Hemmetti, että tuli hieno

Viitta on siis valmis. Valmistui jo eilen. Ja tänään alkaa se tapahtuma, mihin sitä tarvitsen.

Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.





Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.



Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.



Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.



Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.



Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.

Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.



Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.



Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.

Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.

Mitä jäi keskiaikatapahtumasta käteen?

Mulla oli kivaa. Osallistuin kolmeen eri opintoryhmään. Onnistuin valitsemaan siten, että kaikki opettajat olivat ulkomaisia. Eli englantia tuli kuunneltua ja englantia tuli puhuttua.

Ensimmäinen ryhmä oli kehräämistä lapsille. Osallistuin siihen vain, koska ensimmäisessä kohdassa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Toinen ryhmä oli lautanauhaa edistyneille. Menin sinne silläkin uhalla, että olin tehnyt elämässäni vain yhden lautanauhan. Valintani oli onnistunut. Opettaja oli erittäin hyvä (no se oli ihan ammatiltaankin opettaja) ja aihe oli mielenkiintoinen. Mä tuossa viikolla uhkailin, että tänään mä kehrään koko päivän, kun valmistautumiset on vihdoinkin ohi. Joo'o. En ole kehrännyt. Sen sijaan olen kutonut yhden kokeiluloimen verran lautanauhaa. Loimi oli vajaan kaksi metriä ja virkkauspuuvillaa, joten luisti hyvin ja nopeasti. Tämä on mun suosikkikohta kokeiluista.



Ensin mä kokeilin vaeltavaa lautaa ja sitten mä kokeilin tasaisella pohjalla yhtä lautaa randomisti eri päin.

Kolmas ryhmä oli aiheeltaan keskiaikaista englantia. Mielenkiintoista sekin.

Opiskelujen jälkeen, ennen pitoja pidettiin hovia. Drachenwaldin (eurooppa, lähi-itä, afrikka) kuningaspari, Aarnimetsän (suomi) paronipari ja Nordmarkin (ruotsi) prinsessa jakoivat huomionosoituksia. Heti toisena listassa eteen kutsuttiin ensikertalaiset. Tarkoitti minua ja kolmea muuta. Apua, miten mun kuuluu käyttäytyä? Ensikertalaisuudestani sain kaulanauhan kolmella lasihelmellä (mikä on mun kaulassa nytkin).

Tarjolla ollut ruoka oli kaikki keskiaikaista. Enimmäkseen ruoka oli kummallista vähintään koostumukseltaan, usein myös maultaan. Mikään ei ollut pahaa ja yksi oli jopa niin hyvää, että mä haluaisin sen reseptin.

Ei milliäkään ylimääräistä

Lautanauhaloimi meni kudottaessa kasaan enemmän kuin odotin. Kudoin ihan just niin pitkälle kuin mahdollista. Note to self: ensi kerralla laske 25% kutistumisvara plus 20cm molempiin päihin työskentelyvaraa.



Kalastustarvikkeet hyvässä käytössä. Reunimmaisten lautojen langat kulkee leikarin kautta, koska pyöritin niitä koko matkan samaan suuntaan. (Älä multa kysy, mihin niitä oikeesti käytetään. Netistä löytyy kaikkia kivoja kikkoja.) Ohjeen mukaan myös reunimmaisia olis pitänyt pyörittää edestakaisin, mutta erinäisten nettisivujen perusteella reunasta tulee siistimpi yhteen suuntaa pyörittämällä. Joten jos ihan pilkkua viilataan, niin olihan tässäkin nauhassa ryhmittäin kääntelyä. Ensi kerralla mä laitan jokaisen laudan leikarin kautta. Sillä tavalla olisin ehkä saanut tästäkin loimesta yhden mallikerran, eli 3cm, enemmän irti.



Sitten vaan jännitetään, miten mä saan ton ommeltua mun pukuun.

Voi selkä parkaa

Lautanauhan kutominen ottaa selän päälle. Aika rankasti. Teoriassa olen lautanauhan opiskellut jo Ilmajoella 90-luvun puolella (Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). Käytäntö ei vaan ollut ihan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin. Ruokataukoja ja pyykkikoneen tyhjennystä/käynnistämistä (x5) lukuun ottamatta olen koko päivän viettänyt lautanauhan parissa. Ensin pätkinyt lankaa loimeksi. Sitten tehnyt laudat pahvista. Pujotellut loimen lautoihin. Aloittanut kutomisen ja menettänyt hermot kaksi kertaa ensimmäisen kymmenen sentin matkalla. Mutta nyt on 30 senttiä käyttökelpoista nauhaa valmiina (kaikki sen ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen). Ei voi sanoa virheetöntä, kun sillä matkalla on yksi virhe, mutta se on aika pieni.

Mulla on nyt siis yhteensä 40 senttia kudottua nauhaa ilta kahdeksaan mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikonlopun tapahtumassa mulla ei kirveelläkään ole vyö valmiina. Tämä nauha tulee essumekon yläreunaan ja sitä tarvitaan 1,4m. Vyötä tarvittais about neljä metriä. Tosin sais kutoa puolta kapeampaa, mutta ei se kyllä olisi puolta nopeampaa.

Lautojen tekemisessä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kokonaisuudessaan aikaa meni nelisen tuntia ennen kuin loimi oli kudontakunnossa. Kudontavauhti vaikuttais tällä hetkellä olevan noin 10 cm/h. Ensimmäisen kerran hermot meni, kun totesin, ettei kuvio tuu niin kuin pitäisi. Pistin nauhan syrjään ja istahdin koneelle. Satuin sitten laittamaan nauhan siten, että nurja puoli oli minua kohti. Hitto. Se kuvio perskules tulee nurjalle puolelle. Asiaa pähkittyäni olen tullut siihen tulokseen, että mulla on laudat väärinpäin. Laudassa on neljä lankaa, yksi jokaisessa kulmassa, ja sitä pyöritetään siten, että kaksi lankaa kerrallaan on ylhäällä ja kaksi alhaalla. Laudan muodosta ja kudontatavasta johtuen, lauta on aina kallellaan joko oikealle tai vasemmalla. Laudan kätisyyttä ei vaihdeta kesken kudonnan, mutta loimessa on usein molempikätisiä lautoja. Niin tässäkin. Mulla on siis ilmeisesti lautojen kätisyys väärinpäin. Valitsemani kuvio kudotaan kääntelemällä lautoja neljä kertaa eteen ja neljä kertaa taakse.

Ja sitten kuvia peliin.

Tämä on se oikea puoli kuviosta.



Ja tätä puolta mä tuijottelen kutoessani. Nättiä kyllä tämäkin.