Itku pitkästä ilosta

Keskiviikon hullu neulominen koneella aiheutti järkyttävän selkäkivun. Ei ole toki minulle mitään uutta. Joten torstaista asti olen vaan maannut ja kävellyt huonosti. No mikäpä tässä on sairastaessa työttömänä. Ottaa vaan päähän kun ei sen vertaa pysty istumaan, että vois edes käsin kutoa. Ja makuuasennosta on jo kokeiltu, ei onnistu.

Torstaina oli lähtö Poriin vanhempien luokse. Mukaan otin vaan Savun. Yhtä tuskaa koko matka, mutta olen sen ennenkin ajanut selkäkipuisena ja tiesin mitä oli odotettavissa. Perjantaina vähän pelotti, kun oli tarkoitus mennä Tampereelle käsityömessuille koko päiväksi. Päivä meni ihan hyvin maksimi kipulääkkeillä.

Savu sai kauhean kohtauksen kun mä laitoin sen torstaina kuljetuskoppaan. Mä jo aloin epäillä, että se satuttaa ittensä, niin kovin se yritti kuljetuslaatikosta ulos. Kyllä se sitten autossa rauhoittui. Takaisin lähtiessäkin vielä piti vähän yrittää laatikosta ulos, muttei mitään torstaihin verrattavaa.