Tässä viime syksynä äitini raahasi minut ostoskierroksella paikalliseen eläinkauppaan, kun hän tartti ruokaa kissoillensa. Mä sitten puolitylsistyneenä kävelin ympyrää. Vilkaisin ohimennen kuivaruokasäkkien hintoja, koska zooplussalla oli juuri noussut hinnat ~1€. Hämmästyin, kun katsomani säkki oli viitisen euroa halvempi kuin Zooplussalla.
Silloin kun siirryin Zooplussan asiakkaaksi, käyttämäni ruokalaatu maksoi Turun Zoojattaressa 62€ ja Zooplussalla muistaakseni 57€. Olen kerran tuon äidin eläinkauppakäynnin jälkeen tilannut Zooplussasta kuivaruokasäkin. Aika oli nyt tullut hankkia seuraava. Mielenkiinnosta päätin kuitenkin tehdä hintavertailua.
Sivuhuomautuksena sanottakoon, että käyttämäni laatu on vaihtunut, mutta merkki ei. Zooplussalla 10 kilon säkki maksaa nyt 62.99€. Kävin töistä tullessa Zoojattaressa. Ensimmäinen yllätys oli, että heillä on myynnissä Sanabelle-sarjaa. Olen kyseisestä sarjasta tilannut Urinary-ruokaa Zooplussalta, koska sitä ei ole muualta saanut.
Myyjäkin kerkesi siinä hämmästellessäni tulla kyselemään mitä mä tarviin. Ilmoitin tarvitsemani ja kysyin heidän hintaa. Meinasin perseelleni lentää. Ihan tasan sama ruokasäkki 49.95€! Minusta tämä on jo merkittävä hintaero, eikä tällä kertaa kyllä Zooplussan suuntaan. Taidan seuraavaksi tehdä hintatutkimusta märkäruokien osalta. Niitä on kyllä vielä kaapissa noin kahden kuukauden tarpeeseen, ettei ihan vielä mikään kiire ole.
maanantai 28. helmikuuta 2011
lauantai 26. helmikuuta 2011
torstai 24. helmikuuta 2011
Aina oppii jotain uutta
Kolme viikkoa jo In Dreams mysteeri KALin aloituksesta. Pagewood Farmsin Willow Creek on aivan ihanaa lankaa. Pitsivahvuista ja oikeasti kaksisäikeistä. Väri on just sopivasti kirjava. Antaa elävyyttä pintaan, mutta ei hukkaa kuviota. Helmet vois olla paremmankin värisiä, mutta nyt kun mä oon kaksi vihjettä neulonut, niin tykkään kyllä silti.
Ensimmäinen vihje meni silleen ihan helposti. Siellä oli muutamia poikkeavia juttuja, joissa monilla tuntui olevan vaikeuksia. Eniten häiriötä aiheutti kirjoitetun ohjeen ja kaavioiden eroavuus muutamassa tietyssä kohdassa. Kaavion erot oli kyllä selitetty erillesessä osiossa. Kaaviossa oli merkitty toiston ensimmäiseksi ja viimeiseksi silmukaksi langakierto. Muistiinpanoissa suositeltiin tekemään vain yksi langankierto ja neulomaan se seuraavalla kerralla edestä ja takaa, siis kahteen kertaan. Ongelmia aiheutti se, että koko huivin ensimmäisen ja viimeisen langankierron kohdalla neulottiinkin vain se yksi silmukka. Näitä oli yhteensä kolmella kerroksella. Pari kerrosta myöhemmin oli vielä enemmän hämminkiä aiheuttanut poikkeavuus. Jälleen kerran sama langankierto sekä ensimmäisenä, että viimeisenä silmukkana, mutta koska seuraavalla kerroksella oli tarkoitus lisätä silmukoita, nyt nämä langankierrot neulottiinkin reunoissa kaksi kertaa ja keskellä huimat kolme kertaa.
Joo-ei hyvä kuva. Otettu keinovalossa.
Toinen vihje olikin sekä helpompi, että vaikeampi. Haastetta loi helmien suunnaton määrä. Kun taas kuvio oli yksinkertainen ja helppo neuloa. Joku Ravelryssä jo laskikin, että toisessa vihjeessä oli 931 helmeä. 40 kerrokselle jaettuna niitä tulee aika paljon per kerros. Olin pitkän viikonlopun pois kotoa ja vaikka suunnittelinkin ottaa huivintekeleen mukaan, päädyin päinvastaiseen. Vihjeet siis ilmestyvät joka toinen perjantai. Ehdin nähdä muutaman kuvan valmiista vihjeestä jo sunnuntaina ja silloin iski armoton himo päästä neulomaan. Maanantaina hiukan hoputin isäntää, että päästin ajoissa kotiin. Neulottuani maanantaina vihjeen hiukan yli puolivälin, kilpailuvietti nosti päätään. Päätin yrittää neuloa vihjeen kahdessa päivässä. Vähän myöhälle meni tiistai-illalla, mutta koska keskiviikkona ei ollut aamuherätystä, sain kuin sainkin vihjeen valmiiksi. Kokonaisneulonta-aika noin 12 tuntia.
Joo, tämä on kuvattu auringonvalossa. Jos tarkkaan katsot, huomaat ensimäisessä kiilassa hieman puolivälin yläpuolella (neulontasuuntaan) kohdan, jossa keskiviivan toisella puolella pari langankiertoa näyttää suuremmilta kuin muut. Tein virheen ja keksisilmukka lähti vaeltamaan. Kuuden kerroksen takaa pudotin muutaman silmukan ja nostin ne takaisin ylös. Jos katsot vielä tarkemmin ja vertaat kiilan keskikohtaa parin viimeisen kerroksen kohdalta viereiseen kiilaan, saatat huomata, että siinäkin on virhe. Jälleen on keksikohta lähteny omille teilleen. Kyllä olen senkin jo korjannut. Ja tässä päästäänkin otsikon mukaiseen asiaan. Eli yksi KAListelija oli myös tehnyt vastaavaan virheen ja kirjoitti sen korjaamisesta blogissaan. Sen verran muutin hänen tapaansa, että käytin sukkapuikkoa vain silmukoiden säilytyspaikkana ja varsinaiset silmukat "neuloin" virkkuukoukulla.
Tämä In Dreams -huivi kuuluu Lord of the Rings -sarjaan. Sarjassa on yhteensä neljä huivia, joista In Dreams on toinen. Huivien välissä ilmestyy kokonaiset sarjat erilaisia ohjeita aina osan mukaisessa teemassa (eli sormuksen ritarit, kaksi tornia jne). Koko sarjan aloitti Evenstar -huivi. Evenstar on pyöreä ja sellaisena minun ensimmäinen. In Dreams on puolipyöreä, jonka silmukkalisäykset on upotettu itse malliin.
Evenstar jäi mulla jumiin neljänteen vihjeeseen. Laskin sen käsistäni joskus viime vuoden toukokuun lopulla. Neljä vihje vaan oli tosi tylsä kutoa. 560 silmukkaa kerroksella, neljän kerroksen mallikerta jota toistettiin viisi kertaa. Huoh. No otin kuitenkin Evenstarin takaisin työn alle heti SYTYCKin jälkeen ajatuksena saada se valmiiksi ennen kuin In Dreams alkaisi. Olisi ehkä onnistunut, jos... Jos ei Novitalta olis tullut uutta hienoa väriä seiskaveikkaan ja JOS mä en olisi tuntenut pakottavaa tarvetta kutoa siitä sukat kaverille. Mutta nyt ollaan kuitenkin taas jäljillä ja reunuksessa asti. Vaikki molempiin mainittuihin huiveihin tulee helmiä, ehti In Dreams siinä asiassa ensimmäiseksi. Evenstariin kun helmet tulee vain reunukseen. Viisi helmeä jokaisella nurjalla kerroksella, kerroksen silmukkamäärän vaihdellessa 16 ja 21 välillä. 57 mallikertaa koko ympärykseen. Menee siinä aikaa, mutta nyt tuntuu olevan oikein hyvä neuleflow päällä. Kaikki tuntuu kivalta ja sujuu mallikkaasti.
Olen mä nyt sentään kolmessa päivässä tehnyt neljä ja puoli mallikertaa.
Miksi, oi miksi mun kamera latistaa kaikki värit? Tässä helmisekoituksessa pääväri on violetti, joukossa jonkin verran vihertävän sinisiä, sekä siellä täällä muutama kullanhohtoinen. Sopii oikein hyvin mun Evenstarin lankaan, jonka pääväri on sininen mennen toiselta suunnalta vihertävään (enemmän) ja toiselta suunnalta violettiin (vähemmän).
Ensimmäinen vihje meni silleen ihan helposti. Siellä oli muutamia poikkeavia juttuja, joissa monilla tuntui olevan vaikeuksia. Eniten häiriötä aiheutti kirjoitetun ohjeen ja kaavioiden eroavuus muutamassa tietyssä kohdassa. Kaavion erot oli kyllä selitetty erillesessä osiossa. Kaaviossa oli merkitty toiston ensimmäiseksi ja viimeiseksi silmukaksi langakierto. Muistiinpanoissa suositeltiin tekemään vain yksi langankierto ja neulomaan se seuraavalla kerralla edestä ja takaa, siis kahteen kertaan. Ongelmia aiheutti se, että koko huivin ensimmäisen ja viimeisen langankierron kohdalla neulottiinkin vain se yksi silmukka. Näitä oli yhteensä kolmella kerroksella. Pari kerrosta myöhemmin oli vielä enemmän hämminkiä aiheuttanut poikkeavuus. Jälleen kerran sama langankierto sekä ensimmäisenä, että viimeisenä silmukkana, mutta koska seuraavalla kerroksella oli tarkoitus lisätä silmukoita, nyt nämä langankierrot neulottiinkin reunoissa kaksi kertaa ja keskellä huimat kolme kertaa.
Joo-ei hyvä kuva. Otettu keinovalossa.
Toinen vihje olikin sekä helpompi, että vaikeampi. Haastetta loi helmien suunnaton määrä. Kun taas kuvio oli yksinkertainen ja helppo neuloa. Joku Ravelryssä jo laskikin, että toisessa vihjeessä oli 931 helmeä. 40 kerrokselle jaettuna niitä tulee aika paljon per kerros. Olin pitkän viikonlopun pois kotoa ja vaikka suunnittelinkin ottaa huivintekeleen mukaan, päädyin päinvastaiseen. Vihjeet siis ilmestyvät joka toinen perjantai. Ehdin nähdä muutaman kuvan valmiista vihjeestä jo sunnuntaina ja silloin iski armoton himo päästä neulomaan. Maanantaina hiukan hoputin isäntää, että päästin ajoissa kotiin. Neulottuani maanantaina vihjeen hiukan yli puolivälin, kilpailuvietti nosti päätään. Päätin yrittää neuloa vihjeen kahdessa päivässä. Vähän myöhälle meni tiistai-illalla, mutta koska keskiviikkona ei ollut aamuherätystä, sain kuin sainkin vihjeen valmiiksi. Kokonaisneulonta-aika noin 12 tuntia.
Joo, tämä on kuvattu auringonvalossa. Jos tarkkaan katsot, huomaat ensimäisessä kiilassa hieman puolivälin yläpuolella (neulontasuuntaan) kohdan, jossa keskiviivan toisella puolella pari langankiertoa näyttää suuremmilta kuin muut. Tein virheen ja keksisilmukka lähti vaeltamaan. Kuuden kerroksen takaa pudotin muutaman silmukan ja nostin ne takaisin ylös. Jos katsot vielä tarkemmin ja vertaat kiilan keskikohtaa parin viimeisen kerroksen kohdalta viereiseen kiilaan, saatat huomata, että siinäkin on virhe. Jälleen on keksikohta lähteny omille teilleen. Kyllä olen senkin jo korjannut. Ja tässä päästäänkin otsikon mukaiseen asiaan. Eli yksi KAListelija oli myös tehnyt vastaavaan virheen ja kirjoitti sen korjaamisesta blogissaan. Sen verran muutin hänen tapaansa, että käytin sukkapuikkoa vain silmukoiden säilytyspaikkana ja varsinaiset silmukat "neuloin" virkkuukoukulla.
Tämä In Dreams -huivi kuuluu Lord of the Rings -sarjaan. Sarjassa on yhteensä neljä huivia, joista In Dreams on toinen. Huivien välissä ilmestyy kokonaiset sarjat erilaisia ohjeita aina osan mukaisessa teemassa (eli sormuksen ritarit, kaksi tornia jne). Koko sarjan aloitti Evenstar -huivi. Evenstar on pyöreä ja sellaisena minun ensimmäinen. In Dreams on puolipyöreä, jonka silmukkalisäykset on upotettu itse malliin.
Evenstar jäi mulla jumiin neljänteen vihjeeseen. Laskin sen käsistäni joskus viime vuoden toukokuun lopulla. Neljä vihje vaan oli tosi tylsä kutoa. 560 silmukkaa kerroksella, neljän kerroksen mallikerta jota toistettiin viisi kertaa. Huoh. No otin kuitenkin Evenstarin takaisin työn alle heti SYTYCKin jälkeen ajatuksena saada se valmiiksi ennen kuin In Dreams alkaisi. Olisi ehkä onnistunut, jos... Jos ei Novitalta olis tullut uutta hienoa väriä seiskaveikkaan ja JOS mä en olisi tuntenut pakottavaa tarvetta kutoa siitä sukat kaverille. Mutta nyt ollaan kuitenkin taas jäljillä ja reunuksessa asti. Vaikki molempiin mainittuihin huiveihin tulee helmiä, ehti In Dreams siinä asiassa ensimmäiseksi. Evenstariin kun helmet tulee vain reunukseen. Viisi helmeä jokaisella nurjalla kerroksella, kerroksen silmukkamäärän vaihdellessa 16 ja 21 välillä. 57 mallikertaa koko ympärykseen. Menee siinä aikaa, mutta nyt tuntuu olevan oikein hyvä neuleflow päällä. Kaikki tuntuu kivalta ja sujuu mallikkaasti.
Olen mä nyt sentään kolmessa päivässä tehnyt neljä ja puoli mallikertaa.
Miksi, oi miksi mun kamera latistaa kaikki värit? Tässä helmisekoituksessa pääväri on violetti, joukossa jonkin verran vihertävän sinisiä, sekä siellä täällä muutama kullanhohtoinen. Sopii oikein hyvin mun Evenstarin lankaan, jonka pääväri on sininen mennen toiselta suunnalta vihertävään (enemmän) ja toiselta suunnalta violettiin (vähemmän).
sunnuntai 13. helmikuuta 2011
Ruokakokeiluja
Olen kärsinyt ruokaan liittyvästä ripulista puolet elämästäni. Silloin 90-luvun puolivälissä muotidiagnoosi oli laktoosi-intoleranssi. Ei semmosesta asiasta mihinkään lääkäriin menty. Ihan itte kokeilemalla jätettiin pois ruokavaliosta. Ja vuosia se toimikin ihan hyvin. Kuitenkin viimeisen noin viisi vuotta olen uudelleen kärsinyt samoista oireista. Vaikka laktoosittomat tuotteet tulivatkin ryminällä kauppoihin ja minä niitä käytinkin, onnistuin silti aina laittamaan ongelman sen laktoosisen jugurtin tai jätskin piikkiin. Kunnes noin kaksi vuotta sitten ongelma alkoi selkeästi paheta.
Vuosi sitten jouluna pyysin äidiltäni joululahjaksi jotain karppikeittokirjaa. Ajatus oli silloin laihdutuksessa. Sainkin tyylilajiin liittyvän keittokirjan. Tarkoitus oli siirtyä kokonaan hiilihydraatteja välttävään elämäntapaan, mutta kompastuskiveksi muodostui leipä. Tuo länsimaisen ruokakulttuurin kulmakivi. En vain yksinkertaisesti keksinyt mitään hyvää korvaavaa aamupalaa. Minun karppiurani jäi siis yhteen viikkoon, jolloin söin aamuisin kananmunaa ja kananmunaa ja kananmunaa. Mutta, ja nyt pääsemme takaisin asiaan, tuon viikon aikan, oikeastaan jo parin ensimmäisen päivän jälkeen, kaikki ripulioireet katosivat.
Joo-o. Siitä huolimatta jatkoin leivän syöntiä vanhaan tapaan ja kärsin. Myöhemmin keväällä tai alkukesästä lehdessä oli juttu keliakiasta. Etsin lisää tietoa netistä ja huomasin oireiden sopivan. Nyt minulla oli syy käydä valittamassa asiasta oikein lääkärille. Lääkäri määräsi verikokeen, joka on 80% varma (ymmärtääkseni niin päin, että negatiivinen on negatiivinen, mutta positiivisista 80% on oikeasti negatiivisia). Tulos negatiivinen. Ei keliakiaa.
Loppukesästä päätin kuitenkin kokeilla gluteiinitonta ruokavaliota. Tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Aloinkin kiinnittimään enemmän huomiota gluteiinittomien elintarvikkeiden tuoteselosteisiin. Pian huomasin, että ongelmia tuottivat elintarvikkeet, joissa oli jotain vehnää. Muunnettua vehnätärkkelystä, vehnäproteiinia, vehnäsitä ja vehnätätä. Lopetin kokeiluni.
Jouluna päätin tavoistani poiketen tehdä uudenvuoden lupauksen. Ei muruakaan vehnää tammikuussa. Ihan en onnistunut lupaustani pitämään, mutta kuitenkin riittävässä määrin todetakseni, että vehnä on syyllinen. Ei siis vehnää enää ikinä. Apua! Länsimainen yhteiskunta rakentuu vehnälle.
Ruokakaupassa käynti on välillä kidutusta. Etsit leipähyllystä sitä ruisleipää, joka on oikeasti ruista, eikä vehnäruis-seosta. Ja näet ne kaikki ihanat vehnäherkut: pullat, viinerit, munkit, runebergintortut. Vähemmästäkin sitä sekoaa.
Jo pitempään on tarkoitukseni ollut käydä läpi myös muut viljat. Taas siihen tarvittiin kuitenkin hieman enemmän kuin vain ajatus. Ruis alkoi jo pikkusen kyllästyttää, joten ostin ohrajauhoja, tarkoituksenani tehdä ohraleipää. Kaksi viikkoa siihen meni, mutta perjantaina sain aikaiseksi. Uunilämpinä tuli vedeltyä leipää enemmän kuin olisi hyväksi kenellekään. Ja uudestaan parin tunnin päästä juuri sen verran, että sain ähkyn aikaiseksi just ennen töihin lähtöä. Mutta jotain hyötyä ahmimisestakin tässä yhteydessä. Voin sataprosenttisella varmuudella sanoa ohran sopivan ruokavaliooni.
Lisättäköön vielä tähän loppun, että olen siirtynyt takaisin täyslaktoosisiin maitotuotteisiin ilman ongelmaa nyt, kun en syö vehnää. Tämän kokemuksen jäljiltä tuntuu siltä, että useampien ihmisten olisi syytä tarkistaa omat ongelmansa. Onko se sittenkään sitä mitä ensin luultiin?
Tiedän, että muutamat sukulaiseni käyvät ajoittain blogiani lukemassa. Tämä siis tiedoksi teillekin: en voi syödä vehnää enää.
Vuosi sitten jouluna pyysin äidiltäni joululahjaksi jotain karppikeittokirjaa. Ajatus oli silloin laihdutuksessa. Sainkin tyylilajiin liittyvän keittokirjan. Tarkoitus oli siirtyä kokonaan hiilihydraatteja välttävään elämäntapaan, mutta kompastuskiveksi muodostui leipä. Tuo länsimaisen ruokakulttuurin kulmakivi. En vain yksinkertaisesti keksinyt mitään hyvää korvaavaa aamupalaa. Minun karppiurani jäi siis yhteen viikkoon, jolloin söin aamuisin kananmunaa ja kananmunaa ja kananmunaa. Mutta, ja nyt pääsemme takaisin asiaan, tuon viikon aikan, oikeastaan jo parin ensimmäisen päivän jälkeen, kaikki ripulioireet katosivat.
Joo-o. Siitä huolimatta jatkoin leivän syöntiä vanhaan tapaan ja kärsin. Myöhemmin keväällä tai alkukesästä lehdessä oli juttu keliakiasta. Etsin lisää tietoa netistä ja huomasin oireiden sopivan. Nyt minulla oli syy käydä valittamassa asiasta oikein lääkärille. Lääkäri määräsi verikokeen, joka on 80% varma (ymmärtääkseni niin päin, että negatiivinen on negatiivinen, mutta positiivisista 80% on oikeasti negatiivisia). Tulos negatiivinen. Ei keliakiaa.
Loppukesästä päätin kuitenkin kokeilla gluteiinitonta ruokavaliota. Tulokset olivat hyvin vaihtelevia. Aloinkin kiinnittimään enemmän huomiota gluteiinittomien elintarvikkeiden tuoteselosteisiin. Pian huomasin, että ongelmia tuottivat elintarvikkeet, joissa oli jotain vehnää. Muunnettua vehnätärkkelystä, vehnäproteiinia, vehnäsitä ja vehnätätä. Lopetin kokeiluni.
Jouluna päätin tavoistani poiketen tehdä uudenvuoden lupauksen. Ei muruakaan vehnää tammikuussa. Ihan en onnistunut lupaustani pitämään, mutta kuitenkin riittävässä määrin todetakseni, että vehnä on syyllinen. Ei siis vehnää enää ikinä. Apua! Länsimainen yhteiskunta rakentuu vehnälle.
Ruokakaupassa käynti on välillä kidutusta. Etsit leipähyllystä sitä ruisleipää, joka on oikeasti ruista, eikä vehnäruis-seosta. Ja näet ne kaikki ihanat vehnäherkut: pullat, viinerit, munkit, runebergintortut. Vähemmästäkin sitä sekoaa.
Jo pitempään on tarkoitukseni ollut käydä läpi myös muut viljat. Taas siihen tarvittiin kuitenkin hieman enemmän kuin vain ajatus. Ruis alkoi jo pikkusen kyllästyttää, joten ostin ohrajauhoja, tarkoituksenani tehdä ohraleipää. Kaksi viikkoa siihen meni, mutta perjantaina sain aikaiseksi. Uunilämpinä tuli vedeltyä leipää enemmän kuin olisi hyväksi kenellekään. Ja uudestaan parin tunnin päästä juuri sen verran, että sain ähkyn aikaiseksi just ennen töihin lähtöä. Mutta jotain hyötyä ahmimisestakin tässä yhteydessä. Voin sataprosenttisella varmuudella sanoa ohran sopivan ruokavaliooni.
Lisättäköön vielä tähän loppun, että olen siirtynyt takaisin täyslaktoosisiin maitotuotteisiin ilman ongelmaa nyt, kun en syö vehnää. Tämän kokemuksen jäljiltä tuntuu siltä, että useampien ihmisten olisi syytä tarkistaa omat ongelmansa. Onko se sittenkään sitä mitä ensin luultiin?
Tiedän, että muutamat sukulaiseni käyvät ajoittain blogiani lukemassa. Tämä siis tiedoksi teillekin: en voi syödä vehnää enää.
sunnuntai 6. helmikuuta 2011
Ei mennyt niinkuin Strömsössä
No okei. Nyt ei ole kyse mistään käsintehdystä, mutta silti homma ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan.
Alunperinhän minä päätin lopettaa kylpyhuoneen akvaarion. Se oli hoidon kannalta hankalassa paikassa, eikä sitä sitten tullut tuijoteltuakaan kovin usein. Kalat siirrettiin, kolmea itsepintaista matokalaa lukuunottamatta, aikoja sitten eteisen akvaarioon. Isäntä tietysti heti innostui, että nyt hänellä on oma kokeiluallas. Tarkoitus siis oli koekäyttää isännän pitkään rakenteilla ollutta ROVia (remote operated vehicle, yleensä ja tässä tapauksessa sukellusrobotti/-kamera). Sitten isäntä kävikin hakemassa akvaarioon kaksi omppukotiloa. Ja vielä hiukan myöhemmin yhden taskuravun ja kymmenen kalan parven tiikeribarbeja. Taskurapuja tulee kuulemma joskus lisää, mutta niitä ei ollut liikkeessä nyt kuin yksi. No akvaario on nyt sitten isännän vastuulla, että pitäköön hauskaa vaan.
Ei se suunnitelmien muutos tähän loppunut. Eilen huomasin vettä makuuhuoneen akvaarion edessä lipaston päällä. Pikaisesti koitin paikallistaa mistä se oli tullut, mutta en löytänyt mitään ilmiselvää. Pyyhkäisin veden pois ja ajattelin, että katsotaan tuleeko sitä lisää. No illalla oli sitten tullut hiukan lisää. Kävin uudestaan akvaarion lasit läpi. Ei tule yläkautta. Meillä ei siis kyseissä akvaariossa ole kansilaseja ollenkaan. Vain pelkät valaisimet päällä, joten yleinen ongelma on koko ajan ollut, että lamppu uittaa yhdestä nurkasta hiukan vettä ulos. Määrä on siis ollut sellainen, että se on aina kuivunut lasiin matkalla alas. Tästä ei siis tällä kertaa ollut kyse. Mistään erityisen akuutista ongelmasta ei sinänsä ollut kyse. Vuotovauhti näytti olevan noin puoli desiä vuorokaudessa. Ja se lipasto on kastunut jo, joten ei siitä sen enempää. Ilmoitin sitten isännälle illalla, että huomenna siirretään makuuhuoneen akvaarion sisältö kylpyhuoneen akvaarioon.Tämä makuuhuoneen akvaario oli Lidlistä ostettu paketti. Muistaakseni siinä oli vuoden takuu ja se kesti sitten kuukautta vaille kaksi vuotta.
Palataanpa veilä eteisen akvaarioonkin. Ilmapumppuun sain tarvitsemani osan perjantaina (siis viime viikon perjantaina). Lehtikalat säikähti, kun mä pistin ilmapumpun takaisin päälle. Ulkosuodatin on tällä hetkellä pois toiminnasta kokonaan. Diagnoosi on, että se on liian ahtaassa paikassa akvaarion alla. Sisääntuloletku on painunut kasaan liian jyrkän mutkan seurauksena. Kävin tälläkin viikolla akvaarioliikkeessä. Samalla katsoin 90 asteen kulmia tuohon suodattimen letkuun. Olivat niin loivalla kaarella, että eivät varmasti mahdu tuonne akvaarion alle. Päätös on jo tehty, suodatin siirretään akvaariotason ulkopuolelle päätyyn, toteutus odottaa vielä hetken aikaa. Kissat tuskin siitä ovat kiinostuneita. Eikä siinä kyllä mielestäni ole mitään mitä kissat voisivat uteliaisuuttaan rikkoakaan.
Hain alkuviikosta tähän eteisen akvaarioon uusia kaloja. Oikeasti olin hakemassa ruokaa, mutta heräteostoksena ostin neljä rihmakalaa lisää. Ennestään tuossa akvaariossa on helmirihmakalapariskunta. Alkuperäisessä kylpyhuoneen akvaarion suunnitelmassa minulla oli myös kääpiörihmakalapariskunta. Kun taasen eteisen akvaarioon piti tulla parvi kääpiölasimonneja. Kylpyhuoneen akvaarion yhdistäminen poisti lasimonnit yhtälöstä ylikansoituksen vuoksi. No neljä rihmakalaa sitten. Kaksi kulta(/rusko)rihmakalaa ja kaksi cosbynrihmakalaa. Molemmat ovat haaremikaloja, mutta koska ne ovat saman kalan eri värimuunnoksia, voidaan haaremi muodostaa useammasta väristä. Samaan värimuunnosteen kirjoon olisi kuulunut myös sinirihmakala, mutta se oli lähes saman näköinen kuin cosbynrihmakala. Joten mulla pitäisi olla yksi uros ja kolme naarasta. En osaa tunnistaa sukupuolia niin hyvin, että osaisin sanoaa kummassa värissä se uros on, mutta luotan akvaariokauppiaaseeni. Näiden uusien kalojen johdosta olenkin istuskellut eteisen lattialla useampana päivänä puolesta tunnista kolmeen varttiin kerrallaan. On ne vaan ihania.
Alunperinhän minä päätin lopettaa kylpyhuoneen akvaarion. Se oli hoidon kannalta hankalassa paikassa, eikä sitä sitten tullut tuijoteltuakaan kovin usein. Kalat siirrettiin, kolmea itsepintaista matokalaa lukuunottamatta, aikoja sitten eteisen akvaarioon. Isäntä tietysti heti innostui, että nyt hänellä on oma kokeiluallas. Tarkoitus siis oli koekäyttää isännän pitkään rakenteilla ollutta ROVia (remote operated vehicle, yleensä ja tässä tapauksessa sukellusrobotti/-kamera). Sitten isäntä kävikin hakemassa akvaarioon kaksi omppukotiloa. Ja vielä hiukan myöhemmin yhden taskuravun ja kymmenen kalan parven tiikeribarbeja. Taskurapuja tulee kuulemma joskus lisää, mutta niitä ei ollut liikkeessä nyt kuin yksi. No akvaario on nyt sitten isännän vastuulla, että pitäköön hauskaa vaan.
Ei se suunnitelmien muutos tähän loppunut. Eilen huomasin vettä makuuhuoneen akvaarion edessä lipaston päällä. Pikaisesti koitin paikallistaa mistä se oli tullut, mutta en löytänyt mitään ilmiselvää. Pyyhkäisin veden pois ja ajattelin, että katsotaan tuleeko sitä lisää. No illalla oli sitten tullut hiukan lisää. Kävin uudestaan akvaarion lasit läpi. Ei tule yläkautta. Meillä ei siis kyseissä akvaariossa ole kansilaseja ollenkaan. Vain pelkät valaisimet päällä, joten yleinen ongelma on koko ajan ollut, että lamppu uittaa yhdestä nurkasta hiukan vettä ulos. Määrä on siis ollut sellainen, että se on aina kuivunut lasiin matkalla alas. Tästä ei siis tällä kertaa ollut kyse. Mistään erityisen akuutista ongelmasta ei sinänsä ollut kyse. Vuotovauhti näytti olevan noin puoli desiä vuorokaudessa. Ja se lipasto on kastunut jo, joten ei siitä sen enempää. Ilmoitin sitten isännälle illalla, että huomenna siirretään makuuhuoneen akvaarion sisältö kylpyhuoneen akvaarioon.Tämä makuuhuoneen akvaario oli Lidlistä ostettu paketti. Muistaakseni siinä oli vuoden takuu ja se kesti sitten kuukautta vaille kaksi vuotta.
Palataanpa veilä eteisen akvaarioonkin. Ilmapumppuun sain tarvitsemani osan perjantaina (siis viime viikon perjantaina). Lehtikalat säikähti, kun mä pistin ilmapumpun takaisin päälle. Ulkosuodatin on tällä hetkellä pois toiminnasta kokonaan. Diagnoosi on, että se on liian ahtaassa paikassa akvaarion alla. Sisääntuloletku on painunut kasaan liian jyrkän mutkan seurauksena. Kävin tälläkin viikolla akvaarioliikkeessä. Samalla katsoin 90 asteen kulmia tuohon suodattimen letkuun. Olivat niin loivalla kaarella, että eivät varmasti mahdu tuonne akvaarion alle. Päätös on jo tehty, suodatin siirretään akvaariotason ulkopuolelle päätyyn, toteutus odottaa vielä hetken aikaa. Kissat tuskin siitä ovat kiinostuneita. Eikä siinä kyllä mielestäni ole mitään mitä kissat voisivat uteliaisuuttaan rikkoakaan.
Hain alkuviikosta tähän eteisen akvaarioon uusia kaloja. Oikeasti olin hakemassa ruokaa, mutta heräteostoksena ostin neljä rihmakalaa lisää. Ennestään tuossa akvaariossa on helmirihmakalapariskunta. Alkuperäisessä kylpyhuoneen akvaarion suunnitelmassa minulla oli myös kääpiörihmakalapariskunta. Kun taasen eteisen akvaarioon piti tulla parvi kääpiölasimonneja. Kylpyhuoneen akvaarion yhdistäminen poisti lasimonnit yhtälöstä ylikansoituksen vuoksi. No neljä rihmakalaa sitten. Kaksi kulta(/rusko)rihmakalaa ja kaksi cosbynrihmakalaa. Molemmat ovat haaremikaloja, mutta koska ne ovat saman kalan eri värimuunnoksia, voidaan haaremi muodostaa useammasta väristä. Samaan värimuunnosteen kirjoon olisi kuulunut myös sinirihmakala, mutta se oli lähes saman näköinen kuin cosbynrihmakala. Joten mulla pitäisi olla yksi uros ja kolme naarasta. En osaa tunnistaa sukupuolia niin hyvin, että osaisin sanoaa kummassa värissä se uros on, mutta luotan akvaariokauppiaaseeni. Näiden uusien kalojen johdosta olenkin istuskellut eteisen lattialla useampana päivänä puolesta tunnista kolmeen varttiin kerrallaan. On ne vaan ihania.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
