Kuljetuskassi rukille

Koska Blissille ei ole saatavilla kuljetuskassia ja olen viikon päästä aikeissa liikkua rukkini kanssa pitkänmatkan bussilla, tarvitsin jotain suojaamaan rukkiani matkan kolhuilta.

Ostin päällikangasta ja vuorikangasta sekä muutaman vetoketjun. 100 cm vetoketjuja ei näkynyt, joten jouduin ostamaan kaksi 55 senttistä sen sijaan. Nämä maksoi yhteensä 19.80€. Lisäksi hain Etolasta vaahtomuovia 1 cm paksuisena. Sille tuli hintaa 34.90€. Ompelulangan otin omista vanhoista varastoistani. Unohdin ostaa tarranauhaa. Sen verran vielä tulee kuluja kassin valmistamisesta.

Ennen kangaskauppaan lähtöä mittailin rukkia sen verran, että arvelin 2m per kangas olevan reilu määrä. Ajatuksena oli sininen päällikangas ja pinkki vuori. Värimaailma valikoitua rukkini koristeluun käyttämästäni teipistä. Alareunan kaksi lyhyttä vetoketjua on pinkkejä, mutta niitä ei ollut pidemmässä mitassa, joten pitkän sivun vetoketjut on mustia.

Kotona lähdin liikkeelle istuttamalla rukin vaahtomuovin päälle ja leikkaamalla sopivan pohjakappeleen. Sen jälkeen sovitin takareunan vaahtomuoville ja leikkasin sen. Nämä oli vielä suhteellisen helppoja tapauksia. Mutta sitten päästiin sivukappaleisiin. Sivut on toistensa peilikuvat, vaikka rukki ei olekaan symmetrinen. Sivukappaleissa on viisi kulmaa, eikä yksikään niistä ole suorakulma.

Vaahtomuovia oli loppujen lopuksi niin paljon, että sain leikattua tuplapehmusteet. Olinkin kaupassa arponut ottaisinko sentin vai kahden sentin paksuista vaahtomuovia. Loppujen lopuksi hinta määräsi kumpaa otin.

Tässä kuvassa valmiiksi leikatut pehmusteet/kaavat.

Seuraavaksi kankaiden kimppuun. Kaavoina käytin jo leikattuja pehmusteita. Saumanvaraksi varasin kaksi senttiä joka suuntaan. Tarvetta oli kuitenkin huomioida myös pehmusteen paksuus. Suunnittelin ompelukset siten, että pehmusteet on mahdollista ottaa pois, jos kassi täytyy joskus pestä.

Eilen ehdin ommella kaikki suuret saumat ja sain kassia sen verran kasaan, että pääsin kokeilemaan sopivuutta. Hyvältä näytti. Tälle päivälle jäi sitten kaikki näpertely olkahihnojen ja vetoketjujen parissa.

 

Illan sovituskuva puolivalmiista kassista.

Kaikki ommeltuani aloin asettelemaan pehmusteita kassin sisälle. Jestas, että ne ei yhtään halunnut sinne mennä. Kauhealla jännityksellä sovittamaan valmista kassia rukin ympärille.

Eilen veistelin myös styroksista suojuksen lyhdyn akselille. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut käyttöön. Kassista tuli sen verran tiukka, ettei se mahdu yläosaan ja kuitenkin kassi osoittautui myös sen verran tukevaksi pehmusteineen, ettei sitä ehkä siellä tarvitakaan.

Valmis kassi selkäpuolelta. Tämä on ainoa paikka missä pinkkiä kangasta on kassin ulkopuollella.

Kassi edestä.

Vielä kurkistus kassin sisäpuolelle. Näkyvissä toinen kahdesta rullatuubista.

Tarranauhaa tarvitsen kolmeen paikkaan. Tarvitsen nauhan jolla lukitsen rukin pyörän paikoilleen. Tarvitsen myös nauhan jolla lukitsen pahviset rullatuubit paikoilleen. Sekä vielä viimeisenä myöskin lyhty täytyy kiinnittää johonkin.

Arvelisin, että kassiin pystyy pakkaamaan rukin ja osien lisäksi 100-300g kehruukuitua riippuen kuidun valmistelutavasta.

Neulojien yö

Viiko sitten perjantain ja lauantain välissä vietettiin neulojien yötä. Eilen kävin hakemassa ostokseni.

4kg luomua suomenlampaan raakavillaa (=suoraan lampaasta).



Bliss vieressä kokoreferenssinä.

Neulojien yön pointti siis oli, että ilta yhdeksästä aamu yhdeksään suomalaisissa käsityöalan nettikaupoissa on tarjouksia, joissain jopa tunneittain vaihtuvia. Tämä villa oli yksi niistä vaihtuvista tarjouksista.

Mullehan oli tietty perjantaille osunut iltavuoro, joka päättyi 22.45. Olin kotona pari minuuttia vaille 11. Olin jo töissä yrittänyt kännykällä selaamaan tarjontaa, mutta sepä ei vaan halunnut ladata sivua auki. Eikä mikään ihme. Osa kauppojen sivuistakin oli kaatunut ruuhkan alla. Mutta joo. Villat oli tarjouksessa 11 asti, joten viime minuuteilla äkkiä klikkailin itselleni.

Ensimmäiset 300g tummaa on jo myllytetty kertaalleen. Raakavillalle sopiva myllytysten määrä on kolme. Ajattelin vetää ensin kaikki tummat kertaalleen läpi karstamyllystä ja sitten myllyttää kehruuvalmiiksi.

Tarkoitus olisi myllyttää pelkän valkoisen ja pelkän ruskean lisäksi kolmea eri sekoitusta, 50/50 sekä 25/75 molemmilla dominoivilla väreillä. Näin mä saisin viittä eri sävyä lankaa. Tavoitteena olis tämä March of fibers -villapaita (ravelry-linkki). Niille, joilla ei ravelry-tunnuksia ole, villapaita on kirjoneuletta ja siinä on edustettuna kaikki eläimet, joiden karvasta lankaa yleensäkään valmistetaan. 

Aamupalaksi rieskaa

Kaksi viikkoa takaperin kävin yhden tuttavan luona tekemässä omenamehua heidän omenoista, heidän mehulingolla. Torstaina ostin itselle samanlaisen lingon ja eilen kävin isännän ja anopin kanssa anopin mökillä tekemässä lisää omppumehua. Tässä lingolla tehdyssä omenatuoremehussa on enemmän sakkaa, kuin puristamalla olisi. Mutta kun semmoiset puristimet maksaa karvan verran enemmän, kuin linko. No, mutta meillä on nyt 27 litraa omppumehua pakastimessa.

Linkoamisen sivuseurauksena sieltä tulee melko hienoa omenaraastetta, sekä omenasosetta. Raaste tulee lingon toisesta päästä ulos ja sose on se mitä jää suodatinkankaaseen. Tein nyt sitten aamupalaksi rieskaa tästä soseesta. Reseptiä en sen tarkemmin kirjoita, kun en oikeastaan mitään mitannut, mutta taikina sisälsi lisäysjärjestyksessä kananmunaa, omenasosetta, vettä, suolaa, juoksevaa hunajaa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita, ruisjauhoja ja ohrajauhoja. Ensi kertaa varten muistiin voisi laittaa, että omenasosetta saa laittaa enemmän. Ei juuri omena maistunut.

Matkalla mökille käytiin vilkaisemassa yksiä kangaspuita. Niin siinä kävi, että lupasin ne pois ostaa. Nouto ja maksu kahden viikon kuluttua. Nää on nyt sitten kudontaleveydeltään 180cm. Äiti on luvannut osallistua hintaan. Se kun haluaa kutoa mattoa. Vissiin aika isoakin, kun tuon kokoisia piti etsiä. :-D

Aloin sitten miettimään, kun mulla on yhdet 120 senttiset kangaspuut, että mä en oo tainnu niitä koskaan edes nähdä. Nää on semmoset, mitkä paappa on joskus äitille tehnyt. Ne ei oo koskaan ollut käytössä. Äiti on ne mulle muutama vuosi sitten suullisesti siirtänyt. Ja kyllä mä oon laskenut, että molemmat puut mahtuu mun harrastustiloihin. Se, että luomapuut pitäis varmaan kans hankkia. Niille on sitten jo vähän heikosti tilaa. Tuolla, missä me käytiin noita leveitä puita kattomassa, olis yhdet ikivanhat luomapuut. Myyjä sanoi niitä käyttäneensä, mutta että ne on vähän löysät ja niiden käyttö on semmoista, kuin vanhojen työkalujen käyttö yleensä. Täytyy tietää mistä niitä pitää silitellä, että ne tekee mitä tarvitaan. Myyjä kuitenkin lupasi nuo luomapuut kaupan päälle, jos otetaan vastaan. Muuten ne menee polttopuiksi.

Viikko sitten oli Kuralan Kylämäellä pellavaviikonloppu. Menin sinne lauantaina uteliaisuuttani hengaamaan ja sunnuntaina päädyin esittelemään pellavan kehruuta. Niin, mähän en ollut koskaan aiemmin pellavaa kehrännyt.

Lauantaina paikalla oli yksi mieskehrääjä Salon seudulta. Kyseinen henkilö on nimenomaan keskittynyt pellavan kehruuseen ja hän antoi vinkkejä, mitä on syytä ottaa huomioon. Lauantaina paikalla oli myös eräs tuttu naiskehrääjä. Hän oli löytänyt mummolan vintiltä pellavakuitua. Kuitu oli muuten käsitelty valmiiksi, mutta rohdin ja aivina ei ollut eroteltu. Ilmeisesti sitä kuitua oli runsaasti, sillä hän malttoi minullekin siitä luovuttaa kokonaisen muovipussillisen. Lauantain aikana siinä sitten pikkuhiljaa erottelin aivinat ja rohtimet ja illalla kokeilin kehruuta.



Ilmeisesti se on niin, että kun jotain osaa kehrätä, niin osaa kehrätä melkein mitä vaan. Yhteensä neljän tunnin kehruusta kertyi 70g valmista lankaa. Lanka on sen verran hyvän näköistä, että aion sen käyttää kuteeksi, joko suunnitteilla oleviin pyyheliinoihin, taikka johonkin myöhempään pöytäliinaan.

Kesä meni

Töissä ylimääräisiä vuoroja tehden muiden kesälomien takia. Heinäkuu oli paskaa aikaa, mutta ei siitä sen enempää.

Tulossa on viikon sisään useampikin päivitys. Viikonloppuna kokeilin kasvivärjäystä ja tällä viikolla menen Kuralaan keskiaikaseuran kautta muinaistekniikkaviikolle touhuamaan. Tiistaista sunnuntaihin 8h päivässä. Näistä molemmista omat postaukset myöhemmin. Nyt jatketaan siitä mihin Blissin kanssa jäätiin ennen blogitaukoa.

Bliss tuli taloon sopivasti juuri ennen Tour de Fleece -kehruuhaastetta. Haasteena oli siis kehrätä jokaisena päivänä jolloin kilpailijat pyörailevät Tour de France -kisassa. Jokainen asettaa omat tarkemmat tavoitteet itse. Mun tavoite oli kolmessa viikossa kehrätä neljä lammasrotua läpi, 100g kutakin. Ja tavoite oli myös kehrätä mahdollisimman ohueksi.

Tavoitteen asetin jo hyvissä ajoin ennen Touria. Viikkoa ennen Touria tein sitten laskelmia, että paljonkos mun nyt sitten päivässä pitää rukin vieressä aikaa viettää, että tavoite täyttyy. Siinä kohtaa alkoi hiukan hirvittämään. Jälkikäteen sanottakoon, että valmiiseen 100 gramman vyyhtiin työtä meni keskimäärin 17h. Tämä kertaa neljä aikaa 21 päivää. Joo.

Tour sisälsi erillisen haastepäivän, jonka tarkoitus on haastaa itsensä uuden tai muuten omasta normaalista kehruusta poikkeavan, tekniikan parissa. Mulla tuo haaste oli kertaaminen rukilla. Ennen Blissiähän mä kertasin kehruuni aina värttinällä, koska Vanhan Rouvan rullaan ei mahdu kuin n. 50g lankaa. Ja koska haastepäivä oli neljänneksi viimeinen kehruupäivä, jäi mun kaikki kertaukset niille neljälle viimeiselle päivälle.

Kertaukset. Niin. No ei ne ihan putkeen mennyt. Värttinällä on niin paljon helpompi kontrolloida syntyvän kierteen määrää. Näissä vyyhdeissä on nyt mun vähiten tasapainoiset langat. Kyllä ne nyt sinne käyttökelpoiselle alueelle osuu, mutta kun on tottunut parempaan.

Lisäksi Tourin aikana emännöin yhtä kehruumiittiä, jonne erikseen Salosta saapui yksi henkilö testaamaan mun uutta rukkia. Olin siis sille päivälle varannut värttinöintiä vaikka se sitten olikin mun Tourin haasteen ulkopuolista.

Viimeisenä viikonloppuna kävimme vielä sukulaisissa vähän kauempana, joten Bliss pääsi pienelle kierrokselle. Ensimmäinen etappi oli Porissa. Kuulin sitten sopivasti ennen viikonloppua, että siellä olis Jazzit menossa. Päätin repäistä ja käydä Jazzeilla kehräämässä. Ja kun nyt muuten oli jo outoihin kehruupaikkoihin kertynyt sekä valmistujaisjuhlat, että häät, niin viimeisenä päivänä kävin vielä polkaisemassa yleisellä uimarannallakin. Hullu mikä hullu.

Lopuksi kuvasaalista.

Kaikki Tourin kehruut (vyyhtejä ei ole pesty, eli ne ovat tässä vielä enemmän epätasapainoisen näköisiä)



Kehruuta valmistujaisjuhlissa



Värttinöintiä kehruumiitissä



Jazzkehruuta





Häät



Uimaranta

Hilpeää

Eläintarhan emäntä kuuli uudesta rukkimerkistä toukokuun alussa. Mahtoiko mennä viikko, kun päätös rukin tilaamisesta oli tehty. Joskin rahoituspuolen kanssa piti odottaa näinkin kauan. Mutta tässä se on.

I heard of new spinning wheel at the beginning of may. It took about a week to make the decision to order one. Though it wasn't possible because of finances before last week. And here it is.

Saanko esitellä: Woolmakersin Bliss. May I introduce to you: Bliss by Woolmakers.



Kokoamisessa meni hurjat 38 minuuttia. Yksin. Kuitua uusi rukki ei ole vielä nähnyt, mutta tilanne korjataan kyllä vielä tämän päivän aikana.

I used 38 minutes to assemble it. Alone. Haven't shown any fiber to her but that will change before the end of the day.

Tässä vielä vertailun vuoksi "Neiti Bliss" sekä "Anoppi". And for comparison "Miss Bliss" and "MIL".

Kehräystä, kehräystä

Maanantaina iski inspiraatio. Päätin tehdä värttinän ihan itse. Ja värttinähän siitä tuli.



Paino 30g, pituus 27cm, kehrän halkaisija 6cm. Kehrän ulkokehällä olevat helmet on korukiveä, en muista mitä laatua. Isompi violetti helmi, minkä läpi koukku tulee, on lasia. Koukku on 1.2mm hopealankaa ja kehrän päälle on upotettu 1mm hopealankaa. Kuten kuvasta näkyy, on värttinällä jo koetettu kehrätäkin. Pyörii vaappumatta, muttei kovin pitkään. Aika hyvin aloittelijalta. Haluan kuitenkin joskus myöhemmin yrittää sellaista versiota, missä on metallia kehrän ulkokehällä.

Violetti nyssäkkä on jo kehrätty loppuun ja siirretty rullalle tasaantumaan ennen kertaamista. Isäntä oli töissä maininnut, että minulle tulee rukki. Isännän pomo oli muistanut varastossaan olevan jätesäkillisen koirankarvaa. Isännän pomo haluaa koirankarvapipon. En tee sitä tilauksesta. Teen sen siksi, että haluan kokeilla koiran karvan kehräämistä. Yhden myllyllisen olen jo karstannut. Kuitu on älyttömän liukasta ja melko lyhyttä. Pikkuisen aloitin jo kehräämistä, jotta näen pystyykö sitä edes sellaisenaan kehräämään. Näyttää pystyvän. Bastet oli kovin kiinnostunut koirankarvapussukan sisällöstä.

Juu-u. Ja kaikkia käytetään

Vasemmalta oikealle: Käsikarstat, Kaksi kertaa värttinä (toisessa keskeneräinen lanka), Vyyhdinpuut, Karstamylly ja Perinnerukki. From left to right: Hand carders, Two drop spindles (other with unfinished yarn), Skeinwinder, Drum carder, Traditional spinning wheel.



Rahaa tuohon läjään on palanut noin 500€ vuosien saatossa. Perinnerukki on toistaiseksi ollut ilmainen, mutta  siihenkin on korjauksia suunnitteilla. Tähän mennessä mä olen siihen virittänyt skottijarrun. Aloitellessani rukkikehruuta totesin kaksoinyörivedon minulle täysin mahdottomaksi tapaukseksi. Skottijarrulla tuntuu kaikki kehruu onnistuvan tuosta noin vaan. Kertausta en ole saanut onnistumaan. Olen pääasiassa yrittänyt Navajokertausta ja siihen tuo rukki on aivan liian nopea minulle.

Those equipment has cost me about 500 euros over the years. The spinning wheel has so far been free, but there is some repairs planned for it. So far I have changed the double drive to scotch tension. When I first started spinning with the wheel double drive was not possible for me. With scotch tension everything just seems to happen. I haven't been able to ply with the wheel. It just doesn't comply to that. Mainly I have tried Navajo plying and for that it is far too fast for me.

Kuvia skottijarruvirityksestä Photos of the scotch tension I made
Ylhäältä Top



Edestä Front



Alta, tuo puutappi pitää ämmän ruuvia paikoillaan. Below, that wood beg keeps the screw for mother-of-all in place.



Vieläkin on varaa parempiin virityksiin. Jarrunyöri on ohutta puuvillalankaa letitettynä. Letityksen johdosta nyöri on litteä malliltaan ja se yhdistettynä syvään v-uraan aiheuttaa sen, että jarru puree hiukan liiankin hyvin. Kaksoisnyörivedossa toi v-ura kait on parempi kuin u-ura, mutta skottijarrulle sais olla u-ura. No, tarkoitus on joka tapauksessa tehdä kokonaan uusi lyhty ihan vaan jotta saisin enemmän lankaa puolalle. Ja toki samalla tehdä useampi puolakin.

There is still need for better tuning. Brake band is thin cotton yarn cabled. Cabling made it flat and that combined to the deep v-groove in the bobbin makes the band bite little too well. For double drive the v-groove might be the best but for scotch tension u-groove would work better. Well, I am planning making completely new flyer thing just to get more yarn in one bobbin. And of course to get more bobbins too.

Ensimmäisen viikon aikana kehräsin kolme kuitulettiä neljästä. Viimeistä olen säästellyt ensi viikonlopun
kehruumiittiin. Kovasti on tehnyt mieli kehrätä.

In the fist week with the spinning wheel I spun three of my four rovings. The last one I've been saving for the spinning meeting next weekend at my house. I have been yearning to spin the last one.

Tässä ensimmäisen viikon kehruut rukilla. Kertaukset on tehty värttinällä.

These are my first spun yarn with the spinning wheel. Plying is done with drop spindle.


Vasemmalta oikealle From left to right
Welsh Mountain (17g 5m Navajo plying,34g 18m Navajo plying,19g 29m Andean plying)
Teeswater (49g 69m Andean,4g 92m Andean)
Jacob (28g 46m Andean,74g 110m 2ply)



Toinen Teeswatereista on pesemättä, muut vyyhdit on pesty.

The other one of the Teeswater is not washed. Everything else is washed.

Mulla on rukki!

Tänään se vihdoin kotiutui. Ensin kaksi kilometriä veneellä ja sitten kolmisenkymmentä kilometriä autolla.

Joo. Kaikki muut kissat haihtui sillä aikaa, kun mä hain kameraa.



Poimin myös kolme puskallista valkoviinimarjaa mökillä. Lisäsin omasta pihasta raparperiä ja keitin kaksi maijallista mehua. Sillä aikaa purin, putsasin ja kokosin rukin. Hyvä on. Kyllä isäntä auttoi.

Lyhdyn osat irtosi toisistaan kevyesti pienestä ruosteesta huolimatta. Kehrän aukaisemiseen pelkäsin tarvittavan työkaluja sillä juuri siinä kohden oli runsaammin ruostetta. Vaan niin vain aukesi käsivoimin.



Mustuneista koukuista paljastui viilauksen jälkeen kaunis kupari. Tässä viilattu kaksi ja puoli koukkua.



Ämmä liikkui kyllä ruuvin varassa, mutta hyvin kankeasti. Joten tappi pois reiästä ja ruuvi irti. Putsaus ja hiukan kynttilää ruuvin. Toimii kuin uusi.



Tää on nyt mun paikka.



Rukin historiasta "selvisi" taas pieni pala. Isännän suvussa tuota rukkia ei tiettävästi edelleenkään ole kukaan käyttänyt, mutta rukki (ja mökki) on siirtynyt suvun omistukseen aikaisemmin, kuin aluksi luulin. Rukki on siis tullut sukuun mökkikauppojen myötä. Mökki on siirtynyt anopin omistukseen 80-luvun alussa. Sitä ennen se on ollut kaiketi anopin isän omistuksessa tuntemattoman ajan. Siitä huolimatta, että rukki on ollut käyttämättä 40-50 vuotta, ehkä kauemmankin, on joku joskus sen kuluttanut kertaalleen puhki. Polkusen korjauksesta olikin jo aiemmin puhetta, mutta korjauksen laajuus selvisi vasta nyt. Etupuu on kulunut kokonaan poikki ja on korjattu raudalla. "Lastoituksen" myötä etupuuta on ilmeisesti myös nostettu. Tietääkseni tuon etupuun pitäisi maata lattiassa kiinni.







Tän rautalankavirityksen syytä mä en oo vielä keksinyt. Luulisin, että se estää pyörää "vaeltamasta" tukipuitten välissä.



Liipotin oli kiinnitetty polkuseen varsin löysästi. Polkunen kolahti lattiaan poljettaessa. Solmu langassa oli kuitenkin sen verran tiukka, että jouduin leikkamaan sen poikki. Tilalle laitoin sitten ihan vaan kalalankaa. Samasta kalalangasta tein pikaisesti myös vetonyörin. Täytyy korvata se myöhemmin jollain paremmalla, sillä pelkään sen ohuena, kovana lankana syövän puuta.



Ja eikun polkemaan. Ensialkuun ihan vaan aloituslangan kanssa leikkien. Vähän heikosti tuo tuntui vetävän lankaa rullalle. Sitä joutui oikein syöttämään. Ja ämmän kiristäminen ja löyhdyttäminen ei muuttanut mitään. Rohkeasti kuitenkin otin Welsh Mountain -letin käteen ja aloitin kehruuyritykset. Ei puhettakaan, että olis vetänyt lankaa rullalle. Tuli sitten oikein kunnon puhelinlankaa aluksi. Virittelin sitten kalalangasta skottijarrun, kun ajattelin, että se vetäis paremmin rullalle. Ja vetihän se. Oikean kireyden löytäminen ei vaan ollut ollenkaan yksinkertaista. Herkästi pistin jarrun niin tiukkaan, että polkeminen muuttui raskaaksi ja koko lyhty jarrutti. Jarrun säädön saatuani kohdalleen oli aika käydä seuraavan ongelman kimppuun. Pyörä ei tahtonut jaksaa pyörähtää koko kierrosta vaan lähti herkästi takaisinpäin. Ja joka kerran purkautui lankaa puolalta. Kyllä sekin sitten selvisi. Totesin jarruttavani kantapäällä polkusta. Syyksi arvelin aikaisemmin mainitun etupuun nostamisen korjauksen yhteydessä. Pari kirjaa kantapään alle ja pääsi vihdoin keskittymään itse kehruun opetteluun. Ja herran jestas, se on nopea rukki. Mutta mä sain kuin sainkin punaisen langan päästä kiinni. Tänään vaan ei ehdi harjoittelemaan enempää. Huomenna on kuitenkin työpäivä. Mutta harjoituksen lopputulos värttinällä navajo-kerrattuna 17g ja noin 5m. Arvaatte varmaan tästä kuvasta kumpi on aloituspää?

Pitäisköhän meidän grillata vähän useammin?

Ettei ampparit yrittäis tehdä pesää meidän grilliin.



Käytiin sitten isännän kanssa tänään anopin luona iltapäivävierailulla. Vierailun tarkoitus oli kysyä saanko sen anopin mökillä olevan rukin käyttööni. Vastaus oli myönteinen. Samalla anoppi kertoi myös mokillä olevasta vyyhdinpuusta, jossa on vuosiluku 1810. Molemmat ovat tulleet mökin mukana ja anoppi meinas, että rukki saattais olla saman ikäinen. Jos näin on, niin kuvissa ainakin on ikäisekseen hyväkuntoisen näköinen. Viikon päästä sunnuntaina olis tarkoitus käydä mökillä katsastamassa valkoviinimarjojen kypsyysaste ja raahata samalla rukki kotiin.

Toivotonta, mutta toivoa on

Eilen illalla kävin etsimässä mummun rukkia. Joo, kyllä sieltä ryjäläjän takaa rukin pyörä pilkottaa. Ja on siellä myös isomummun äitilleni perinnöksi jättämät pyöräspuut.



Mutta voi. Mummun rukki oli kyllä todella huonossa kunnossa. Polkunen on irtonaisena kuvan etuosassa ja oikeasta reunasta puuttuu jalat/jalka kokonaan. Ja ämmäkin on juuresta katkennut. Aikaisemmin päivällä käydyn keskustelun perusteella kuvittelin, että rukista olisi puuttunut vain lyhty. Tein kuitenkin päässäni kakkossuunitelman, jossa ottaisin rukista pyörän talteen ja rakentaisin sen ympärille uuden rukin.



Vaan kun pyörä vemppaa, niin ei sitten ollut sekään osa käyttökelpoinen. Kerroinkin äitille paluumatkalla, että kirpparilta saa parhaimmillaan kolmella kympillä toimivan rukin. No sehän kehtas kysyä, että miksi mä sitten ees yritän. NO KUN SE ON MUMMUN RUKKI.

No ei mun vielä sentään kirpparille tarvii lähteä. Anopin mökillä on myös rukki, josta isäntä ystävällisesti toi mulle kuvia. Eikä yhtään kokonaiskuvaa. No näistä yksityiskohdista sentään saa selvän. Toisin kuin eräistä aikaisemmista kuvista toisesta kohteesta. Yleisesti ottaen isäntä on parempi kuvaaja, kuin minä.

Polkusen lauta on joskus vaihdettu.



Lyhdyn kara on toisesta päästä narulla kiinni, kun nahka on murtunut. Tästä kuvakulmasta ei oikein näy, mutta noi langanohjauskoukut näytti melko vääntyneiltä. Ne vois ehkä korvata.



Tästä kuvasta veikkaisin, että malli on lähes identtinen mummun rukin kanssa. Vain mustana.



Sitten odottelemme, kun mies kysyy saanko minä rukin käyttööni ja koska se mahdollisesti muuttaa taloon. Kysyin mieheltä onko anoppi joskus kehrännyt. Mies ei tiennyt, joten melkein veikkaisin, että ei. Rukin alkuperälle oli kaksi vaihtoehtoa. Joko se on tullut mökin mukana (entinen maatila saaressa). Tai sitten se on appiukon äidin.

Pientä suurempi aivopieru

Edellisessä postauksessani puhuin Navajo-kertauksesta. Ihan omalla järjellä ajattelin ja ihmettelin, että miten se voi toimia. No tuli semmonen aivopieru, että eihän sen säikeen kierre muutu ässästä zetaksi vaan sillä, että otetaan eri päästä lankaa kiinni. Siis toimiihan se ja väittämäni yhden säikeen erilaisesta kiertymisestä oli siis puuta heinää. Että jos Rouva nyt vaan tekis, eikä miettis liikaa.

Äsken se sitten tapahtui. Olin siis piirtämässä rukkiani, kun isäntä tuli kysymään mitä mä teen. Vähän kierrellen kaarrellen kerroin, että piirrän rukkia. Herttinen sentään! Ei yhtään silmien pyörittelyä, eikä mitään muistutuksia eräistä tarjottimista. Ensimmäinen kommentti oli, että mä voisin tehdä tohon putkirungon. (Huom. isännällä on metallialan koulutus) Sanoin, että sopii mulle, jos se ei paina enempää kuin vastaava puurunkoinen. Ja sit kun se siitä jatkoi miettimistä, niin se ehdotti polkupyörän vannetta pyöräksi. Sen mä hylkäsin suoralta kädeltä. En mä nyt mitään tsi-pilipalirukkia sentään halua. Jos kerran viittii nähdä vaivan ja rakentaa rukin itse, niin voi siitä samalla tehdä kauniin katsella.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kehruukärpänen puraisi

Viime viikolla iski ylitsepääsemätön himo kehrätä. Olen aikaisemmin kehrännyt 13 vuotta sitten koulussa. Silloisessa käsityöalan koulussa meille kuului kolmen päivän kehruukurssi. Silloin myös ostin itselleni värttinän. Ihan perus alapainoinen pudotusvärttinä. Ensimmäiset kehruut oli  -hmm- aikast paksuja ja epätasaisia. Ne mitä en silloin aikanaan kerrannut, olen eilen kerrannut. Tässä sekalainen seurakunta, jotka näihin ensimmäisiin kehruisiin kuuluvat.



Kuvan keskellä oleva isoin kerä on todennäköisesti näistä viimeisenä kehrättu ja nuo valko-ruskeat ne ensimmäiset. Keskimmäisestä kerästä myös huomaa hyvin, että on kehrätty mitä käteen on sattunut. Alkupää on kokonaan ruskea, sitten tulee hiukan sinisiolettia sekaan. Yhtäkkiä väri vaihtuu valkoisen ja punaisen karstasekoitukseksi ja lopussa on pelkkää punaista. Kaikki nämä nöttöset olivat keskenään paksuudeltaan ja mitaltaan hvyin erilaisia. Luultavasti se syy miksei niitä ole alunperin kerrattu. Valko-ruskeat oli päällekkäin samassa rullassa. Muuten ne olisi voinut kerrata normaalilla tavalla yhteen. Käytin siis näiden kertaamiseen netistä oppimaani Navajo-kertausta. Suomeksi kulkee myös nimellä ketjukertaus. Eli langasta pujoteen piiitkiä ketjusilmukoita, jotka kerrataan yhteen. Olin tekniikan suhteen jokseenkin epäileväinen, sillä siinähän yksi säie kolmesta kiertyy entistä tiukemmalle kierteelle kahden muun auetessa, kuten normaalissa kahdelta tai useammalta päältä kertaamisessa. Heti kertaamisen jälkeen vyyditin langat ja vyyhdit tuntuivatkin tykkävään mennä kierteelle. Mutta nyt kun langat on pesty, ei minun silmäni erota mitään ihmeellistä. Ei edes niitä ketjusilmukoiden päitä, joiden varoitettiin mahdollisesti näkyvän paksummassa langassa.

Tässä se ensimmäinen ajatuksella tehty lanka. Siis ajatuksella siinä mielessä, että värivalinnat oli selkeitä ja kautta koko langan jatkuvia.



Tämän kelta-oranssin hahtuvat on värjätty mikroaaltouunissa noin 50 g erissä. Siis 50 g per väri. Kaveriksi sille kuuluu puna-violetti ja sini-vihreä lanka. Kaikkiin väreihin on sekoitettu/on tarkoitus sekoittaa värjäämätöntä valkoista villaa kuidun rasvapitoisuuden nostamiseksi. Kurssilla kaikki villat käsiteltiin kehruuvalmiiksi käsikarstoilla. Tuota punaista aloitin käsittelemään noin puolitoista vuotta sitten. Innostus lopahti melko nopeasti, sillä käsin karstaaminen on raskasta. Viime sunnuntaina karstasin punaiset kuitenkin kiukulla loppuun, että saisin sen vihdoin kehrättyä. Ajoitus oli tarkoituksella valittu sillä Turun seudulla oli kehruutapaaminen sunnuntaina.

Sen verran kokeilin värttinää etukäteen kotona, että voin olla varma saavani sillä jotain vielä tehtyä. Ja sainhan minä. Koko punainen tuli kehrättyä sen tapaamisen aikana. Tapaamisessa oli kuusi ihmistä minä mukaanlukien. Noista kuudesta yksi ei kehrännyt. Kahdella oli rukki, joista toinen moderni ja toinen perinnerukki. Kahdella muulla oli yläpainoiset värttinät ja minä, ainoana poikkeavana, alapainoisen värttinän kanssa.

Tapaamisen jälkeen liityin Ravelryssä suomalaisten kehrääjien ryhmään. Viime perjantaina aloin katsella kaikkia kehräykseen liittyviä videoita Youtubesta. Liityttyäni kehrääjien ryhmään, aloitin keskusteluketjujen lukemisen perinnerukeista ja jatkoin värttinöillä. Nyt nuo molemmat ketjut on luettu. Voi että, kuinka paljon minä olen oppinut viimeisen viiden päivänä aikana. Enkä ole juurikaan mitään itse tehnyt. Vain lukenut, katsonut ja kuunnellut.

Pari vuotta sitten pyysin taitavaa sukulaista tekemään minulle uuden alapainoisen värttinän sillä aikoinaan ostamastani värttinästä oli paino hukassa. Annoin mitat omasta päästä ja sain mitä tilasin. Juurikin sillä värttinällä kehräsin viikonloppuna punaisen lankani sekä kertasin eiliset vaikka olenkin jo löytänyt kaikki osat ostovärttinääni. Tapaamisessa yhdellä oli uusi Tuulian kirjoittama Kehrääjän käsikirja. Ensin selasin sen läpi ja myöhemmin luin valikoituja kohtia välistä. Sieltä opin, että kaikki yli 60 grammaiset värttinät luokitellaan painaviksi. Painavaa värttinää suositellaan käytetttäväksi paksuille langoille ja kertaukseen. Mielenkiinnosta piti heti kotona päästä punnitsemaan tämä "omasta päästä" -värttinä. 161 g. Hups. Vähän yläkanttiin, mutta oon mä sillä silti lankaa tehnyt. Punnitsin myös ostovärttinäni, joka sekin painaa 89 g.

Minulla on vyyhdinpuu olemassa (älä sekoita vyyhdinpuuta ja kerinlehtiä, vyyhdinpuu on se millä tehdään vyyhti ja kerinlehdet on se mistä se vyyhti keritään palloksi/kakuksi). Ostin kyseisen vyyhdinpuun vuonna 2000 jostain antiikkiliikkeestä muistaakseni Uudestakaupungista. Muistan vieläkin, että maksoin siitä 200 markkaa, sillä sen johdosta söin viikon kaurapuuroa. Vyyhdinpuun osat on vähän löystyneet ja on se jostain paikoista jopa hiukan rikkikin, mutta siitä huolimatta se on täysin toimintakuntoinen.



Tukijalka on halki muttei kuitenkaan poikki asti. Runkokin huojuu vähän.




Yhdestä koristeen kulmasta puuttuu pieni pala



Vyyhdin irrotussysteemin runkopala on murtunut, mutta pysyy kuitenkin peinellä avustuksella kasassa.



Lukkotappi on korvattu maalarinteipistä käärityllä rullalla





Kierroslaskurin äänimerkkinä toimi sahanterän pätkä. Poistin sen, koska äänimerkki tuli vaihtelevin kierrosmäärin, eikä mikään niistä ollut edes viidellä tai kymmenellä jaollinen luku.



Tässä intohimon kourissa olen myös ajatellut perinnerukkeja. Muistan, että mummulassa oli vintin rapussa rukki silloin 20 vuotta sitten. Muistan sitä polkeneeni ja siinä oli silloin kaikki osat paikoillaan. Mummu ei ole enää tässä maailmassa ja enoni asuttaa nykyisin tuota maatilaa. Soittelin enolle ja kysyin muistaako hän tuota rukkia ja olisiko se mahdollisesti tallessa. Pienen kaivelun jälkeen eno myönsi muistavansa, mutta sanoi, ettei hänellä ole hajuakaan siitä missä se on. Epäili jopa sen olleen lainarukki. Tuota epäilystä en kuitenkaan ihan purematta niele, sillä en koskaan muista kenenkään tehneen rukilla mitään. Miksi siis seisottaa nurkissa turhanpäiväistä lainatavaraa? Soittelin sitten myös äidilleni samasta asiasta ja äiti arveli rukin mahdollisesti olleen Hilma-mummun (Hilma-mummu oli mummun anoppi). Tässä tapauksessa rukki on todennäköisesti edelleen saman talon tontilla, sillä Hilma-mummun kangaspuut on siellä myös. Jos rukki löytyy, niin se on tödennäköisesti huonossa kunnossa sillä, löytyypä se mistä tahansa, on sitä säilytetty viimeiset vuodet jokseenkin luonnon armoilla. Siis katto pään päällä, mutta ei lämmitystä. Olen varsin tyytyväinen, jos rukki löytyy edes kaikki osat tallella. Joitain osia voi olla hyvin vaikea korjata/ korvata. Toisten osien uskoisin olevan suht helppoja nakkeja.

Ja jos mummun rukkia ei löydy, niin hätä ei ole tämännäköinen. Anopilla on kuulemma mökillä myös rukki. Tietoni tästä tapauksesta on kuitenkin hatarat. Tais siis kaikki tietoni on siinä, että rukki on olemassa. Ei mitään hajua millainen, onko osat kuinka tallessa jne. Joskin sen mitä anoppiani nyt tunnen, uskon sen olevan huomattavasti paremmain säilytetty, kuin mummuni rukki. Mutta kun se oman suvun rukki vaan olis rakkaampi. Ja vaikka mummun rukki löytyiskin, niin saatanpa silti raahata myös anopin rukin kotiini.

Ja jotta asiat vain eivät olisi liian yksinkertaisia, olen myös katsellut moderneja rukkeja. Sillä perinnerukeista puhuttaessa on melko lailla aina mainittu niiden olevan välitykseltään nopeita ja tästä syystä sekä krouvemmista säädöistä johtuen perinnerukkia pidetään aloittelijalle vaikeana. Ja miksikö en sitten juokse kauppaan hakemaan sellaista modernia rukkia? No koska ne maksaa noin 500-1200€.

Uskon toki, että laitteeseen laitettuihin suunnittelu- ja valmistustyötunteihin verrattuna hinta on aivan kohdallaan, mutta palkkakuittiani katsellessa hinta tuntuu tavoittamattomalta. Siksipä olenkin ajatellut tehdä modernin mallisen rukin itse. Huom. ajatellut. Olen selaillut suurimpien rukkivalmistajien sivuja ja lukenut mitä he rukeistaan kertovat. Ei niitä näillä tiedoilla ole millään muotoa mahdollista kopioida. Siitä ei ole pelkoa. Mutta en minä kopiota haekaan. Jos teen rukin itse, niin tottakai teen sen oman mieleni mukaan. Asiaa silmälläpitäen olen vilkaissut netistä mm. laakereiden hintoja. Niistä mitään tietämättä olen huomannut, että päälisin puolin samanlainen laakeri saattaa maksaa mitä tahansa 35 ja 120 euron väliltä. Täytyy kysyä neuvoa isännältä, mutta toistaiseksi en ole tästä asiasta maininnut halaistua sanaa. Kun joskus ehkä avaan suuni, tiedän saavani silmien pyörittelyä ja muistutuksen niistä tarjottimista, jotka muutamia vuosia sitten tein (sanotaan nyt vaan, ettei mennyt niinkuin Strömsössä). Turussahan on tämä Linnan paja, jonka ajatus on maksua vastaan vuokrata tilansa ja laitteensa halukkaiden käyttöön. Se ei ole ihan halpaa, mutta uskoisin silti rukin maksavan tätä kautta korkeintaan puolet "tehdasvalmisteisesta".  Tehdasvalmisteinen lainausmerkeissä siksi, että ainakin muutamat noista suurista merkeistä on (pienehkojä) perheyrityksiä. Ja olisihan se nyt hienoa, jos voisi rukin merkin kyselijöille sanoa tehneensä itse.

Tätä rukintekemistä ajatellessa on tullut ajateltua yksityiskohtaisesti sekä rukin rakennetta, että sen toimintaperiaatetta. Perinnerukkien kaksoisnyöriveto on helppo hahmottaa, sillä sellaisen olen ihan luonnossa nähnyt. Mutta suurin osa näistä moderneista rukeista tuntuu olevan kehrävetoisia. Viisi päivää kesti ensimmäisestä kehrävetomaininnasta ymmärtää miten se toimii. Eilen syttyikin sen johdosta tosi iso lamppu pään päälle. Omaa rukkiani suunitellessa ajattelin tietysti perinteistä kaksoinyörivetoa, mutta tämän välähdyksen jälkeen vaihdoin suunnitelmani hyvin nopeasti lyhtyvedoksi. Vielä on harvinaisempi rullaveto ymmärtämättä, mutta eiköhän se tästä.