Joulumopo tais lähtee hanskasta

Sain perjantaina idean. Tänä vuonna tehdään piparkakkumajakka. Ei huvittanut tehdä taikinaa, joten ostin valmistaikinaa. Tiedän sen maistuvan pahvilta, joten koristeita piti laittaa tarpeeksi. Kissakin ehti kävellä seinien yli ennen kuin ne ehti uuniin.

Muotoilutuki kahdesta kirjasta. Ei se ihan pyöreä ole.



Mut ei ole kattokaan.

 

Kyllä se sen verran suora on, että seisoo ittellään puolikkaanakin.



Osat liimattu yhteen.



Tästä lähtee.



Näitä tarpeeksi.



Noin kaksi tuntia kokoaminen ja koristelu. Musta tuntui, että mä istuin koristelemassa koko illan. Huomatkaa mustat sammakot. Piti sienien lisäksi kuusikin, mutta se ei halunnut pysyä pystyssä. Toi maa on kyllä ihan paras ikinä.

Kuljetuskassi rukille

Koska Blissille ei ole saatavilla kuljetuskassia ja olen viikon päästä aikeissa liikkua rukkini kanssa pitkänmatkan bussilla, tarvitsin jotain suojaamaan rukkiani matkan kolhuilta.

Ostin päällikangasta ja vuorikangasta sekä muutaman vetoketjun. 100 cm vetoketjuja ei näkynyt, joten jouduin ostamaan kaksi 55 senttistä sen sijaan. Nämä maksoi yhteensä 19.80€. Lisäksi hain Etolasta vaahtomuovia 1 cm paksuisena. Sille tuli hintaa 34.90€. Ompelulangan otin omista vanhoista varastoistani. Unohdin ostaa tarranauhaa. Sen verran vielä tulee kuluja kassin valmistamisesta.

Ennen kangaskauppaan lähtöä mittailin rukkia sen verran, että arvelin 2m per kangas olevan reilu määrä. Ajatuksena oli sininen päällikangas ja pinkki vuori. Värimaailma valikoitua rukkini koristeluun käyttämästäni teipistä. Alareunan kaksi lyhyttä vetoketjua on pinkkejä, mutta niitä ei ollut pidemmässä mitassa, joten pitkän sivun vetoketjut on mustia.

Kotona lähdin liikkeelle istuttamalla rukin vaahtomuovin päälle ja leikkaamalla sopivan pohjakappeleen. Sen jälkeen sovitin takareunan vaahtomuoville ja leikkasin sen. Nämä oli vielä suhteellisen helppoja tapauksia. Mutta sitten päästiin sivukappaleisiin. Sivut on toistensa peilikuvat, vaikka rukki ei olekaan symmetrinen. Sivukappaleissa on viisi kulmaa, eikä yksikään niistä ole suorakulma.

Vaahtomuovia oli loppujen lopuksi niin paljon, että sain leikattua tuplapehmusteet. Olinkin kaupassa arponut ottaisinko sentin vai kahden sentin paksuista vaahtomuovia. Loppujen lopuksi hinta määräsi kumpaa otin.

Tässä kuvassa valmiiksi leikatut pehmusteet/kaavat.

Seuraavaksi kankaiden kimppuun. Kaavoina käytin jo leikattuja pehmusteita. Saumanvaraksi varasin kaksi senttiä joka suuntaan. Tarvetta oli kuitenkin huomioida myös pehmusteen paksuus. Suunnittelin ompelukset siten, että pehmusteet on mahdollista ottaa pois, jos kassi täytyy joskus pestä.

Eilen ehdin ommella kaikki suuret saumat ja sain kassia sen verran kasaan, että pääsin kokeilemaan sopivuutta. Hyvältä näytti. Tälle päivälle jäi sitten kaikki näpertely olkahihnojen ja vetoketjujen parissa.

 

Illan sovituskuva puolivalmiista kassista.

Kaikki ommeltuani aloin asettelemaan pehmusteita kassin sisälle. Jestas, että ne ei yhtään halunnut sinne mennä. Kauhealla jännityksellä sovittamaan valmista kassia rukin ympärille.

Eilen veistelin myös styroksista suojuksen lyhdyn akselille. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut käyttöön. Kassista tuli sen verran tiukka, ettei se mahdu yläosaan ja kuitenkin kassi osoittautui myös sen verran tukevaksi pehmusteineen, ettei sitä ehkä siellä tarvitakaan.

Valmis kassi selkäpuolelta. Tämä on ainoa paikka missä pinkkiä kangasta on kassin ulkopuollella.

Kassi edestä.

Vielä kurkistus kassin sisäpuolelle. Näkyvissä toinen kahdesta rullatuubista.

Tarranauhaa tarvitsen kolmeen paikkaan. Tarvitsen nauhan jolla lukitsen rukin pyörän paikoilleen. Tarvitsen myös nauhan jolla lukitsen pahviset rullatuubit paikoilleen. Sekä vielä viimeisenä myöskin lyhty täytyy kiinnittää johonkin.

Arvelisin, että kassiin pystyy pakkaamaan rukin ja osien lisäksi 100-300g kehruukuitua riippuen kuidun valmistelutavasta.

Kullanmuru harvahammas

Tuossa pari viikkoa sitten huomasin, että meidän vanhimmalta herralta puuttuu yksi kulmahammas. Asia näytti Bastettia häiritsevän, joten kävimme eläinlääkärissä. Eläinlääkäri totesi, että hammas on puuttunut jo jonkin aikaa, koska ien oli nätisti kasvanut peittämään kolon. Ohjeeksi kuitenkin annettiin, että leuka täytyisi röntgenkuvata siltä varalta, että kadonneesta hampaasta on jäänyt juuri jäljelle. Eläinlääkäri ilmoitti, että jos siellä on juuri jäljellä, siitä tulee möhemmin ongelma ja se tarttis ennen ongelman ilmaantumista hoitaa pois.

Neulojien yö

Viiko sitten perjantain ja lauantain välissä vietettiin neulojien yötä. Eilen kävin hakemassa ostokseni.

4kg luomua suomenlampaan raakavillaa (=suoraan lampaasta).



Bliss vieressä kokoreferenssinä.

Neulojien yön pointti siis oli, että ilta yhdeksästä aamu yhdeksään suomalaisissa käsityöalan nettikaupoissa on tarjouksia, joissain jopa tunneittain vaihtuvia. Tämä villa oli yksi niistä vaihtuvista tarjouksista.

Mullehan oli tietty perjantaille osunut iltavuoro, joka päättyi 22.45. Olin kotona pari minuuttia vaille 11. Olin jo töissä yrittänyt kännykällä selaamaan tarjontaa, mutta sepä ei vaan halunnut ladata sivua auki. Eikä mikään ihme. Osa kauppojen sivuistakin oli kaatunut ruuhkan alla. Mutta joo. Villat oli tarjouksessa 11 asti, joten viime minuuteilla äkkiä klikkailin itselleni.

Ensimmäiset 300g tummaa on jo myllytetty kertaalleen. Raakavillalle sopiva myllytysten määrä on kolme. Ajattelin vetää ensin kaikki tummat kertaalleen läpi karstamyllystä ja sitten myllyttää kehruuvalmiiksi.

Tarkoitus olisi myllyttää pelkän valkoisen ja pelkän ruskean lisäksi kolmea eri sekoitusta, 50/50 sekä 25/75 molemmilla dominoivilla väreillä. Näin mä saisin viittä eri sävyä lankaa. Tavoitteena olis tämä March of fibers -villapaita (ravelry-linkki). Niille, joilla ei ravelry-tunnuksia ole, villapaita on kirjoneuletta ja siinä on edustettuna kaikki eläimet, joiden karvasta lankaa yleensäkään valmistetaan. 

Kun kangaspuut taloon tuli

Tänään ne haettiin. Ne kangaspuut. Työleveys 180cm. Mukana tuli neljät pingottimet. Kaikki pituudet väliltä 41-186cm. 13 polkusta. 12 vipusta. Välittäjiä ja niisipuita en ole laskenut, mutta eiköhän ne tuohon 12 riitä. Ja jos ei riitä, niin tehdään lisää. Mattosukkuloita tuli 6. Pienempiä sukkuloita tuli 8. Poimintalastoja kolmea pituutta ja julmetun pitkät täkänäpuikot. 5 erikokoista pirtaa, yksi pasmakaide. Äiti haali mulle jo aikaisemmin neljä pirtaa ja viisi sukkulaa. Äitillä on ennestään pari kaidetta ja pari pingotinta, kunhan ne löytyy jostain.

Yllättävän pieneen tilaan ne kangaspuut menee, kun ne on palasina. Eihän meiän pakettiautosta ollut tavaratilasta, kuin pieni osa käytössä.

Savun piti heti päästä kokeilemaan puitten kiipeilyominaisuuksia.

Mukaan tarjottiin vielä vanhat luomapuut mallia pingotetaan lattian ja katon väliin. Niissä ei siis ole mitään tukijalkaa. Täytyy semmonen tehdä, koska ei meiän talo nyt mitenkään voi olla saman korkuinen, ku mihin noi luomapuut on tehty. Mut ne saa tosi hienosti seinälle kasaan.

Aamupalaksi rieskaa

Kaksi viikkoa takaperin kävin yhden tuttavan luona tekemässä omenamehua heidän omenoista, heidän mehulingolla. Torstaina ostin itselle samanlaisen lingon ja eilen kävin isännän ja anopin kanssa anopin mökillä tekemässä lisää omppumehua. Tässä lingolla tehdyssä omenatuoremehussa on enemmän sakkaa, kuin puristamalla olisi. Mutta kun semmoiset puristimet maksaa karvan verran enemmän, kuin linko. No, mutta meillä on nyt 27 litraa omppumehua pakastimessa.

Linkoamisen sivuseurauksena sieltä tulee melko hienoa omenaraastetta, sekä omenasosetta. Raaste tulee lingon toisesta päästä ulos ja sose on se mitä jää suodatinkankaaseen. Tein nyt sitten aamupalaksi rieskaa tästä soseesta. Reseptiä en sen tarkemmin kirjoita, kun en oikeastaan mitään mitannut, mutta taikina sisälsi lisäysjärjestyksessä kananmunaa, omenasosetta, vettä, suolaa, juoksevaa hunajaa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita, ruisjauhoja ja ohrajauhoja. Ensi kertaa varten muistiin voisi laittaa, että omenasosetta saa laittaa enemmän. Ei juuri omena maistunut.

Matkalla mökille käytiin vilkaisemassa yksiä kangaspuita. Niin siinä kävi, että lupasin ne pois ostaa. Nouto ja maksu kahden viikon kuluttua. Nää on nyt sitten kudontaleveydeltään 180cm. Äiti on luvannut osallistua hintaan. Se kun haluaa kutoa mattoa. Vissiin aika isoakin, kun tuon kokoisia piti etsiä. :-D

Aloin sitten miettimään, kun mulla on yhdet 120 senttiset kangaspuut, että mä en oo tainnu niitä koskaan edes nähdä. Nää on semmoset, mitkä paappa on joskus äitille tehnyt. Ne ei oo koskaan ollut käytössä. Äiti on ne mulle muutama vuosi sitten suullisesti siirtänyt. Ja kyllä mä oon laskenut, että molemmat puut mahtuu mun harrastustiloihin. Se, että luomapuut pitäis varmaan kans hankkia. Niille on sitten jo vähän heikosti tilaa. Tuolla, missä me käytiin noita leveitä puita kattomassa, olis yhdet ikivanhat luomapuut. Myyjä sanoi niitä käyttäneensä, mutta että ne on vähän löysät ja niiden käyttö on semmoista, kuin vanhojen työkalujen käyttö yleensä. Täytyy tietää mistä niitä pitää silitellä, että ne tekee mitä tarvitaan. Myyjä kuitenkin lupasi nuo luomapuut kaupan päälle, jos otetaan vastaan. Muuten ne menee polttopuiksi.

Viikko sitten oli Kuralan Kylämäellä pellavaviikonloppu. Menin sinne lauantaina uteliaisuuttani hengaamaan ja sunnuntaina päädyin esittelemään pellavan kehruuta. Niin, mähän en ollut koskaan aiemmin pellavaa kehrännyt.

Lauantaina paikalla oli yksi mieskehrääjä Salon seudulta. Kyseinen henkilö on nimenomaan keskittynyt pellavan kehruuseen ja hän antoi vinkkejä, mitä on syytä ottaa huomioon. Lauantaina paikalla oli myös eräs tuttu naiskehrääjä. Hän oli löytänyt mummolan vintiltä pellavakuitua. Kuitu oli muuten käsitelty valmiiksi, mutta rohdin ja aivina ei ollut eroteltu. Ilmeisesti sitä kuitua oli runsaasti, sillä hän malttoi minullekin siitä luovuttaa kokonaisen muovipussillisen. Lauantain aikana siinä sitten pikkuhiljaa erottelin aivinat ja rohtimet ja illalla kokeilin kehruuta.



Ilmeisesti se on niin, että kun jotain osaa kehrätä, niin osaa kehrätä melkein mitä vaan. Yhteensä neljän tunnin kehruusta kertyi 70g valmista lankaa. Lanka on sen verran hyvän näköistä, että aion sen käyttää kuteeksi, joko suunnitteilla oleviin pyyheliinoihin, taikka johonkin myöhempään pöytäliinaan.

Tuunausta

Tässä kesän myötä olen tuunannut sekä Blissiä...









Että itseäni.

Kesä meni

Töissä ylimääräisiä vuoroja tehden muiden kesälomien takia. Heinäkuu oli paskaa aikaa, mutta ei siitä sen enempää.

Tulossa on viikon sisään useampikin päivitys. Viikonloppuna kokeilin kasvivärjäystä ja tällä viikolla menen Kuralaan keskiaikaseuran kautta muinaistekniikkaviikolle touhuamaan. Tiistaista sunnuntaihin 8h päivässä. Näistä molemmista omat postaukset myöhemmin. Nyt jatketaan siitä mihin Blissin kanssa jäätiin ennen blogitaukoa.

Bliss tuli taloon sopivasti juuri ennen Tour de Fleece -kehruuhaastetta. Haasteena oli siis kehrätä jokaisena päivänä jolloin kilpailijat pyörailevät Tour de France -kisassa. Jokainen asettaa omat tarkemmat tavoitteet itse. Mun tavoite oli kolmessa viikossa kehrätä neljä lammasrotua läpi, 100g kutakin. Ja tavoite oli myös kehrätä mahdollisimman ohueksi.

Tavoitteen asetin jo hyvissä ajoin ennen Touria. Viikkoa ennen Touria tein sitten laskelmia, että paljonkos mun nyt sitten päivässä pitää rukin vieressä aikaa viettää, että tavoite täyttyy. Siinä kohtaa alkoi hiukan hirvittämään. Jälkikäteen sanottakoon, että valmiiseen 100 gramman vyyhtiin työtä meni keskimäärin 17h. Tämä kertaa neljä aikaa 21 päivää. Joo.

Tour sisälsi erillisen haastepäivän, jonka tarkoitus on haastaa itsensä uuden tai muuten omasta normaalista kehruusta poikkeavan, tekniikan parissa. Mulla tuo haaste oli kertaaminen rukilla. Ennen Blissiähän mä kertasin kehruuni aina värttinällä, koska Vanhan Rouvan rullaan ei mahdu kuin n. 50g lankaa. Ja koska haastepäivä oli neljänneksi viimeinen kehruupäivä, jäi mun kaikki kertaukset niille neljälle viimeiselle päivälle.

Kertaukset. Niin. No ei ne ihan putkeen mennyt. Värttinällä on niin paljon helpompi kontrolloida syntyvän kierteen määrää. Näissä vyyhdeissä on nyt mun vähiten tasapainoiset langat. Kyllä ne nyt sinne käyttökelpoiselle alueelle osuu, mutta kun on tottunut parempaan.

Lisäksi Tourin aikana emännöin yhtä kehruumiittiä, jonne erikseen Salosta saapui yksi henkilö testaamaan mun uutta rukkia. Olin siis sille päivälle varannut värttinöintiä vaikka se sitten olikin mun Tourin haasteen ulkopuolista.

Viimeisenä viikonloppuna kävimme vielä sukulaisissa vähän kauempana, joten Bliss pääsi pienelle kierrokselle. Ensimmäinen etappi oli Porissa. Kuulin sitten sopivasti ennen viikonloppua, että siellä olis Jazzit menossa. Päätin repäistä ja käydä Jazzeilla kehräämässä. Ja kun nyt muuten oli jo outoihin kehruupaikkoihin kertynyt sekä valmistujaisjuhlat, että häät, niin viimeisenä päivänä kävin vielä polkaisemassa yleisellä uimarannallakin. Hullu mikä hullu.

Lopuksi kuvasaalista.

Kaikki Tourin kehruut (vyyhtejä ei ole pesty, eli ne ovat tässä vielä enemmän epätasapainoisen näköisiä)



Kehruuta valmistujaisjuhlissa



Värttinöintiä kehruumiitissä



Jazzkehruuta





Häät



Uimaranta

Hilpeää

Eläintarhan emäntä kuuli uudesta rukkimerkistä toukokuun alussa. Mahtoiko mennä viikko, kun päätös rukin tilaamisesta oli tehty. Joskin rahoituspuolen kanssa piti odottaa näinkin kauan. Mutta tässä se on.

I heard of new spinning wheel at the beginning of may. It took about a week to make the decision to order one. Though it wasn't possible because of finances before last week. And here it is.

Saanko esitellä: Woolmakersin Bliss. May I introduce to you: Bliss by Woolmakers.



Kokoamisessa meni hurjat 38 minuuttia. Yksin. Kuitua uusi rukki ei ole vielä nähnyt, mutta tilanne korjataan kyllä vielä tämän päivän aikana.

I used 38 minutes to assemble it. Alone. Haven't shown any fiber to her but that will change before the end of the day.

Tässä vielä vertailun vuoksi "Neiti Bliss" sekä "Anoppi". And for comparison "Miss Bliss" and "MIL".

Pihalöytöjä

Eilen käytiin ostamassa raparperin taimia. Olivat olevinaan kalliita Plantagenissa, joten mentiin Raision Kukkataloon ja kas kummaa. Saatiin kuusi tainta samalla hintaa, kun Plantagenista olis saanut kolme ja puoli.

Viisi-kuusi tainta oli suunnitelmissa istuttaa ja kuusi niitä sitten tuli, koska Kukkatalossa oli kuutta eri lajiketta. Otettiin siis yksi jokaista. Nyt ne on istutettuna tulevan parkkipaikan reunalle tieltäpäin laskettuna seuraavasti: “Red champagne”, “Rosenhagen”, “Elmblitz”, “Valentine”, “Holsteiner blut” ja “Timberley early”.

Sitten päästään siihen ensimmäiseen pihaylläriin. Puolisen tuntia istuttamisen jälkeen isäntä löysi pihalta vajan takaa raparperia. Niin tietty. Yhden julmetun kokoisen puskan ja yhden ihan pienen.

Kyllähän se edellinen omistaja jostain raparpereistä puhuikin, mutta mää ymmärsin, että ne olis ollu aidan toisella puolella kaupungin maalla.

Mä olin jo harmitellut, että nyt siinä etupihalla on kauhea multakeko sen öljytankin kuopan peittona, eikä siihen voi mitään istuttaa, kun täytyy odottaa, että talvi painaa keon kasaan. Mutta sitten mulla välähti. Mullahan on avomaankurkun siemeniä ja ne on yksivuotisia kasveja, joten laitetaan niitä sinne. Jokaisen tikun kohdalla on pieni kuoppa ja siemen.

Edellinen omistaja puhui jotain jostain museoviraston suojelemista liljoista tontilla. No nyt löytyi ainakin yhdet liljat. Katotaan mitä niistä tulee.

Ja jos näistä silmuista mitään uskaltaa sanoa, niin liljat taitaa kasvaa kirsikkapuun juurella. Semmoinen piti myös tontilla oleman.

Meillä on myös peikonpähkinäpensas. On siinä uudet silmut vaikka aika kuivakalta tässä kuvassa näyttääkin.

Veikeän näköinen kasvi kiharaisine oksineen.

Tänään siirrettiin myös toinen pioni edellisen kaveriksi. Tällä yksilöllä oli tuplaten isommat juuret, kuin ensimmäisellä.

Koko pihan myllerrys

Kohta on koko piha myllätty läpi. Tiistaina meillä kävi tarkastaja tarkastamassa öljytankin. Tavoiteltiin poistoleimaa ja se saatiin. Isännän kanssa oli sovittu edellisenä päivänä, että se menee kahdesta kaupasta hakemaan tavaraa, kun tarkastus on ohi. Isäntä oli vielä kotona emännän tullessa töistä varttia  yli yksitoista. Tarkastaja oli kuulemma just lähtenyt. Isäntä siitä sitten lähti kaupoille.

Puolisen tuntia myöhemmin isäntä tulee pää kolmantena jalkana kotiin ja käy sisällä ilmoittamassa, että siirtää mun autoa, kun sieltä on kaivuri tulossa. Ei se ollut ehtinyt käydä kuin yhdessä kaupassa.

No kaivuri sitten saapui samaan aikaan, kun emäntä sai välipalansa syötyä.



Emännälle tuli pieni kiire siirtää yks kukan alku. Anoppi on tämän pioniksi tunnistanut. Tähän mennessä näyttää siltä, ettei se ottanut nokkiinsa vaikka noita isoja juuria menikin poikki.



Tarkastajien mukaan on harvinaista, että tämän ikäisestä tankista löytyy vielä valmistekilpi. Alkuperäinen tankki vuodelta -65.



Pirun lujassa oli saven sisällä, mutta kyllä se sieltä ylös tuli.





Neljän tunnin möyrimisen jälkeen piha näytti tältä.



Ja täksi päiväksi isäntä on vuokrannut tommosen pienen kuormaajan tai jotain. Että nyt möyritään sitten loppupiha.





Ja loppuun vielä kerrotaan, että akvaariossa näyttää arvot tasaantuneen.

Hätätila akvaariossa

Kahden akvaarion kanssa muuttaminen on helppoa, jos kalastot on yhteensopivia, kuten meillä on. Ja, jos aikaa on vähintään viikko. Tyhjennetään yksi akvaario. Siirretään se uuteen osoiteeseen ja pistetään sisälle kaikki muut paitsi kalat, sekä bakteeriymppi. Kun tämä akvaario on valmis, siirretään kalat toisesta akvaariosta tähän, tyhjennetään ja muutetaan se toinen akvaario. Bakteeriympin voi joko ostaa kaupasta pullossa tai laittaa uuden hiekan alle kaksi kourallista hiekkaa vanhasta akvaariosta. Annetaan kypsyä, kunnes nitriittipiikki tulee ja menee. Bakteeriymppiä täytyy ruokkia ammoniakilla ja minä olen tähän tarkoitukseen menestyksellisesti käyttänyt hirvensarvisuolaa (löytyy apteekeista). Oman kokemuksen mukaan kypsyminen kestää 6-7 päivää.

Tällä kertaa halusin uusia koko akvaarion sisustuksen aikaisempien akvaarioiden kotiloinvaasion vuoksi. Tämä tarkoitti kokonaan uutta hiekkaa ja kasvistoa, sekä suodatinmateriaalien uusimista. Mutta myös akvaarion tyhjentämisen viikkoa ennen siirtoa ja kuivana pitämisen. Tästä syystä en siis voinut käyttää vanhan akvaarion hiekkaa ja tieni kävi akvaariokauppaan. Minulla oli ennestään näytepullo veteen lisättävää bakteerikantaa. Pullon koko vaan oli aivan liian pieni 165 litran akvaariolle, joten hain lisäksi suodattimeen tyhjennettävän pullon. Näytepullo oli minulle tullut vedenparannusaineen mukana joskus tammikuussa ja siinä oli parasta ennen päiväys 5/2013 (kypsytyksen aloitin huhtikuussa). Liikkeestä hakemassani pullossa taasen oli parasta ennen päiväys 4/2013.

Minulla oli lieviä epäilyksiä josko näytepullon sisältö oli enää käyttökelpoista. Varastointipaikka kun oli lämpötilaltaan siinä rajoilla. Neljäntenä päivänä näytettä ottaessani, huomasin pH:n laskeneen (käytän liuskatestiä, jossa on viisi testiä samassa liuskassa). Tässä kohtaa heräsi suuremmat epäilyt bakteerien käyttökelpoisuudesta. En enää lisännyt tämän jälkeen hirvensarvisuolaa akvaarioon. Kävin kuitenkin mittaamassa arvot joka päivä.

7. päivä tuli ja meni eikä nitriittipiikkiä vaan näkynyt. Tuli vastaan hetki, jolloin kalat oli vaan pakko siirtää tai muuten ei muutto onnistuisi annetussa aikataulussa (avainten luovuttamisen viivästyminen myyjästä johtuvasta syystä maksaa 500€ per alkava viikko). Jatkoin edelleen akvaarioveden mittauksia, vaikka mielessä soikin yhden akvaarioliikkeen pitäjän sanat. "Nykyiset bakteeriympit on niin hyviä, ettei nitriittipiikkiä enää tule." Tämän myötä sitten mittausväli harveni ja harveni, vaikka omassa mielessä pyörikin, että pitäisi se nitraatti silti nousta vaikkei nitriittipiikkiä siihen väliin tulisikaan.

Eilen illalla saunassa käydessä ajattelin, että pitäisi varmaan taas mitata vesiarvot. Jostain syystä en kuitenkaan toteuttanut aiettani. Mutta tänään pyykkejä hakiessani sitten otin sen liuskan käteen ja siitä vasta soppa syntyikin.

Viidestä arvosta vain yksi oli hyvä, nitriitit ja nitraatit meni yli ja muut alle rajojen. Nitriitit meni jopa niin paljon yli, että ihmettelen miksei kalat uinu jo selkää. Äkkiä miettimään mistä laatikosta mahtaisi lappo löytyä ja vettä vaihtamaan. Imin akvaariosta niin paljon vettä, että lehtikaloilla alkoi jo olla ahdasta. Sitten pistin merkin lasiin ja lisäsin sangollisen vettä. Ja jatkoin tyhjentämistä merkkiin asti. Ja lisäsin sangollisen vettä. Tämä yhteensä neljä kertaa, jonka jälkeen täytin akvaarion.

Uusi testaus vedestä ja nitraatti ei enää rekistöröitynyt testiin. Nitriitti on edelleen ylärajoilla ja muut kaksi alarajoilla, muttei kuitenkaan alle. Uusi vedenvaihto tiedossa joko tänään illalla tai huomenna päivällä.

Tarinan opetus? Jatka testaamista, kunnes se nitriittipiikki tulee. Spontaani bakteerikannan kasvu vaatii näköjään kolme viikkoa (aina niitä bakteereja jossain on vähän, vaikka vain niissä akvaarioliikkeestä haettujen kasvien lehdissä).

Tässä vielä pari eilen otettua kuvaa akvaariosta.

Terveisiä uudesta kodista

Meillä on oma pihasisilisko.



Siinä se paistatteli päivää, kun lauantaina tuotiin ensimmäistä kuormaa.  Ja minä ilkeä ihminen ajoin auton varjostamaan ötökän elämää.

Lauantai-illalla sovittiin isännän kanssa, että sunnuntai-illalla testataan uuden kodin sauna. Sunnuntai-illalla kun isäntä ilmoitti saunan olevan lämmin, todettiin, ettei kukaan ole muuttanut kylpyhuoneen tavaroita. Onneksi yhden muutetun kassin pohjalla oli yhden viikonloppureissun jäljiltä puhdas pyyhe ja pefletti, sekä shampoopullo. Yksi pullo hoitoainetta oli muuttanut toisessa laatikossa. Isäntä joutui kuivaamaan ittensä käsipyyhkeeseen, mutta muuten kaikki tarpeellinen saatiin kasaan.

Tänään aamulla isäntä näki pihalla rotan. Jotta rotanmyrkky on sitten ostoslistalla.

Kissoilla oli mielenkiintoinen lauantai. Aina välillä ne suljettiin vanhassa asunnossa jonkun oven taakse  ja, kun sieltä pääsi pois, oli aina enemmän ja enemmän huonekaluja kadonnut. Ruokakippokin tyhjeni jo aamupäivästä. Illalla sitten tuotiin kissat uuteen taloon. Kaikki meni hiukan kyyryssä ympäriinsä niin, ettei syömäänkään ehtinyt pysähtyä, vaikka puoli päivää oli joutunut nälässä olemaan.

Miksi

Olen tässä muuttoa valmistellessa miettynyt, että miksi mua pelottaa se talo? Miksi se ei tunnu kutsuvalta? Olenhan kuitenkin pienen ikäni kuvitellut ja haaveillut asuvani omakotitalossa. Tähän tunteeseen liittyy myös toinen tunne. Minulla on vaikeuksia päästää irti nykyisestä asunnosta. Olen huomannut miettiväni muutaman kerran, että menee hienot seinämaalaukset hukkaan, kun uudet omistajat maalaa/tapetoi. Miksi tämä muutto on vaikea, kun en muista yhdenkään aikaisemman muuton tuntuneen tällaiselta? Tilastotietoihin verrattuna muutin lapsuudessani keskimääräistä useammin. Parhaimpana vuonna muutin neljä kertaa mukaan lukien opiskelupaikkakunnalle muutto syksyllä ja kotiin muutto keväällä. Muuttaminen siis sinänsä ei ole minulle mitään uutta ja jännittävää.

Olen nyt vihdoin keksinyt mikä se ero on. Silloin kun me tähän muutettiin, ajattelin, että asun tässä eläkeikään saakka. Kaikki aikaisemmat asunnot on jo sisäänmuuttovaiheessa olleet "välivaiheita". Pysähdyksiä matkalla johonkin parempaan. Ero on siis asenteessa. Kaikissa aikaisemmissa yhteisissä muutoissamme minä olen ollut se ajatuksen aloittanut osapuoli. Tällä kertaa ajatuksen aloittikin isäntä. Kysyinkin häneltä viikonloppuna, että onko tämä nyt se paikka, missä me asutaan eläkeikään asti.

Oman osansa ajatuksiin on taatusti antanut myös äitini. Hän on minut pelotellut puolikuoliaaksi kaikella yllättävällä, mitä omakotitalossa voi tapahtua. Mitä sitten? Täytyy yrittää muistaa, että sadattuhannet suomalaiset asuvat omakotitaloissa, eikä heidän elämänsä ole siitä mullistunut tai mennyt pilalle.

Silti minua edelleen hirvittää se ajatus, että mun pitäisi tehdä siitä talosta koti. Olenkin jo useamman viikon kerännyt Pinterestiin kaikenlaisia ideoita niin sisutukseen, kuin puutarhaankin. Osa niistä on sellaisia, ettei niitä pysty toteuttamaan tuossa talossa (esim. viinikellari keittiön alla). Osa on sellaisia, jotka nyt vain on hienoja, mutta minun mielestäni sopisi paremmin johonkin hotelliin/edustustilaan, kuin kotiin. Paljon on päällekkäisiä ideoita, joista valita tai yhdistellä se miellyttävin.

Pinot vain lisääntyy ja kasvaa

Eteisessä alkaa olla ahdasta.



Ja askarteluhuone on kaaoksessa.



Kunhan mä saan noi laatikot pinottua järkevästi, niin voi alkaa tuoda vinttikomerosta tavaraa hiljalleen alas. Mulla meinaan kramppaa jalat jos mä kiipeän vintille kolme tai enemmän kertaa päivän aikana. Kolmikerroksinen talo, ei hissiä. Onneks ees asutaan ensimmäisessä kerroksessa ja maantasolle on vaan 8 rappusta. Alakerrasta yksi.

Muuttoon aikaa alle kaksi viikkoa.

Mun akvaariossa on lumpeen kukka!

Ja toinen tulossa.



Toivottavasti toi kasvi ei ota nokkiinsa muutossa. Lumme on aikaisemman kokemukseni mukaan herkkä häiriöille (toisin sanoen mun edellinen kasvi kuoli jostain pikkujutusta).