Hullun virneellä eteenpäin

Nopeaa toimintaa taas. Kokosin sunnuntaina äitiltä saamani neulekoneen ja kokeilin sitä. Tarvitsin yhden varaosan ja tilasin sen saman tien netistä. Tänään se tuli. Hullun virne naamalla kävin sen hakemassa postista. Ja koekäytin konetta uuden osan kanssa. Tämä kestohymy ei varmasti tänään sula pois mun naamalta. Pääsen aloittamaan yhtä koeneulontaa, josta tulee jouluahja äitilleni.

Tässä varaosa asiassa mun täytyy antaa suurin kiitos Piikko Pirralle, sillä ilman heidän neuvojaan en olisi osannut edes etsiä vikaa, joka mun koneessa oli. Olisin vaan kironnut perkeleesti ja pakannu koneen takaisin laatikkoon ja piilottanu vinttikomeron pimeimpään nurkkaan.

Ja tässä vielä todisteeksi kuva vanhasta ja uudesta osasta.Onko ihan pieni ero?

Pistetään tähän nyt vielä se seinä, jonka mä maalasin.