Kissakuvahaaste:Plussat ja bonukset

Tarinan joudun kertomaan random-kuvien kera, sillä itse bonus oli niin lyhytikäinen, ettei siitä ole kuvia.
Nämä ei ole bonuksia. Nämä on ihan varta vasten ostettuja vaikka hyvin on leikittykin.Zooplussalta tuli 10 Kilon kuivaruokapaketin mukana kaksi kuminauhalla ja huiskan varrella varustettua lelua. Leikitin sitten kissoja heti, kun olin ruuat kaappiin saanut.
Leikkihetken jälkeen nostin lelut melko korkealle hyllylle, paikkaan jossa kissat ei ollut ennen käynyt. Isäntä tuli myöhemmin kotiin ja ihmetteli huiskan jäännöksiä.
Minä sitten etsimään mihin lelut oli kadonnut. Toinen taisi olla jo siinä vaiheessa suolistettu, eikä toista näkynyt missään. En kovin tarkkaan kumminkaan etsinytkään.
Ihmettelin vain kissojen suunnatonta kiinnostusta leluihin, joten kaivoin paketin takaisin esiin. Kyllä siinä paketissa luki vihreän kirjavalla taustalla suht pienellä vihreällä tekstillä, että niissä on kissanminttua. Tuli se toinenkin lelu seuraavana päivänä vastaan yhtä suolistettuna. Niin, että hauskaa oli kokonaisen vuorokauden.

IKEA-ihme

Jos ei IKEAsta muuta hyvää keksi sanoa, niin osaa ne ainakin tehdä helposti koottavia huonekaluja. Puoli tuntia yksin ja mulla on hyllykkö viihdenurkan suojana.
Savu ehti ensimmäisenä tarkastamaan lopputulosta. Savu myös yritti aluksi tulla avustamaan kokoamisvaiheessa, mutta luopui yrityksistä nopeasti.
Hyvänä kakkosena tarkastuksen hoiti Hastuli. Hastuli myös varasi itselleen nimikkohyllyn. Hipuli ei tarkastusta suorittanut. Ainakaan minun nähden.

Ennen tämän IKEA-ihmeen kokoamista täytyi koota yksi vitriinikaappi, joka oli purettu ja siirretty seinän maalauksen tieltä. Sen jälkeen piti siirtää tavarat takaisin vitriinikaappiin astiakaapista. Sitten vielä oli siirrettävän astiat pahvilaatikoista Hyllykkölaatikon päältä takaisin astiakaappiin. Siis ennen seinän maalausta siirsin kaikki lasiset ja posliiniset astiat kaapista laatikoihin, että kaapin pystyi vetämään irti seinästä. Kun kyseinen seinä oli maalattu ja oli aika siirtyä seuraavaan, ajattelin, että vitriinikaapin sisältö on särkyvämpää kuin astiakaapin sisältö ja näin ollen siirsin ne astiakaappiin. Meillä kun noi kissat tuota ralliansa ajoittain vetää ja olisivat saattannet törmäillessään töniä myös niitä laatikoita tuolla eteisessä.

Kardinaalimoka!

Huomasin tuossa perjantai-iltana yhdentoista aikoihin laskeneeni nypyläni väärin. Laskin siis nypylät pareittain tyyliin kaks-neljä-kuus-jne. Ja kun kerran pareittain laskin niin ajatteli myös, että mullahan on niin-ja-niin monta paria nypylöitä. Just joo. Ei ku niitä just niin monta ku siitä laskutoimituksesta tuli tulokseksi. Siis mulla on puolta vähemmän nypylöitä ku mä luulin ja mä sentään laskin ne kolmeen kertaan. Enkä silti huomannu perustavan laatuista virhettä koko laskutoimituksessa. Puutos on nyt sit sitä luokkaa, ettei anopillakaan oo niin montaa nypylää, kun mulla on jo osa niistä lainassa. Ja tilaamaan ei tietty pääse ennen maanantaita. Työtä on jo aloitettu kahden päivän verran. Ottaa jonkun verran kupoliin. Nypylätkin vielä makssa ihan hunajaa. Toki mun oli jossain kohtaa tarkoitus hankkia lisää, mut tää aikataulujuttu on nyt vähän paskempi.

Jos jotain positiivista haluaa hakea asiasta, niin ehkä mun tilaama puolauslaite tulee siihen mennessä kans. Tai oikeestaan olis paree tullakin. Oon mä sen verran kypsä tohon langan pyörittämiseen.

Nypylät vähän nyppii

Joo. Pyöritän tässä kolmatta päivää lankaa nypylöihin. Sunnitelmissa on iso työ ja siihen tulee 82 paria nypylöitä plus laanalangat, Yhteensä 90 paria. Siis 180 nypylää. Noin kolmanneksessa oli valmiiksi lankaa. Osassa kuitenkin aika vähän, joten tiedossa on langanjatkamista kesken työn. Mulla oli ittellä 70 paria nypylöitä joten lainasin anopilta loput 20 paria. Kahdessa viikossa tarttee työ saada valmiiksi, muuten myöhästyy. Kyse on siis lahjasta.

Ja se työ sitten. Joku taas kokeilee rajojaan oikein viimesen päälle. Ei tietenkään mistään valmiista mallista vaan ihan omasta päästä. Ja se mun nypläyskokemus: Puoli vuotta 12 vuotta sitten. Pari viikkoa sitten nypläsin kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin erilaisia lyöntejä. Sanoisinko, että epäonnistumisen riski on huomattavan suuri. Kun vielä laksetaan mukaan mun vastavien päähänpistojen onnistumisprosentti, niin ei hyvältä näytä. Mut jos ei uskalla kokeilla, niin mistä sitä sitten tietää mihin pystyy ja mihin ei?

Äsken huomasin, että kihlasormus tuntui aika löysältä kädessä. Siitä innostuneena kaivoin vihkisormuksen esille ja sovitin sormeen. Hihhei. Se mahtuu taas. Ei oo ainakaan puoleentoista vuoteen mahtunut. Viime kesänä kerran koitin ja 15 sekunnissa sormi sinersi silminnähden. Olin jo henkisesti valmistautunut nöyrtymään ja käymään kultasepällä suurentamassa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat sormukset on halkaisijaltaan samankokoisia (vihkisormus taisi olla muistaakseni jopa puolikkaan koon isompi eli neljännesmillin). Mutta kihlasormus on vain 3 mm leveä ja aina sormessa, kun taas vihkisormus on 8 mm leveä ja sormessa vain ajoittain (ei ikinä töissä työn luonteesta johtuen). Joten kihlasormus on kaivanut itselleen kolon kun taas vihkisormus sitä tuskin olisi tehnyt vaikka aina olisikin ollut sormessa. Nyt mä saan kumminkin huomenna sormukset sormeen yhteen tilaisuuten. Jee.

Kissat kuvissa

Muutama Savu -kuva eiliseltä

Arvonta kissablogissa

Tää uus blogilöytö menee ehdottomasti lukulistalle. Täällä olis heti myöskin kissa-aiheista arvontaa tarjolla. Menkääs kaikki kissaihmiset kattomaan.

Haa. Kutua

Heti turvepellettien vaihdon jälkeen ilmestyi ensimmäinen kutu, mutta se oli kokonaan epäonnistunut. Kaikki oli maidon värisiä läpinäkymättömiä palluroita. Ilmeisesti ne on hedelmöittymättömiä, mutta joka tapauksessa tiedän kyseiset pallurat elinkelvottomiksi. Ne olikin sitten syöty heti seuraavana päivänä.

Äsken kävin rapsuttelemassa akvaarion lasista levää levämagneetilla ja ihmettelin, miksi yksi lehtikala hyökkäilee levämagneetin kimppuun. Yleensä ne menee kiireellä pois tieltä. No siellähän on kutua taas. Nyt ei ole kuin pari läpinäkymätöntä palluraa. Josko tämän jo onnistuisi kasvattamaan kaloiksi asti.

KutuHerra Mustis
Ja Rouva Blondi

Valmis seinä

Nyt niitä kuvia siitä seinästä:
Savukin on osunut kuvaan.
Samoin Bastet.
Ja vielä pari yksityiskohtaa, mistä näkyy kuvion kolmiulotteinen vaikutelma.

Tässä se nypläystyyny nyt vihdoin on.
Kävin perjantaina Raumalla mustan pitsin yössä. Iski taas hinku nypläämään. Tämä tyyny siis on aloitettu joulukuussa. Se piti ensin tulla anopille, mutta anoppi hankki sitten keväällä jostian muualta tyynyn itselleen. Tyyny on viimeiset viisi kuukautta ollut kesken, koska hukkasin tyynyä varten ostamani kankaan. Nyt päätin, että sen kankaan on löydyttävä. Siinähän se oli eteisen lipaston päällä. Ja vaikka sen päällä olikin tavaraa, niin kyllä siitä pussista silti puolet näkyi.

Ostin itselleni Raumalta myös yhden nypläysmallikirjan. Kävin sunnuntaina viemässä sen anopille lainaan ja samalla annoin varoituksen, että haluan nypyläni takaisin lähiaikoina. No niitä olikin parikymmentä vapaana, mutta en sitten tyhmä ottanut niitä samantien. Ne olis hyvin riittänyt harjoitustöihin. Minulla siis on nypylöitä ennestään, koska olen joskus muinoin hiukan nyplännyt.

Kävin myös palauttamassa kirjastoon nipun kirjoja ja otin tietty tilalle nipun nypläyskirjoja. Aluksi suunnitelma oli mennä kansalaisopistoon nypläyskurssille. Toivoin, että eläkeläisille olis päiväryhmä jossain puolenpäivän tienoilla, koska silloin olen varmasti vapaalla töistä. Ei meinaan nappaa maksaa kuuttakymppiä, jos pääsee paikalle keskimäärin yhden kerran kolmesta. Eipä vaan löytynyt kurssia kyseiselle ajalle. Kaikki alkoi aikaisintaa 17 jotain. No, niinkuin sanottu, olen mä joskus nyplännyt, että kyllä mä varmaan saan juonesta kiinni pelkän kirjankin avustuksella.