tiistai 23. elokuuta 2011

Niin äkkiä päättyi elämä

Perjantaina illalla töistä palatessa kissa juoksi tielle. Paikassa on kahdeksankympin rajoitus. Hätäjarrutuskaan ei auttanut. Kuului kova kopsahdus ja niin pyöri eloton kissa taustapeilissä. Loput noin kuusi kilometriä kotiin itkin. Ja jatkoin vielä kotonakin. Jonkun rakas lemmikki ei enää koskaan palaa kotiin. Vieläkin tuntuu niin pahalta.

At friday evening, when I was driving home from work, cat run across the road. Even emergency breaking wasn't enough. Bang and dead cat rolled on my mirror. The rest about four miles to home I cried. And some time after that. Someones dear pet isn't coming home ever again. Feels still so bad.

2 kommenttia:

  1. Voi että, varmasti tuntui tosi ikävältä.

    VastaaPoista
  2. Tuo on painajainen, jonka ei todellakaan halua toteutuvan. Ikävä juttu, voi kun sun piti se kokea.

    VastaaPoista