Hulluja noi suomalaiset

Lämpötila tapahtuma-aikaan -15C.

Taas on aika hujahtanut ohi

Kävin eilen ensimmäisen kerran melomassa. Olen huonommassa kunnossa, kuin oletinkaan. Kajakkiin istuminen oli just niin vaikeaa kuin muistinkin, mutta se pois tuleminen. Ilman apua olisin luultavasti päätynyt kiepsahtamaan veteen. Noloa. Taitaa nolottaa ihan koko kesän.

No eilen oli myös taloyhtiön pihatalkoot. Melomaan lähdin heti aamupalan jälkeen ja takaisin tultuani talkoot oli jo siirtyneet syömisvaiheeseen. No tulipa upotettua kolme pulloa kotiviiniä talkooväkeen. Ja toki ihan vähän itteenkin. Kaikki kolme pulloa oli eri eristä. Vanhin vuodelta 2004. Ensimmäisestä tekemästäni kotiviinistä ja ainoa joka on tehty valmiista paketista. Tais ikävä kyllä olla viimein pullo. Oli meinaan hiukan hyvää. No ne kaksi muutakin oli ihan hyvin ikääntyneitä. Vuosilta 2006 ja 2007. Taitaa taas tänä vuonna tulla tehtyä kotiviiniä.

Tarkoitukseni oli alun perin käydä myös tänään melomassa, sillä seuraavan kerran melontakeskus on auki vasta keskiviikkona. Ja silloinkin siihen aikaan kun mulla on työvuoro. Mutta mullapa tuli jo illalla hartiat niin kipeiksi, ettei nukkumaan pystynyt. Ehdin illalla nukkua reilun tunnin, kun heräsin johonkin pari minuuttia vaille puolen yön. Sitten jomottikin niin, että nukahdin uudestaan vasta puoli viiden aikoihin. Tänään päivällä oli ihan hyvä, mutta kun mä tässä illalla vähän neuloin, niin taas jomottaa. Ei onneksi yhtä pahasti kuin eilen.

Työpaikkahakemuksenkin laitoin taas eilen. Nykyiseen työpaikkaani haetaan kohde-esimiestä. Olen siis vuokratyöfirman kautta töissä ja tuo vuokratyöfirma hakee työhön osallistuvaa kohde-esimiestä. Etuna olis täydet tunnit, kun nyt minulla on noin 20h/vko. Jos nakki napsahtaa, niin sitä vois sanoa nopeaksi etenemiseksi. Kahdessa kuukaudessa rivityöntekijästä esimieheksi. Juu. Toivossa on hyvä elää jne.

Harratuksia ja unelmia

Olen haaveillut omasta kajakista siitä asti kun kaksi vuotta sitten muutimme tähän asuntoon. Meren ranta on kahdensadan metrin päässä, eikä sinne tarvitse kulkea kenenkään takapihan kautta. Olen harrastanut melontaa yhden kesän silloin kun muutin Turkuun 2003. Tuona kesänä osallistuin myös Aurajokimelontaan. Kahden päivän retki pöytyältä Turun keskustaan. Harjoitteluaika oli hieman turhan lyhyt. Olin puolikuollut päästyäni perille, mutta Minä Pääsin Perille. Siitä asti olen haaveillut uudesta osallistumisesta. Tänä vuonna retki näyttäisi olevan kolmipäiväinen.

Olen tässä pari päivää selannut nettiä ja etsinyt tietoa kajakkien ominaisuuksista ja hinnoista. Käytetystä kajakista joutuu pulittamaan sen verran lähelle uuden hinnan, että katsoin paremmaksi ostaa suoraan uuden. Valikoimakin on parempi ja todenäköisyys löytää just sopiva on suurempi. Ja ne hinnat sitten: halvin mahdollinen kunnollinen ajoittelijalle sopiva kajakki kustantaisi 1000-1500 euroa. Siihen päälle minimivarusteet viitisensataa euroa. Ei löydy taskun pohjalta kahta tonnia just nyt, mutta tiedänpä ainakin, mitä pyydän synttärilahjaksi ensi joulukuussa.

Päädyin sittenkin lähetämään jäsenhakemuksen paikalliseen melontaseuraan. 55 euron vuosimaksulla saa kajakkeja käyttää ilmaiseksi maksimissaan vajan aukioloajan pituisella retkellä. Pitempi vuokrauskin on puolta halvempi, kuin ulkopuoliselle. Olen ollut seuran jäsen yhden vuoden tuolloin 2003. Nyt kun olen osa-aikatyössä, näytäisi tuota aikaakin taas riittävän tuohon harrastukseen.

Kissakuvahaaste 116: Sohvanvaltaaja

Tässä meidän poikien tyylinäyte jo edesmenneellä sohvalla. Noin niinku normaalisti kumpikaan ei juurikaan oleile sohvalla jos siinä ei ole ihmistä seurana. Sohvatuoli kyllä vallataan päiväunille. Älä hei tuu nyt. Tää on mun tuoli.
Tosin jos sohvalle on unohtunut torkkupeitto myttyyn, kannattaa tarkistaa sisältö ennenkuin rojahtaa päälle, ettei Hipulista tule pannukakkua. Hastulilla on kummallinen tyyli, sohvalle tullessa täytyy pistää maate just siihen kaken päälle. Kännykkäkin käy jos kake sattuu olemaan ihmisen kädessä.

Emäntä itte sai tänään vihdoin ja viimein aikaiseksi lähteä suunnistamaan. Ensimmäinen kerta tänä vuonna. Positiivisesti piti sitten heti ostaa 11 kerran sarjalippu. Sain taas hyvän muistutuksen miksi Naantalin suunnistukset kannattaa jättää väliin. Jumalattomia kalliota ja älyttömiä jyrkänteitä. Pohkeet meinas loppua jo toisella rastilla.