Ei oo kerinny

...Päivittämään blogia. Paljon on työharjoittelussa tapahtunut, mutta toisaalta täytyy myös miettiä, mitä mä uskallan kertoa näin julkisesti. Kyse on kuitenkin turvallisuusalasta.

Viime viikon keskiviikkona siis vihdoin päästiin tähän työharjoitteluun. Jo tuossa toisella viikolla joku opettajista mainitsi, että me ollaan pilottiryhmä. Sen verran olen ollut näissä opiskeluympyröissä mukana, että tiedän, mitä tuo lausahdus tuo tulleessaan. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikki muuttuu koko ajan, eikä kukaan oikein tunne kokonaisuutta.

Asioita ei yhtään helpota se, että varsinainen toimija on vaihtamassa alihankkijaa turvatarkastuspalveluille. Siksi opettajilla on kauhea kiire saada asiat meidän päähän. Mutta se tuo myös toisen ongelman. Vanha alihankkija ei suostu yhteistyöhön meidän kanssa, emmekä me näin ollen saa todellista työopetusta ennen kuin on meidän aika astua puikkoihin. Varsin ymmärrettävä kanta tuo sinänsä on. Ethän sinäkään haluaisi kouluttaa itsellesi korvaajaa tietäen, että sinä joudut sen jälkeen kortistoon?

Kiirettä lisää myös se seikka, että tuo tahtipuikon vaihto tapahtuu tulevana viikonloppuna ja meillä on vielä työharjoittelut silloin kesken. Meillä on ulkopuolinen valvoja koko ajan paikalla, sillä emmehän me voi vielä ottaa todellista vastuuta tuosta työstä. Siihen vaaditaan näyttökokeet ja ne on ajoitettu kahden viikon päähän.

On mulla toki positiivisempaakin kerrottavaa. Me päästiin heti ensimmäisenä päivänä ihailemaan sitä rahtikonetta aivan kosketusetäisyydeltä.

Tähän loppuun on vielä ehkä syytä tarkentaa, että kyse on lentorahdista ja turvatarkastuksia tehdään lentämisen turvaamiseksi. Meidän ensisijainen tehtävä on etsiä lähetyksistä aineita, jotka voivat vaarantaa lentoturvallisuutta. Esimerkiksi kaikki paineastiat luokitellaan vaarallisiksi aineiksi riippumatta sisällöstä. Me emme ole mitenkään sidoksissa tulliin, joten meitä ei huumeet ja muut laittomuudet kiinnosta.