Edellisessä postauksessani puhuin Navajo-kertauksesta. Ihan omalla järjellä ajattelin ja ihmettelin, että miten se voi toimia. No tuli semmonen aivopieru, että eihän sen säikeen kierre muutu ässästä zetaksi vaan sillä, että otetaan eri päästä lankaa kiinni. Siis toimiihan se ja väittämäni yhden säikeen erilaisesta kiertymisestä oli siis puuta heinää. Että jos Rouva nyt vaan tekis, eikä miettis liikaa.
Äsken se sitten tapahtui. Olin siis piirtämässä rukkiani, kun isäntä tuli kysymään mitä mä teen. Vähän kierrellen kaarrellen kerroin, että piirrän rukkia. Herttinen sentään! Ei yhtään silmien pyörittelyä, eikä mitään muistutuksia eräistä tarjottimista. Ensimmäinen kommentti oli, että mä voisin tehdä tohon putkirungon. (Huom. isännällä on metallialan koulutus) Sanoin, että sopii mulle, jos se ei paina enempää kuin vastaava puurunkoinen. Ja sit kun se siitä jatkoi miettimistä, niin se ehdotti polkupyörän vannetta pyöräksi. Sen mä hylkäsin suoralta kädeltä. En mä nyt mitään tsi-pilipalirukkia sentään halua. Jos kerran viittii nähdä vaivan ja rakentaa rukin itse, niin voi siitä samalla tehdä kauniin katsella.
Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti