Viisi-kuusi tainta oli suunnitelmissa istuttaa ja kuusi niitä sitten tuli, koska Kukkatalossa oli kuutta eri lajiketta. Otettiin siis yksi jokaista. Nyt ne on istutettuna tulevan parkkipaikan reunalle tieltäpäin laskettuna seuraavasti: “Red champagne”, “Rosenhagen”, “Elmblitz”, “Valentine”, “Holsteiner blut” ja “Timberley early”.
Sitten päästään siihen ensimmäiseen pihaylläriin. Puolisen tuntia istuttamisen jälkeen isäntä löysi pihalta vajan takaa raparperia. Niin tietty. Yhden julmetun kokoisen puskan ja yhden ihan pienen.
Kyllähän se edellinen omistaja jostain raparpereistä puhuikin, mutta mää ymmärsin, että ne olis ollu aidan toisella puolella kaupungin maalla.
Mä olin jo harmitellut, että nyt siinä etupihalla on kauhea multakeko sen öljytankin kuopan peittona, eikä siihen voi mitään istuttaa, kun täytyy odottaa, että talvi painaa keon kasaan. Mutta sitten mulla välähti. Mullahan on avomaankurkun siemeniä ja ne on yksivuotisia kasveja, joten laitetaan niitä sinne. Jokaisen tikun kohdalla on pieni kuoppa ja siemen.
Edellinen omistaja puhui jotain jostain museoviraston suojelemista liljoista tontilla. No nyt löytyi ainakin yhdet liljat. Katotaan mitä niistä tulee.
Ja jos näistä silmuista mitään uskaltaa sanoa, niin liljat taitaa kasvaa kirsikkapuun juurella. Semmoinen piti myös tontilla oleman.
Meillä on myös peikonpähkinäpensas. On siinä uudet silmut vaikka aika kuivakalta tässä kuvassa näyttääkin.
Veikeän näköinen kasvi kiharaisine oksineen.
Tänään siirrettiin myös toinen pioni edellisen kaveriksi. Tällä yksilöllä oli tuplaten isommat juuret, kuin ensimmäisellä.
