Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.
Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.
Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.
Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.
Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.
Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.
Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.
Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.
Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.
Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.
Vau. Upealta näyttää!
VastaaPoista