Reality check

Sulla on lankaa 22 pariin sukkia. Siis sellaista lankaa, joka on vahvistettu nylonilla ja, jota on vain sen yhden sukkaparin verran.



Sen lisäksi sulla on yhdeksän paria sukkia kesken (yksi puuttuu kuvasta). Voisitko tehdä välillä yhdet valmiiksi?

Isäntä on viettänyt talvilomaansa entisessä kodinhoitohuoneessa, tulevassa keittiössä.



Siinä oli pyykkikone ja viemäri.



Siellä oli suihkunurkka.



Tässä nurkassa oli vessanpönttö ja käsienpesuallas. Isäntä siirsi keittiön puolelle menevän viemärin ja vapaat vesijohdot valmiiksi, sillä uusi allas tulee suunnilleen näille tienoille.



Avonaisen seinän takana on siivouskaappi ja sähkökeskus.

Kuljetuskassi rukille

Koska Blissille ei ole saatavilla kuljetuskassia ja olen viikon päästä aikeissa liikkua rukkini kanssa pitkänmatkan bussilla, tarvitsin jotain suojaamaan rukkiani matkan kolhuilta.

Ostin päällikangasta ja vuorikangasta sekä muutaman vetoketjun. 100 cm vetoketjuja ei näkynyt, joten jouduin ostamaan kaksi 55 senttistä sen sijaan. Nämä maksoi yhteensä 19.80€. Lisäksi hain Etolasta vaahtomuovia 1 cm paksuisena. Sille tuli hintaa 34.90€. Ompelulangan otin omista vanhoista varastoistani. Unohdin ostaa tarranauhaa. Sen verran vielä tulee kuluja kassin valmistamisesta.

Ennen kangaskauppaan lähtöä mittailin rukkia sen verran, että arvelin 2m per kangas olevan reilu määrä. Ajatuksena oli sininen päällikangas ja pinkki vuori. Värimaailma valikoitua rukkini koristeluun käyttämästäni teipistä. Alareunan kaksi lyhyttä vetoketjua on pinkkejä, mutta niitä ei ollut pidemmässä mitassa, joten pitkän sivun vetoketjut on mustia.

Kotona lähdin liikkeelle istuttamalla rukin vaahtomuovin päälle ja leikkaamalla sopivan pohjakappeleen. Sen jälkeen sovitin takareunan vaahtomuoville ja leikkasin sen. Nämä oli vielä suhteellisen helppoja tapauksia. Mutta sitten päästiin sivukappaleisiin. Sivut on toistensa peilikuvat, vaikka rukki ei olekaan symmetrinen. Sivukappaleissa on viisi kulmaa, eikä yksikään niistä ole suorakulma.

Vaahtomuovia oli loppujen lopuksi niin paljon, että sain leikattua tuplapehmusteet. Olinkin kaupassa arponut ottaisinko sentin vai kahden sentin paksuista vaahtomuovia. Loppujen lopuksi hinta määräsi kumpaa otin.

Tässä kuvassa valmiiksi leikatut pehmusteet/kaavat.

Seuraavaksi kankaiden kimppuun. Kaavoina käytin jo leikattuja pehmusteita. Saumanvaraksi varasin kaksi senttiä joka suuntaan. Tarvetta oli kuitenkin huomioida myös pehmusteen paksuus. Suunnittelin ompelukset siten, että pehmusteet on mahdollista ottaa pois, jos kassi täytyy joskus pestä.

Eilen ehdin ommella kaikki suuret saumat ja sain kassia sen verran kasaan, että pääsin kokeilemaan sopivuutta. Hyvältä näytti. Tälle päivälle jäi sitten kaikki näpertely olkahihnojen ja vetoketjujen parissa.

 

Illan sovituskuva puolivalmiista kassista.

Kaikki ommeltuani aloin asettelemaan pehmusteita kassin sisälle. Jestas, että ne ei yhtään halunnut sinne mennä. Kauhealla jännityksellä sovittamaan valmista kassia rukin ympärille.

Eilen veistelin myös styroksista suojuksen lyhdyn akselille. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut käyttöön. Kassista tuli sen verran tiukka, ettei se mahdu yläosaan ja kuitenkin kassi osoittautui myös sen verran tukevaksi pehmusteineen, ettei sitä ehkä siellä tarvitakaan.

Valmis kassi selkäpuolelta. Tämä on ainoa paikka missä pinkkiä kangasta on kassin ulkopuollella.

Kassi edestä.

Vielä kurkistus kassin sisäpuolelle. Näkyvissä toinen kahdesta rullatuubista.

Tarranauhaa tarvitsen kolmeen paikkaan. Tarvitsen nauhan jolla lukitsen rukin pyörän paikoilleen. Tarvitsen myös nauhan jolla lukitsen pahviset rullatuubit paikoilleen. Sekä vielä viimeisenä myöskin lyhty täytyy kiinnittää johonkin.

Arvelisin, että kassiin pystyy pakkaamaan rukin ja osien lisäksi 100-300g kehruukuitua riippuen kuidun valmistelutavasta.

Neulojien yö

Viiko sitten perjantain ja lauantain välissä vietettiin neulojien yötä. Eilen kävin hakemassa ostokseni.

4kg luomua suomenlampaan raakavillaa (=suoraan lampaasta).



Bliss vieressä kokoreferenssinä.

Neulojien yön pointti siis oli, että ilta yhdeksästä aamu yhdeksään suomalaisissa käsityöalan nettikaupoissa on tarjouksia, joissain jopa tunneittain vaihtuvia. Tämä villa oli yksi niistä vaihtuvista tarjouksista.

Mullehan oli tietty perjantaille osunut iltavuoro, joka päättyi 22.45. Olin kotona pari minuuttia vaille 11. Olin jo töissä yrittänyt kännykällä selaamaan tarjontaa, mutta sepä ei vaan halunnut ladata sivua auki. Eikä mikään ihme. Osa kauppojen sivuistakin oli kaatunut ruuhkan alla. Mutta joo. Villat oli tarjouksessa 11 asti, joten viime minuuteilla äkkiä klikkailin itselleni.

Ensimmäiset 300g tummaa on jo myllytetty kertaalleen. Raakavillalle sopiva myllytysten määrä on kolme. Ajattelin vetää ensin kaikki tummat kertaalleen läpi karstamyllystä ja sitten myllyttää kehruuvalmiiksi.

Tarkoitus olisi myllyttää pelkän valkoisen ja pelkän ruskean lisäksi kolmea eri sekoitusta, 50/50 sekä 25/75 molemmilla dominoivilla väreillä. Näin mä saisin viittä eri sävyä lankaa. Tavoitteena olis tämä March of fibers -villapaita (ravelry-linkki). Niille, joilla ei ravelry-tunnuksia ole, villapaita on kirjoneuletta ja siinä on edustettuna kaikki eläimet, joiden karvasta lankaa yleensäkään valmistetaan. 

Aamupalaksi rieskaa

Kaksi viikkoa takaperin kävin yhden tuttavan luona tekemässä omenamehua heidän omenoista, heidän mehulingolla. Torstaina ostin itselle samanlaisen lingon ja eilen kävin isännän ja anopin kanssa anopin mökillä tekemässä lisää omppumehua. Tässä lingolla tehdyssä omenatuoremehussa on enemmän sakkaa, kuin puristamalla olisi. Mutta kun semmoiset puristimet maksaa karvan verran enemmän, kuin linko. No, mutta meillä on nyt 27 litraa omppumehua pakastimessa.

Linkoamisen sivuseurauksena sieltä tulee melko hienoa omenaraastetta, sekä omenasosetta. Raaste tulee lingon toisesta päästä ulos ja sose on se mitä jää suodatinkankaaseen. Tein nyt sitten aamupalaksi rieskaa tästä soseesta. Reseptiä en sen tarkemmin kirjoita, kun en oikeastaan mitään mitannut, mutta taikina sisälsi lisäysjärjestyksessä kananmunaa, omenasosetta, vettä, suolaa, juoksevaa hunajaa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita, ruisjauhoja ja ohrajauhoja. Ensi kertaa varten muistiin voisi laittaa, että omenasosetta saa laittaa enemmän. Ei juuri omena maistunut.

Matkalla mökille käytiin vilkaisemassa yksiä kangaspuita. Niin siinä kävi, että lupasin ne pois ostaa. Nouto ja maksu kahden viikon kuluttua. Nää on nyt sitten kudontaleveydeltään 180cm. Äiti on luvannut osallistua hintaan. Se kun haluaa kutoa mattoa. Vissiin aika isoakin, kun tuon kokoisia piti etsiä. :-D

Aloin sitten miettimään, kun mulla on yhdet 120 senttiset kangaspuut, että mä en oo tainnu niitä koskaan edes nähdä. Nää on semmoset, mitkä paappa on joskus äitille tehnyt. Ne ei oo koskaan ollut käytössä. Äiti on ne mulle muutama vuosi sitten suullisesti siirtänyt. Ja kyllä mä oon laskenut, että molemmat puut mahtuu mun harrastustiloihin. Se, että luomapuut pitäis varmaan kans hankkia. Niille on sitten jo vähän heikosti tilaa. Tuolla, missä me käytiin noita leveitä puita kattomassa, olis yhdet ikivanhat luomapuut. Myyjä sanoi niitä käyttäneensä, mutta että ne on vähän löysät ja niiden käyttö on semmoista, kuin vanhojen työkalujen käyttö yleensä. Täytyy tietää mistä niitä pitää silitellä, että ne tekee mitä tarvitaan. Myyjä kuitenkin lupasi nuo luomapuut kaupan päälle, jos otetaan vastaan. Muuten ne menee polttopuiksi.

Viikko sitten oli Kuralan Kylämäellä pellavaviikonloppu. Menin sinne lauantaina uteliaisuuttani hengaamaan ja sunnuntaina päädyin esittelemään pellavan kehruuta. Niin, mähän en ollut koskaan aiemmin pellavaa kehrännyt.

Lauantaina paikalla oli yksi mieskehrääjä Salon seudulta. Kyseinen henkilö on nimenomaan keskittynyt pellavan kehruuseen ja hän antoi vinkkejä, mitä on syytä ottaa huomioon. Lauantaina paikalla oli myös eräs tuttu naiskehrääjä. Hän oli löytänyt mummolan vintiltä pellavakuitua. Kuitu oli muuten käsitelty valmiiksi, mutta rohdin ja aivina ei ollut eroteltu. Ilmeisesti sitä kuitua oli runsaasti, sillä hän malttoi minullekin siitä luovuttaa kokonaisen muovipussillisen. Lauantain aikana siinä sitten pikkuhiljaa erottelin aivinat ja rohtimet ja illalla kokeilin kehruuta.



Ilmeisesti se on niin, että kun jotain osaa kehrätä, niin osaa kehrätä melkein mitä vaan. Yhteensä neljän tunnin kehruusta kertyi 70g valmista lankaa. Lanka on sen verran hyvän näköistä, että aion sen käyttää kuteeksi, joko suunnitteilla oleviin pyyheliinoihin, taikka johonkin myöhempään pöytäliinaan.

Nyt tarvitaan pitsikirurgiaa

Otinpa taas keskeneräisen pitsivillatakkini käteen. Ja mitäpä siitä löytyykään heti ensimmäisellä kerroksella? No kaksi perättäistä virhettä tietenkin. Olin onnistunut kutomaan pitsikuviossa kaksi perättäistä lehteä samaan suuntaan.



No eihän tuollaista virhettä nyt voi villatakkiin jättää. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No pitsikirurgialla se hoituu.



Älkää pelätkö. Olen tehnyt tämän ennenkin ja tiedän mitä olen tekemässä. Lopputulos ei ole ihan tasainen laadultaan, mutta sen tiesin jo etukäteen. On se silti kymmenen kertaa parempi kuin se virhe.

Keskiaikaiset ruokailuvälineet

Tämä keskiaikaharrastus on siitä outo, että tapahtumissa pitää olla omat ruokailuvälineet. Ajankuvaan kuuluu puiset lautaset ja tarjottimet, keraamiset astiat ja hienommissa piireissä myös juomalasit. Minun välineistö on toistaiseksi keskittynyt pelkästään keraamisiin astioihin. Poikkeuksena lusikka ja tietenkin veitsi. Ajankuvaan kuuluu myöskin haarukan puuttuminen ja sormin syöminen. Veitsikin on mallia terävä puukko.

Mutta tässä kuvassa on minun ensimmäiset astiani.



Muki on Turun keskiaikamarkkinoiden siideri-/oluttuoppi. Niitä talosta löytyy kahdeksan kappaletta, eikä semmoista siis tarvinnut harrastuksen vuoksi hankkia. Puulusikka löytyi myös lusikkalaatikosta. Puukon olen itse (ainakin melkein) valmistanut 90-luvun lopussa ihan koulutyönä. Se on vain tähän asti ollut koristeena, joten isäntä joutui sen teroittamaan käyttöönoton yhteydessä. Lautanen on ainoa harrastusta varten näin alkajaisiksi ostettu esine. Sekin on marketin kukkaosastolta. Siis perus ruukunaluslautanen. Toimittaa ruokalautasen virkaa oikein hyvin.

Tässä nyt kolme kertaa erilaisissa paikoissa ruokailuvälineitä käytettyäni, on esiin noussut halu/tarve laajemmalle valikoimalle. Ensisijaisesti pienemmälle syvälle lautaselle ja pienelle kupille. Puolen litran tuoppi ei aina ole se sopivin. Haluaisin myös metallisen lusikan. Yksi ainokainen kirpputorikäynti Turussa tuotti seuraavan tuloksen.



Oikeassa alanurkassa oleva jalallinen kuppi on minun itsetekemä. Peruja parin vuoden takaiselta keramiikkakurssilta (jota en muuten edes käynyt loppuun asti). Muut on kirpputorilöytöjä ja koko läjälle kertyi hintaa huikeat 6,80€. Vasemman reunan syviä lautasia myydään sekä keskiaikamarkkinoilla, että ainakin joulumarkkinoilla Turussa. En ole koskaan hintaa sen tarkemmin katsonut, mutta käsityönä olettaisin kappaleen maksavan vähintään 10€. Keskellä oleva kartion muotoinen kulho taasen on ihan teollista tuotantoa, enkä sen lähteestä sen tarkemmin osaa sanoa. Kipon sisäpuolelle on leimattu elintarvikekelpoisuudesta kielivä merkki. Takareunan kaksi korvallista mukia on pohjasta löytyvän leiman mukaan Turun käsityöläismuseosta kotoisin. Tuskin nekään sieltä kuitenkaan ihan 0,50€ kappale lähtee. Pikariparin jalassa on kohokuvio, joka vaikuttaa käsin tehdyltä. Muutenkin pikareissa on juuri sen verran eroa, että käsityöstä lienee tässäkin kyse.

Näin kirpparilla myös puutarjottimen viiden euron hintaan, mutta koska en sitä heti ottanut, niin seuraavana päivänä sitä ei enää ollut.

Tässä vielä yksityiskohtaisemmat kuvat pikareista, sekä omatekemästäni jalallisesta kupista.

Hemmetti, että tuli hieno

Viitta on siis valmis. Valmistui jo eilen. Ja tänään alkaa se tapahtuma, mihin sitä tarvitsen.

Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.





Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.



Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.



Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.



Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.



Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.

Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.



Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.



Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.

Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.

Ja seuraava tulollaan

Edellisen postauksen nauhalle kertyi loppujen lopuksi pituutta 7,4m. Saisin siitä koko viitan ympäryksen, mutta haluan päätyihin leveämmän nauhan. Plus olen jo luonut sen toisen loimen. Mutta jos kiire tulee...

Ja tältä se nyt näyttää





Ja sieltä kaupasta oli sitten loppu just se tumman ruskea. Jouduin sitten tilalle ottamaan valkoista ja jakamaan loimen värit uudestaan. Kudontaetäisyydeltä nää toiset värit näyttää rumilta. Valokuvausetäisyydeltä näyttää jo paljon paremmalta. Toivoa sopii, että valmiissa viitassakin se näyttää hyvältä.



Lautapakka alkaa olemaan maksimikokoa (32 lautaa). Jos haluaa lisää lautoja, on pakko löytää ohutta, hyvälaatuista lankaa. Se hyvälaatuinen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ensimmäisen nauhan kokemuksen perusteella perussukkalanka nailonvahvisteellakaan ei välttämättä ole soveltuvaa lankaa. Olisin halunnut tähän loimeen kokeilla ryijylankaa, mutta kaupassa ei ollut riittävää valikoimaa väreissä. Tilaamalla sais, mutta kun mitään ei voi koskaan ajatella ajoissa, niin pakko oli saada langat heti. Tää Vuorelman Veto on kyllä tähän paksuuteen riittävän hyvää. Kyllä se hiukan kuluu tehdessä, mutta tätä pystyy jopa purkamaan. Mun ensimmäistä lointa oli turha kuvitella purkavansa kahta kudetta enempää.

Lautanauhaa pukkaa

Joo-o. Tammikuun loppupuolella olis taas keskiaikatapahtuma ja siihen menessä tarttis viitan. Kangas on ostettuna ja pestynä. Enää tarttis kutoa lautanauha joka reunalle. Viitta on suorakaide kokoa 150x200cm. Vähän turhankin iso, ainakin tolta lyhyemmältä sivulta, mutta en mä viitteis sitä alkaa leikkelemäänkään, kun ei mulla ole käyttöä sille ylimääräiselle suikaleelle. Eikä nyt ole kyse kuin jostain 20-30 sentistä. Jotta lautanauhaa tarttis pitkälle sivulle yhteensä 4 metriä ja lyhyelle sivulle yhteensä 3 metriä. Tarkoitus olis, että lyhyen sivun päätynauhat olis hienommat ja, jos ei nyt koristeellisemmat, niin vähintään leveämmät.

No eilen sitten loin loimen pitempää nauhaa varten. Meillä ei vaan missään ollut sellaista paikkaa missä olis saanut 9 metrin loimen tehtyä. Mutta onneksi meidän talossa on kellarikerroksessa neljän rapuna mittainen suora käytävä. Kaksi puristinta ja tuoli mukaan ja isäntä avuksi. Yksi puristin ovenkarmiin kiinni ja toinen tuoliin. Sitten tuoli sopivalle etäisyydelle ja isäntä istumaan päälle, ettei se tuoli pääse liikkumaan. 9 metrin loimi, koska viimeksi totesin kutistumisvaraksi 50%. Eli 10cm valmista nauhaa kuluttaa 15cm lointa. Tällä kertaa loin loimen suoraan lautanipun läpi. Oli muuten helppo langoitus laudoille. ;-)

Jaa niin, entäs se malli sitten? Mulle erittäin luontaiseen tapaan, päätin mennä tietojeni ja taitojeni yli silleen kilometritolkulla. Eli googletin lautanauhamalleja sekä suomeksi, että englanniksi. Löysinkin yhden hyvän sivun, mutta sitten menin vielä kuvahakuun kattomaa, että mitäs siellä olis tarjolla. Löysin sitten tämän (kuva ei tietenkään ole omani, joten siksi pelkkä linkki). Niin mutta, sehän on pelkkä kuva. Ei siellä ole kudontaohjetta. No entäs sitten? Piirretään se ohje.



Juu, olen nähnyt tuonnäköisiä lautanauhan kudontaohjeita, mut ei mulla ollu hajuakaan onko mun ohje oikein piirretty ja miten tuota edes luetaan. Jep. Taitojen yli kilometritolkulla. Tai kai mun pitäis tietää, että miten sitä luetaan, kun kerran itse sen piirsinkin, mutta ei mulla ollut hajuakaan tuleeko mun nauhasta sellaista, kun ajatuksissa olis. Riskillä menemään. Langoitus laudoissa oli kuitenkin sen verran yksinkertainen, että kyllä siitä nyt jotain ainaskin saa aikaiseksi. Jos ei sitten muuta kuin jotain kenoviivoja.

Mutta hipheijaa. Se toimii!



Tässä kuvassa on vain puolikas mallikerta, mutta se toinen puoli onkin sitten peilikuva. Mulla on nyt kasassa jotain 1,60m ja kahden metrin välistä. Jos mä vielä hiukan tänään kutoisin ja sitten huomenna jatkaisin. Tavoite olis saada tää loimi kudottua ennen, kuin palaan töihin torstaina. Sitten mulla on mahdollisuus saada se toinenkin kudottua sen verran ajoissa, että viitta tulee valmiiksi tapahtumaan mennessä.

Ongelmaksi on nyt muodostunut sellainen juttu, että molempiin nauhoihin varatut langat ei millään riitä ja mä ostin jo kaupasta yhden värin loppuun, eikä niistä kahdesta muustakaan toisesta jäänyt kuin yksi kerä. Sopii toivoa, että loppunut lanka olis toi oranssinruskea, se riittäis. Ja tumman ruskeeta olis useempi kerä jäljellä. Muuten menee toisen nauhan suunnitelmat uusiksi. Ja niitä kahta muuta kävin jo valmistajan nettikaupassa katsomassa, mutta molempien värien kohdalla luki tilapäisesti loppu.

Toppatakki

Se on taas talvi ja kylmä. Kyllä mulla toppatakkeja olis, mut kun mä oon levinnyt just sen verran, että kaikki tuntuu inhottavan ahdistavilta. Ja huomenna olis töissä taas ulkoiluvuoro. Päätin sit tehdä ittelleni uuden takin. Malliksi valitsin Euran puvun aluspuvun kaavan, jota hieman muunsin.

Tällainen siitä tuli.

Tämän näköisistä kankaista se muodostui.

Olishan sen periaatteessa voinut tehdä pelkästään tuosta paksusta violetista kankaasta, mutta lentokentällä on kylmä ja se musta puoli on yhtä liukasta kuin peruslakanat. Eli ei liukasta ollenkaan. Takin pituus kainalosta helmaan on 90 senttiä.

Ostin kankaita lauantaina kolme metriä kumpaakin. Hurautin saumurilla päät ja pistin pesuun. Violetin kankaan kanssa vaan kävi niin, että sepä ei mahtunutkaan meidän omaan koneeseen. Onneksi on talopesula. Sekin kone tosin tuli ihan täyteen. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että valmis takki ei tuu ikinä mahtumaan perus pyykkikoneeseen.

Sunnuntaina aloitin ompelun ja mun täytyy ehkä hakea tota violettia kangasta lisää. Ei tarvinnut minuuttia kauempaa olla kankaan paikallaan, kun sen päällä jo oli kissa. Ja kovin närkästyneiltä näyttivät, kun pois häädin. Maanantaina ompelin ihan hulluna koko päivän ja vain helman kääntäminen jäi tälle päivälle. Ompeluaikaa siis kului kokonaisuudessaan luokkaa 15 tuntia. Juu, en tuijottanut kelloa. Valmille takille kertyi painoa 2,7 kiloa. Hintaa materiaaleille kertyi 50 euroa ja hilut päälle. Saako kaupasta viidelläkympillä takkia? Tuskin ainakaan kovin laadukasta.

Saldoon sopii lisätä myös neljä tuhottua ompelukoneen neulaa.

Puolet käytössä olleista nuppineuloista on ihan yhtä vääntyneitä. Pahimmissa paikoissa kangasta oli niin paksulti, että paininjalan liikkumavara oli maksimissaan. Toisaalta olen hämmästynyt, että mun ompelukone tosiaan selvisi tuosta kangasläjästä. Toisaalta, se ei olekaan mikään halpis markettikone.

Mitä jäi keskiaikatapahtumasta käteen?

Mulla oli kivaa. Osallistuin kolmeen eri opintoryhmään. Onnistuin valitsemaan siten, että kaikki opettajat olivat ulkomaisia. Eli englantia tuli kuunneltua ja englantia tuli puhuttua.

Ensimmäinen ryhmä oli kehräämistä lapsille. Osallistuin siihen vain, koska ensimmäisessä kohdassa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Toinen ryhmä oli lautanauhaa edistyneille. Menin sinne silläkin uhalla, että olin tehnyt elämässäni vain yhden lautanauhan. Valintani oli onnistunut. Opettaja oli erittäin hyvä (no se oli ihan ammatiltaankin opettaja) ja aihe oli mielenkiintoinen. Mä tuossa viikolla uhkailin, että tänään mä kehrään koko päivän, kun valmistautumiset on vihdoinkin ohi. Joo'o. En ole kehrännyt. Sen sijaan olen kutonut yhden kokeiluloimen verran lautanauhaa. Loimi oli vajaan kaksi metriä ja virkkauspuuvillaa, joten luisti hyvin ja nopeasti. Tämä on mun suosikkikohta kokeiluista.



Ensin mä kokeilin vaeltavaa lautaa ja sitten mä kokeilin tasaisella pohjalla yhtä lautaa randomisti eri päin.

Kolmas ryhmä oli aiheeltaan keskiaikaista englantia. Mielenkiintoista sekin.

Opiskelujen jälkeen, ennen pitoja pidettiin hovia. Drachenwaldin (eurooppa, lähi-itä, afrikka) kuningaspari, Aarnimetsän (suomi) paronipari ja Nordmarkin (ruotsi) prinsessa jakoivat huomionosoituksia. Heti toisena listassa eteen kutsuttiin ensikertalaiset. Tarkoitti minua ja kolmea muuta. Apua, miten mun kuuluu käyttäytyä? Ensikertalaisuudestani sain kaulanauhan kolmella lasihelmellä (mikä on mun kaulassa nytkin).

Tarjolla ollut ruoka oli kaikki keskiaikaista. Enimmäkseen ruoka oli kummallista vähintään koostumukseltaan, usein myös maultaan. Mikään ei ollut pahaa ja yksi oli jopa niin hyvää, että mä haluaisin sen reseptin.

Vaaalmis

Tai niin valmis, kuin tässä ajassa oli mahdollista. Pukuun kuuluisi myös vyö ja essu, mutta ei vaan ehdi. Tapahtuma on kuitenkin jo ylihuomenna ja huomenna ei pysty tekemään, kun on mummun hautajaiset.





Että mä inhoan valokuvia ittestäni. En mä peilistä näe puoleksikaan noin isoa ihmistä, kuin mitä noissa valokuvissa poseeraa.

Ei milliäkään ylimääräistä

Lautanauhaloimi meni kudottaessa kasaan enemmän kuin odotin. Kudoin ihan just niin pitkälle kuin mahdollista. Note to self: ensi kerralla laske 25% kutistumisvara plus 20cm molempiin päihin työskentelyvaraa.



Kalastustarvikkeet hyvässä käytössä. Reunimmaisten lautojen langat kulkee leikarin kautta, koska pyöritin niitä koko matkan samaan suuntaan. (Älä multa kysy, mihin niitä oikeesti käytetään. Netistä löytyy kaikkia kivoja kikkoja.) Ohjeen mukaan myös reunimmaisia olis pitänyt pyörittää edestakaisin, mutta erinäisten nettisivujen perusteella reunasta tulee siistimpi yhteen suuntaa pyörittämällä. Joten jos ihan pilkkua viilataan, niin olihan tässäkin nauhassa ryhmittäin kääntelyä. Ensi kerralla mä laitan jokaisen laudan leikarin kautta. Sillä tavalla olisin ehkä saanut tästäkin loimesta yhden mallikerran, eli 3cm, enemmän irti.



Sitten vaan jännitetään, miten mä saan ton ommeltua mun pukuun.

Voi selkä parkaa

Lautanauhan kutominen ottaa selän päälle. Aika rankasti. Teoriassa olen lautanauhan opiskellut jo Ilmajoella 90-luvun puolella (Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). Käytäntö ei vaan ollut ihan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin. Ruokataukoja ja pyykkikoneen tyhjennystä/käynnistämistä (x5) lukuun ottamatta olen koko päivän viettänyt lautanauhan parissa. Ensin pätkinyt lankaa loimeksi. Sitten tehnyt laudat pahvista. Pujotellut loimen lautoihin. Aloittanut kutomisen ja menettänyt hermot kaksi kertaa ensimmäisen kymmenen sentin matkalla. Mutta nyt on 30 senttiä käyttökelpoista nauhaa valmiina (kaikki sen ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen). Ei voi sanoa virheetöntä, kun sillä matkalla on yksi virhe, mutta se on aika pieni.

Mulla on nyt siis yhteensä 40 senttia kudottua nauhaa ilta kahdeksaan mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikonlopun tapahtumassa mulla ei kirveelläkään ole vyö valmiina. Tämä nauha tulee essumekon yläreunaan ja sitä tarvitaan 1,4m. Vyötä tarvittais about neljä metriä. Tosin sais kutoa puolta kapeampaa, mutta ei se kyllä olisi puolta nopeampaa.

Lautojen tekemisessä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kokonaisuudessaan aikaa meni nelisen tuntia ennen kuin loimi oli kudontakunnossa. Kudontavauhti vaikuttais tällä hetkellä olevan noin 10 cm/h. Ensimmäisen kerran hermot meni, kun totesin, ettei kuvio tuu niin kuin pitäisi. Pistin nauhan syrjään ja istahdin koneelle. Satuin sitten laittamaan nauhan siten, että nurja puoli oli minua kohti. Hitto. Se kuvio perskules tulee nurjalle puolelle. Asiaa pähkittyäni olen tullut siihen tulokseen, että mulla on laudat väärinpäin. Laudassa on neljä lankaa, yksi jokaisessa kulmassa, ja sitä pyöritetään siten, että kaksi lankaa kerrallaan on ylhäällä ja kaksi alhaalla. Laudan muodosta ja kudontatavasta johtuen, lauta on aina kallellaan joko oikealle tai vasemmalla. Laudan kätisyyttä ei vaihdeta kesken kudonnan, mutta loimessa on usein molempikätisiä lautoja. Niin tässäkin. Mulla on siis ilmeisesti lautojen kätisyys väärinpäin. Valitsemani kuvio kudotaan kääntelemällä lautoja neljä kertaa eteen ja neljä kertaa taakse.

Ja sitten kuvia peliin.

Tämä on se oikea puoli kuviosta.



Ja tätä puolta mä tuijottelen kutoessani. Nättiä kyllä tämäkin.

Kyllä se sieltä tulee

Se viikinkipuku meinaan. Lauantaina leikkasin kankaan ja sunnuntaina ompelin ensimmäiset saumat. Kaulanaukon pystysauma on ommeltu kokonaan käsin. Muuten olen ommellut yhden ompeleen koneella ja sitten kääntänyt sauman ja ommellut päärmepistoilla molemmin puolin saumanvarat piiloon. Eli kolme ommelta per sauma. Ajankäyttöä olen nyt seurannut summittaisesti. Noin puoli metriä valmista saumaa tunnissa. Tarkoittaa, että tänään on ommeltu 7 tuntia ja loppuihin saumoihin ilman helmapäärmettä menee vielä noin 14 tuntia. Toivoisin saavani puvun valmiiksi perjantaina.

Tässä kaksi kuvaa. Molemmissa samalla henkarilla villapuvun alla on pellava-aluspuku. Ensimmäisessä kuvassa pääkappale ja toisessa kuvassa sivukiilat etummaisena.





Sivukiilat siis tulee helmasta aina ranteeseen asti yhtenäisenä. Toistaiseksi tuntuu, että tämä on paljon parempi kaava kuin mitä käytin pellava-asuun.

Tänään sain myös viimeisen Poshin klubipaketin. Pyysin ja sain klubin viime jouluna vanhemmiltani lahjaksi. Lanka on Gretchen (55% superwash BFL/45% silkki).



Ja vielä yhteiskuva koko vuoden klubilangoista. Vasemmalta oikealla: 2x Megan (100% superwash BFL), 2x Pamela (75% superwash merino/20% nylon/5% stellina sparkle) kahdessa eri harmaan savyssä ja viimeisenä äsken mainittu 2x Gretchen kontrastiväreissä.



Ja sitten vielä lyhyesti kuulumisia Poshin sukkahaasteesta. Torstai-sukat tuli sunnuntaiaamulla valmiiksi.





Malli on Shur'tugal ja lanka Poshin Eliza (75% merino/25% nylon).