Kardinaalimoka!

Huomasin tuossa perjantai-iltana yhdentoista aikoihin laskeneeni nypyläni väärin. Laskin siis nypylät pareittain tyyliin kaks-neljä-kuus-jne. Ja kun kerran pareittain laskin niin ajatteli myös, että mullahan on niin-ja-niin monta paria nypylöitä. Just joo. Ei ku niitä just niin monta ku siitä laskutoimituksesta tuli tulokseksi. Siis mulla on puolta vähemmän nypylöitä ku mä luulin ja mä sentään laskin ne kolmeen kertaan. Enkä silti huomannu perustavan laatuista virhettä koko laskutoimituksessa. Puutos on nyt sit sitä luokkaa, ettei anopillakaan oo niin montaa nypylää, kun mulla on jo osa niistä lainassa. Ja tilaamaan ei tietty pääse ennen maanantaita. Työtä on jo aloitettu kahden päivän verran. Ottaa jonkun verran kupoliin. Nypylätkin vielä makssa ihan hunajaa. Toki mun oli jossain kohtaa tarkoitus hankkia lisää, mut tää aikataulujuttu on nyt vähän paskempi.

Jos jotain positiivista haluaa hakea asiasta, niin ehkä mun tilaama puolauslaite tulee siihen mennessä kans. Tai oikeestaan olis paree tullakin. Oon mä sen verran kypsä tohon langan pyörittämiseen.

Nypylät vähän nyppii

Joo. Pyöritän tässä kolmatta päivää lankaa nypylöihin. Sunnitelmissa on iso työ ja siihen tulee 82 paria nypylöitä plus laanalangat, Yhteensä 90 paria. Siis 180 nypylää. Noin kolmanneksessa oli valmiiksi lankaa. Osassa kuitenkin aika vähän, joten tiedossa on langanjatkamista kesken työn. Mulla oli ittellä 70 paria nypylöitä joten lainasin anopilta loput 20 paria. Kahdessa viikossa tarttee työ saada valmiiksi, muuten myöhästyy. Kyse on siis lahjasta.

Ja se työ sitten. Joku taas kokeilee rajojaan oikein viimesen päälle. Ei tietenkään mistään valmiista mallista vaan ihan omasta päästä. Ja se mun nypläyskokemus: Puoli vuotta 12 vuotta sitten. Pari viikkoa sitten nypläsin kaksi mallitilkkua, joihin kokeilin erilaisia lyöntejä. Sanoisinko, että epäonnistumisen riski on huomattavan suuri. Kun vielä laksetaan mukaan mun vastavien päähänpistojen onnistumisprosentti, niin ei hyvältä näytä. Mut jos ei uskalla kokeilla, niin mistä sitä sitten tietää mihin pystyy ja mihin ei?

Äsken huomasin, että kihlasormus tuntui aika löysältä kädessä. Siitä innostuneena kaivoin vihkisormuksen esille ja sovitin sormeen. Hihhei. Se mahtuu taas. Ei oo ainakaan puoleentoista vuoteen mahtunut. Viime kesänä kerran koitin ja 15 sekunnissa sormi sinersi silminnähden. Olin jo henkisesti valmistautunut nöyrtymään ja käymään kultasepällä suurentamassa. Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että molemmat sormukset on halkaisijaltaan samankokoisia (vihkisormus taisi olla muistaakseni jopa puolikkaan koon isompi eli neljännesmillin). Mutta kihlasormus on vain 3 mm leveä ja aina sormessa, kun taas vihkisormus on 8 mm leveä ja sormessa vain ajoittain (ei ikinä töissä työn luonteesta johtuen). Joten kihlasormus on kaivanut itselleen kolon kun taas vihkisormus sitä tuskin olisi tehnyt vaikka aina olisikin ollut sormessa. Nyt mä saan kumminkin huomenna sormukset sormeen yhteen tilaisuuten. Jee.

Valmis seinä

Nyt niitä kuvia siitä seinästä:
Savukin on osunut kuvaan.
Samoin Bastet.
Ja vielä pari yksityiskohtaa, mistä näkyy kuvion kolmiulotteinen vaikutelma.

Tässä se nypläystyyny nyt vihdoin on.
Kävin perjantaina Raumalla mustan pitsin yössä. Iski taas hinku nypläämään. Tämä tyyny siis on aloitettu joulukuussa. Se piti ensin tulla anopille, mutta anoppi hankki sitten keväällä jostian muualta tyynyn itselleen. Tyyny on viimeiset viisi kuukautta ollut kesken, koska hukkasin tyynyä varten ostamani kankaan. Nyt päätin, että sen kankaan on löydyttävä. Siinähän se oli eteisen lipaston päällä. Ja vaikka sen päällä olikin tavaraa, niin kyllä siitä pussista silti puolet näkyi.

Ostin itselleni Raumalta myös yhden nypläysmallikirjan. Kävin sunnuntaina viemässä sen anopille lainaan ja samalla annoin varoituksen, että haluan nypyläni takaisin lähiaikoina. No niitä olikin parikymmentä vapaana, mutta en sitten tyhmä ottanut niitä samantien. Ne olis hyvin riittänyt harjoitustöihin. Minulla siis on nypylöitä ennestään, koska olen joskus muinoin hiukan nyplännyt.

Kävin myös palauttamassa kirjastoon nipun kirjoja ja otin tietty tilalle nipun nypläyskirjoja. Aluksi suunnitelma oli mennä kansalaisopistoon nypläyskurssille. Toivoin, että eläkeläisille olis päiväryhmä jossain puolenpäivän tienoilla, koska silloin olen varmasti vapaalla töistä. Ei meinaan nappaa maksaa kuuttakymppiä, jos pääsee paikalle keskimäärin yhden kerran kolmesta. Eipä vaan löytynyt kurssia kyseiselle ajalle. Kaikki alkoi aikaisintaa 17 jotain. No, niinkuin sanottu, olen mä joskus nyplännyt, että kyllä mä varmaan saan juonesta kiinni pelkän kirjankin avustuksella.

Emäntä testaa taas rajojaan

Emäntä kävi isännän kanssa kylässä anopin luona ja puhe tuli anopin nypläysharrastuksesta. Emäntäkin on aikoinaan yhden puoli vuotta nyplännyt ja tietää toki mistä puhutaan. Anopilla on jopa emännän vanhat nypylät pitkässä lainassa. Anopilla on vain styroksilevy, jonka päällä se on nyplännyt. Nyt anoppi haluaisin rullalla varustetun nypläystyynyn. Emäntä sitten alkoi muistella millainen se lainatyyny silloin vuonna papu oli ja kotiin päästyään alkoi piirtämään mallia. Projektina olis siis tehdä anopille joululahjaksi nypläystyyny. Isäntä on jo valjastatettu koneenkäyttäjäksi, kunhan vain ehditään materiaalikaupoille. Ja otsikko tulee siitä, että tämmöiset projektit tuppaa useammin epäonnistumaan kuin onnistumaan. Mutta ehkä toi isäntä koneenkäyttäjänä pelastaa paljon.

Ja tänään olen uskaltautunut takaisin neulekoneen ääreen. 20 kerrosta kerrallaan ja sitten jotain muuta.