Kissakuvahaaste 116: Sohvanvaltaaja

Tässä meidän poikien tyylinäyte jo edesmenneellä sohvalla. Noin niinku normaalisti kumpikaan ei juurikaan oleile sohvalla jos siinä ei ole ihmistä seurana. Sohvatuoli kyllä vallataan päiväunille. Älä hei tuu nyt. Tää on mun tuoli.
Tosin jos sohvalle on unohtunut torkkupeitto myttyyn, kannattaa tarkistaa sisältö ennenkuin rojahtaa päälle, ettei Hipulista tule pannukakkua. Hastulilla on kummallinen tyyli, sohvalle tullessa täytyy pistää maate just siihen kaken päälle. Kännykkäkin käy jos kake sattuu olemaan ihmisen kädessä.

Emäntä itte sai tänään vihdoin ja viimein aikaiseksi lähteä suunnistamaan. Ensimmäinen kerta tänä vuonna. Positiivisesti piti sitten heti ostaa 11 kerran sarjalippu. Sain taas hyvän muistutuksen miksi Naantalin suunnistukset kannattaa jättää väliin. Jumalattomia kalliota ja älyttömiä jyrkänteitä. Pohkeet meinas loppua jo toisella rastilla.

Lisää kaloja

Loistoja on nyt seitsemän. En tiedä montako akvaarioliike niitä tilasi, mutta kolme niitä oli enää jäljellä. Se sopi mulle varsin hyvin. Ainakin nyt näyttää, että Loistot on hienosti esillä. Tosin näytti menevän koko akvaario sekaisin vedenvaihdosta, että tiedä tuota sitten. Rihmakalat yleensä on joko pariskunta- tai haaremikaloja. Näyttäisi, että Loistot on tästä poikkeus.

Näin teet itsellesi kauppakassin

Hanki jostain mukavan paksua kangasta. Normaalilevyisestä (n. 140 cm) riittää metrin pala kahteen kassiin. Huolittele kankaan purkautuvat reunat saumurilla tai kolmiaskelsiksakilla. Pese kangas koneessa sille sopivalla ohjelmalla. Näin valmis kassi ei enää kutistu. Leikkaakankaasta. yksi noin 88x52cm kokoinen pala (pussiosa), sekä kaksi noin 55x4-10cm palaa (kahvat). Nämä mitat on käytössä todettu optimaalisiksi. Mitat sisältävät saumanvarat. Kahvapala leveys vaikuttaa lopullisen kahvan leveyteen. 4 sentistä tulee 1 cm ja 10 sentistä 2,5 cm. Levempää kahvaa en suosittele.
Huolittele pussiosan purkautuvat reunat. Ompele pussiosa pussiksi aloittaen yläreunasta.
Jos haluat päästä helpolla ja säästää noin kolmanneksen ajasta, hyppää suoraan kahvojen ompeluun. Taita pussin kulma kolmioksi ja merkkaa nuppineuloilla vaakasuora viiva noin 16 cm leveään kohtaan. Ompele nuppineulojen osoittamasta kohdasta.Taita kolmio pussin pohjalle ja kiinnitä nuppineuloilla. Tämä on kassin v-mäisin ommeltava.
Siirry seuraavaksi kahvoihin. Taita suikale kaksinkerroin keskeltä ja taita molemmat reunat sisälle mahdollisimman pitkälle. Kangas on nyt nelinkerroin. Tässä kohtaa huolittelusta on vain haittaa eikä kahva taatusti purkaudu tuolta sisältä. Ompele reunasta. Jos koneessasi on kivoja koristeompeleita ja kaipaat kassiin jotain yksityiskohtia, nyt on sopiva hetki ommella kahvaan koristeet.
Siirry takaisin pussin pariin. Taita reuna kaksi kertaa ja kinnitä nuppineuloilla.
Mittaa sivusaumasta noin 17 cm keskelle päin ja työnnä kahvan pää reunan alle. Muista katsoa, että kahva tulee oikein päpin molemmista päistä, ettei mene kierteelle. Ompele reunus.Taita vielä kahvat ylöspäin ja ompele kiinni reunukseen. Näin kahvan kiinnitys kestää luultavasti kauemman kuin muu kassi. Käytän itsem allia jossa yhdet omepeleet menee ristiin ja yksi ommel yhdistää ne yläreunasta. Ristiin menevissä on neljä ommelta ja yläreunassa kolme. Varoitus vielä: tässä kohtaa sinulla on 11 kerrosta kangasta päällekkäin. Ompele siis hyvin varovaisesti. Jos kangas on erityisen paksua, on syytä tyytä vain yläreunan ompeleeseen. Jotain on syytä kuitenkin tähän kohtaan vielä ommella. Muuten kahva on vain yhden ompeleen varassa ja tästä kassi hajoaa enemmän kuin todennäköisesti.
Jos olet jaksanut toteuttaa kaikki kohdat, pitäisi sinulla olla tämän näköinen kauppakassi ja aikaa on kulunut reilu tunti.

Tässä muun hässäkän ohessa on unohtunut kertoa. Yksinäinen lehtikalan poikanen eli noin kolme päivää. Todennäköisyyys sen selviämiseen oli muutenkin häviävän pieni. Mutta koska lehtikalat on kerran kutenut, kutee ne uudestaankin. Sitten ehkä voisi ottaa kudun talteen ennen kuin se on lähes syöty.

Kuinka tyhmiä voi kalat olla?

Aamulla ruokinnan yhteydessä yritin tiirailla Loistogurameja akvaariosta. Ei näkynyt. No siellä on kumminkin niitä kasvipuskia. Ne on jossain siellä. Nyt äsken kävin taas tiirailemassa ja kun ei näkynyt, päätin siirrellä kasveja. Niitä oli joka tapaksesa tarkoitus siirrellä huomisen vedenvaihdon yhteydessä, mutta minä vähän aikaistin sitä. Ei missään ketään. No mulla on suodattimessa suodatinmassan ja sinämän välissä ympäriinsä noin neljä milliä tilaa. Siellä on ihan säännöllisesti sukarapuja. Mutta kun nämä Loistoguramit on akvaarion suurimpia asukkeja. Mistä ne muka olis mahtunut suodattimeen menemään? Irrotin sitten kumminkin suodattimen ja tirkistelin sinnekin. Yhdessä reunassa liikahti jotain. Äkkiä suodatinkammio ympäri akvaarioon. Sieltähän pullahti kolme loistoguramia. Kuinka tyhmiä voi kalat olla? Ihan oikeesti. No se neljäs on yhän kateissa. Se katosi jo eilen heti pian altaaseenlaiton jälkeen.

Edittiä: Mies löysi iltaruoan yhteydessä kaikki neljä Loistoa. Ne taitaa olla samanlaisia ku noi mun Hehkurasboratkin. Niitä on 13, mutta tän neljän kuukauden aikana, mitä ne on ollu, mä oon päässy laskemaan kaikki ehkä neljä tai viisi kertaa. no ei ne vedä vertoja piikkisilmille. Mutta niistä joku toinen kerta.

Eilinen isnpiraatio kantaa vielä tänäänkin. Ompelin aamusella ne kaksi kassia jotka oli valmiiksi leikattu.Serkkuni menee naimisiin kolmen viikon päästä. Keksin yhtäkkiä, että mähän teen sille läjän ekokasseja häälahjaksi. Väri on itseoikeutetusti musta. Ripaus punaista ja kultaa sallittu. Tuumasta toimeen ja eurokankaaseen katselemaan palakankaita. Että voi tuuri osua. Ensimmäisen kerran, kun päätin alkaa itse ompelemaan kauppakassini kyllästyneenä kaupasta ostettujen heikkoon laatuun, menin silloinkin eurokankaanseen etsimään palakankaita. Silloin oli laarissa kankaita hintaan 10 euroa muovipussillinen. Nytkin osui, mutta hinta oli laskenut. Muovipussillinen maksoi enää 5 euroa. Harmillisen vähän vaan oli mustia kankaita. Punaista ei tietenkään ollenkaan. Mutta tässä tämänkertainen saalis.Nyt on vaaleat kankaat pyykkikoneessa kutistumassa.

Niin mites se muuten tän blogin kanssa olikaan? Eikös tämän pitänyt olla eläinblogi? No ehkä minä naisena saan muuttaa mieltäni. ;-)

Mutta ei niitä eläimiä suinkaan unohdeta, vaikka muustakin kirjoitetaan. Tässä kattimus laiskimus.

Hastuli kyllästyi

Emäntä sai inspiraation ja päätti ommella kaksi-kolme vuotta kaapissa maanneista kankaista niitä aiottuja kauppakasseja. Ihme kyllä, kumpikaan kissoista ei osoittanut suurempaa kiinnostusta hommaa kohtaan. Silti ompelukoneita ei voi jättää vahtimatta. Hipuli tykkää syödä ompelulankaa. Hastuli sitten jossain toisen kassin kohdalla kyllästyi olemaan yksin ja tuli puskemaan kerjäten huomiota. Siinä on vaan semmonen pikku juttu, että jos Hastulille ei anna huomiota se yhtäkkiä puskeekin kyynärpäähän (tai yleisemmin polveen) hampaat edellä. Selvästi tietää mikä on herkkä kohta. Kaksi kassia tuli valmiiksi tällä kierroksella. Pari muuta on nyt sitten leikattuna valmiiksi. Hipuli tässä tarkistaa laatua.
Tänään se sitten vihdoin ja viimein tapahtui. Noin neljä kuukautta tilauksessa olleet kalat vihdoin saapui Turkuun saakka akvaarioliikkeeseen. Suurimman osan aikaa niitä ei ole ollut tukkulistoilla. Kerran niitä jo oli, mutta tilauksesta huolimatta ei koskaan tullut. Tässä ne on: Loistoguramit (parkkeerattuna suodattimen alle).
Neljä kappaletta niitä ostin. Saatan hakea jossain vaiheessa kaksi tai neljä lisää. Riippuu miten nämä suostuvat olemaan esillä.

Muisteloita: Hipulin nuoruus

Olisi varmaan jo aika muistella Hipulinkin nuoruutta. Ensimmäisessä viestissä jo hiukan kerroinkin miten hipuli tuli taloon. Ensimmäinen viikko oli mielenkiintoinen. sen verran vei Hastulilta aikaa hyväksyä uusi tulokas.

Tässä Hipuli näyttää vielä niin kovin pieneltä. Tämä oli kuitenkin Hipulille hyvin yleinen asento. Aina vaatimassa huomiota.

Ensimmäisen viikon aikana, oliskohan ollut joku neljäs päivä, Hastuli ja Hipuli otti matsia olohuoneessa samalla kun minä luin lehteä keittiössä. Sen verran hyvin tulivat jo kuitenkin juttuun etten reagoinut asiaan mitenkään. Hipuli tuli vähän myöhemmin keittiöön ja nostin kissan syliin. Huomasin kissan kyljessä pienen veripisaran. Tutkin koko katin tietty läpi ja löysin reiän tassusta aivan polkuanturan vieressä. Minä sitten paniikissa seuraavan puoli tuntia yritin soittaa eläinlääkäriin. Koskaan en läpi päässyt, mutta rauhoitun sitten siinä ja huomasin, että haavakaan ei enää vuotanut. Lehden luettuani menin sitten olohuoneeseen ja näin sen verimäärän lattialla ja hiukan seinälläkin. Jos sen olisin ensin nähnyt, olisin luultavasti kuvitellut Hastulin tappaneen Hipulin tai ainakin antaneen todella pahan selkäsaunan. Miten yksi pieni haava sopivassa paikassa voikin sotkea niin pahasti?

Hipuli oli mneidän joulukissa, joten tämä kuva sopii asiaan täydellisesti. Hipuli on ollut meillä kaksi viikkoa ja tämä kuva on otettu vanhempieni luona. Olimme jättämässä kissoja vanhempieni hoteisiin vieraillaksemme uutena vuotena kissanegatiivisten sukulaisten luona.

Ei sekään mennyt täysin kommervenkeittä. Saavuimme vanhempieni luokse uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä. Seuraavana aamuna mieheni meni isäni kanssa jonnekin ja äiti normaalisti töihin, jolloin jäin yksin kissojen kanssa. Aamupalaa syödessäni kuului asunnosta jälleen matsin ääniä. Hetken päästä Hipulin huuto raikasi, mutta tässä huudossa oli jotain vikaa, se ei päättynyt ollenkaan. Juoksin huudon suuntaan katsomaan mitä oli tapahtunut. Kissat olivat ottaneet matsia oven eripuolilta ja Hastuli oli kai tönäissyt ovea juuri sopivassa kohtaa ja Hipulin tassu oli oven ja karmin välissä saranapuolella. Paniikki tietysti iski, kun kissa huutaa kurkku suorana, että kumpaan suuntaan ovea pitää kääntää, että tassu vapautuu, eikä puristu tiukempaan. Onnistuin kääntämään ovea oikeaan suuntaan. Vahinkojen tarkastus ja toteamus, että kissa aristaa jalkaa. Ei kuitenkaan vaikuta murtuneelta, eikä mistään vuoda verta. Eikun etsimään puhelinluettelosta paikallista eläinlääkäriä. Kello oli juuri yli kahdeksan ja löytämäni eläinlääkäri aukesi vasta yhdeksältä.

Soitin heti yhdeksältä ja sain ajan varttia yli kolmelta ja neuvon seurata kissan vointia. Jos Hipuli olisi lakannut aristamasta tassua, olisi aika pitänyt peruuttaa. Hipuli ei tietenkään lakannut aristamasta tassua, joten eläinlääkärireissuhan siitä tuli. Eläinlääkäri totesi, ettei mitään ollut murtunut ja tökkäsi kipupiikin kissaan. Antoi vielä kipupillereitä mukaan käytettäväksi tarpeen mukaan. Tassusta oli kynsireaktio häveksissä seuraavan vuorokauden (siis kissa ei työntänyt kynsiä ulos tassusta missään tilanteessa vaikka toisesta tassusta työnsikin). Eläinlääkärin mukaan normaalia tällaisessa tapauksessa. Siitäkin selvittiin siis melko vähällä.

Emäntää kiinnosti tuo näyttely toiminta, joten sielläkin on Hipulia näytetty.

Hipuli kävi ensimmäisessä näyttelyssään jo nuorten luokassa eli 6-10kk. Aikuisten luokassa Hipuli kävi näyttelyissä kunnes sai Championin arvonimen. Sillä oli myös tarkoituksensa sillä emännän aikomuksena oli käyttää Hipulia siitoksessa 2-3 pentueen verran. Yhteen se sitten vain jäi kun herra keksi alkaa merkkailemaan kerran viikossa. Enimmäkseen vain matoille, mutta osansa sai toki sohvakin ja taisi siinä kaksi pisua lirahtaa sänkyynkin. Hipulin neitona toimi Ruusu Espoosta ja pennut syntyivät BlueNoten kissalaan.

Nykyään Hipuli on jo Vanha Herra. Ainakin vaivoiltaan. Hipulilla todettiin maaliskuussa virtsakiviä. Ja toteaminenhan tehtiin päivystyskäynnillä yöaikaan. Olimme olleet jossain iltamenoissa ja palasimme kotiin kahdeksan ja yhdeksän välissä illalla. Heti kotiin tultuamme huomasin Hipulin kyykistelevän maton päällä. Otin herra hännänjuuresta kiinni ja nostin pepun pystyyn. Tähän et kyllä pissaa. Kannoin herran hiekkalaatikkoon, josta hän tietysti hyppäsi suoraan ulos. Hetken päästä Hipuli kyykisteli seuraavalla matolla. Tässä vaiheessa epäilin jo jonkin olevan vialla ja annoin herran hoitaa asiansa. Matolle tuli niukin naukin peukalonkynnen kokoinen märkä läikkä. Menin alakertaan käynnistämään tietokonetta, tarkoituksena etsiä netistä tietoa kissan pissaongelmista. Tuoreesta mattoläikästä olin jo yrittänyt katsoa verta, mutta sitä ei näkynyt. Alas mentyäni huomasin kolme pientä pissaa sohvalla. Ei siis enää epäilystäkään, herralla oli joku suurempi ongelma. Mietin mahtaisiko Hipuli pärjätä aamuun vai täytyisikö herra kiikuttaa heti illalla päivystykseen. Tilanne oli tietenkin se, että emännän tili oli tyhjä ja seuraava tili oli tulossa seuraavana päivänä. Päätin sitten soittaa kuitenkin päivystykseen, kyllä ne sieltä osaisi sanoa kuinka akuutista asiasta on kyse. Hipulia sitten vietiin päivystyksen jo illalla, mutta koska kissa vietti siellä koko yön (rakko tyhjennettiin katerilla), maksaa tarvitsi vasta aamulla ja näin emännänkin tilillä oli taas katetta.

Akvaariossani on lehtikalan poikanen

Siis siitä kudusta yksi on ainakin kasvanut silmin nähtäväksi poikaseksi. Oikeastaan siitä erottuu vain silmät ja ruskuaispussi. Voitte arvata etten tuon kokoisesta poikasesta onnistunut kelvollista kuvaa saamaan.

Mutta tässä kokonaiskuva "kasvatus"akvaariosta. Tämä on hehkurasboroiden ja kirsikkasukarapujen koti. Oikeassa yläkulmassa näkyy poikasboksi, jossa siis nyt yksi lehtikalan poikanen sekä miekkakasvin lehti, jossa loppu kutu odottaa.

Harrastin myös hieman sisustusta. Kiinnitin siimalla akvaariossa olleen peacock-sammaleen mökiltä tuomaani ja kuorimaani omenapuun oksaan. Oksa ei ihan vielä uponnut, joten kanto nojaa siihen ja pitää sen pohjassa. Sisustetaan uudestaan kun oksa pysyy itsellään pohjassa.

Akvaariossa on kaksi hyvin eriväristä valoa. Takimmainen on hyvin punainen ja etummainen erittäin kirkas valkoinen. Tästä värierosta johtuen etualan hiekka on aivan eriväristä kuin taka-alan. Toki kaikki muukin on samoin, mutta hiekassa tuo ero näkyy parhaiten. Etummainen lamppu tuli akvaarion mukana ja takimmainen käytettynä ostamani lampun rungon mukana. Molemmissa on reippaasti yli puolet käyttöiästä käyttämättä, joten en millään raaski vaihtaa täysin hyviä lamppuja. Silmä on jo tottunut hassuihin väreihin ja luultavasti jatkossakin ostan toiseen punaisemman valon. Ehkei kuitenkaan aivan noin punaista.

Jos joku ihmettelee taustan "kuviointia", niin se johtuu siitä, että taustakuvan ja akvaarion lasin välissä on vettä joka "liimaa" kuvan lasiin kiinni ja näin kuva näkyy paremmin.

Kissakuvahaaste 115 Pahvilaatikko

Kuinka voikaan meidän (pahvi)laatikkokissasta olla niin vähän laatikkokuvia. Tässä kuvassa Hastuli tarkistaa, ettei joululahjapakettiin jäänyt mitään yllättävää.
Hipuli kävi tutustumassa ilmastointilaitteen laatikkoon. Laatikko oli sen verran korkea, että herralta kesti tovi päästä sieltä pois. Pohjapinta-alakaan kun ei antanut myöten vauhdinottoon.
Sopivasti pehmustetussa muuttolaatikossa on mukava ottaa torkut.

Älä ikinä koskaan istu tuolille tarkistamatta alustaa ensin

Kävin äsken ruokkimassa isomman altaan kalat. Homma menee niin, että ensin nousen altaan edessä olevan emännänjatkoksen ensimmäiselle askelmalle ja avaan kissakannen sekä lasikannen. Sitten istahdan tuolille ja heittelen ruokaa akvaarioon. Istualtani näen paljonko ruokaa kelluu pinnalla, etten heitä liikaa. Tänään Hipuli seurasi perässä ja istuessani tuolille se olikin jo varattu. Niin siinä kävi, että Hipuli tipahti tuolilta vastalauseiden säestämänä.
Tänään myöskin saatiin jo pitkään kesken ollut kissojen ulkoiluhylly-projekti valmiiksi. Tai valmiiksi ja valmiiksi, maalia se vielä kaipaa. Hastuli oli heti valmiina tarkastushommin, mutta Hipuli täytyi herättää päiväunilta ja vielä nostaa "ovelle".Hastuli oli kyllä sitä mieltä, että viereinen ihmisten ovi olisi sittenkin se mukavampi.Hipuli taasen kävi ensin vain kääntymässä ja toteamassa asian. Hipulia ei oikein koskaan ole ulkoilut kiinnostanut.

Kissamaista asiaa

Kyllä taas niin oli, että Hipulilla oli asiaa kesken blogien lukemisen. Olkapäälle oli pakko päästä rapsutettavaksi.

Oma vika. Ihan olen itse opettanut kiipeämään olkapäälle. Hastulikin kurkki jossain välissä lempipaikaltaan. Meillä on tietokone kierreportaiden alla. Kissavieraan pään päällä huomaa yleensä siinä vaiheessa, kun alas sataa karvoja.