Ensimmäisen viikon aikana, oliskohan ollut joku neljäs päivä, Hastuli ja Hipuli otti matsia olohuoneessa samalla kun minä luin lehteä keittiössä. Sen verran hyvin tulivat jo kuitenkin juttuun etten reagoinut asiaan mitenkään. Hipuli tuli vähän myöhemmin keittiöön ja nostin kissan syliin. Huomasin kissan kyljessä pienen veripisaran. Tutkin koko katin tietty läpi ja löysin reiän tassusta aivan polkuanturan vieressä. Minä sitten paniikissa seuraavan puoli tuntia yritin soittaa eläinlääkäriin. Koskaan en läpi päässyt, mutta rauhoitun sitten siinä ja huomasin, että haavakaan ei enää vuotanut. Lehden luettuani menin sitten olohuoneeseen ja näin sen verimäärän lattialla ja hiukan seinälläkin. Jos sen olisin ensin nähnyt, olisin luultavasti kuvitellut Hastulin tappaneen Hipulin tai ainakin antaneen todella pahan selkäsaunan. Miten yksi pieni haava sopivassa paikassa voikin sotkea niin pahasti?
Hipuli oli mneidän joulukissa, joten tämä kuva sopii asiaan täydellisesti. Hipuli on ollut meillä kaksi viikkoa ja tämä kuva on otettu vanhempieni luona. Olimme jättämässä kissoja vanhempieni hoteisiin vieraillaksemme uutena vuotena kissanegatiivisten sukulaisten luona.
Ei sekään mennyt täysin kommervenkeittä. Saavuimme vanhempieni luokse uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä. Seuraavana aamuna mieheni meni isäni kanssa jonnekin ja äiti normaalisti töihin, jolloin jäin yksin kissojen kanssa. Aamupalaa syödessäni kuului asunnosta jälleen matsin ääniä. Hetken päästä Hipulin huuto raikasi, mutta tässä huudossa oli jotain vikaa, se ei päättynyt ollenkaan. Juoksin huudon suuntaan katsomaan mitä oli tapahtunut. Kissat olivat ottaneet matsia oven eripuolilta ja Hastuli oli kai tönäissyt ovea juuri sopivassa kohtaa ja Hipulin tassu oli oven ja karmin välissä saranapuolella. Paniikki tietysti iski, kun kissa huutaa kurkku suorana, että kumpaan suuntaan ovea pitää kääntää, että tassu vapautuu, eikä puristu tiukempaan. Onnistuin kääntämään ovea oikeaan suuntaan. Vahinkojen tarkastus ja toteamus, että kissa aristaa jalkaa. Ei kuitenkaan vaikuta murtuneelta, eikä mistään vuoda verta. Eikun etsimään puhelinluettelosta paikallista eläinlääkäriä. Kello oli juuri yli kahdeksan ja löytämäni eläinlääkäri aukesi vasta yhdeksältä.
Soitin heti yhdeksältä ja sain ajan varttia yli kolmelta ja neuvon seurata kissan vointia. Jos Hipuli olisi lakannut aristamasta tassua, olisi aika pitänyt peruuttaa. Hipuli ei tietenkään lakannut aristamasta tassua, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eläinlääkäri totesi, ettei mitään ollut murtunut ja tökkäsi kipupiikin kissaan. Antoi vielä kipupillereitä mukaan käytettäväksi tarpeen mukaan. Tassusta oli kynsireaktio häveksissä seuraavan vuorokauden (siis kissa ei työntänyt kynsiä ulos tassusta missään tilanteessa vaikka toisesta tassusta työnsikin). Eläinlääkärin mukaan normaalia tällaisessa tapauksessa. Siitäkin selvittiin siis melko vähällä.
Emäntää kiinnosti tuo näyttely toiminta, joten sielläkin on Hipulia näytetty.
Hipuli kävi ensimmäisessä näyttelyssään jo nuorten luokassa eli 6-10kk. Aikuisten luokassa Hipuli kävi näyttelyissä kunnes sai Championin arvonimen. Sillä oli myös tarkoituksensa sillä emännän aikomuksena oli käyttää Hipulia siitoksessa 2-3 pentueen verran. Yhteen se sitten vain jäi kun herra keksi alkaa merkkailemaan kerran viikossa. Enimmäkseen vain matoille, mutta osansa sai toki sohvakin ja taisi siinä kaksi pisua lirahtaa sänkyynkin. Hipulin neitona toimi Ruusu Espoosta ja pennut syntyivät BlueNoten kissalaan.
Nykyään Hipuli on jo Vanha Herra. Ainakin vaivoiltaan. Hipulilla todettiin maaliskuussa virtsakiviä. Ja toteaminenhan tehtiin päivystyskäynnillä yöaikaan. Olimme olleet jossain iltamenoissa ja palasimme kotiin kahdeksan ja yhdeksän välissä illalla. Heti kotiin tultuamme huomasin Hipulin kyykistelevän maton päällä. Otin herra hännänjuuresta kiinni ja nostin pepun pystyyn. Tähän et kyllä pissaa. Kannoin herran hiekkalaatikkoon, josta hän tietysti hyppäsi suoraan ulos. Hetken päästä Hipuli kyykisteli seuraavalla matolla. Tässä vaiheessa epäilin jo jonkin olevan vialla ja annoin herran hoitaa asiansa. Matolle tuli niukin naukin peukalonkynnen kokoinen märkä läikkä. Menin alakertaan käynnistämään tietokonetta, tarkoituksena etsiä netistä tietoa kissan pissaongelmista. Tuoreesta mattoläikästä olin jo yrittänyt katsoa verta, mutta sitä ei näkynyt. Alas mentyäni huomasin kolme pientä pissaa sohvalla. Ei siis enää epäilystäkään, herralla oli joku suurempi ongelma. Mietin mahtaisiko Hipuli pärjätä aamuun vai täytyisikö herra kiikuttaa heti illalla päivystykseen. Tilanne oli tietenkin se, että emännän tili oli tyhjä ja seuraava tili oli tulossa seuraavana päivänä. Päätin sitten soittaa kuitenkin päivystykseen, kyllä ne sieltä osaisi sanoa kuinka akuutista asiasta on kyse. Hipulia sitten vietiin päivystyksen jo illalla, mutta koska kissa vietti siellä koko yön (rakko tyhjennettiin katerilla), maksaa tarvitsi vasta aamulla ja näin emännänkin tilillä oli taas katetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti