IKEA-kokemuksia

Kävin tänään äitini kanssa IKEAssa. Tarkoitukseni oli etsiä sopivaa korivaunua tai lipastoa tähän tietokoneen viereen. Olen jokseenkin kyllästynyt tässä nyt olevaan lasikantiseen koripöytään, joka kaiken lisäksi kuuluu pihakalustoon. Löysinkin sopivan matalan hyllykön. Varastossa sitten raavinkin hetken päätäni, kun tuote oli merkitty hyllyyn 99. Siinä se oli ihan silmien alla, mutta kun ei pieni ihminen tajunnut. 99 tarkoitti pääkäytävää. Siis valitsemani tuote oli esillä varaston pääkäytävällä. Juu, ja ihan ensimmäisenä vielä varastoon mennessä.

Seuraava ihmetyksen aihe oli kassat. Olen viimeksi käynyt IKEAssa vuosi sitten, kun sellainen Raisioon aukesi. Silloin kassavaihtoehtoja oli kaksi: käteinen ja kortti tai kortti, mutta kumminkin ihminen käyttämässä kassajärjestelmää. Hämmentyneenä seisoin kassojen takana, kun näytti siltä, että ihmisiä on kassalla maksamassa, mutta portit on silti kiinni. Sitten kassojen takaa mulle huikkasi IKEAn työntekijä, että tässä olisi yksi vapaa jos maksaa kortilla. Työnnyin sitten porttien välistä eteenpäin vain havaitakseni, että kassatkin on nykyään itsepalveluperiaatteella. Siis yksi työntekijä valvoo neljää kassaa, että asiakkaat maksavat ostoksensa ja auttaa jos ei järjestelmää osaa käyttää. No jos viittii lukea ruutua, niin ilman apua selviää mainisoti, kuten minä huomasin.

Äitini vahti ostostani sillä aikaa, kun hain auton parkkipaikalta lastausalueelle. Viereisessä autossa istui vanhahko mies. Katteli varmaan mielenkiinnolla, miten rouvat selviää 33kg paketista. No sepä ei tiennytkään, että mä nostelen sen kokoluokan laatikoita päivittäin töissä.

Kotona välähti päähäni, ettei hyllykköä ehkä kannata koota ennekuin hyllykön takainen seinä on maalattu. Samanlaisesta syystä mun eteisen maalauskin lähti käyntiin.

Me siis muutettiin tähän asuntoon reilut kaksi vuotta sitten. Kaikki seinät valkoisia. Aivan liian väritöntä mulle. Makuuhuoneen maalasin heti muutettaessa siniseksi, sillä nukun paremmin viileässä. Tarkoitus oli maalata viikossa ennen muuttoa, mutta projekti venyi kuuden viikon mittaiseksi. Eikä mennyt ihan suunnitelmien mukaan muutenkaan. Omistan kirjan jossa on ohjeita ja vinkkejä erilaisten seinäpintojen ja koristeiden maalaamiseen. Tarkoitukseni oli maalata neljällä värillä liukuva väritys, vaalea ylös, tumma alas. Lopputulos ei ollut kauhean hyvä, mutta viimeiseen väriina sti kuitenkin kelvollinen. Viimeinen väri ei jostain syystä soitunutkaan ihan täysin muihin. Siltä seisomalta, kun sain työvalineet pestyä, ajoin takaisin Bauhausiin ja hain lisää maalia. Päälle tuli sitten pystyraitainen koristekuvio. Peittää just sopivasta kaikki virheet pohjamaalauksessa, mutta silti liukuväri näkyy hyvin.

Eteiseen sen sijaan valitsin punaista. Pohjaväri vivahtaa selvästi ruskeaan, kun taas kuvioväri on puhtaampi, mutta aika tumma. Aluksi piti tulla vain yksinkertaisia viivoja ja ruutuja. Teipatessani kuvioa seinään totesin kuitenkin pinnan olevan liian suuri valitsemani kuviovärin tummuuteen nähden. Päädyin tekemään jugendruusu-sabluunan 40x40cm pääruutua varten. Viiden sentin levyiset viivat toteutin alkuperäisen suunnitelman mukaan. Ja kyllä niiden sabluunoiden kanssa sitten tapeltiinkin. Sabluunan koko oli sellainen, että jokaiseen neliöön tuli neljä toistoa. Siis sabluunan piti kaiken muun lisäksi olla toistuvakuvioinen. Ensimmäisiä kuvioita maalatessani huomasin sabluunan tukkeutuvan suhteellisen nopeasti. Lopun aikaa mulla olikin sitten käytössä kahdesta kolmeen sabluunaa. Kun yksi tukkeutui, niin otettiin toinen käyttöön. Yhteensä tein varmaan kuusi sabluunaa, sillä sabluunoilla oli ikävä tapa rikkoutua puhdistuksen yhteydessä.

Askarteluhuoneeseen halusin sitä tunnelmaa, mitä mummolassa oli vierashuoneessa. Ruikunruskea pohja jossa kullanvärinen koukeroinen salmiakkiruutukuvio. Tikkurilalta löysin valmiin sabluunan itämaiselta salmiakkiruutukuviolla. Se oli vain aivan liian täynnä minun makuuni eikä muutenkaan ihan täydellinen. Mutta sopivan kokoinen ja hleppo sovittaa omiin tarkoituksiin. Pohjaväri on keltaiseen vivahtavaa kirkasta vihreää. Yleensä puhutaan sitruunan keltaisesta, mutta minä kutsuisin tätä vihreää sitruunan vihreäksi. Kuvion maalasin Tikkurilan kultaisella Taika-maalilla joka oli sävytetty vihertäväksi. Aika tumma ottaen huomioon raikkaan pohjavärin, mutta erittäin yhteensopiva. Mietin kauan kuvioia muistissani eteisen huonot kokemukset sabluuanna käytössä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, etten saa haluamaani kuvioa aikaseksi millään muulla menetelmällä. Päädyinkin lopulta kuvioimaan ainoastaan toisen seinän. Oven puoleisella seinällä on kattoon asti ulottuvat kaapistot, myös oven päällä. Siinä on noin 20cm leveä kaistale puhdasta seinää valokatkaisijan kohdalla oven korkeuden verran. Tämä on tarkoitus maalata pohjavärillä. Päätyseinällä taas on iso ikkuna, sekä patteri ja tarkoituksena saada aikaseksi ripustaa lattiaan ulottuvat verhot, jotka piettävät sen vähän valkoisen, mitä ikkunasta jää. Jäljelle jää enää toinen sivuseinä. Seinän takana on vessa. Seinä katkeaa vessan päätyseinän mukaisesta ja tekee pienen syvennöksen ennen vaatehuoneen ovea. Seinä onsii melko rikkonainen ja siksi erittäin vaikea maalata kohdistettavalla sabluunalla. Päädyinkin siis maalaamaan tämänkin seinän vain pohjavärillä. Sitten joskus kun saan taas aikaiseksi. Tuolle jo maalatulle seinällekin oli aikaraja, joka helpotti aikaansaamista. Sain äidiltäni hänen vanhan neulekoneensa.

Ja nyt olisi siis hyvä syy saada aikaiseksi maalata myös ruokailuhuone/tietokonenurkka. Valittu väri on keltainen.

Alakerrassa meillä on saunaosasto. Eli toisin sanoen tv-huone ja sauna ja kylppäri. Tv-huoneeseen on ollut jo vuoden tulossa kolmen pullon korkuiset viinihyllyt katonrajaan melkein koko pitkän sivun pituudelta. Isännän projekti, mutta sitä varten myös alakerran maalaus on aloitettu. Minä hain maalin ja isäntä maalasi viinihyllyn seinän. Väri on talon rauhallisin: vaalea ruskea/beige. Muista huoneista poiketen, alakertaan ei myöskään tule kuviointia seinään.

Jo eteistä maalatessani mielessäni kävi, että kun joskus hamassa tulevaisuudessa tästä jostain syystä pois muutetaan, asuntoilmoituksessa lukee: persoonallisesti sisustettu. Yleensä lause tarkoittaa, että varaudu pintaremonttiin, jos et jostain syystä kuulu siihen promilleen ihmisistä, jotka tykkää samasta, kuin edelliset asukkaat.

Se on vain maalia. Sitä saa kaupasta lisää.

Ja nyt siirtelemään tavaroita seinän vierestä.