Tulipa tehtyä moka

Se uusi akvaario on ollut mulla "kypsytyksessä". Eli olen laittanut sinne bakteerikannanalun ja lisännyt niille ruokaa, tässä tapauksessa hirvensarvisuolaa. Ei arvot noussut millään ilveellä. Viime viikolla mä päätin, että maanantaina heitän sen ainoan jäljellä olevan neonsateenkaarikalan sinne kokeeksi. Vaihdoin ensin neljänneksen verran vettä ja sitten tuuppasin kalan akvaarioon. Päätin kuitenkin varuiksi nyt ottaa sen vesitestin. Aijai, se odotettu nitriittipiikki on siellä just nyt. No täytyy sitten vaan illalla ja aamulla vaihtaa lisää vettä ja seurata koska piikki menee ohi. Sitten voikin laittaa loput kalat.

Oltiin viikonloppuna sukulaisissa ruotsissa. Edellisestä kerrasta olikin se 11 vuotta. Isäntää en oo silloin vielä ees tuntenut, että sille oli ihan uutta. Mutta kivaa oli. Ja tuli taas todistettua, että kyllä siitä peruskoulun pakkoruotsista jotain hyötyä on. Mä ymmärsin suurimman osan aikaa mitä mulle puhutaan, vaikken vastata aina osannutkaan. Ne mun sukulaiset puhuu kyllä ihan suomea, ettei siinä ollut ongelmaa. Mutta nyt päästään tähän mun varsinaiseen asiaan. Mulla on ollut tapana ostaa kissapatsas lomareissuilta muistoksi. Tapa alkoi siitä kun äiti toi mulle kissapatsaan omalta reissultaan. Aluksi niitä piti ostaa vaan ulkomailta, mutta nyt niitä on jo kaksi kotimaastakin. Kun oli niin kauniita. Eihän niitä nytkään ole kertynyt vasta kuin seitsemän. Tämmönen tuli tällä kertaa.Savukin oli kuulemma käyttäytynyt nätisti. Ensimmäisellä kerralla oli ollut epäluuloinen, mutta kun tulija pisti ruokaa kuppiin, niin eihän semmosta voi kuin purkea ja kehrätä. Hoitaja oli leikittänyt Savun aina väsyksiin ja sitten lähtenyt. Eipä onnistunut enää kolmannella kerralla. Savu oli kuulemma juossut ovelle väliin, ettet sä nyt vielä lähde.