei kertonut kumpaan piti mennä, eikä näytöstä nähnyt selvästi. Valittiin väärin. No gepsihän sitten vaan laski meille uuden reitin.

I drove to our lunch break just before Jyväskylä. We managed to spend almost an hour there. Second driver took turn and we were back on the road. In Jyväskylä we had small oops with the gps. The road divided into two and the gps didn't say anything. We guessed wrong. No harm done. Gps just counted new route for us.

Kakkoskuski ajoi perille asti. Siellä vahtikoirat piti huolen, ettei pihaan päässyt huomaamatta. Juotiin teet ja syötiiin voileipiä ja otettiin paaaljon kuvia.

Second driver drove all the way to Maaninka. Dogs kept sure we couldn't slip unnoticed to their yard. We drank tea, ate sandwiches and took maaaaany pictures.







Takaisinlähtiessä kissalla oli koko takapenkin kokoinen häkki käytettävissään. Häkissä seurana vesi- ja ruokakippo, sekä hiekkalaatikko. Hiekkalaatikko pysyi pystyssä ensimmäiset puolitoista kilometriä ja kahvitaukoon mennessä kaikkea muutakin oli jo siirrelty.

The cat had whole backseat sized transport container in its use. He also had water and food bowl and litterbox. Litterbox was turned upside down after the first mile. And by the time we had coffee break, he had also moved everything else in there.



Minä ajoin ensimmäisen pätkän takaisinpäin. Saimme lunta niskaamme yhden 60 kilometriä Jyväskylän tienoilla. Jämsässä pidettiin kahvitauko ja vaihdettiin kuskia.

I drove the first part back. Around Jyväskylä we got some snow for about 40 miles. we had coffee break in Jämsä and changed drivers again.

Heti kahvitauon jälkeen lunta alkoi tulla enemmänkin ja se oli märkää. Kakkoskuski sai koko reissun pahimman kelin. Tampereella ja sen jälkeen näkyi lumiauroja liikenteessä. Vielä viimeinen kuskinvaihto vähän ennen Auraa.

Right after the coffee break we got more and more snow. And it was wet. In Tampere and after it we saw plow trucks here and there. And the last driver change just before Aura.

Puhelimella olimme ilmoittaneet arvioidun saapumisajan jo ennen Tamperetta ja sen lisäksi apukuskin penkillä istuessani päivittelin tietoja Ravelryyn. Pennun uudella omistajalla oli ennestään jo yksi kissa, joten jännityksellä odotimme miten hän suhtautuu asiaan. Yhdeltätoista illalla saavuimme uuden kodin pihaan.

We had phoned our ETA to the new owner before Tampere and from the codrivers seat I also wrote updates to Ravelry. The new owner had already one cat so we were excited to see how he would take it. At 11 pm we drove to the new owners house.



Ja puoli kahdeltatoista illalla mekin pääsimme kotiin. Kilometerejä kertyi 1054 ja aikaa kului 15 ja puoli tuntia.

And around 11.30 pm we drivers arrived at home. The journey was 659 miles long and lasted for 15 and half hours.

Saa sanoa hulluksi/You may call me crazy

Olemme syksyn aikana Ravelryssä seuranneet yhden kissan katoamista ja paluuta kotiin useamman viikon jälkeen. Raskaana. Neljä pentua syntyi. Yksi kuoli onnettomuudessa noin kolmen viikon ikäisenä. Kahdelle löytyi koti helposti, mutta kolmas on sitä etsinyt jo jonkin aikaa. Yksi kutoja ilmaisi mielenkiintonsa kissaa kohtaan, mutta kertoi samalla hakumatkan olevan hänelle mahdoton. Tuosta on nyt noin viikko aikaa. Tänään juttelin toisen neulojan kanssa, joka oli tarjoutunut osallistumaan matkakuluihin. Tästä sain inspiraation toteuttaa keräyksen neulojien keskuudessa. Ja koska kissan tulevalla omistajalla ei ole autoa, lupaukseni sisälsi noutomatkan. Bensarahat kasaantuivat reilussa puolessa tunnissa, joten kahden viikon päästä minulla on edessä tuhannen kilometrin lenkki.

We have been following a cats tale throughout the fall in ravelry. Fist she went missing for several weeks and when she got home she was pregnant. Four kittens was born. One of them died accidentally at age three weeks. Two of the cats found new homes easily, but the last cat has been looking home for a while. Another knitter told she was interested, but the journey to the cats birth home was out of reach for her. It has been a week of that announcement. Today I spoke with another knitter who said she had offered to take part to the costs. I inspired from that and promised to drive the journey if I could raise the money for the fuel. I sent quite a few personal messages in ravelry, but the money was raised in less than an hour. That means in two weeks I have to drive thousand kilometers (625 miles).

Kyse on tästä kissasta. This is the cat.

Lintuvisio

Satuin tuossa viikolla näkemään parvekkeella pari talitinttiä ja päätin heti laittaa kissoille lintuvision. Ja pari päivää myöhemmin mä ihmettelen mitä Savu tuijottaa ulos ikkunasta ja säksättää. Joo, ne linnut. Tiedän kyllä, että on hiukan aikaista laittaa linnuille talviruokintaa, mutta kun viime talvesta oli kaappiin jäänyt käyttämätön pötkylä missä on vuorotellen talipallo ja maapähkinöitä.

At some point during the week, I saw couple small birds in our balcony. I immediately decided to make bird TV for our cats. And couple days later I wonder what Savu is looking and chugging for. The birds. I know it's little too early to put winter food for birds, but I had some leftovers from last winter.





Ja sitten ihan toisiin asioihin. Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina ilmestyi Ravelryssä yksi huiviohje. Tuota ohjetta olin ehtinyt jo odottamaan viikon tai jotain sinne päin. Ostin ohjeen tunnin sisällä sen ilmestymisestä ja ladattuani sen koneelle, menin tutkimaan lankavarastojani, mitä sieltä löytyisi.


And then something different. Two weeks ago, one shawl pattern was released in Ravelry. I had waited for the pattern already about a week. I bought it within an hour of its release. When I got it downloaded to my computer, I went for a stash dive.

Löysin kaksi Posh Yarnin orpokerää. Vaalean violetti Pamela ja tumma luumu Elinor. Sekä Malabrigon sukkalanka Terrakotan värisenä. Hetken aikaa arvoin, että teenkö yksivärisen Malabrigosta vai kaksivärisen Posheista.


I found two ophan Posh yarns. Light purple Pamela and dark plum Elinor. And Malabrigo sock in terracotta. Would I like one colour from Malabrigo or two colour from Poshies?



Menin sitten kaksivärisen linjalle. Loin silmukat aloitin kutomisen. Ja valmista tuli seuraavana sunnuntaina, viikko sitten.

I decided for two colours. I casted on right away. And finished it next sunday, a week ago.



Pingottaessani löysin yhden pudonneen silmukan vaalean alueen reunasta. Kävin hakemassa langanpätkän ja otin sen kiinni. Varsinaisen "korjauksen" tein vasta pingotuksen jälkeen. Sen lisäksi löytyi tuosta kapeammasta tummasta yläreunuksesta yksi kudontavirhe. Tällaisessa kohdassa olen aina todennut, että amishit hyväksyisivät.


When I was blocking it I found one dropped stitch, last stitch of the lighter area. Took a bit of yarn and secured it where it was then and "fixed" it when the blocking was finished. I found another error in the dark top edge. In this kind of situations I have just stated that Amish's would approve.

Niin äkkiä päättyi elämä

Perjantaina illalla töistä palatessa kissa juoksi tielle. Paikassa on kahdeksankympin rajoitus. Hätäjarrutuskaan ei auttanut. Kuului kova kopsahdus ja niin pyöri eloton kissa taustapeilissä. Loput noin kuusi kilometriä kotiin itkin. Ja jatkoin vielä kotonakin. Jonkun rakas lemmikki ei enää koskaan palaa kotiin. Vieläkin tuntuu niin pahalta.

At friday evening, when I was driving home from work, cat run across the road. Even emergency breaking wasn't enough. Bang and dead cat rolled on my mirror. The rest about four miles to home I cried. And some time after that. Someones dear pet isn't coming home ever again. Feels still so bad.

Kissanruokaa

Zoolpussan tilaus tuli. Arvelinkin sen osuvan tähän päivään. Kissat sai pari aktivointilelua. Kaksi sisalpalloa höyhenhännällä tuli yhden ruoan mukana kaupanpäällisenä. Bonuksilla tilasin semmoisen puisen laudan missä on kaksi ympyräkoloa ja molemmissa pallot silleen, ettei niitä saa sieltä urasta pois. Tuoksui ilmeisesti herkulliselta, kun sitä piti maistaa, muuten ei juuri kiinnostanut. Lisäksi ihan tilasin namupallon. Siis sellaisen pallon, mihin laitetaan herkkuja sisälle ja kissat pyörittelemällä saa ne sieltä tippumaan.

Zooplus order came today. I thought it would. My cats got couple activating toys. Two ordinary balls with feathers came free with one food. With bonuses I ordered wooden board that has two carved circles. Both circles have one ball that can not be removed. Supposedly it smelled like food, because my cats tasted it; but that was most of the interest given to it. I also bought a treatball. A ball where you put treats in and cats roll it and the treats fall out.

Tilauksen muu sisältö olikin sitten pelkkä märkäruokaa. Purkissa ja pussissa. Mulla on tapana kaappiin laittaessa sekoittaa ruoat niin, että niitä voi ottaa järjestyksessä, eikä saa kahta kertaa peräkkäin samaa ruokaa. Tietenkin pussit ja purkit täytyy sekoittaa omiin pinoihinsa, mutta noin niinku muuten. Kysynkin teiltä muilta, jotka ostatte isompia määriä kissanruokaa, että miten teillä pistetään tavarat kaappiin?

Other contents of the order was wetfood. In cans and pouches. When I pack them to the cabinet, I mix them so that I can use them in order without getting the same food twice in a row. Of course, pouches and cans has to be mixed separately. I'm askin you, cat owners who buy large quantities of food at once, how do you pack the food to cabinet?

Tilanne korjattu

Voisitko tehdä asialle jotain? Tästä voi vaikka pudota. Could you please do something? I could fall from here.







Tilanne korjattu. Nyt mahdutaan jopa samaan puuhun. Situation fixed. Now we can even share the same scratching pole.

Itku pitkästä ilosta

Se ei sitten kestänyt Bastetin painoa. Nyt ei kellään oo pesää. It couldn't hold Bastet's weight. Now no-one has a nest.