Hilpeää

Eläintarhan emäntä kuuli uudesta rukkimerkistä toukokuun alussa. Mahtoiko mennä viikko, kun päätös rukin tilaamisesta oli tehty. Joskin rahoituspuolen kanssa piti odottaa näinkin kauan. Mutta tässä se on.

I heard of new spinning wheel at the beginning of may. It took about a week to make the decision to order one. Though it wasn't possible because of finances before last week. And here it is.

Saanko esitellä: Woolmakersin Bliss. May I introduce to you: Bliss by Woolmakers.



Kokoamisessa meni hurjat 38 minuuttia. Yksin. Kuitua uusi rukki ei ole vielä nähnyt, mutta tilanne korjataan kyllä vielä tämän päivän aikana.

I used 38 minutes to assemble it. Alone. Haven't shown any fiber to her but that will change before the end of the day.

Tässä vielä vertailun vuoksi "Neiti Bliss" sekä "Anoppi". And for comparison "Miss Bliss" and "MIL".

Pihalöytöjä

Eilen käytiin ostamassa raparperin taimia. Olivat olevinaan kalliita Plantagenissa, joten mentiin Raision Kukkataloon ja kas kummaa. Saatiin kuusi tainta samalla hintaa, kun Plantagenista olis saanut kolme ja puoli.

Viisi-kuusi tainta oli suunnitelmissa istuttaa ja kuusi niitä sitten tuli, koska Kukkatalossa oli kuutta eri lajiketta. Otettiin siis yksi jokaista. Nyt ne on istutettuna tulevan parkkipaikan reunalle tieltäpäin laskettuna seuraavasti: “Red champagne”, “Rosenhagen”, “Elmblitz”, “Valentine”, “Holsteiner blut” ja “Timberley early”.

Sitten päästään siihen ensimmäiseen pihaylläriin. Puolisen tuntia istuttamisen jälkeen isäntä löysi pihalta vajan takaa raparperia. Niin tietty. Yhden julmetun kokoisen puskan ja yhden ihan pienen.

Kyllähän se edellinen omistaja jostain raparpereistä puhuikin, mutta mää ymmärsin, että ne olis ollu aidan toisella puolella kaupungin maalla.

Mä olin jo harmitellut, että nyt siinä etupihalla on kauhea multakeko sen öljytankin kuopan peittona, eikä siihen voi mitään istuttaa, kun täytyy odottaa, että talvi painaa keon kasaan. Mutta sitten mulla välähti. Mullahan on avomaankurkun siemeniä ja ne on yksivuotisia kasveja, joten laitetaan niitä sinne. Jokaisen tikun kohdalla on pieni kuoppa ja siemen.

Edellinen omistaja puhui jotain jostain museoviraston suojelemista liljoista tontilla. No nyt löytyi ainakin yhdet liljat. Katotaan mitä niistä tulee.

Ja jos näistä silmuista mitään uskaltaa sanoa, niin liljat taitaa kasvaa kirsikkapuun juurella. Semmoinen piti myös tontilla oleman.

Meillä on myös peikonpähkinäpensas. On siinä uudet silmut vaikka aika kuivakalta tässä kuvassa näyttääkin.

Veikeän näköinen kasvi kiharaisine oksineen.

Tänään siirrettiin myös toinen pioni edellisen kaveriksi. Tällä yksilöllä oli tuplaten isommat juuret, kuin ensimmäisellä.

Koko pihan myllerrys

Kohta on koko piha myllätty läpi. Tiistaina meillä kävi tarkastaja tarkastamassa öljytankin. Tavoiteltiin poistoleimaa ja se saatiin. Isännän kanssa oli sovittu edellisenä päivänä, että se menee kahdesta kaupasta hakemaan tavaraa, kun tarkastus on ohi. Isäntä oli vielä kotona emännän tullessa töistä varttia  yli yksitoista. Tarkastaja oli kuulemma just lähtenyt. Isäntä siitä sitten lähti kaupoille.

Puolisen tuntia myöhemmin isäntä tulee pää kolmantena jalkana kotiin ja käy sisällä ilmoittamassa, että siirtää mun autoa, kun sieltä on kaivuri tulossa. Ei se ollut ehtinyt käydä kuin yhdessä kaupassa.

No kaivuri sitten saapui samaan aikaan, kun emäntä sai välipalansa syötyä.



Emännälle tuli pieni kiire siirtää yks kukan alku. Anoppi on tämän pioniksi tunnistanut. Tähän mennessä näyttää siltä, ettei se ottanut nokkiinsa vaikka noita isoja juuria menikin poikki.



Tarkastajien mukaan on harvinaista, että tämän ikäisestä tankista löytyy vielä valmistekilpi. Alkuperäinen tankki vuodelta -65.



Pirun lujassa oli saven sisällä, mutta kyllä se sieltä ylös tuli.





Neljän tunnin möyrimisen jälkeen piha näytti tältä.



Ja täksi päiväksi isäntä on vuokrannut tommosen pienen kuormaajan tai jotain. Että nyt möyritään sitten loppupiha.





Ja loppuun vielä kerrotaan, että akvaariossa näyttää arvot tasaantuneen.

Hätätila akvaariossa

Kahden akvaarion kanssa muuttaminen on helppoa, jos kalastot on yhteensopivia, kuten meillä on. Ja, jos aikaa on vähintään viikko. Tyhjennetään yksi akvaario. Siirretään se uuteen osoiteeseen ja pistetään sisälle kaikki muut paitsi kalat, sekä bakteeriymppi. Kun tämä akvaario on valmis, siirretään kalat toisesta akvaariosta tähän, tyhjennetään ja muutetaan se toinen akvaario. Bakteeriympin voi joko ostaa kaupasta pullossa tai laittaa uuden hiekan alle kaksi kourallista hiekkaa vanhasta akvaariosta. Annetaan kypsyä, kunnes nitriittipiikki tulee ja menee. Bakteeriymppiä täytyy ruokkia ammoniakilla ja minä olen tähän tarkoitukseen menestyksellisesti käyttänyt hirvensarvisuolaa (löytyy apteekeista). Oman kokemuksen mukaan kypsyminen kestää 6-7 päivää.

Tällä kertaa halusin uusia koko akvaarion sisustuksen aikaisempien akvaarioiden kotiloinvaasion vuoksi. Tämä tarkoitti kokonaan uutta hiekkaa ja kasvistoa, sekä suodatinmateriaalien uusimista. Mutta myös akvaarion tyhjentämisen viikkoa ennen siirtoa ja kuivana pitämisen. Tästä syystä en siis voinut käyttää vanhan akvaarion hiekkaa ja tieni kävi akvaariokauppaan. Minulla oli ennestään näytepullo veteen lisättävää bakteerikantaa. Pullon koko vaan oli aivan liian pieni 165 litran akvaariolle, joten hain lisäksi suodattimeen tyhjennettävän pullon. Näytepullo oli minulle tullut vedenparannusaineen mukana joskus tammikuussa ja siinä oli parasta ennen päiväys 5/2013 (kypsytyksen aloitin huhtikuussa). Liikkeestä hakemassani pullossa taasen oli parasta ennen päiväys 4/2013.

Minulla oli lieviä epäilyksiä josko näytepullon sisältö oli enää käyttökelpoista. Varastointipaikka kun oli lämpötilaltaan siinä rajoilla. Neljäntenä päivänä näytettä ottaessani, huomasin pH:n laskeneen (käytän liuskatestiä, jossa on viisi testiä samassa liuskassa). Tässä kohtaa heräsi suuremmat epäilyt bakteerien käyttökelpoisuudesta. En enää lisännyt tämän jälkeen hirvensarvisuolaa akvaarioon. Kävin kuitenkin mittaamassa arvot joka päivä.

7. päivä tuli ja meni eikä nitriittipiikkiä vaan näkynyt. Tuli vastaan hetki, jolloin kalat oli vaan pakko siirtää tai muuten ei muutto onnistuisi annetussa aikataulussa (avainten luovuttamisen viivästyminen myyjästä johtuvasta syystä maksaa 500€ per alkava viikko). Jatkoin edelleen akvaarioveden mittauksia, vaikka mielessä soikin yhden akvaarioliikkeen pitäjän sanat. "Nykyiset bakteeriympit on niin hyviä, ettei nitriittipiikkiä enää tule." Tämän myötä sitten mittausväli harveni ja harveni, vaikka omassa mielessä pyörikin, että pitäisi se nitraatti silti nousta vaikkei nitriittipiikkiä siihen väliin tulisikaan.

Eilen illalla saunassa käydessä ajattelin, että pitäisi varmaan taas mitata vesiarvot. Jostain syystä en kuitenkaan toteuttanut aiettani. Mutta tänään pyykkejä hakiessani sitten otin sen liuskan käteen ja siitä vasta soppa syntyikin.

Viidestä arvosta vain yksi oli hyvä, nitriitit ja nitraatit meni yli ja muut alle rajojen. Nitriitit meni jopa niin paljon yli, että ihmettelen miksei kalat uinu jo selkää. Äkkiä miettimään mistä laatikosta mahtaisi lappo löytyä ja vettä vaihtamaan. Imin akvaariosta niin paljon vettä, että lehtikaloilla alkoi jo olla ahdasta. Sitten pistin merkin lasiin ja lisäsin sangollisen vettä. Ja jatkoin tyhjentämistä merkkiin asti. Ja lisäsin sangollisen vettä. Tämä yhteensä neljä kertaa, jonka jälkeen täytin akvaarion.

Uusi testaus vedestä ja nitraatti ei enää rekistöröitynyt testiin. Nitriitti on edelleen ylärajoilla ja muut kaksi alarajoilla, muttei kuitenkaan alle. Uusi vedenvaihto tiedossa joko tänään illalla tai huomenna päivällä.

Tarinan opetus? Jatka testaamista, kunnes se nitriittipiikki tulee. Spontaani bakteerikannan kasvu vaatii näköjään kolme viikkoa (aina niitä bakteereja jossain on vähän, vaikka vain niissä akvaarioliikkeestä haettujen kasvien lehdissä).

Tässä vielä pari eilen otettua kuvaa akvaariosta.

Terveisiä uudesta kodista

Meillä on oma pihasisilisko.



Siinä se paistatteli päivää, kun lauantaina tuotiin ensimmäistä kuormaa.  Ja minä ilkeä ihminen ajoin auton varjostamaan ötökän elämää.

Lauantai-illalla sovittiin isännän kanssa, että sunnuntai-illalla testataan uuden kodin sauna. Sunnuntai-illalla kun isäntä ilmoitti saunan olevan lämmin, todettiin, ettei kukaan ole muuttanut kylpyhuoneen tavaroita. Onneksi yhden muutetun kassin pohjalla oli yhden viikonloppureissun jäljiltä puhdas pyyhe ja pefletti, sekä shampoopullo. Yksi pullo hoitoainetta oli muuttanut toisessa laatikossa. Isäntä joutui kuivaamaan ittensä käsipyyhkeeseen, mutta muuten kaikki tarpeellinen saatiin kasaan.

Tänään aamulla isäntä näki pihalla rotan. Jotta rotanmyrkky on sitten ostoslistalla.

Kissoilla oli mielenkiintoinen lauantai. Aina välillä ne suljettiin vanhassa asunnossa jonkun oven taakse  ja, kun sieltä pääsi pois, oli aina enemmän ja enemmän huonekaluja kadonnut. Ruokakippokin tyhjeni jo aamupäivästä. Illalla sitten tuotiin kissat uuteen taloon. Kaikki meni hiukan kyyryssä ympäriinsä niin, ettei syömäänkään ehtinyt pysähtyä, vaikka puoli päivää oli joutunut nälässä olemaan.

Miksi

Olen tässä muuttoa valmistellessa miettynyt, että miksi mua pelottaa se talo? Miksi se ei tunnu kutsuvalta? Olenhan kuitenkin pienen ikäni kuvitellut ja haaveillut asuvani omakotitalossa. Tähän tunteeseen liittyy myös toinen tunne. Minulla on vaikeuksia päästää irti nykyisestä asunnosta. Olen huomannut miettiväni muutaman kerran, että menee hienot seinämaalaukset hukkaan, kun uudet omistajat maalaa/tapetoi. Miksi tämä muutto on vaikea, kun en muista yhdenkään aikaisemman muuton tuntuneen tällaiselta? Tilastotietoihin verrattuna muutin lapsuudessani keskimääräistä useammin. Parhaimpana vuonna muutin neljä kertaa mukaan lukien opiskelupaikkakunnalle muutto syksyllä ja kotiin muutto keväällä. Muuttaminen siis sinänsä ei ole minulle mitään uutta ja jännittävää.

Olen nyt vihdoin keksinyt mikä se ero on. Silloin kun me tähän muutettiin, ajattelin, että asun tässä eläkeikään saakka. Kaikki aikaisemmat asunnot on jo sisäänmuuttovaiheessa olleet "välivaiheita". Pysähdyksiä matkalla johonkin parempaan. Ero on siis asenteessa. Kaikissa aikaisemmissa yhteisissä muutoissamme minä olen ollut se ajatuksen aloittanut osapuoli. Tällä kertaa ajatuksen aloittikin isäntä. Kysyinkin häneltä viikonloppuna, että onko tämä nyt se paikka, missä me asutaan eläkeikään asti.

Oman osansa ajatuksiin on taatusti antanut myös äitini. Hän on minut pelotellut puolikuoliaaksi kaikella yllättävällä, mitä omakotitalossa voi tapahtua. Mitä sitten? Täytyy yrittää muistaa, että sadattuhannet suomalaiset asuvat omakotitaloissa, eikä heidän elämänsä ole siitä mullistunut tai mennyt pilalle.

Silti minua edelleen hirvittää se ajatus, että mun pitäisi tehdä siitä talosta koti. Olenkin jo useamman viikon kerännyt Pinterestiin kaikenlaisia ideoita niin sisutukseen, kuin puutarhaankin. Osa niistä on sellaisia, ettei niitä pysty toteuttamaan tuossa talossa (esim. viinikellari keittiön alla). Osa on sellaisia, jotka nyt vain on hienoja, mutta minun mielestäni sopisi paremmin johonkin hotelliin/edustustilaan, kuin kotiin. Paljon on päällekkäisiä ideoita, joista valita tai yhdistellä se miellyttävin.

Pinot vain lisääntyy ja kasvaa

Eteisessä alkaa olla ahdasta.



Ja askarteluhuone on kaaoksessa.



Kunhan mä saan noi laatikot pinottua järkevästi, niin voi alkaa tuoda vinttikomerosta tavaraa hiljalleen alas. Mulla meinaan kramppaa jalat jos mä kiipeän vintille kolme tai enemmän kertaa päivän aikana. Kolmikerroksinen talo, ei hissiä. Onneks ees asutaan ensimmäisessä kerroksessa ja maantasolle on vaan 8 rappusta. Alakerrasta yksi.

Muuttoon aikaa alle kaksi viikkoa.

Mun akvaariossa on lumpeen kukka!

Ja toinen tulossa.



Toivottavasti toi kasvi ei ota nokkiinsa muutossa. Lumme on aikaisemman kokemukseni mukaan herkkä häiriöille (toisin sanoen mun edellinen kasvi kuoli jostain pikkujutusta).

Kyllä se siitä kasvaa

Laatikkopino meinaan.

Nyt tarvitaan pitsikirurgiaa

Otinpa taas keskeneräisen pitsivillatakkini käteen. Ja mitäpä siitä löytyykään heti ensimmäisellä kerroksella? No kaksi perättäistä virhettä tietenkin. Olin onnistunut kutomaan pitsikuviossa kaksi perättäistä lehteä samaan suuntaan.



No eihän tuollaista virhettä nyt voi villatakkiin jättää. Mitäs sille sitten voisi tehdä? No pitsikirurgialla se hoituu.



Älkää pelätkö. Olen tehnyt tämän ennenkin ja tiedän mitä olen tekemässä. Lopputulos ei ole ihan tasainen laadultaan, mutta sen tiesin jo etukäteen. On se silti kymmenen kertaa parempi kuin se virhe.