Nyt se vihdoin tapahtui!

Piti tämä jo eilen postata töitten jälkeen, mutta unohtui.

Nousin hämähäkki neljän suoran tasopeleissä ykköseksi. Ohitin samalla myös opettajani, joka tippui kakkoseksi. Tasopelien lyhyt toimintaperiaate: Jos voitat itseäsi paremmalla sijalla olevan, nouset hänen tilalleen ja kaikki teidän välissä putovat yhden pykälän alaspäin. Jos voitat itseäsi huonommalla sijalla olevan, nouset yhden sijan ylöspäin. Ja vastaavasti, jos häviät itseäsi huonommalla sijalla olevalle, hän nousee sinun edelle. Jos taas häviät itseäsi paremmalla sijalla olevalle, sinulle ei tapahdu mitään. Olin kakkosena, kun voitin itseäni alempana olleen ja näin nousin opettajani ohi pelaamatta häntä vastaan. Säännöt johtaa myös siihen, että ylemmäs haastamisessa ei ole riskiä. Tietysti ylhäällä ollessa on vaikea haastaa aina vaan ylemmäs ja jossain kohtaa on pakko haastaa alaspäin. Oman lisänsä peleihin tuo se, että haastettu aloittaa aina ja tämän pelin kysessä olessa siitä on huomattavan suuri etu. Haastajana olet siis aina huonommassa asemassa. Haastaminen on myös rajoitettua siten, että voit haastaa vain 20 sijaa ylöspäin tai alaspäin itsestäsi. Lisäksi haasteiden määrä on rajoitettu: kerrallaan saa haastaa kaksi ja vastaavasti sinut voi haastaa kerrallaan kaksi henkilöä. Kun olet kerran lähtenyt tasopeleihin mukaan, on haasteet aina vastaanotettava. Lisäksi samaa pelaajaa ei voi haastaa kahteen viikkoon edellisen pelin loputua. Tietysti jos hän on haastanut sinut, niin sinä voit kyllä haastaa hänet., mutta kuten aikaisemmin sanoin, haastetulla on suuri etulyöntiasema pelin aloittajana.

Työkaverit varmaan piti hulluna, sen verran leveä virne oli naamalla töihin mennessä. Voitto siis tapahtui kymmenen minuuttia ennen töihin lähtöä. Aikaisemmin ammulla olin jo noussut reversin (othello) tasopelissä samalla tavalla ykköseksi. Tavoitteeni siinä pelissä täyttyi ja koska olen jokseenkin kyllästynyt siihen, lopetin kyseisen tasopelin pelaamisen.

Viime aikojen tapahtumia

Vihdoinkin saatiin aikaiseksi kantaa se kymmenen tiiliskiven painoinen tulostin alakerrasta yläkertaan. Ja kukas sen valoittikaan? Alakerrassa kone oli aina valmiustilassa, eli virta päällä. Nyt on pakko pitää kiinni, kun kissat kävelee yli ja painelee nappeja mennessään ja sit se lämpiää ihan turhaan (kyllä, näytössä lukee lämpiää, ei lämpenee).
Viikolla kävi myös remonttimies maalaamassa parvekeen kaiteet. Tuli ensimmäisen kerran tiistaina hiukan ennen kuin mun piti lähteä hammaslääkäriin. Ei ollut paikalla enää kun tulin takaisin, mutta kävi myöhemmin vielä vilkaisemassa ja ilmoitti samalla tulevansa vielä kerran. Toi viimeinen kerta osui sitten perjantaille. Olin jopa koko sen ajan kotona. Äkkiä otin kuvan, kun remonttimiehellä oli täysyleisö.
Olen viimeisen kahden viikon aikana tehnyt sekä lisävuoroja, että vaihtanut vuoroja töissä, kun on porukkaa ollut sairaana. Tälläkin viikolla olis sanut pari lisävuoroa, mutta nyt mä kieltäydyin, kun olen sitten itsekin saanut sen flunssanpoikasen.

Akvaariossa on taas kutua. Toivottavasti tämä nyt edistyis vähän pitemmälle.

Laita hyvä kiertämään

Kissat kerällä -blogista bongasin tämmöisen lahjontajutun.

Eli säännöt hyvin yksinkertaisesti: Lupaan kutoa lapaset kolmelle ensimmäiselle tähän postaukseen kommentoineelle. Vastavuoroisesti Sinun täytyy luvata omassa blogissasi jatkaa tätä, eli lahjoittaa kolmelle seuraavalle kommentoijalle jotain.

Lapasiin käytän Nalle-lankaa. Värikartta löytyy täältä. Ilmoitathan postauksessasi haluamasi värin. Yritän kaikkeni, että lapaset olisivat Sinulla jouluun mennessä, mutta ihan sataprosenttista varmuutta en uskalla luvata. Aloittamaan en joka tapauksessa pääse ainakaan seuraavaan kahteen viikkoon.

Kissakuvahaaste:Plussat ja bonukset

Tarinan joudun kertomaan random-kuvien kera, sillä itse bonus oli niin lyhytikäinen, ettei siitä ole kuvia.
Nämä ei ole bonuksia. Nämä on ihan varta vasten ostettuja vaikka hyvin on leikittykin.Zooplussalta tuli 10 Kilon kuivaruokapaketin mukana kaksi kuminauhalla ja huiskan varrella varustettua lelua. Leikitin sitten kissoja heti, kun olin ruuat kaappiin saanut.
Leikkihetken jälkeen nostin lelut melko korkealle hyllylle, paikkaan jossa kissat ei ollut ennen käynyt. Isäntä tuli myöhemmin kotiin ja ihmetteli huiskan jäännöksiä.
Minä sitten etsimään mihin lelut oli kadonnut. Toinen taisi olla jo siinä vaiheessa suolistettu, eikä toista näkynyt missään. En kovin tarkkaan kumminkaan etsinytkään.
Ihmettelin vain kissojen suunnatonta kiinnostusta leluihin, joten kaivoin paketin takaisin esiin. Kyllä siinä paketissa luki vihreän kirjavalla taustalla suht pienellä vihreällä tekstillä, että niissä on kissanminttua. Tuli se toinenkin lelu seuraavana päivänä vastaan yhtä suolistettuna. Niin, että hauskaa oli kokonaisen vuorokauden.

IKEA-ihme

Jos ei IKEAsta muuta hyvää keksi sanoa, niin osaa ne ainakin tehdä helposti koottavia huonekaluja. Puoli tuntia yksin ja mulla on hyllykkö viihdenurkan suojana.
Savu ehti ensimmäisenä tarkastamaan lopputulosta. Savu myös yritti aluksi tulla avustamaan kokoamisvaiheessa, mutta luopui yrityksistä nopeasti.
Hyvänä kakkosena tarkastuksen hoiti Hastuli. Hastuli myös varasi itselleen nimikkohyllyn. Hipuli ei tarkastusta suorittanut. Ainakaan minun nähden.

Ennen tämän IKEA-ihmeen kokoamista täytyi koota yksi vitriinikaappi, joka oli purettu ja siirretty seinän maalauksen tieltä. Sen jälkeen piti siirtää tavarat takaisin vitriinikaappiin astiakaapista. Sitten vielä oli siirrettävän astiat pahvilaatikoista Hyllykkölaatikon päältä takaisin astiakaappiin. Siis ennen seinän maalausta siirsin kaikki lasiset ja posliiniset astiat kaapista laatikoihin, että kaapin pystyi vetämään irti seinästä. Kun kyseinen seinä oli maalattu ja oli aika siirtyä seuraavaan, ajattelin, että vitriinikaapin sisältö on särkyvämpää kuin astiakaapin sisältö ja näin ollen siirsin ne astiakaappiin. Meillä kun noi kissat tuota ralliansa ajoittain vetää ja olisivat saattannet törmäillessään töniä myös niitä laatikoita tuolla eteisessä.

Kardinaalimoka!

Huomasin tuossa perjantai-iltana yhdentoista aikoihin laskeneeni nypyläni väärin. Laskin siis nypylät pareittain tyyliin kaks-neljä-kuus-jne. Ja kun kerran pareittain laskin niin ajatteli myös, että mullahan on niin-ja-niin monta paria nypylöitä. Just joo. Ei ku niitä just niin monta ku siitä laskutoimituksesta tuli tulokseksi. Siis mulla on puolta vähemmän nypylöitä ku mä luulin ja mä sentään laskin ne kolmeen kertaan. Enkä silti huomannu perustavan laatuista virhettä koko laskutoimituksessa. Puutos on nyt sit sitä luokkaa, ettei anopillakaan oo niin montaa nypylää, kun mulla on jo osa niistä lainassa. Ja tilaamaan ei tietty pääse ennen maanantaita. Työtä on jo aloitettu kahden päivän verran. Ottaa jonkun verran kupoliin. Nypylätkin vielä makssa ihan hunajaa. Toki mun oli jossain kohtaa tarkoitus hankkia lisää, mut tää aikataulujuttu on nyt vähän paskempi.

Jos jotain positiivista haluaa hakea asiasta, niin ehkä mun tilaama puolauslaite tulee siihen mennessä kans. Tai oikeestaan olis paree tullakin. Oon mä sen verran kypsä tohon langan pyörittämiseen.

Nypylät vähän nyppii

Joo. Pyöritän tässä kolmatta päivää lankaa nypylöihin. Sunnitelmissa on iso työ ja siihen tulee 82 paria nypylöitä plus laanalangat, Yhteensä 90 paria. Siis 180 nypylää. Noin kolmanneksessa oli valmiiksi lankaa. Osassa kuitenkin aika vähän, joten tiedossa on langanjatkamista kesken työn. Mulla oli ittellä 70 paria nypylöitä joten lainasin anopilta loput 20 paria. Kahdessa viikossa tarttee työ saada valmiiksi, muuten myöhästyy. Kyse on siis lahjasta.

Ja se työ sitten. Joku taas kokeilee rajojaan oikein viimesen päälle. Ei tietenkään mistään valmiista mallista vaan ihan omasta päästä. Ja se mun nypläyskokemus: Puoli vuotta 12 vuotta sitten. Pari viikkoa sitten nypläsin kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin erilaisia lyöntejä. Sanoisinko, että epäonnistumisen riski on huomattavan suuri. Kun vielä laksetaan mukaan mun vastavien päähänpistojen onnistumisprosentti, niin ei hyvältä näytä. Mut jos ei uskalla kokeilla, niin mistä sitä sitten tietää mihin pystyy ja mihin ei?

Äsken huomasin, että kihlasormus tuntui aika löysältä kädessä. Siitä innostuneena kaivoin vihkisormuksen esille ja sovitin sormeen. Hihhei. Se mahtuu taas. Ei oo ainakaan puoleentoista vuoteen mahtunut. Viime kesänä kerran koitin ja 15 sekunnissa sormi sinersi silminnähden. Olin jo henkisesti valmistautunut nöyrtymään ja käymään kultasepällä suurentamassa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat sormukset on halkaisijaltaan samankokoisia (vihkisormus taisi olla muistaakseni jopa puolikkaan koon isompi eli neljännesmillin). Mutta kihlasormus on vain 3 mm leveä ja aina sormessa, kun taas vihkisormus on 8 mm leveä ja sormessa vain ajoittain (ei ikinä töissä työn luonteesta johtuen). Joten kihlasormus on kaivanut itselleen kolon kun taas vihkisormus sitä tuskin olisi tehnyt vaikka aina olisikin ollut sormessa. Nyt mä saan kumminkin huomenna sormukset sormeen yhteen tilaisuuten. Jee.

Kissat kuvissa

Muutama Savu -kuva eiliseltä

Arvonta kissablogissa

Tää uus blogilöytö menee ehdottomasti lukulistalle. Täällä olis heti myöskin kissa-aiheista arvontaa tarjolla. Menkääs kaikki kissaihmiset kattomaan.