Kissakuvahaaste 116: Sohvanvaltaaja

Tässä meidän poikien tyylinäyte jo edesmenneellä sohvalla. Noin niinku normaalisti kumpikaan ei juurikaan oleile sohvalla jos siinä ei ole ihmistä seurana. Sohvatuoli kyllä vallataan päiväunille. Älä hei tuu nyt. Tää on mun tuoli.
Tosin jos sohvalle on unohtunut torkkupeitto myttyyn, kannattaa tarkistaa sisältö ennenkuin rojahtaa päälle, ettei Hipulista tule pannukakkua. Hastulilla on kummallinen tyyli, sohvalle tullessa täytyy pistää maate just siihen kaken päälle. Kännykkäkin käy jos kake sattuu olemaan ihmisen kädessä.

Emäntä itte sai tänään vihdoin ja viimein aikaiseksi lähteä suunnistamaan. Ensimmäinen kerta tänä vuonna. Positiivisesti piti sitten heti ostaa 11 kerran sarjalippu. Sain taas hyvän muistutuksen miksi Naantalin suunnistukset kannattaa jättää väliin. Jumalattomia kalliota ja älyttömiä jyrkänteitä. Pohkeet meinas loppua jo toisella rastilla.

Lisää kaloja

Loistoja on nyt seitsemän. En tiedä montako akvaarioliike niitä tilasi, mutta kolme niitä oli enää jäljellä. Se sopi mulle varsin hyvin. Ainakin nyt näyttää, että Loistot on hienosti esillä. Tosin näytti menevän koko akvaario sekaisin vedenvaihdosta, että tiedä tuota sitten. Rihmakalat yleensä on joko pariskunta- tai haaremikaloja. Näyttäisi, että Loistot on tästä poikkeus.

Näin teet itsellesi kauppakassin

Hanki jostain mukavan paksua kangasta. Normaalilevyisestä (n. 140 cm) riittää metrin pala kahteen kassiin. Huolittele kankaan purkautuvat reunat saumurilla tai kolmiaskelsiksakilla. Pese kangas koneessa sille sopivalla ohjelmalla. Näin valmis kassi ei enää kutistu. Leikkaakankaasta. yksi noin 88x52cm kokoinen pala (pussiosa), sekä kaksi noin 55x4-10cm palaa (kahvat). Nämä mitat on käytössä todettu optimaalisiksi. Mitat sisältävät saumanvarat. Kahvapala leveys vaikuttaa lopullisen kahvan leveyteen. 4 sentistä tulee 1 cm ja 10 sentistä 2,5 cm. Levempää kahvaa en suosittele.
Huolittele pussiosan purkautuvat reunat. Ompele pussiosa pussiksi aloittaen yläreunasta.
Jos haluat päästä helpolla ja säästää noin kolmanneksen ajasta, hyppää suoraan kahvojen ompeluun. Taita pussin kulma kolmioksi ja merkkaa nuppineuloilla vaakasuora viiva noin 16 cm leveään kohtaan. Ompele nuppineulojen osoittamasta kohdasta.Taita kolmio pussin pohjalle ja kiinnitä nuppineuloilla. Tämä on kassin v-mäisin ommeltava.
Siirry seuraavaksi kahvoihin. Taita suikale kaksinkerroin keskeltä ja taita molemmat reunat sisälle mahdollisimman pitkälle. Kangas on nyt nelinkerroin. Tässä kohtaa huolittelusta on vain haittaa eikä kahva taatusti purkaudu tuolta sisältä. Ompele reunasta. Jos koneessasi on kivoja koristeompeleita ja kaipaat kassiin jotain yksityiskohtia, nyt on sopiva hetki ommella kahvaan koristeet.
Siirry takaisin pussin pariin. Taita reuna kaksi kertaa ja kinnitä nuppineuloilla.
Mittaa sivusaumasta noin 17 cm keskelle päin ja työnnä kahvan pää reunan alle. Muista katsoa, että kahva tulee oikein päpin molemmista päistä, ettei mene kierteelle. Ompele reunus.Taita vielä kahvat ylöspäin ja ompele kiinni reunukseen. Näin kahvan kiinnitys kestää luultavasti kauemman kuin muu kassi. Käytän itsem allia jossa yhdet omepeleet menee ristiin ja yksi ommel yhdistää ne yläreunasta. Ristiin menevissä on neljä ommelta ja yläreunassa kolme. Varoitus vielä: tässä kohtaa sinulla on 11 kerrosta kangasta päällekkäin. Ompele siis hyvin varovaisesti. Jos kangas on erityisen paksua, on syytä tyytä vain yläreunan ompeleeseen. Jotain on syytä kuitenkin tähän kohtaan vielä ommella. Muuten kahva on vain yhden ompeleen varassa ja tästä kassi hajoaa enemmän kuin todennäköisesti.
Jos olet jaksanut toteuttaa kaikki kohdat, pitäisi sinulla olla tämän näköinen kauppakassi ja aikaa on kulunut reilu tunti.

Tässä muun hässäkän ohessa on unohtunut kertoa. Yksinäinen lehtikalan poikanen eli noin kolme päivää. Todennäköisyyys sen selviämiseen oli muutenkin häviävän pieni. Mutta koska lehtikalat on kerran kutenut, kutee ne uudestaankin. Sitten ehkä voisi ottaa kudun talteen ennen kuin se on lähes syöty.

Kuinka tyhmiä voi kalat olla?

Aamulla ruokinnan yhteydessä yritin tiirailla Loistogurameja akvaariosta. Ei näkynyt. No siellä on kumminkin niitä kasvipuskia. Ne on jossain siellä. Nyt äsken kävin taas tiirailemassa ja kun ei näkynyt, päätin siirrellä kasveja. Niitä oli joka tapaksesa tarkoitus siirrellä huomisen vedenvaihdon yhteydessä, mutta minä vähän aikaistin sitä. Ei missään ketään. No mulla on suodattimessa suodatinmassan ja sinämän välissä ympäriinsä noin neljä milliä tilaa. Siellä on ihan säännöllisesti sukarapuja. Mutta kun nämä Loistoguramit on akvaarion suurimpia asukkeja. Mistä ne muka olis mahtunut suodattimeen menemään? Irrotin sitten kumminkin suodattimen ja tirkistelin sinnekin. Yhdessä reunassa liikahti jotain. Äkkiä suodatinkammio ympäri akvaarioon. Sieltähän pullahti kolme loistoguramia. Kuinka tyhmiä voi kalat olla? Ihan oikeesti. No se neljäs on yhän kateissa. Se katosi jo eilen heti pian altaaseenlaiton jälkeen.

Edittiä: Mies löysi iltaruoan yhteydessä kaikki neljä Loistoa. Ne taitaa olla samanlaisia ku noi mun Hehkurasboratkin. Niitä on 13, mutta tän neljän kuukauden aikana, mitä ne on ollu, mä oon päässy laskemaan kaikki ehkä neljä tai viisi kertaa. no ei ne vedä vertoja piikkisilmille. Mutta niistä joku toinen kerta.

Eilinen isnpiraatio kantaa vielä tänäänkin. Ompelin aamusella ne kaksi kassia jotka oli valmiiksi leikattu.Serkkuni menee naimisiin kolmen viikon päästä. Keksin yhtäkkiä, että mähän teen sille läjän ekokasseja häälahjaksi. Väri on itseoikeutetusti musta. Ripaus punaista ja kultaa sallittu. Tuumasta toimeen ja eurokankaaseen katselemaan palakankaita. Että voi tuuri osua. Ensimmäisen kerran, kun päätin alkaa itse ompelemaan kauppakassini kyllästyneenä kaupasta ostettujen heikkoon laatuun, menin silloinkin eurokankaanseen etsimään palakankaita. Silloin oli laarissa kankaita hintaan 10 euroa muovipussillinen. Nytkin osui, mutta hinta oli laskenut. Muovipussillinen maksoi enää 5 euroa. Harmillisen vähän vaan oli mustia kankaita. Punaista ei tietenkään ollenkaan. Mutta tässä tämänkertainen saalis.Nyt on vaaleat kankaat pyykkikoneessa kutistumassa.

Niin mites se muuten tän blogin kanssa olikaan? Eikös tämän pitänyt olla eläinblogi? No ehkä minä naisena saan muuttaa mieltäni. ;-)

Mutta ei niitä eläimiä suinkaan unohdeta, vaikka muustakin kirjoitetaan. Tässä kattimus laiskimus.

Hastuli kyllästyi

Emäntä sai inspiraation ja päätti ommella kaksi-kolme vuotta kaapissa maanneista kankaista niitä aiottuja kauppakasseja. Ihme kyllä, kumpikaan kissoista ei osoittanut suurempaa kiinnostusta hommaa kohtaan. Silti ompelukoneita ei voi jättää vahtimatta. Hipuli tykkää syödä ompelulankaa. Hastuli sitten jossain toisen kassin kohdalla kyllästyi olemaan yksin ja tuli puskemaan kerjäten huomiota. Siinä on vaan semmonen pikku juttu, että jos Hastulille ei anna huomiota se yhtäkkiä puskeekin kyynärpäähän (tai yleisemmin polveen) hampaat edellä. Selvästi tietää mikä on herkkä kohta. Kaksi kassia tuli valmiiksi tällä kierroksella. Pari muuta on nyt sitten leikattuna valmiiksi. Hipuli tässä tarkistaa laatua.
Tänään se sitten vihdoin ja viimein tapahtui. Noin neljä kuukautta tilauksessa olleet kalat vihdoin saapui Turkuun saakka akvaarioliikkeeseen. Suurimman osan aikaa niitä ei ole ollut tukkulistoilla. Kerran niitä jo oli, mutta tilauksesta huolimatta ei koskaan tullut. Tässä ne on: Loistoguramit (parkkeerattuna suodattimen alle).
Neljä kappaletta niitä ostin. Saatan hakea jossain vaiheessa kaksi tai neljä lisää. Riippuu miten nämä suostuvat olemaan esillä.

Muisteloita: Hipulin nuoruus

Olisi varmaan jo aika muistella Hipulinkin nuoruutta. Ensimmäisessä viestissä jo hiukan kerroinkin miten hipuli tuli taloon. Ensimmäinen viikko oli mielenkiintoinen. sen verran vei Hastulilta aikaa hyväksyä uusi tulokas.

Tässä Hipuli näyttää vielä niin kovin pieneltä. Tämä oli kuitenkin Hipulille hyvin yleinen asento. Aina vaatimassa huomiota.

Ensimmäisen viikon aikana, oliskohan ollut joku neljäs päivä, Hastuli ja Hipuli otti matsia olohuoneessa samalla kun minä luin lehteä keittiössä. Sen verran hyvin tulivat jo kuitenkin juttuun etten reagoinut asiaan mitenkään. Hipuli tuli vähän myöhemmin keittiöön ja nostin kissan syliin. Huomasin kissan kyljessä pienen veripisaran. Tutkin koko katin tietty läpi ja löysin reiän tassusta aivan polkuanturan vieressä. Minä sitten paniikissa seuraavan puoli tuntia yritin soittaa eläinlääkäriin. Koskaan en läpi päässyt, mutta rauhoitun sitten siinä ja huomasin, että haavakaan ei enää vuotanut. Lehden luettuani menin sitten olohuoneeseen ja näin sen verimäärän lattialla ja hiukan seinälläkin. Jos sen olisin ensin nähnyt, olisin luultavasti kuvitellut Hastulin tappaneen Hipulin tai ainakin antaneen todella pahan selkäsaunan. Miten yksi pieni haava sopivassa paikassa voikin sotkea niin pahasti?

Hipuli oli mneidän joulukissa, joten tämä kuva sopii asiaan täydellisesti. Hipuli on ollut meillä kaksi viikkoa ja tämä kuva on otettu vanhempieni luona. Olimme jättämässä kissoja vanhempieni hoteisiin vieraillaksemme uutena vuotena kissanegatiivisten sukulaisten luona.

Ei sekään mennyt täysin kommervenkeittä. Saavuimme vanhempieni luokse uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä. Seuraavana aamuna mieheni meni isäni kanssa jonnekin ja äiti normaalisti töihin, jolloin jäin yksin kissojen kanssa. Aamupalaa syödessäni kuului asunnosta jälleen matsin ääniä. Hetken päästä Hipulin huuto raikasi, mutta tässä huudossa oli jotain vikaa, se ei päättynyt ollenkaan. Juoksin huudon suuntaan katsomaan mitä oli tapahtunut. Kissat olivat ottaneet matsia oven eripuolilta ja Hastuli oli kai tönäissyt ovea juuri sopivassa kohtaa ja Hipulin tassu oli oven ja karmin välissä saranapuolella. Paniikki tietysti iski, kun kissa huutaa kurkku suorana, että kumpaan suuntaan ovea pitää kääntää, että tassu vapautuu, eikä puristu tiukempaan. Onnistuin kääntämään ovea oikeaan suuntaan. Vahinkojen tarkastus ja toteamus, että kissa aristaa jalkaa. Ei kuitenkaan vaikuta murtuneelta, eikä mistään vuoda verta. Eikun etsimään puhelinluettelosta paikallista eläinlääkäriä. Kello oli juuri yli kahdeksan ja löytämäni eläinlääkäri aukesi vasta yhdeksältä.

Soitin heti yhdeksältä ja sain ajan varttia yli kolmelta ja neuvon seurata kissan vointia. Jos Hipuli olisi lakannut aristamasta tassua, olisi aika pitänyt peruuttaa. Hipuli ei tietenkään lakannut aristamasta tassua, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eläinlääkäri totesi, ettei mitään ollut murtunut ja tökkäsi kipupiikin kissaan. Antoi vielä kipupillereitä mukaan käytettäväksi tarpeen mukaan. Tassusta oli kynsireaktio häveksissä seuraavan vuorokauden (siis kissa ei työntänyt kynsiä ulos tassusta missään tilanteessa vaikka toisesta tassusta työnsikin). Eläinlääkärin mukaan normaalia tällaisessa tapauksessa. Siitäkin selvittiin siis melko vähällä.

Emäntää kiinnosti tuo näyttely toiminta, joten sielläkin on Hipulia näytetty.

Hipuli kävi ensimmäisessä näyttelyssään jo nuorten luokassa eli 6-10kk. Aikuisten luokassa Hipuli kävi näyttelyissä kunnes sai Championin arvonimen. Sillä oli myös tarkoituksensa sillä emännän aikomuksena oli käyttää Hipulia siitoksessa 2-3 pentueen verran. Yhteen se sitten vain jäi kun herra keksi alkaa merkkailemaan kerran viikossa. Enimmäkseen vain matoille, mutta osansa sai toki sohvakin ja taisi siinä kaksi pisua lirahtaa sänkyynkin. Hipulin neitona toimi Ruusu Espoosta ja pennut syntyivät BlueNoten kissalaan.

Nykyään Hipuli on jo Vanha Herra. Ainakin vaivoiltaan. Hipulilla todettiin maaliskuussa virtsakiviä. Ja toteaminenhan tehtiin päivystyskäynnillä yöaikaan. Olimme olleet jossain iltamenoissa ja palasimme kotiin kahdeksan ja yhdeksän välissä illalla. Heti kotiin tultuamme huomasin Hipulin kyykistelevän maton päällä. Otin herra hännänjuuresta kiinni ja nostin pepun pystyyn. Tähän et kyllä pissaa. Kannoin herran hiekkalaatikkoon, josta hän tietysti hyppäsi suoraan ulos. Hetken päästä Hipuli kyykisteli seuraavalla matolla. Tässä vaiheessa epäilin jo jonkin olevan vialla ja annoin herran hoitaa asiansa. Matolle tuli niukin naukin peukalonkynnen kokoinen märkä läikkä. Menin alakertaan käynnistämään tietokonetta, tarkoituksena etsiä netistä tietoa kissan pissaongelmista. Tuoreesta mattoläikästä olin jo yrittänyt katsoa verta, mutta sitä ei näkynyt. Alas mentyäni huomasin kolme pientä pissaa sohvalla. Ei siis enää epäilystäkään, herralla oli joku suurempi ongelma. Mietin mahtaisiko Hipuli pärjätä aamuun vai täytyisikö herra kiikuttaa heti illalla päivystykseen. Tilanne oli tietenkin se, että emännän tili oli tyhjä ja seuraava tili oli tulossa seuraavana päivänä. Päätin sitten soittaa kuitenkin päivystykseen, kyllä ne sieltä osaisi sanoa kuinka akuutista asiasta on kyse. Hipulia sitten vietiin päivystyksen jo illalla, mutta koska kissa vietti siellä koko yön (rakko tyhjennettiin katerilla), maksaa tarvitsi vasta aamulla ja näin emännänkin tilillä oli taas katetta.

Akvaariossani on lehtikalan poikanen

Siis siitä kudusta yksi on ainakin kasvanut silmin nähtäväksi poikaseksi. Oikeastaan siitä erottuu vain silmät ja ruskuaispussi. Voitte arvata etten tuon kokoisesta poikasesta onnistunut kelvollista kuvaa saamaan.

Mutta tässä kokonaiskuva "kasvatus"akvaariosta. Tämä on hehkurasboroiden ja kirsikkasukarapujen koti. Oikeassa yläkulmassa näkyy poikasboksi, jossa siis nyt yksi lehtikalan poikanen sekä miekkakasvin lehti, jossa loppu kutu odottaa.

Harrastin myös hieman sisustusta. Kiinnitin siimalla akvaariossa olleen peacock-sammaleen mökiltä tuomaani ja kuorimaani omenapuun oksaan. Oksa ei ihan vielä uponnut, joten kanto nojaa siihen ja pitää sen pohjassa. Sisustetaan uudestaan kun oksa pysyy itsellään pohjassa.

Akvaariossa on kaksi hyvin eriväristä valoa. Takimmainen on hyvin punainen ja etummainen erittäin kirkas valkoinen. Tästä värierosta johtuen etualan hiekka on aivan eriväristä kuin taka-alan. Toki kaikki muukin on samoin, mutta hiekassa tuo ero näkyy parhaiten. Etummainen lamppu tuli akvaarion mukana ja takimmainen käytettynä ostamani lampun rungon mukana. Molemmissa on reippaasti yli puolet käyttöiästä käyttämättä, joten en millään raaski vaihtaa täysin hyviä lamppuja. Silmä on jo tottunut hassuihin väreihin ja luultavasti jatkossakin ostan toiseen punaisemman valon. Ehkei kuitenkaan aivan noin punaista.

Jos joku ihmettelee taustan "kuviointia", niin se johtuu siitä, että taustakuvan ja akvaarion lasin välissä on vettä joka "liimaa" kuvan lasiin kiinni ja näin kuva näkyy paremmin.

Kissakuvahaaste 115 Pahvilaatikko

Kuinka voikaan meidän (pahvi)laatikkokissasta olla niin vähän laatikkokuvia. Tässä kuvassa Hastuli tarkistaa, ettei joululahjapakettiin jäänyt mitään yllättävää.
Hipuli kävi tutustumassa ilmastointilaitteen laatikkoon. Laatikko oli sen verran korkea, että herralta kesti tovi päästä sieltä pois. Pohjapinta-alakaan kun ei antanut myöten vauhdinottoon.
Sopivasti pehmustetussa muuttolaatikossa on mukava ottaa torkut.

Älä ikinä koskaan istu tuolille tarkistamatta alustaa ensin

Kävin äsken ruokkimassa isomman altaan kalat. Homma menee niin, että ensin nousen altaan edessä olevan emännänjatkoksen ensimmäiselle askelmalle ja avaan kissakannen sekä lasikannen. Sitten istahdan tuolille ja heittelen ruokaa akvaarioon. Istualtani näen paljonko ruokaa kelluu pinnalla, etten heitä liikaa. Tänään Hipuli seurasi perässä ja istuessani tuolille se olikin jo varattu. Niin siinä kävi, että Hipuli tipahti tuolilta vastalauseiden säestämänä.
Tänään myöskin saatiin jo pitkään kesken ollut kissojen ulkoiluhylly-projekti valmiiksi. Tai valmiiksi ja valmiiksi, maalia se vielä kaipaa. Hastuli oli heti valmiina tarkastushommin, mutta Hipuli täytyi herättää päiväunilta ja vielä nostaa "ovelle".Hastuli oli kyllä sitä mieltä, että viereinen ihmisten ovi olisi sittenkin se mukavampi.Hipuli taasen kävi ensin vain kääntymässä ja toteamassa asian. Hipulia ei oikein koskaan ole ulkoilut kiinnostanut.

Kissamaista asiaa

Kyllä taas niin oli, että Hipulilla oli asiaa kesken blogien lukemisen. Olkapäälle oli pakko päästä rapsutettavaksi.

Oma vika. Ihan olen itse opettanut kiipeämään olkapäälle. Hastulikin kurkki jossain välissä lempipaikaltaan. Meillä on tietokone kierreportaiden alla. Kissavieraan pään päällä huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun alas sataa karvoja.

Lisää muisteloita: Hastulin pentuaika

Hastulin tultua taloon Emäntä kuuliaisena kissanhoitajana etsi lähimmän eläinlääkärin ja lähti varaamaan Hastulille rokotusaikaa. Kun kerran paikalle asti olin vaivautunut aikaa varaamaan, kyselivät he kissan esitiedot valmiiksi. Kysymykseen syntymäajasta vastasin joskus touko-kesäkuun vaihteessa. Kysymykseen sukupuolesta vastasin, etten tiedä. Vastaus oli, että no kyllä se lääkäri sitten kertoo. Mukaan ostettiin matolääke joka piti antaa vähintään viikkoa ennen rokotusta.

Itse eläinlääkärillä sitten kyselin sopivaa ajankohtaa kastroinnille. Ohjeeksi annettiin 9-10 kuukauden iässä.

Hastuli oli kuulemma vanhan emon ainoa pentu. Ehkä hälytyskellojen olisi pitänyt soida jos kasvatusperheen noin 12 vuotias poika laittaa kädet pään eteen kun kissa tulee lähelle. Mutta eihän emäntä nähnyt kuin kauniin, solakan, pitkäkoipisen kissanpennun. Aluksi meillä oli vapaa pääsy makuuhuoneeseen öisin. Se kuitenkin loppui nopeasti kun Hastuli kehitti tavan herättää kotiväki aamulla kello 5 työntämällä kynnet peiton alla jalkoihin. Ensin me vain suljettiin makuuhuoneen ovi, mutta sehän aiheutti armotonta rapsutusta ja maukunaa. Siis sitä ääniluokkaa, ettei nukkumaan pysty. Käyttöön otettiin suihkupullo. Mahtoiko mennä kahtakaan yötä, kunnes oven takana ei koskaan ollut ketään kun Emäntä sinne asti pääsi. Sen jälkeen siirryttiin sulkemaan kissa yöksi kylpyhuoneeseen. Kylpyhuoneen koko täytti eläinsuojelulain kokomääritteet kissan häkistä. Tätä pystyttiin jatkamaan jopa kolme-neljä kuukautta, kunnes meteli sielläkin kasvoi liian suureksi. Kotiväki luovutti ja kissa sai oleskella myös öisin vapaasti.

Ei ne päivätkään mitään ruusuilla tanssimista ollut. Hastuli sai uusia lempinimiä kuten sinko ja ohjus ja muita sellaisia. Tammikuussa Isäntä ehdotti hullun kissan lopettamista. Emäntä ei ollut vielä valmis luovuttamaan. Hastuli sitten leikattiin 8 kuukauden iässä toivomuksena rauhoittuminen. Eihän herra siitä mihinkään rauhoittunut kun kerran hulluus oli ollut mukana alusta asti, eikä näin ollen johtunut hormooneista.

Kummasti sitä sitten kumminkin oppi tulemaan asioiden kanssa toimeen. Hastulikin lopetti kello viiden aamuherätykset. Kaikkein ihmeellisin muutos tapahtui kun Hipuli tuli taloon. Viikon kesti Hastulin sopeutuminen tilanteeseen, mutta sen jälkeen herra onkin ollut maailman ihanin halinalle. Ei mitään merkkiäkään pentuajan hulluudesta.

Eläintarhan ensimmäinen viesti

Maunon ja Epun ja Herra Mäykysen innoittamana ajattelin kokeilla bloggaamista. Ensimmäiseksi olisi toki syytä esitellä eläintarhan jäsenet. Emännän ja Isännän lisäksi talossa asuu Hastuli (Bastet, maatiainen, pääväriltään musta), Hipuli (Guttatus Tequila Sunrise, Ocicat, suklaatäplikäs), sekä Pienessä akvaariossa 13 hehkurasboraa ja x kpl kirsikkasukarapuja, Isossa akvaariossa 2 partamonnia, 2 neonsateenkaarikalaa, 3 tummapiikkisilmää ja 8 siaminpiikkisilmää, 3 luonnonmuotoista lehtikalaa ja yksi musta lehtikala.

Koska Hastuli on iältään jo mukavat kuusi vuotta ja Hipulikin syksyn mittaan täyttää viisi, tulee aluksi blogiin luultavasti enemmän muisteloita kuin päivän tapahtumia.

Ja siitä sitten samantien asiaan.

Miten Hastuli tuli taloon?
Emäntä ja isäntä tapasivat toisensa eräänä heinäkuisen viikonloppuna ja pitivät toisistaaan. Syyskuun lopulla työtön emäntä jo viettikin paljon aikaa isännän luona mm. avustaen pintaremontissa repien tapetteja seinistä. Eräänä kauniina päivänä emäntä huomasi lähikaupan ilmoitustaululla ilmoituksen kissasta, jonka värikuvaus sai emännän epäilemään kissaa valkokirjokilpikonnaksi. Emäntä otti numeron ylös ja varovaisesti ehdotti Isännälle josko käytäisiin kissaa vilkaisemassa. Isäntä ottikin puhelimen käteen ja niin hypättiin autoon ja hurautettiin Maskuun. Emännän pyhä tarkoitus oli käydä vain katsomassa kissaa, mutta niinhän siinä kävi, että takaisin tullessa autossa matkusti kissanpentu pahvilaatikossa, vaikkei se mikään valkokirjokilpikonna väriltään ollutkaan. Mukaan oli saatu hiukan ruokaa. Kotiin päästyä Isäntä äkkiä juoksi lähikauppaan hakemaan kissanhiekkaa ja lisää ruokaa. Hiekkakin laitettiin aluksi vain pesuvatiin. Syntymäajastakin tiedettiin vain että neljättä kuukauttaan kissaa elää, eikä sukupuoltakaan tullut kysyttyä.

Herran "virallinen" kuvaMikä jumaleissön tuolla kantokopassa on? (Hipuli tulee taloon)

Entäs sitten Hipuli?
Reilua vuotta myöhemmin loppusyksystä, kun Emännän ja Isännän häät oli jo suunnitteilla, Emäntä ilmoitti haluavansa täplikkään kissan. Sovittiin että sellainen hankitaan Emännälle huomenlahjaksi. Pari viikkoa myöhemmin oli lehdessä ilmoitus paikallisesta kissanäyttelystä. Sinne lähdettiin täplikkäitä kissoja katsomaan. Emäntä oli kovin kiinnostunut Bengalista, mutta raha sitten lopulta vaikutti päätökseen. Näyttelyssä pysähdyttiin sitten sattumalta juttelemaan Guttatus-kissalan omistajan kanssa. Hänellä oli juuri yksi pentue syntynyt. Pentueessa oli kolme pentua joista vasta yksi oli varattu. Pennut olisivat viikkoa ennen joulua luovutusikäisiä. Niin sitten kävi, että hiukan myöhemmin istahdettiin autoon ja lähdettiin pentuja Nummelaan katsomaan. Pennusta sopimukset kirjoitettiin ja käsiraha maksettiin. Hipuli sitten muutti meille juuri ennen joulua, koska silloin Emäntä pystyi olemaan kaksi viikkoa putkeen kolmistaan kissojen kanssa. Hipulista tulikin joululahja, sillä häät oli edessä vasta seuraavassa heinäkuussa.

Herran "virallinen" kuva

Herra ottaa aurinkoa

Akvaariot
Isännällä oli jo yksi akvaario kun Emäntä tuli taloon. Huonon sijoittelun sekä hiukan laiskan hoidon vuoksi Emäntä myöhemmin laittoi Isännän seinää vasten aj ilmoitti, että joko akvaariota aletaan hoitaa kunnollisesti taikka se lähtee. Isäntä päätti, että akvaario lähtee. Tämä tapahtui jo ennenkuin Hipuli tuli taloon. Ajatus akvaariosta on kuitenkin elänyt kokoajan mukana ja viime marraskuussa Isäntä sai työkaveriltaan käytetyn akvaarion ilman mitään tekniikkaa. Akvaariokin oli jo seisonut tuntemattoman ajan tyhjänä, joten harrastus aloitettiin vaihtamalla akvaarioon silikonit. Asiaa tapuhtuvatksi odotellessaan Emäntä löysi Huuto.netistä hienon litteän akvaarion, joka sitten piti huutaa. Se myytiin vuotavana joten siihenkin vaihdettiin silkonit. Isäntä teki itse jalustan tähän pienempää Huutio.netin akvaarioon. Emäntä osti tarvittavat tekniikat ja sitten vedet sisälle. Kaikkien mutkien jälkeen kyseinen akvaario piti vettä kokonaiset kaksi viikkoa. Vuoto olikin sitten aika railakas, mutta onneksi se toinen akvaario odotti tekniikan ostamista ja oli tyhjillään, mutta muuten käyttövalmiina. Siihen mennessä ostetut kalat pelastettiin isompaan akvaarioon ja siellä ne vieläkin porskuttavat. Lisääkin sinne on ostettu. Litteä akvaario palasi Huuto.netin myyntilistoille. Kaupaksikin meni, mutta takkiin tuli useita kymmeniä euroja. Litteän akvaarion paikka jäi tyhjäksi ja koska tiedossa oli, että pelastusakvaario oli osalle pelastetuista kaloista liian pieni, kypsyi ajatus isommasta mittatilausakvaariosta kyseiseen paikkaan. Ennenkuin asiassa pidemmälle päästiin, ehti Emäntä ostaa pienen akvaariopaketin Lidlistä. Tilaus uudesta litteästä akvaariosta tehtiin vappuna ja toimitusajaksi sovittiin elokuu, sillä silloin Isäntä on lomalla ja ehkä ehtii ajatella uuden akvaarion mikrobitoiminnan käynnistämistä. Uuteen litteään akvaarioon muuttaa ainoastaan keskiveden kalat. Pohjakalat jäävät vanhaan akvaarioon ja saavat uudet keskiveden kalat seurakseen, Vastaavasti Litteään akvaarioon hankitaan uudet pohjakalat.

Ja vielä hiukan tätä päivää
Kissarintamalla ei tänään ole juurikaan tapahtunut, mutta akvaariossa huomasin eilen kutua. Kutua vartioi Blondiksi kutsuttu luonnonmuotoinen lehtikala. Musta lehtikala hyväksyttiin lähelle, mutta muut luonnonmuotoiset kököttivät kauimmaisessa nurkassa. Itse kututapahtumaa en ikävä kyllä päässyt todistamaan, mutta käytöksen perusteella epäilisin Mustista Blondin kaveriksi. Poikasista tosin ei taida ongelmaa muodostua: Kutu maistui hyvin vartijalleen. Tänään kylläkin leikkasin kutua sisältäneen miekkakasvin lehden ja siirsin pieneen akvaarioon poikashäkkiin. Kutua oli jäljellä ehkä yksi kymmenesosa alkuperäisestä. Vartijankin aggressiivisuus haihtui kudun kadottua ja tänä iltana ehkä muutkin saavat ruokaa. Kutu kun oli juuri sopivasti ruokinta-aukon vieressä.