Kesä ja kärpäset

Ei oo muuten näkyny täälläpäin. Lämpötilakin laski, kun mun loma alkoi. Eikä kissat ainakaan oo juossu minkään pörriäisten perässä.

Mun lisälanka saapui eilen ja tähän mennessä on kudottuna 9 kerrosta. Nurjan puolen helmikerros kestää puolestatoista tunnista kolmeen tuntiin, riippuen siitä paljonko mä klikkailen nettiä välissä. Hohhoijaa. Toivomus oli saada se huomenna valmiiksi, mutta sitä varten olis tänään tarvinnu kutoa 8 kerrosta ja mulla on kasassa neljä. Jooei. Lauantaina tai sunnuntaina sitten. Ei silti, ei mulla ole paikkaa missä pingottaa ennen kuin takapihan remppa loppuu.

Mistä päästään asiasta kolmanteen. Rempan piti kestää kaksi kuukautta, mutta se kuulemma valmistuu ensiviikolla. Siis kolmessa viikossa. Joskus näinkin päin.

Kesähatttuja on yksi lisää virkattuna, yksi puolivälissä ja yhteen langat. Nyt valmistunut hattu on kaheliarpajaisten palkinto (viittaus ravelryn kaheli-ryhmään). Puolikas on tarkoitettu mummulle ja langat tulee omaan hattuun.





Edellispäivänä keräsin ensimmäistä kertaa satoa raparpereistä ittelle. Anopille niitä vietiin kimppu äitienpäivän kunniaksi. Heitin sekaan pakastimesta kaupan mustikoita ja keittelin kiisseliksi. Ulkonäön perusteella tuli kyllä pelkkää mustikkakeittoa. Makukin oli keitettäessä mukamas melkoisen makea, mutta eilen syötäessä kermavaahdon kanssa, oli hyvinkin hapanta.

Eilen iltasella kävin myös tunkemassa punajuuren ja avomaankurkun siemeniä maahan. Punajuuri veikin oletetun yhden penkin sijasta kaksi, joten jouduin siivoamaan kolmannen penkin kurkuille. Penkissä oli viime vuonna jotain sipulikukkia. Nyt niistä puolet lykkäs uutta vartta, mutta sori, tänä vuonna oli toisenlaiset suunitelmat. Vielä kun sen vajaan mansikkapenkin siivoais, niin sitten olis kaikki käyty kertaalleen läpi. Vajaa tarkoittaa siis sitä, ettei mansikat ole vielä levitttäytynyt niin paljon, että olis riittänyt siihenkin penkkiin täytettä. Varsinkin, kun haluan siihen noista kahdesta lajikkeesta sitä makeampaa. Toi toinen lajike tuntuis täyttävän vaikka koko pihan yhdessä kesässä.

Zooplussasta taas ...Ja käsitöistä

Käväisin eilen paikallisessa eläinkaupassa hakemassa kissoille kuivaruokaa. Käyttämäni Royal canin -maku on siellä ~12€ halvempaa. Viimeksi käydessäni näin, että heille oli tullut myös Sanabelle-sarjaa, jonka kuivaruoissa on myös virtsakiviruokaa. Silloin en huomannut katsoa hintaa valmiiksi, mutta nyt sen katsoin, 2kg 24.90€. Olin jokseenkin varma, että nyt zooplus veisi voiton. Ja niinhän se tekikin, 17.70€. Samalla katsoin myös joidenkin märkäruokien hintoja vertailua varten. Niissä oli hintaeroa pari senttiä annosta kohti zooplussan hyväksi. Jos siis en tilaisi virtsakiviruokaa zooplussalta, en myöskään vaivautuisi tilaamaan märkäruokaakaan. Zooplus oli harmittavasti nostanut ilmaisen postituksen rajaa. Ennen se oli 62€, nyt 99€. Huoh. No tilasin sitten 3x3kg kuivaruokaa ja täytteeksi märkäruokia niin, että 99€ ylittyi.

Mummu pyysi samanlaista kesähattua kuin itselleni alkuviikosta tein. Aloitin sen eilen neulekahvilassa ja tarkoitus on jatkaa tänään neuletupareilla. Jos en siellä saa valmiiksi niin sitten illalla kotona.

Tänään kuitenkin äitini In Dreams saavutti viidennen vihjeen lopun. Tähän mennessä siihen on uponnut vähän yli 1700 helmeä. Ensimmäisessä pussissa oli karvan päälle 1300 helmeä. Myyjän ilmoituksen mukaan pitäisi oleman 1000-1100. Positiivista siis. Mutta tässä kuvia. Äidillekin jotain ihailtavaa ja odotettavaa. ;-)







Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että äidin huivista tulee hienompi kuin omastani, eikä erona ole kuin helmien sijoittelu ja väri suhteessa langan väriin.

Omaan huiviini jouduin tekemään lisätilauksen lankaa. 18 kerrosta olisi jäljellä, mutta laskelmien mukaan lanka riittää enää kahdeksan kerrosta. Tilasin sitten samalla kertaa itselleni toisenkin kerän ja lankavaihtoon yhden kerän. Tuli vaan semmonen pieni moka, että meni sitten tullin kautta. Arvonlisävero 14.25€. Harmittaahan tuokin.

Perjantaina töistä lähtiessä kurvasin alkon kautta. Alkoi elämäni ensimäinen kesäloma työstä. Huh heijakkaa. Kolmikymppiseksi piti elää ennen kuin tuokin etuus osui omalle kohdalle. Kaksi viikkoa nyt ja toiset kaksi viikkoa syyskuussa. Olimme vielä ihan keskenään keskustelematta pyytäneet lomat niin, että kaikki sai mitä halusi. Meitä on sentään kuusi lomaoikeudellista.

Kissa kuvissa

Mahtaa olla toi ulkoinen kovalevy lämmin. En mä muuten käsitä noin epämukavan näköistä makuuasentoa.



Pieni tappelun poikanen.



Eilen iski himo tehdä hellehattu. Romukoppaan vaan kaikki lupaukset kahden työn lopettamisesta ennen uuden aloittamista. No okei, tää sentään tuli kahdessa päivässä valmiiksi.



Langat olis vielä toiseen samanlaiseen, mut eri väriseen. Ja sit toiseen hiukan erilaiseen.

Melkein ohjeen mukaan

Tein perunarieskaa seitsemännen luokan kotitalouskirjasta. Ohjeessa oli nestettä, perunamuussihiutaleita tai -jauhoja, suolaa, ohrajauhoja ja yksi kananmuna. Ei mulla mitään muussihiutaleita ole, kun tapaan tehdä muussin ihan perunoista. No tein sitten nytkin. Arvailuja, mitenkäköhän löysää sen muussin sit pitäis olla? Seuraavaksi kurkkasin jauhopussin pohjalle ja päätin, että jauhoja on sopiva määrä. Kippasin mittaamatta muussin päälle ja hiukan suolaa perään. Sekoittelin semmoseksi murutaikinaksi. Päätin, että mun annos on vähän iso ja laitoin kaksi kananmunaa. Taikina tuntui vieläkin vähän tuhdilta, joten lorautin perään hiukan maitoa. Paistoin ihan ohjeen mukaan ja vaikka onkin mun makuun hiukan rapsakoita, niin varsinainen maku on kyllä ihan hyvä.

In Dreams-huivin viimeinen vihje ilestyi perjai-illalla. Etenemisvauhti on muihin vihjeisiin nähden ollut huomattavan hidas. Neuloin sitä lauantaina menemään, kunnes yhdeksännellä kerroksella huomasin, että yhdessä lehdessä on yksi silmukka liikaa. Virhe oli tapahtunut edellisen vihjeen viimeisellä oikealla kerroksella. Olin siinä vaiheessa jo kipannut kurkkuuni puolitoista lasillista kuoharia ja, koska isäntä päivysti, niin se loppukin oli menossa samaan suuntaan. Jätin neuleen muhimaan ja mietin, että pudotanko silmukoita ja korjaan virheen jolloin kymmenellä kerroksella täytyy hukata muutamaan silmukkaan yhden ylimääräisen silmukan verran lankaa. Vai neulonko vaan tällä kerroksella kolme yhteen kahden sijasta. Oletettavasti molemmat virheet näkyy lopullisesta työstä ihan yhtä paljon eli vain suurennuslasilla.

Päädyin pudottamaan silmukat. Yön yli nukuttuani ryhdyin hommiin.



Aika tasaisen lopputuloksen sain aikaiseksi.

Rapu rapu rallaa

Isännän taskurapu vaihtoi kuorensa. Se isompi, jonka mä sille ostin. Akvaariokaupan myyjän ohjeista huolimatta, kaksi taskurapua ei tullut toimeen keskenään.

Tässä se vanha kuori.

E-bensat

Vuoden toinen tankkaus E-bensaa sai mun leuan loksahtamaan alas. Siis ensimmäinen kulutettu tankillinen. Mulla on ollut tapana laskea kulutus sadalla kilometrillä aina tankatessani. En mä mitään sillä tiedolla varsinaisesti tee, kunhan olen vain aina laskenut. Mun keskikulutus ysivitosta ennen E:tä oli luokkaa 6,3 litraa sadalla. Ensimmäinen tankillinen E:tä meni 6,9 litraa sadalla.

Oho hups. Ero oli niin suuri, että päätin tehdä oman tutkimuksen kulutuksesta. Kolme tankillista kumpaakin laatua ja sitten matikkaa peliin. 95 E 10:tä kului 6,9, 6,7 ja 6,5 litraa sadalla. Joo, jostain syystä kaasujalka keveni loppua kohti. 98 E 5:ttä tankattuani palasin vanhoihin tapoihin, koska oletin kulutuksen pienenevän. Tulokset 6,5, 6,3 ja 6,3 litraa sadalla. Keskiarvot näin ollen 6,7 ja 6,36 litraa sadalla.

Bensan hinnoissa näyttää olevan kiinteä 5 sentin ero, jolloin 6,36 litraa 98 E 5:ttä maksaa 31,8 senttiä enemmän kuin vastaava määrä 95 E 10:tä. Mutta 95 E 10:tä kuluu enemmän ja tuo ylimenevä osuus (0,34L) maksaa tämän hetkisellä bensan hinnalla (1,55€/L) 52,7 senttiä. 52,7snt-31,8snt=20,9snt. Siis sataa kilometriä kohden kalliimpi bensa säästää pienempänä kulutuksena 21 senttiä.

Mun autoon tulee vuodessa keskimäärin 13 000 kilometriä. 21 senttiä tekee näin ollen vuodessa 27€ 30snt. ei kuullosta paljolta, mutta bensan hinnan vääjäämätön nousu suurentaa eroa pikkuhiljaa. Niinkuin sanottu bensalaatujen hintaero on kiinteä, mutta kulutuserosta johtuvan osuuden hinta jatkaa kasvua.

Kukin voi vielä lisäksi itteksensä miettiä mitä muuta eroa noissa menovesissä on. Ajatuksen pohjaksi ehdotettakoon parempaa suorituskykyä ja koneen kestävyyttä. Siihen on joku syy miksi toisiin autoihin saa tankata E 10:tä ja toisiin ei. Siis vaikka autoosi saisikin tankata mitä vaan, niin yhtä huonoa tavaraa se silti on. Moottorin on todettu kestävän huonoa tavaraa tarpeeksi pitkän ajan, mutta jos käyttäisikin parempaa tavaraa, niin eikö silloin moottorin kestävyyskin parane?

Mä luulin

Luulin, etten osaa teititellä. Kävin aamuvuoron päälle kaupassa ja ulos tullessa mun edellä vei kärryjä pois harmaahiuksinen mies. Huomasin jo siinä vaiheessa, että kärryssä oli yksi kurkku. Oletin miehen tuovan kärryjä pois autolta pakkaamisen jäljiltä, joten seurasin, huomaako mies ottaa kurkkunsa. Eihän se huomannu, joten mä  kävelin hänen eteensä ja niin nätisti ja helposti mun suusta tuli teittittely.

Pari-kolme viikkoa sitten liityin Mmarion Yahoo-ryhmään. Hänellä on siellä keskeneräisten mallien kansio. Sisältöä on noin 30 ohjeen verran. Ohjeet on keskeneräisiä, koska niissä ei ole kuin kaaviot ja maininta montako silmukkaa luodaan ja onko tarkoitus kutoa kolmio-, neliö- vai pyöreä huivi ja koska kyseisiä malleja ei ole koeneulottu. Siis ymmärtääkseni itse suunnittelijakaan ei ole malleja kutonut. Ensimmäisenä sieltä pisti silmään Arctic circle. Se mun pitää kutoa ihan vaan pelkän nimen takia. Haaveilen jäävuoren värisestä langasta. Löysinkin sellaisen Eat.Sleep.Knitistä. Madeline tosh, Tosh lace värin nimi Iceburg. Aika ei ole vielä tuolle ohjeelle koittanut. Sen sijaan löysin hieman myöhemmin ohjeen Lake Evendim Knots. Mahdollisuus kutoa joko kolmio- tai neliöhuivi. Mun mielestä malli vaan sopi paljon paremmin suorakaiteeksi. Vajaan viikon verran asiaa päässäni pyörittelin, kunnes lauantaina neulepläähin osuessa istahdin tietokoneelle ja tein kaaviot uudestaan.

Tähän asiaan liittyen minulla on teille lukijoille mielipidekysymys. Englannin kielessä on sana stole, joka suomeksi kääntyy stoolaksi. Mutta minä ymärrän stoolalla papin pukuun kuuluvan asusteen. Joten miten teidän mielestä pitäisi kutsua isoa suorakaiteen muotoista huvia? Hartiahuivi ei oikein sovi, sillä se voi olla minkä muotoinen vaan.

Ja niinhän siinä sitten kävi, että heti kaaviot valmiiksi saatuani iski startiitti. Tiedän, että intohimoiseksi neulojaksi minulla on erityisen pieni lankavarasto. Tästä johtuen minulla ei oikein ollut muuta lankaa kuin kaksi eriväristä kerää 100%purewool.comin Lace-lankaa. 950 yradia per kerä. Värit semmoiset, että yhdistäminen ei onnistu. Startiitti voitti ja aloitin huivin väristä Cipres.



Ensimmäisen kuvan jälkeen eräs neuloja kysi neulonko huivia vinottain. Ei, en neulo vinottain. tein vain aloituksen samoin kuin alkuperäisessä ohjeessa. Asiaa selventääkseni postasin Yahoo-ryhmään kaaviokuvan ajatellusta rakenteesta.



Eilen illalla pääsin niin pitkälle, että sain tähänastisen kulutuksen perusteella laskettua, montako mallikertaa voin toistaa ennen kuin täytyy aloittaa viimeinen kaavio.



Aloittaessa mulla oli lankaa 103g. Se jaettuna kahdelle puoliskolle tekee 51g per puolisko. Aloituskuvio vei 11g, jäljellä 40g. Yksi mallikerta varsinaista kuviota vei 8g. Lopetuskuvio on 1,5 kertaa varsinaisen mallikerran kokoinen, joten lopetuskuvioon on varattava 12g, jäljellä 28g. 28g jaettuna mallikerran kulutuksella, 8g, tekee 3,5. Siis kolme täyttä mallikertaa. Lisäksi se antaa mahdollisuuden tehdä minimiä enemmän välikerroksia keskelle.

Missä mennään?

Jalakset oli kiinnitetty naulalla, josta oli kanta leikattu pois. Isäntä joutui vähn kaivamaan, että sai pois.



Vanhan lakan poisto keinutuolista syö yllättävän paljon hiekkapaperia. Työ keskeytyi heti perjantaina hiekkapaperin loppumiseen. No lauantaina hain lisää ja jatkoin hommia. Lauantaina työ keskeytyi käden kipeytymiseen. Vaikka ihan vaan dremelillä vetelin, niin sekin painaa pitkän päälle yllättävän paljon. Plus että käsi on koko ajan pienessä liikkeessä.

Perjantaina huomasin hyvin nopeati, että suojalasit olis kivat. Tiesin, että meillä on yhdet. No, niillä oli tullut ikä täyteen. Ne mureni heti kosketuksesta. Lisäys lauantain ostoslistaan.

Voi että, lauantaina olikin sitten kiva pistellä menemään, kun ei tarvinnut pyyhkiä puupölyä silmistä. Tässä tämän hetkinen tilanne.



Käden kipeytymisen jälkeen siirryin tietokoneelle, muuttamaan yhtä huivikaaviota neliöstä/kolmiosta suorakaiteeksi. Niinhän siinä sitten kävi, että heti kaavion valmiiksi saatuani iski hinku aloittaa heti just nyt. Varastosukelluksella löytyi kaksi eriväristä kerää pitsivahvuista lankaa. Epäilytti vaan, josko 950 yardia riittää kohtalaisen kokoiseen huiviin. Siis kolmioon se kyllä riittää, mutta suorakaide sais olla isompi. Aloitin sit kummiskin.

Kudoin sitä parvekkeella kissojen kanssa. Meillä on ensimmäisen kerroksen kolmelta sivulta auki oleva parveke. Kukaan kissoista ei yrittänyt karkuun. Savukin oli kasvanut niin, ettei se enää mahtunut kaiteen ja seinän välistä väärälle puolelle kaidetta.

Sitten kun tuli liian kylmä kutoa ulkona, siirryin sisälle ja vaihdoin äidin huiviin. Siinä kun on niitä helmiä, niin sitä ei oikein voi tehdä missään muualla. Äidin huivissa mennään neljännen vihjeen puolivälissä. Sen jälkeen onkin sitten pakko pysähtyä, kun viidennessä vihjeessä alkava kuvio ei päättynytkään vielä kuudennessa. Ja mä tarviin koko kuvion, että mä voin päättää mihin mä laitan helmet. No tässä on nyt sitten mun huivi kutosvihjeen jälkeen.



Huomasin sitten rivillä 215, että tulipa tehtyä virhe rivillä 197. Joo en pura. Itseasiassa, virhe näytti sen verran hyvältä, että toistin sen rivillä 217.



Vasemmalla puolella viidennnessä vihjeessä oikein tehty kavennus. Kohdassa jossa lehti alkaa kaventua, on ensimmäinen kavennus sisäänpäin kaatuva. Näin ollen edellisellä nurjalla kerroksella tehty lisäys tulee päälle. Oikeanpuoleisessa kuvassa on mun virhe. Kavennus on tehty kaatuvaksi lehdestä ulospäin. Näin ollen nurjan kerroksen lisäys tulee taakse. Mun mielestä paremman näköinen, mutta toisaalta. Valmiista työstä tuon eron havaitseminen vaatisi suurennuslasia.

Hunningolla

Siis tää blogi on nyt vähän ollut hunningolla. JA kohtaliasen hyvästä syystä. Tajusin tossa torstaina, että oon ollut kolmisen viikoa masentunut. Asian huomaaminen on aina askel parempaan.

Oon mä saanu kudottuakin, vaikka välillä on ollut niitäkin päiviä, kun olis pahuksesti tehnyt mieli kutoa, mutta on vaan väsyttänyt niin paljon, että ei oo kyenny. On vaan istunut koomassa tietokoneella.

Aikaisemmin jo kerroinkin In Dreams -huiviKALista. Tilanne on nyt se, että huivista on ilmestynyt viisi vihjettä. Tältä se näyttää nyt.



Se on 120 senttisillä pyöröillä ja tuon enempää sitä ei voi venyttää tiputtamatta silmukoita. Seuraavassa vihjeessä ei ole yhtään helmeä, mutta viimeisessä reunusvihjeessä on sitten 1700.

Sen verran rakastuint tuohon lankaan, että tilasin yhden vyyhden erästä omaa malli-ideaa varten. Vyyhit on keltainen ja sen enempää en siitä kerro.

Jonkin verran minua on myös kaivellut hinku tehdä In Dreams pyöreänä. Sitä varten päätin tehdä äidilleni huivin joululahjaksi. Äiti tässä kävikin kolmisen viikkoa sitten kylässä ja tietysti ylpeänä esittelin siihen mennessä aikaan saamaani huivia. Äiti sitten kysyi, josko mä ottaisin nokkiini, jos hänkin tekee samanlaisen huivin. Mitä siihen voi vastata muuten, ku joo, otan mä, ku mä meinasin tehdä sulle semmosen joululahjaksi. Yllätys meni siinä, mutta hyvänä puolena äiti pääsi itse valitsemaan langan värin. Joo-o, samaa Pagewood farmsin Willow creek -lankaa siihenkin. Tilasin sitten kaksi vyyhtiä, kun meinasin tehdä sen pyöreän. Odotellessani kuitenkin pyöritin asiaa mielessäni edestakaisin ja sitten kun Eat.Sleep.Knit kysyi, että kun heidän kolme varastovyyhtiään on kaikki eri värjäyserää, että josko mä haluaisin vaihtaa johonkin toiseen väriin. Siinä se sitten oli se viimeinen ratkaisu. Tehdään sitten toinenkin samanlainen. Vastasin, ettei tarvii, ku mä teen niistä kaksi eri työtä.

Langat tuli sit loppujen lopuksi aika nopeestikin. 8 päivää lähetysilmoituksesta. Edllinen tilaus tuli 16 päivää. Keskiviikkona tuli langat ja postitäti soitti ovikelloa. Meillä on uusi postinjakaja ja posti tulee nykyään vähän yhdeksän jälkeen aamulla. Olin kuitenkin kotona ja olin jopa herännyt kaksi minuuttia aikaisemmin, mutta kyllä postitäti varmasti näki, että mulla oli vielä vähän silmät ristissä. Kun kerran lanka tuli ja tilipäiväkin oli just, niin lähdin sitten etsiskelemään helmiä toiseen versioon. Äiti halusi kirkkaita helmiä ja kauan arvoin nettikaupassa, jotta pelkkiä kirkkaita vaiko hopeasydämellä. Päädyin sitten niihin hopeasydämellisiin. Tilauksen HelmiQ:hun tein siis keskiviikkon noin puolenpäivän tienoilla. Että olin hämmästynyt torstaina aamuuorosta tullessani, kun helmet oli mun eteisen lattialla odottamassa. Pistinkin heille sähköpostilla erittäin positiivista palautetta.

Mulla on jostain syystä O_o kaikki kolmosen pyöröpuikot kiinni jossain työssä. Tilasin sitten lisää puikkoja viime viikon keskiviikkona, vaikka tiesinkin sen johtavan vain siihen, että hetken päästä mulla on entistä enemmän töitä keskeneräisenä puikoilla. Täämän viikon torstaina laitoin sähköpostilla kyselyn Helmi Vuorelmalle, kun ei ollut puikkoja näkynyt. No perjantaina aamuvuorosta tullessani ne oli eteisen lattialla odottamssa ja sähköpostissa oli vastaus, että he lähettävät tilaukset joka viikon keskiviikkona ja mun tilaukseni ei sitten ollut ehtinyt edellisen viikon postitukseen. Vastaisuuden varalle on hyvä tietää tuo heidän posituspäiväkäytäntönsä.

Tarkoitukseni oli saada Evenstarin reunus valmiiksi ennen kuinaloitan toista In Dreams -huivia. Joo-o. Perjantaina, kun kaikki tykötarpeet oli kasassa, niin siitähän sitä sitten luotiin silmukat ja silleen. Lauantai-illalla puolenyön aikaan sain toisen vihjeen kudottua. Tähän asti olen käyttänyt 778 helmeä kun alkuperäisessä versiossa niitä oli tuohon mennessä mennyt jo ~1200. Joo, elikkä siis laitan tähän toiseen versioon helmet eri tavalla.



Ja vertailun vuoksi





Lisäksi on kaksi asiaa jotka mä teen eri tavalla ensimmäiseen verrattuna. Ensimäinen on mallikertojen rajalla oleva tuplakavennus. Alkuperäisessä se tehdään niin, että ensin siirretään yksi silmukka oikealle puikolle ja kudotaan kaksi yhteen ja vedetään äskeinen siirretty silmukka yli. Tällä tavalla kavennuksen keskimmäinen silmukka jää takimmaiseksi. Se ei kuitenkaan toimi jos juuri tuohon keskimmäiseen silmukkan on laitettu helmi. Se helmi menee sen silmukan mukana taakse. Joten mä tein sen niin, että siirsin kaksi silmukkaa oikealle puikolle kuin kutoisen ne yhteen, sitten kudoin yhden silmukan ja vedin ne kaksi siitä yli. Nyt keskisilmukka onkin päällimmäisenä.

Toinen eroavaisuus näkyy tässä ja sen syynä on mun täydellisen symmetrian kaipuu.



Tuossa siis kaksi lehteä kohtaa ja niiden reunat jatkaa matkaa rinnakkain. Alkuperäisessä ohjeessa aikaisemman kuvion kärki jatkaa matkaa vasemmanpuoleisena lehtenä. Mun versiossa kärki katoaa lehtien väliin ja lehdet kohtaavat symmetrisesti.

 P.S. Loppuun vielä pieni teaseri. Isäni toi minulle varastoituna olleen mummun vanhan keinutuolin. Pääsiäisen ohjelmassa on keineutuolin kunnostusta. Olen jo isäntääkin varoittanut, että tuskin selviän hommasta yksin.






P.S.2 Savu tunki juuri syliin ensimmäistä kertaa koskaan. Ja leipoo niin maan peevelisti. Savu on yleensä ollut se joka rimpuilee heti irti, jos sen ottaa syliin.

Postcrossing

Yksi monista harrastuksistani on postcrossing. Idea on yksinkertainen. Rekisteröidyttyäsi sivulle (se on ilmaista) voit pyytää osoitteita. Sivusto arpoo sinulle yhden osoitteen. Voit aluksi pyytää yhteensä viittä osoitetta. Osoitteen mukana saat kyseisen henkilön profiilin, jossa yleensä kerrotaan minkä tyyppisistä korteista henkilö pitää. Osoitteen mukana tulee myös ID-numero kortille. Tällä ID:llä vastaanottaja rekisteröi kortin vastaanotetuksi. Kun sinun lähettämä kortti on rekisteröity, sivusto lisää sinun osoitteen arvottavien osoitteiden joukkoon. Siis sinä lähetät kortin ja kun se on vastaanotettu, sinä saat kortin. Kun lähettämiesi korttien perillemenomäärä kasvaa, oikeutesi useampaan osoitteeseen kerrallaan kasvaa.

Myös postin hukkaaminen on huomioitu. Jos korttia ei ole rekisteröity 60 päivässä lähettämisestä, se "vanhenee" ja sinun osoiteesi lisätään arvottavien listaan. Ja jotta systeemiä ei voisi käyttää hyväkseen, vanhentuneiden osoitteiden määrää per käyttäjä seurataan. Minun kohdalle on sattunut yksi vanhentunut osoite, joka kylläkin rekisteröitiin myöhemmin. Ja minä olen vastaanottanut kaksi korttia tuon 60 päivän jälkeen. Ensimmäinen tuli Venäjältä 91 päivää ja toinen tuli Japanista 77 päivää. Siis se kortti voi oikeasti matkata yli 60 päivää.

Yhden kerran olen myös saanut kortin ilman ID-numeroa. Annoin kortista kaikki mahdolliset tiedot (lähetysmaa, leiman päivämäärä jne) ylläpidolle ja he kaivoivat minulle kortin ID:n.

Tilastojen perusteella Suomi on sivuston aktiivisin maa. Omien tilastojeni perusteella lähetettyjen ja vastaanotettujen korttien maa on ollut puolessa tapauksista yksi neljästä yleisimmästä, USA, Saksa, Hollanti tai Venäjä tässä järjestyksessä. Yleisten tilastojen valossa lähetettyjen korttien lähtömaa on ollut 14% tapauksista Suomi ja 13% tapauksista USA. Siinä sitä voi sitten miettiä paljonko asukkaita kyseisissä maissa on. ;-)

Ensimmäisen kerran, kun näin nuo tilastot, minun oli pakko kaivaa esille mistä maasta postcrossing on aloittanut. Olin aivan varma, että se olisi lähtöisin Suomesta. Olin väärässä, postcrossing on lähtenyt Espanjasta.

Kirjoittelin tänään taas kortteja ja yksi Hassun tassuli meni mun korttilaatikkoon päiväunille.