Vali vali

Mun on nyt pakko hiukan vuodattaa työperäistä pahaa oloa pois.

Mä olen jo useita viikkoja ollut jatkuvasti väsynyt johtuen työajoista. Normaali työviikko on koko alkuvuoden sisältänyt yhteensä kahdeksan työvuoroa. Viisi vuoroa joko aamua tai iltaa ja kolme vuoroa sitä toista siihen päälle. Ennen kuin kuvittelet mitään hirmuisia, niin kerrottakoon, että kyse on osa-aikatyöstä eikä noistakaan vuoroista tule vielä täysiä viikkotunteja.

Viime viikko oli erityisen raskas. Kaikki viisi aamuvuoroa. Pituus 2 tuntia. Siihen päälle tiistaina ja keskiviikkona neljän tunnin iltavuoro, sekä perjantaina viiden tunnin iltavuoro. Aamuvuorot alkoi kaikki seitsemältä aamulla. Tiistain ja keskiviikon iltavuorosta pääsi kymmeneltä kotiin ja perjantain iltavuorosta puoli yhdeltätoista. Yhteensä näistä vuoroista kertyi 23h. Mutta, siis se iso Mutta. Meillä oli vielä lauantaina pakollinen puolivuosittainen kuusi tuntinen koulutus plus lupiin liittyvät kokeet. Seitsemältä aamulla. Siis kuusipäiväinen työviikko. Onneksi noita ei ole normaalisti ollenkaan.

Laskeskelin tässä huvikseni, että työvuoroista johtuen mulla kertyy yhden kokonaisen yön verran univelkaa per viikko. Lisäksi minulla on niin paska pää, että vaikka kuin väsyttäis niin, että tuolilta tippuu, niin silti en kykene nukkumaan päiväunia. Eilen illalla sitten lähetin vuorolistat laativalle henkilölle sähköpostia, että nyt mä haluun yhden viikon pelkästään yhtä vuoroa ja sen jälkeen maksimissaan kahtena päivänä viikossa molemmat vuorot. Kiltti tyttö ei apuja pyytele ennenkuin on pakko. Eilen illalla ja tänään aamulla olin vähällä purskahtaa itkuun töissä silkasta väsymyksen aiheuttamasta epätoivosta.

Ja loppukevennyksenä ruokaa kerjäävät rakkaat akvaariokalani.