Sydän kurkussa tartti odottaa

Ei pääse helposti tähän työhön, ei.

Ensin oli turvaselvitys. Se meni läpi, enkä muuta odottanutkaan. Mutta tänään oli sähköpostissa tunnukset kahteen testiin, jotka vielä piti suorittaa hyväksytysti läpi. Mulla oli teknisiä ongelmia näkö- ja kuulotestin kuulo-osuudessa. Ilmoitin asiasta rekrytoivalle firmalle ja sain uudet tunnukset. Niitä vain piti odottaa tunnin verran. Nyt on testit suoritettu hyväksytysti läpi. (Quicktime piti vaan asentaa uudestaan, mutta sitä ei pystynyt tekemään kesken testin)

Maanantaina kouluun! Kuusi viikkoa koulutusta, joka sisältää myös työharjoittelua.

Nyt hymyilyttää

Reilu viikko sitten perjantaina kävin haastattelussa rekrytointikoulutukseen (eli työkkäri maksaa ja hyväksytty suoritus takaa työpaikan). Viime viikolla tuli kirje, etten ollut pääsyt valittujen joukkoon. Hakijoitakin oli "vain" 147. Taatusti eivät haastatelleet 30 enempää, että hyvin sekin. No tänään sitten puhelin soi ja pyydettiin allekirjoittamaan lupa turvaselvitykseen (työpaikka lentokentällä). Jonkun turvaselvitys ei ollut mennyt läpi! Mun kannalta onneksi.

Maanantaina tarttis sitten taas päästä ihmisten aikoihin ylös sängystä. Niin ja se kurssiosuus kestää kuusi viikkoa, sisältäen työharjoittelua. Ja vaikka työpaikka onkin vakituinen, niin se on vain osa-aikainen. Tällä hetkellä en tiedä paljonkon viikossa kertyy tunteja, mutta kaikki on enemmän kuin tää kotona nyhjöttäminen.

Se siitä kudusta

Luulin aikaisemmin, että Blondi vaan tökkii poikasboxia, mutta perjantaina asiaa tarkemmin tutkittuani, huomasin Blondin yrittävän siirtää poikasia toiseen paikkaan. Eli yritti imaista suuhunsa ja, koska verkko ei ole täysin pinkeä kehikon ympärillä, sai Blondi aina välillä poikasen suuhunsa. Siinä vaan oli verkko välissä ja kahdessa tapauksessa kolmesta poikanen litistyi kuoliaaksi. Äkkiä siirtämään poikasboksi toiseen altaaseen pois vanhempiensa ulottuvilta.

Tänään aamulla pysähdyin katsomaan mitä poikasille kuuluu. Boksissa kellui tasan kaksi raatoa, eikä muita näkynyt mailla halmeilla. Sukaravut on kyseisen altaan ainoat eliöt, jotka voisivat syödä lehtikalan poikasia. Mutta sukaravut eivät voi kiivetä boksiin vedenpinnan yläpuolelta. Ainoa järkevä selitys on, että sukaravut ovat pystyneet syömään poikaset verkon läpi. Poikaset ei ollut vielä uivia vaan nököttivät verkon pohjalla.

Harmi, mutta seuraavaa kutua odotan kuukauden sisällä. Sitten taas uus yritys. Kyllä mä vielä joskus onnistun. Joka kerta oppii jotain uutta.

Kirpparilöytöjä

Teki niin mieli käydä kirpparilla etsimässä uusia laseja kokoelmaan, kun joku hajotti kaksi tiskatessaan. Löydöt oli tällaisia. Kuvasta puuttuu vyö, jonka ostin isännälle. Se ostettiin tarpeeseen, joten se meni heti myöskinkäyttöön. Langat oli nöttösinä. Ne minä kerin ihan ensimmäisenä.

Lisäksi osallitun pitkästä aikaa kissakuvahaasteeseen. Aiheena valvova viranomainen. Mulla tuppaa olemaan tällainen valvoja vahtimassa mun tietokoneen käyttöä neuleiden tekoa.

Uutisia lehtikalan kudusta

Tämä on nyt yhteensä viides kutu ja ensimmäinen nykyisessä altaassa. Tämä kutu on nyt edennyt ennätyspitkälle tulematta syödyksi. Mikä tukee mun ajatusta siitä, että aikaisemmat kudut tuli syötyä liian pienen altaan vuoksi. Eli toiset kaksi lehtikalaa oli liian lähellä. This spawn has survived recordlong wothout being eaten.

Eilen imaisin pipetillä kaksi munaa altaasta (yritin kyllä vain yhtä, mutta ne oli liian tiiviissä nipussa) ja tiirailin niitä mikroskoopilla. Mikroskooppi antoi yllättävän näkymän. Ei ne ollutkaan enää munia. Ne oli isoja ruskuaispusseja joissa oli kiinni neljä kertaa ruskuaispussin pituinen (mutta vain yksi kolmasosa leveydestä) läpinäkyvä kalanalku. Silmät ja kaikki. Nyt minä tiedän myös miksi kutu näyttää huojuvan kovassa virrassa vaikka akvaarion virtaus onkin hyvin pientä. Nuo kalanalut liikkuvat jatkuvasti. Yllätykseni oli aamulla vielä suurempi. Nyt kalan muodot näkyvät jo täysin paljaalla silmälläkin. I watched the spawn with microscope yesterday. They are not eggs anymore. They are tiny fishes attached to gigantic (yolk?).

Päätin asentaa poikasboksin altaseen ja siirtää poikaset siihen ennenkuin ne alkavat uida. Sen jälkeen niitä voi olla mahdoton saada kiinni ja syödyksi tulemisen riski kasvaa exponentiaalisesti. Pipetoin tällä kertaa siis poikaset puun päältä poikasboksiin ja voitte uskoa, että oli kiukkusia lehtikaloja. Mun oli pakko jättää viimeset niille hoivattavaksi, kun ne töni pipettiä niin, etten mä enää pystynyt kohdistamaan sitä. Today I moved the offspring to nursingbox attached to aquarium. My angelfishes showd a lot of anger.

Ja jos joku vielä väittää, ettei akvaarion pitäminen ole mielenkiitoista. Suksikoon kuuseen. Oikeasti, ainoa syy, miksi yritin saada poikaset kasvamaan, on halu nähdä mitä niistä tulee. Kutupari kun sattuu olemaan kahta eri värimuunnosta. Luonnonmuotoinen ja musta. If someone thinks keeping aquarium isn't interesting. Go to hell. I'm not interested on breeding my angelfishes. But I am interested on what these will look like as my pair is made of two different colors. Natural and black.

Ikävä kyllä, en ole vieläkään saanut aikaiseksi yhdistää mun mikroskooppia koneeseen, joten ette nyt näe samoja ihmeitä, joita minä olen tiiraillut. I haven't still attached my microscope to my computer, so I don't have pictures to show you.

Lankaa!

Ovikello soi taas tänään postin aikoihin. Mietin, ettei se zooplussan paketti nyt vielä voi olla täällä. Eilenhän mä sen vasta tilasin. No ei ollutkaan, vaan oli lankaa. Oletettua aikaisemmin. Luvattu toimitusaika oli 10-21 päivää ja oletin langan tulevan joskus helmikuun alussa. Ei mennyt edes sitä kymmentä päivää. Sähköpostissa oli lähetysilmoitus 13. päivä. Mutta tälläistä tuli. Malabrigon laceweight merinoa värissä whales road. Kuva ikävä kyllä hukkaa kaikki violetin sävyt lagasta. Malabrigo laceweight merino in colour whales road. All the shades of violet are missing from the picture.

Niin miten se nyt olikaan

Eihän siitä vielä kauaa ole kun sanoin, ettei lehtikalat ole kutenut sen jälkeen, kun ne siirrettiin eteisen akvaarioon. No nyt sitä olis siellä taas. Mä jo eilen katselinkin niitten nokkapokkaa, että oliskohan kutu mielessä. Angelfish with spawn.

Kodinhoitopäivä

On siis tänään. Yksi koneellinen astioita, sekä yksi koneellinen vaatteita on jo pyörinyt. Lisäksi olen tiskannut käsitiskiä vaativat astiat (ja rikkonut kaksi hienoa kirpparilta ostettua jalallista lasia). Uuni on putsattu joulukinkun jäljiltä. Tarkoitus olisi vaihtaa kaikkiin akvaarioihin vettä ja samalla siirtää makuuhuoneesta eteiseen kasveja. Ennen makuuhuoneen vedenvaihtoa täytyy vielä tehdä kukkien kastelukierros. Illalla, kun isäntä kotiutuu, olis vielä puhtaiden lakanoiden viikkausta ja lakanoiden vaihto sänkyyn. Cleaning day. I do have dishwasher, but not everything can be put in it. So I made some handwashing and broke two nice (thin) glasses.

Hastuli on jostain syytä tässä viime päivinä tunkenut jatkuvasti mun sylii. Ja myös maannut siinä niin kauan kunnes mä olen ajanut sen pois. Välillä siis kokonaisen leffankin verran. My oldest cat has started to climb up to my lap and stayed there as long as I let him. Its not normal for him.

Melkein hyviä uutisia

Onpa taas ollut tähän asti melkoinen päivä. Kello oli herättämässä 9.30, kun 10.45 piti olla haastattelussa. Tarjolla olis rekrytointikoulutusta, eli koulutuksen hyväksytysti suorittaneet saavat työpaikan. Työ olisi tosin vain osa-aikaista, mutta parempi kuin ei mitään. Eikä kuuden viikon koulutus muutenkaan ole kovin pitkä. Sen lisäksi aamulla soi puhelin 8.30. Eräästä toisesta rekrykoulutuksesta soitettiin. Koulutus on alkanut jo 15.12, mutta he hakee nyt täydennyksiä. Joko koulutukseen on tullut mukaan mattimyöhäisiä yrityksiä tai osa oppilaista on lopettanut kesken. Kyse olisi kuuden kuukauden koulutuksesta. Mutta joka tapauksessa, kuukauden myöhässä aloittaminen ei ihan kauheesti innosta, kun tiedän, että tarttisin ihan joka tiedon murun joka heillä on tarjota. Ja siis puhelun aihe oli, että saavatko he antaa mun cv:n yritykselle valintaa varten. No jos haastattelukutsu tulee, aion hyvin tarkkaan kysellä, mitä he minulta odottavat ja miten tuo kuukausi alkuopetusta korvataan.

Ihan niinku joku olis syöttänyt kissoille jotain väkisin

Pillerit oli vähän isokokoisia ja kun Hipulille ja Hastulille piti vielä antaa puolitoista pilleriä kummallekkin, päädyin murskaamaan pillerit ja sekoittamaan veteen. Hipulille ja Savulle työnsin vesiseoksen ruiskulla suuhun, mutta Hastulille tein paksun tahnan, jonka sivelin suupieliin ja loput tassuihin. Yleensä tapahtuvaa suun vaahtoamista ei ollut havaittavissa ollenkaan. Joko Hastuli meni lankaan tai pilleri oli ekstrahyvän makuinen. Yksi kierros hoidettu, kaksi jäljellä.

Medicine for leechs: round one complete, two rounds left.

IIIIK!!!

Oli mun reaktio tossa tunti sitten. Rapsuttelin Savua ja näin savun hännässä jonkin valkoisen möykyn. Ensin ajattelin, että roikkuuko silläkin lanka pepusta niinku Hipulilla. Mutta sitten se oli vaan yksi pätkä. Arvelin sitä edelleen lankasykkyräksi ja otin käteen. Se tuntui märältä joten arvelin sen käyneen suussa. Hetken lähempi tarkastelu romutti koko lankateorian. Kauaa en ehtinyt asiaa ihmetellä kun tuo möykky alkoi liikkua ja venyä. Siinä vaiheessa mieleen välähti sisäloiset ja peevelinmoinen kiire käsipyykille. Nyt on loislääkkeet haettu apteekista ja odotan isäntää kotiin annosteluapuriksi. Savun saama reseptillinen loishäätö sikaripunkkeihin piti tehota myös sisäloisiin. Ilmeisesti sitten ei.

Jos maha kestää niin tässä olis kuva. Pepusta siis tuli tuommoinen yksi leviämiskykyinen pätkä. Heisimadot kasvavat pykälittäin ja jokainen pykälä on itsenäiseen elämään kykenevä yksilö. Heisimato leviää irrottamalla toisesta päästään noita pätkiä ja päästämällä ne ulosteen mukana maailmaan etsimään uutta isäntää.

Found leechs in one of my cats. Picture represents the type that I found.

Etsintäoperaatio

As I now know that I have at least one english-speakin reader, I will translate main parts of my text to english.

Lupasin yhdelle ihmiselle neulekokoontumisessa opettaa neulakinnastekniikkaa. Eilen illalla sitten aloin etsimään kinnasneulaa ja mielellään myös niitä ohjeita. Katselin kyllä ensin netistä ohjeita ja käännöksen englanniksi. Naalbinding-sanan käyttäminen hakukoneissa tuotti julmetusti tuloksia, mutta mikään ei esitellyt juuri sitä tekniikka mikä mulle on opetettu. Naalbindign was the translation I found. But if you use it in a searchengine, you get lot of hits, but none of them are quite the technique I have used.

Niin ja sitten sinne vaatehuoneeseen. Muistin nähneeni kinnasneulani viimeksi sen kerän lopun sisällä, josta viimeisimmät neulakintaani olin tehnyt. Ei vaan mitään muistikuvaa missä tuo kerä mahtaisi majailla. Ei ainakaan samassa paikassa kuin nykyinen lankavarastoni. Käydessäni läpi vaatehuoneen laatikoita, löysin ensin ne ohjeet. Olin asiasta hieman hämmästynyt, mutta erittäin onnellinen. Ohjeet on kuitenkin peräisin mun ammattikoulun ajalta jostain vuodelta -97 tai sinnepäin. Ja muuttojakin on välissä ollut enemmän kuin tarpeeksi. Löysin sitten kyllä sen keränkin viimein. Lankalaatikosta jota en tiennyt omistavani. Vai mitä sanotte näistä ihanuuksista? Taitavat olla peräisin mun äidin varastoista. En ainakaan myönnä itse ostaneeni. These must be my mothers old yarns. I won't admit buying them myself.

Löysin myös yhdestä laatikosta keskeneräisen neulakintaan. Sekä lankaa siihen. Siihen on hyvä harjoitella. On meinaan kumminkin usempi vuosi kun olen viimeksi kinnasneulaa käyttänyt. Mutta tässä vielä kuva aiheesta eli kinnasneulasta ja keskeneräisestä kintaasta. Mun kinnasneula on tehty poronsarvesta. My needle is made out of reindeers horn.

Ja taas postimies herätti

Sain sunnuntaina sähköpostiini viestin, että amazonista tilaamaani tuotteet ovat lähteneet ja arvioitu saapumisaika oli 12.1. No ne tuli tänään. Lisää neulekirjoja.First and second book of modern lace knitting mallit vuosilta -53 ja -61, Masterpieces of irish crochet lace vuodelta -86.60 crocheted snowflakes, Beyond the square crochet motifs, Things I learned about knitting, A stitch in time.

Sen verran selasin noi ohjekirjat läpi, että voi olla, ettei irkkupitsiä tuu kyllä tehtyä tässä elämässä. Sitten taas virkkauspalat taitaa tulla hyvinkin käyttöön.

Tänään on neuleet kielletty

...että tulee joskus muutkin asiat hoidettua. Sainpahan eilen aikaiseksi hankkia pehmusteet ja kankaan anopin tulevaan nypläystyynyyn. Sen piti olla joulahja. Äsken maalasin ensimmäisen kerroksen maalia näkyviin jääviin puuosiin. maali oli omista varastoista ylijäänyttä seinämaalia. Vaikutti ohuelta ja muistelisin, että kaadoin makuuhuoneen kuviomaalit takaisin purkkiin. Kuviomaalit oli ohennettuna puoleen -öö- jollain, mikä pidensi kuivumisaikaa ja näin mahdollisti tietynlaisen kuvioinnin. Ohuuden vuoksi taidan joutua vetämään kolme kerrosta maalia. Menee vaan oletettua kauemman aikaa, mutta mitäs sitten.

Sain myös aikaiseksi viedä roskiin kaikki joulusta ylijäänyt vanhentunut ruoka. Joulukuusi on myös jo kuorittu koristeista. Odottaa vaan isäntää pakkaamaan laatikkoon ja viemään vinttikomeroon. Isäntä taas on työmaalla sahaamassa emännälle osia näppis"pöytään". Tää sylistä kirjottaminen ei oo ihan kaikkein helpointa. Mutta suurin ongelma oikeastaan onkin hiiri, jota käytän tällä hetkellä suoraan käsinojan päällä.

Sitä on näköjään liikkeellä

Sain jouluahjaksi mikroskoopin. Paketissa oli valon sähköjohto mallia Iso-britannia. Kävimme mieheni kanssa valittamassa asiasta Lidlissä tänään. Myymäläpäällikön ensimmäinen ehdotus oli, että voisimme palauttaa tuotteen ja hän palauttaisi rahat. No en tasan palauta mun mikroskooppia. Mieheni veti nätin vastavedon ja kysyi pitäiskö meidän viedä lapsilta joululahja. Siis meillä mitään lapsia. Se mikroskooppi on mun. Ei löytynyt vieläkään muuta vastausta. Sitten me ehdotettiin, että jos niitä mikroskooppeja vielä on, niin käydään katsomassa niistä paketeista uutta johtoa. No heti ensimmäisestähän se löytyi. Olin siis saanut maanataikappaleen tai jotain.

Sain myös Koneboxista vastauksen tietokoneen tv-korttia koskevaan kyselyyni. Tarjosivat virheestä korvaukseksi 20e lahjakorttia tai mahdollisuuden palauttaa kone ja saada rahat takaisin. No en tasan palauta mun konetta. Ilmoitin siis ottavani vastaan lahjakortin. Kävin toki ensin vilkaisemassa mitä sillä saa. Olen ajatellut ostaa tähän langalliset kuulokkeet, kun mua on alkanut ottaa pannuun akun loppuminen näistä langattomista. Eihän lahjakortti toki sitä kortin puutetta korvaa. Ystäväni nörttimieheltä saan tarpeellisen kortin asennettuna noin 70-80e.

Näin joulun jälkeen sais vissiin palautettua kauppaan melkein mitä vaan.

Perkuleen Hipuli

Puri poikki mun langan ku mä olin kutomassa sitä. Murrr. Muutenkin kissat oli jostain löytänyt tässä muutama päivä sitten lankarullan. Siis ompelukonelankaa. Se sitten kiersi ruokapöydän jalat ainakin kymmenen kertaa ennen kuin hävisi rappusia pitkin alakertaan. Lanka näytti yhtenäiseltä joten epäilin ettei kukaan ollut syönyt sitä, leikkinyt vain.

Väärin luultu. Seuraavana päivää Hipulilla roikkui persiistä viiden sentin lanka. No mä sitten ajattelin katkaista sen, ettei se nyt sitten ainakaan nuole sitä takaisin sisuksiinsa. En uskaltanut vetää, kun en yhtään tienny kuinka pitkälti sitä lankaa oli vielä Hipulin sisuksissa ja mihin asti se siellä ylettyi. Hetkeä myöhemmin löysin lattialta kovettuneen kakkakikkareen, jossa oli mukava mytty tuota samaa lankaa.

Ainakin vielä on Hipulille ruoka maistunut, eikä ole tullut takaisinpäin, joten voisi kai olettaa, ettei lanka ainakaan suolta ole tukkinut. Ja nyt kun ootte vetänyt herneen nenään ympäriinsä lojuvista ompelulankarullista, niin voin kertoa, että Hipulin mieltymys ompelulankoihin on ollut tiedossa ja meillä kaikki langat majailee kannellisissa muovilaatikoissa. Enkä todellakaan ymmärrä mistä kissat oli tuon lankarullan löytänyt.

Hauskaa tätä vuotta vaan kaikille

Nyt tää mun TV tietokoneessa-juttu on edennyt niin pitkälle, ettei tässä koneessa olekaan digiviritintä kaapeliin, niinkuin luulin. Lähetin tässä äsken mukavaan kellon aikaan palautetta ostopaikkaan.

Ei tarvii pelätä, mä kirjotin ihan nättiä kieltä, vaikka toinkin pettymykseni esille.

Oletettavasti mä saan vastauksen aikasintaan maanantaina ja sen jälkeen mä saan raahata koneeni kaverin työ ja sen mies laittaa tähän sen saamarin digikortin. Ja lisähintaa tulee ihan mukavasti jotain sadan euron kieppeillä. Just joo. Tää maksoi jo muutenkin satasen enemmän kuin olin ajatellut uuteen koneeseen käyttää.

Kävin tässä päivällä palauttamassa kirjastoon yhden kirjan jota en edes muistanut enää. Ei ainakaan muistutusta ollut vielä tulltu, joten ei se ainakaan pahasti ollut myöhässä. Mitään uutta lainattavaa en nyt löytänyt, mutta sen sijaan ostin neljä kirjaa kirjaston poistomyynnistä. Yhden scifi-kirjan ja kolme dekkaria, jotka oli kaikki samaa sarjaa. Kaikki minulle tuntemattomia. Euron kappale ei paljon kirpase vaikka ei oliskaan hyviä kirjoja. Niin ja ne dekkarit sijoittuu 1100-luvulle.