Elämä vie

Niin on koko ajan jotain tapahtunut, ettei oo kaikkea vaan jaksanut hoitaa. Suurimpana stressinaiheuttajana esiintyy tällä hetkellä meidän asunto. Ythiövastike nous kuun alusta sellaiselle tasolle, että mä en enää selviydy siitä. Myymisestä on ollut puhetta. Käytiin kuolaamassa yhtä peruskuntoista rintamamiestaloa. Numerot paperilla vaan kertoo, ettei taideta pystyä tarjoamaan siitä järkevää summaa. Edettiin asiassa jopa niin pitkälle, että käytiin oikein pankissa kysymässä laina-asioista. Toiselta kantilta sama asia aiheutti stressiä sillä, että mulla meni kesälomasta täydet seitsemän päivää siivota asunto myyntikuntoon. Ja tuon ajan mulla oli neulekielto päällä. Muuten tää kämppä ei olis vieläkään siisti.

Pinna oli maanantaina niin kireällä, että räjähdin yhdelle työkaverillekin töissä. Musta tuntuu, että se tais vähän säikähtää. Mutta toisaalta, se on siitä asti käyttäytynyt asiallisesti mua kohtaan. Muita kohtaan sama pelleily jatkuu, mutta se on niitten ongelma, jos ei uskalla avata suutaan.

Seuras siitä siivoamisesta jotain hyvääkin. Kutsuin kaveripariskunnan kylään syömään ja pelaamaan. Edellisestä kutsusta on sen verran aikaa, että oli jo alkanut hävettää. Kaikki kokattu ruoka oli sellaista, mitä en ollut ennen tehnyt. Lisäksi käytin pääruuassa punajuuria omasta maasta. Siihen kuluikin ihan koko sato eli noin 600g. Joo, meidän punajuuret on näköjään keskittyneet kasvattamaan lehtiä juurien sijaan. No mutta eipä tarvi miettiä, että mites punajuuria säilötään, kun en oo sitäkään ennen tehnyt.

Alkuruokana olleet salaattisushit oli oikein hyviä vaikka ulkonäkö ei ollutkaan ihan huippulaatua. Mä kyllä ihmettelin jo ohjetta lukiessani, että miten ne muka pysyy kasassa. Kaveri otti myös reseptin itselleen. Pääruokana oli punajuuri-perunapaistosta ja kokonaisena paistettua kirjolohta. Jälkkäriksi valikoitui Mariannen keksimaljat. Oli muuten nekin ihan älyhyviä. Ja tulipa ensi kertaa käytettyä kihla- tai vihkilahjaksi saatuja iittalan Verna jälkiruokamaljoja. Eihän meidän häistäkään oo ku reilut kuusi vuotta.

Vähän meinas pinna taas kiristyä kaupassa kun oli pari tavaraa hyvin piilotettu ja kotona oli sauna päällä. Kun jos se sauna on liian kauan päällä, niin siitä tulee niin kuuma, ettei pysty heittämään löylyä.

Mutta joo. Hengissä ollaan ja silleen, vaikkei oo nyt ehtinyt oikein panostamaan kaikkeen siihen mihin haluais aikansa käyttää.