Pitäisköhän meidän grillata vähän useammin?

Ettei ampparit yrittäis tehdä pesää meidän grilliin.



Käytiin sitten isännän kanssa tänään anopin luona iltapäivävierailulla. Vierailun tarkoitus oli kysyä saanko sen anopin mökillä olevan rukin käyttööni. Vastaus oli myönteinen. Samalla anoppi kertoi myös mokillä olevasta vyyhdinpuusta, jossa on vuosiluku 1810. Molemmat ovat tulleet mökin mukana ja anoppi meinas, että rukki saattais olla saman ikäinen. Jos näin on, niin kuvissa ainakin on ikäisekseen hyväkuntoisen näköinen. Viikon päästä sunnuntaina olis tarkoitus käydä mökillä katsastamassa valkoviinimarjojen kypsyysaste ja raahata samalla rukki kotiin.

Toivotonta, mutta toivoa on

Eilen illalla kävin etsimässä mummun rukkia. Joo, kyllä sieltä ryjäläjän takaa rukin pyörä pilkottaa. Ja on siellä myös isomummun äitilleni perinnöksi jättämät pyöräspuut.



Mutta voi. Mummun rukki oli kyllä todella huonossa kunnossa. Polkunen on irtonaisena kuvan etuosassa ja oikeasta reunasta puuttuu jalat/jalka kokonaan. Ja ämmäkin on juuresta katkennut. Aikaisemmin päivällä käydyn keskustelun perusteella kuvittelin, että rukista olisi puuttunut vain lyhty. Tein kuitenkin päässäni kakkossuunitelman, jossa ottaisin rukista pyörän talteen ja rakentaisin sen ympärille uuden rukin.



Vaan kun pyörä vemppaa, niin ei sitten ollut sekään osa käyttökelpoinen. Kerroinkin äitille paluumatkalla, että kirpparilta saa parhaimmillaan kolmella kympillä toimivan rukin. No sehän kehtas kysyä, että miksi mä sitten ees yritän. NO KUN SE ON MUMMUN RUKKI.

No ei mun vielä sentään kirpparille tarvii lähteä. Anopin mökillä on myös rukki, josta isäntä ystävällisesti toi mulle kuvia. Eikä yhtään kokonaiskuvaa. No näistä yksityiskohdista sentään saa selvän. Toisin kuin eräistä aikaisemmista kuvista toisesta kohteesta. Yleisesti ottaen isäntä on parempi kuvaaja, kuin minä.

Polkusen lauta on joskus vaihdettu.



Lyhdyn kara on toisesta päästä narulla kiinni, kun nahka on murtunut. Tästä kuvakulmasta ei oikein näy, mutta noi langanohjauskoukut näytti melko vääntyneiltä. Ne vois ehkä korvata.



Tästä kuvasta veikkaisin, että malli on lähes identtinen mummun rukin kanssa. Vain mustana.



Sitten odottelemme, kun mies kysyy saanko minä rukin käyttööni ja koska se mahdollisesti muuttaa taloon. Kysyin mieheltä onko anoppi joskus kehrännyt. Mies ei tiennyt, joten melkein veikkaisin, että ei. Rukin alkuperälle oli kaksi vaihtoehtoa. Joko se on tullut mökin mukana (entinen maatila saaressa). Tai sitten se on appiukon äidin.

Pientä suurempi aivopieru

Edellisessä postauksessani puhuin Navajo-kertauksesta. Ihan omalla järjellä ajattelin ja ihmettelin, että miten se voi toimia. No tuli semmonen aivopieru, että eihän sen säikeen kierre muutu ässästä zetaksi vaan sillä, että otetaan eri päästä lankaa kiinni. Siis toimiihan se ja väittämäni yhden säikeen erilaisesta kiertymisestä oli siis puuta heinää. Että jos Rouva nyt vaan tekis, eikä miettis liikaa.

Äsken se sitten tapahtui. Olin siis piirtämässä rukkiani, kun isäntä tuli kysymään mitä mä teen. Vähän kierrellen kaarrellen kerroin, että piirrän rukkia. Herttinen sentään! Ei yhtään silmien pyörittelyä, eikä mitään muistutuksia eräistä tarjottimista. Ensimmäinen kommentti oli, että mä voisin tehdä tohon putkirungon. (Huom. isännällä on metallialan koulutus) Sanoin, että sopii mulle, jos se ei paina enempää kuin vastaava puurunkoinen. Ja sit kun se siitä jatkoi miettimistä, niin se ehdotti polkupyörän vannetta pyöräksi. Sen mä hylkäsin suoralta kädeltä. En mä nyt mitään tsi-pilipalirukkia sentään halua. Jos kerran viittii nähdä vaivan ja rakentaa rukin itse, niin voi siitä samalla tehdä kauniin katsella.

Mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kehruukärpänen puraisi

Viime viikolla iski ylitsepääsemätön himo kehrätä. Olen aikaisemmin kehrännyt 13 vuotta sitten koulussa. Silloisessa käsityöalan koulussa meille kuului kolmen päivän kehruukurssi. Silloin myös ostin itselleni värttinän. Ihan perus alapainoinen pudotusvärttinä. Ensimmäiset kehruut oli  -hmm- aikast paksuja ja epätasaisia. Ne mitä en silloin aikanaan kerrannut, olen eilen kerrannut. Tässä sekalainen seurakunta, jotka näihin ensimmäisiin kehruisiin kuuluvat.



Kuvan keskellä oleva isoin kerä on todennäköisesti näistä viimeisenä kehrättu ja nuo valko-ruskeat ne ensimmäiset. Keskimmäisestä kerästä myös huomaa hyvin, että on kehrätty mitä käteen on sattunut. Alkupää on kokonaan ruskea, sitten tulee hiukan sinisiolettia sekaan. Yhtäkkiä väri vaihtuu valkoisen ja punaisen karstasekoitukseksi ja lopussa on pelkkää punaista. Kaikki nämä nöttöset olivat keskenään paksuudeltaan ja mitaltaan hvyin erilaisia. Luultavasti se syy miksei niitä ole alunperin kerrattu. Valko-ruskeat oli päällekkäin samassa rullassa. Muuten ne olisi voinut kerrata normaalilla tavalla yhteen. Käytin siis näiden kertaamiseen netistä oppimaani Navajo-kertausta. Suomeksi kulkee myös nimellä ketjukertaus. Eli langasta pujoteen piiitkiä ketjusilmukoita, jotka kerrataan yhteen. Olin tekniikan suhteen jokseenkin epäileväinen, sillä siinähän yksi säie kolmesta kiertyy entistä tiukemmalle kierteelle kahden muun auetessa, kuten normaalissa kahdelta tai useammalta päältä kertaamisessa. Heti kertaamisen jälkeen vyyditin langat ja vyyhdit tuntuivatkin tykkävään mennä kierteelle. Mutta nyt kun langat on pesty, ei minun silmäni erota mitään ihmeellistä. Ei edes niitä ketjusilmukoiden päitä, joiden varoitettiin mahdollisesti näkyvän paksummassa langassa.

Tässä se ensimmäinen ajatuksella tehty lanka. Siis ajatuksella siinä mielessä, että värivalinnat oli selkeitä ja kautta koko langan jatkuvia.



Tämän kelta-oranssin hahtuvat on värjätty mikroaaltouunissa noin 50 g erissä. Siis 50 g per väri. Kaveriksi sille kuuluu puna-violetti ja sini-vihreä lanka. Kaikkiin väreihin on sekoitettu/on tarkoitus sekoittaa värjäämätöntä valkoista villaa kuidun rasvapitoisuuden nostamiseksi. Kurssilla kaikki villat käsiteltiin kehruuvalmiiksi käsikarstoilla. Tuota punaista aloitin käsittelemään noin puolitoista vuotta sitten. Innostus lopahti melko nopeasti, sillä käsin karstaaminen on raskasta. Viime sunnuntaina karstasin punaiset kuitenkin kiukulla loppuun, että saisin sen vihdoin kehrättyä. Ajoitus oli tarkoituksella valittu sillä Turun seudulla oli kehruutapaaminen sunnuntaina.

Sen verran kokeilin värttinää etukäteen kotona, että voin olla varma saavani sillä jotain vielä tehtyä. Ja sainhan minä. Koko punainen tuli kehrättyä sen tapaamisen aikana. Tapaamisessa oli kuusi ihmistä minä mukaanlukien. Noista kuudesta yksi ei kehrännyt. Kahdella oli rukki, joista toinen moderni ja toinen perinnerukki. Kahdella muulla oli yläpainoiset värttinät ja minä, ainoana poikkeavana, alapainoisen värttinän kanssa.

Tapaamisen jälkeen liityin Ravelryssä suomalaisten kehrääjien ryhmään. Viime perjantaina aloin katsella kaikkia kehräykseen liittyviä videoita Youtubesta. Liityttyäni kehrääjien ryhmään, aloitin keskusteluketjujen lukemisen perinnerukeista ja jatkoin värttinöillä. Nyt nuo molemmat ketjut on luettu. Voi että, kuinka paljon minä olen oppinut viimeisen viiden päivänä aikana. Enkä ole juurikaan mitään itse tehnyt. Vain lukenut, katsonut ja kuunnellut.

Pari vuotta sitten pyysin taitavaa sukulaista tekemään minulle uuden alapainoisen värttinän sillä aikoinaan ostamastani värttinästä oli paino hukassa. Annoin mitat omasta päästä ja sain mitä tilasin. Juurikin sillä värttinällä kehräsin viikonloppuna punaisen lankani sekä kertasin eiliset vaikka olenkin jo löytänyt kaikki osat ostovärttinääni. Tapaamisessa yhdellä oli uusi Tuulian kirjoittama Kehrääjän käsikirja. Ensin selasin sen läpi ja myöhemmin luin valikoituja kohtia välistä. Sieltä opin, että kaikki yli 60 grammaiset värttinät luokitellaan painaviksi. Painavaa värttinää suositellaan käytetttäväksi paksuille langoille ja kertaukseen. Mielenkiinnosta piti heti kotona päästä punnitsemaan tämä "omasta päästä" -värttinä. 161 g. Hups. Vähän yläkanttiin, mutta oon mä sillä silti lankaa tehnyt. Punnitsin myös ostovärttinäni, joka sekin painaa 89 g.

Minulla on vyyhdinpuu olemassa (älä sekoita vyyhdinpuuta ja kerinlehtiä, vyyhdinpuu on se millä tehdään vyyhti ja kerinlehdet on se mistä se vyyhti keritään palloksi/kakuksi). Ostin kyseisen vyyhdinpuun vuonna 2000 jostain antiikkiliikkeestä muistaakseni Uudestakaupungista. Muistan vieläkin, että maksoin siitä 200 markkaa, sillä sen johdosta söin viikon kaurapuuroa. Vyyhdinpuun osat on vähän löystyneet ja on se jostain paikoista jopa hiukan rikkikin, mutta siitä huolimatta se on täysin toimintakuntoinen.



Tukijalka on halki muttei kuitenkaan poikki asti. Runkokin huojuu vähän.




Yhdestä koristeen kulmasta puuttuu pieni pala



Vyyhdin irrotussysteemin runkopala on murtunut, mutta pysyy kuitenkin peinellä avustuksella kasassa.



Lukkotappi on korvattu maalarinteipistä käärityllä rullalla





Kierroslaskurin äänimerkkinä toimi sahanterän pätkä. Poistin sen, koska äänimerkki tuli vaihtelevin kierrosmäärin, eikä mikään niistä ollut edes viidellä tai kymmenellä jaollinen luku.



Tässä intohimon kourissa olen myös ajatellut perinnerukkeja. Muistan, että mummulassa oli vintin rapussa rukki silloin 20 vuotta sitten. Muistan sitä polkeneeni ja siinä oli silloin kaikki osat paikoillaan. Mummu ei ole enää tässä maailmassa ja enoni asuttaa nykyisin tuota maatilaa. Soittelin enolle ja kysyin muistaako hän tuota rukkia ja olisiko se mahdollisesti tallessa. Pienen kaivelun jälkeen eno myönsi muistavansa, mutta sanoi, ettei hänellä ole hajuakaan siitä missä se on. Epäili jopa sen olleen lainarukki. Tuota epäilystä en kuitenkaan ihan purematta niele, sillä en koskaan muista kenenkään tehneen rukilla mitään. Miksi siis seisottaa nurkissa turhanpäiväistä lainatavaraa? Soittelin sitten myös äidilleni samasta asiasta ja äiti arveli rukin mahdollisesti olleen Hilma-mummun (Hilma-mummu oli mummun anoppi). Tässä tapauksessa rukki on todennäköisesti edelleen saman talon tontilla, sillä Hilma-mummun kangaspuut on siellä myös. Jos rukki löytyy, niin se on tödennäköisesti huonossa kunnossa sillä, löytyypä se mistä tahansa, on sitä säilytetty viimeiset vuodet jokseenkin luonnon armoilla. Siis katto pään päällä, mutta ei lämmitystä. Olen varsin tyytyväinen, jos rukki löytyy edes kaikki osat tallella. Joitain osia voi olla hyvin vaikea korjata/ korvata. Toisten osien uskoisin olevan suht helppoja nakkeja.

Ja jos mummun rukkia ei löydy, niin hätä ei ole tämännäköinen. Anopilla on kuulemma mökillä myös rukki. Tietoni tästä tapauksesta on kuitenkin hatarat. Tais siis kaikki tietoni on siinä, että rukki on olemassa. Ei mitään hajua millainen, onko osat kuinka tallessa jne. Joskin sen mitä anoppiani nyt tunnen, uskon sen olevan huomattavasti paremmain säilytetty, kuin mummuni rukki. Mutta kun se oman suvun rukki vaan olis rakkaampi. Ja vaikka mummun rukki löytyiskin, niin saatanpa silti raahata myös anopin rukin kotiini.

Ja jotta asiat vain eivät olisi liian yksinkertaisia, olen myös katsellut moderneja rukkeja. Sillä perinnerukeista puhuttaessa on melko lailla aina mainittu niiden olevan välitykseltään nopeita ja tästä syystä sekä krouvemmista säädöistä johtuen perinnerukkia pidetään aloittelijalle vaikeana. Ja miksikö en sitten juokse kauppaan hakemaan sellaista modernia rukkia? No koska ne maksaa noin 500-1200€.

Uskon toki, että laitteeseen laitettuihin suunnittelu- ja valmistustyötunteihin verrattuna hinta on aivan kohdallaan, mutta palkkakuittiani katsellessa hinta tuntuu tavoittamattomalta. Siksipä olenkin ajatellut tehdä modernin mallisen rukin itse. Huom. ajatellut. Olen selaillut suurimpien rukkivalmistajien sivuja ja lukenut mitä he rukeistaan kertovat. Ei niitä näillä tiedoilla ole millään muotoa mahdollista kopioida. Siitä ei ole pelkoa. Mutta en minä kopiota haekaan. Jos teen rukin itse, niin tottakai teen sen oman mieleni mukaan. Asiaa silmälläpitäen olen vilkaissut netistä mm. laakereiden hintoja. Niistä mitään tietämättä olen huomannut, että päälisin puolin samanlainen laakeri saattaa maksaa mitä tahansa 35 ja 120 euron väliltä. Täytyy kysyä neuvoa isännältä, mutta toistaiseksi en ole tästä asiasta maininnut halaistua sanaa. Kun joskus ehkä avaan suuni, tiedän saavani silmien pyörittelyä ja muistutuksen niistä tarjottimista, jotka muutamia vuosia sitten tein (sanotaan nyt vaan, ettei mennyt niinkuin Strömsössä). Turussahan on tämä Linnan paja, jonka ajatus on maksua vastaan vuokrata tilansa ja laitteensa halukkaiden käyttöön. Se ei ole ihan halpaa, mutta uskoisin silti rukin maksavan tätä kautta korkeintaan puolet "tehdasvalmisteisesta".  Tehdasvalmisteinen lainausmerkeissä siksi, että ainakin muutamat noista suurista merkeistä on (pienehkojä) perheyrityksiä. Ja olisihan se nyt hienoa, jos voisi rukin merkin kyselijöille sanoa tehneensä itse.

Tätä rukintekemistä ajatellessa on tullut ajateltua yksityiskohtaisesti sekä rukin rakennetta, että sen toimintaperiaatetta. Perinnerukkien kaksoisnyöriveto on helppo hahmottaa, sillä sellaisen olen ihan luonnossa nähnyt. Mutta suurin osa näistä moderneista rukeista tuntuu olevan kehrävetoisia. Viisi päivää kesti ensimmäisestä kehrävetomaininnasta ymmärtää miten se toimii. Eilen syttyikin sen johdosta tosi iso lamppu pään päälle. Omaa rukkiani suunitellessa ajattelin tietysti perinteistä kaksoinyörivetoa, mutta tämän välähdyksen jälkeen vaihdoin suunnitelmani hyvin nopeasti lyhtyvedoksi. Vielä on harvinaisempi rullaveto ymmärtämättä, mutta eiköhän se tästä.

Elämä jatkuu

Olenpa kauaksi aikaa jättänyt blogini hunningolle. No tämänkertainen masennus on voitettu ja elämä palaa jälleen.

I have left my blog alone for so long. But I have won my depression and life is coming back.

Minulla oli kaksi viikkoa kesälomaa toukokuun lopussa ja sinä aikana en kutonut silmukkaakaan. Sen sijaan virkkasin. Virkkasin kaksi pientä pyöreää liinaa melkein valmiiksi. Ja virkkasin myös boleron. Melkein valmiiksi senkin. Olen toki saanut sen valmiiksi kesäkuun aikana. Liinat ei ole valmiita vieläkään. Boleroa ryhdyin virkkaamaan, koska ostin nätin hihattoman kesämekon/tunikan. Mun painoindeksillä ei kuitenkaan paljon käsivarsia viitsi julkisesti näytellä, joten tarvitsin jotain pientä peitettä hauisten tienoille. Vastauksena virkkasin pitsisen boleron.

I had two weeks vacation at the end of may. During that time I didn't knit a single stitch. I crocheted. I crocheted two small doilies almost finished. I also crocheted a bolero/shrug. Almost finished as well. The are still not finished. I have finished during June. I started the shrug because I bought pretty sleeveless summer dress/tunic. With my BMI there's no showing arms in public. I needed something to cover my arms. As an answer I crocheted the shrug.

Ohje on yksinkertainen. Virkataan jonkin sortin ruutuja. Laitetaan niitä ketjuun parillinen määrä kunnes ketju yltää nätisti rinnan korkeudelta ympäri. Jaetaan saatu ruutumäärä neljään osaan. Yksi neljännes kummastakin päästä etukappaleeksi ja keskimmäinen kaksi neljännestä takakappaleeksi. Tasajaon saavuttamiseksi voidaan molemmista kyljistä laskea yksi ruutu "sivusaumaksi". Eli mun tapauksessa takakappaleessa on neljä ruutua, molemmissa etukappaleissa kaksi kummassakin, sekä yksi ruutu sivusaumoissa. Yhteensä siis kymmenen ruutua. Ruutujen määrä riippuu oman kokosi lisäksi myös käyttämäsi ruudun koosta, sekä tietysti myös langan paksuudesta.

Pattern is simple. Crochet some sort of squares. Sew them together to form a continuous line. Crochet as many as needed to reach around your chest. The number has to be even. Split the number to four. One fourth from both ends to front pieces and two fourths to back piece. If the number is not dividable with four you may leave one square to each side to form "side seam". In my case I had ten squares. Four on back piece and two on both sides on front pieces plus one square on both sides as side seams. The number of squares depends on you size, on the size of your chosen square and on the thickness of your yarn.

Seuraavaksi virkataan korkeus kohdalleen. Mulla se oli neljä ruutua. Korkeuteen virkataan ainoastaan ruudut etu- ja takakappaleille. Muista jättää sivut auki vaikka muuten yhdistätkin ruudut. Eli jos kokosi vaati sinulta sivusaumaruutuja, unohda ne nyt korkeuden virkkaamisen ajaksi.

Next we need to decide the height of the piece. Mine was four squares. Just crochet and sew in squares to font and back pieces. If you have side seams, forget them for now. Also do not sew the side seams.

Seuraavaksi määritellään pääntie. Minulla se sujahti sopivasti siten, että reunimmaiset ruudut virkattiin olkapäiltä yhteen ja keskelle jätettiin siis kahden ruudun levyinen aukko. Pääntien aukon ei ole pakko mennä ruudun koon mukaan vaan se voidaan myös ommella kiinni juuri siltä leveydeltä, kuin hyvältä tuntuu. Tällä tavalla tehtynä pääntien molemmin puolin muodostuu pieni taitettu kaulus.

Next we need to decide the width of the neckline. I had two squares even. It doesn't have to be dependant in any way of the size of your squares. Just sew shoulders as you see fit. You will have small collar

Nyt voimme siirtyä ajattelemaan hihoja. Jos ruutusi menivät tasan, eikä sinulla näin ollen ole sivusaumaruutuja, on hihasi ympärysmitan oltava parillinen määrä ruutuja. Sivusaumaruutujen ollessa kyseessä, tarvitaan hihaan pariton määrä ruutuja. Minulla hihan ympärysmitaksi tuli viisi ruutua. Näin ollen kaksi ruutua ommellaan kiinni etukappaleeseen, kaksi ruutua takakappaleeseen ja viimeinen pariton ruutu sivusaumaan. Nyt kuitenkin olen käyttänyt etu- takakappaleelta korkeudesta vain kaksi ruutua neljästä, eikä sivulla ole kuin yksi ruutu korkeudessa. Tässä kohtaa tätyy siis sivuille vielä virkata yhdet ruudut, jotta saadaan kainalo umpeen. Hihan korkeus on jälleen jokaisen itse päätettävissä, mutta työn luonteen vuoksi hihaa ei voi kaventaa ja tällöin suosittelen lyhyttä hihaa. Itselläni hihan pituudeksi määräytyi kaksi ruutua. Tämä riitti juuri sopivasti kyynärpäähän ja on myös tasapainossa vartalo-osan korkeuden kanssa.

Now we need to think about the sleeves. If you don't have side seam square, the number of squares in your sleeve must be even and opposite. My sleeve was five squares around. These squares are now divided and sewn to front and back pieces. In my case two squares to both and side seam square left alone. Now I have used two squares of the total height and so I need two squares as height to side seam to meet the sleeve in armpit. Thus we need to crochet one more piece to both side seams. The length of the sleeve is up to you but the way this shrug is crocheted it is not possible to reduce the width of the sleeve. Thus I recommend short sleeves. I made the sleeve two squares long and this was just enough to get the sleeve to elbow and also it is in harmony with the length of the body of the shrug.


Työn voi vielä viimeistellä virkkaamalla reunuksen ympäri. Ja eikun lankoja päättelemään. Eihän niitä olekaan kuin miljoona.

You can finish your shrug by crocheting narrow border around it. And then there's only the million yarn ends to weave in.

Rakennekaavio, kun ruutujen määrä on jaollinen neljällä. Yhdistä vastaavat numerot ja kirjaimet keskenään. Structural diagram when the number of squares is dividable by four. Connect the respective letters and numbers.



Rakennekaavio, kun ruutujen määrä parillinen, mutta ei jaollinen neljällä. Yhdistä vastaavat numerot ja kirjaimet. Structural diagram when the number of squares is even but not dividable by four. Connect the respective letters and numbers.



Valmis Bolero. Finished Shrug.