SYTYCK finaalipostaus

Haasteaika on ohi ja työ valmistui ajallaan, vaikken siitä tänne kertonutkaan. Huutelin asiasta kuitenkin Ravelryssä Kaheleiden ryhmässä.

Miten tänne päädyttiin? Ihan ensimmäinen vaihe oli tietenkin ilmoittautuminen. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmaistiin emolle siihenastinen suuntautuminen neuleiden saralla. Ennen Ravelryä en tainnut kutoa muuta kuin sukkia seiskaveikasta. Yritin kyllä, mutta valmista ei tullut koskaan. Ravelryn löytymisen jälkeen löysin pitsihuivien ja kaavioiden ihanuudet. Ilmoittauduin siis pitsiä vastaavaan ryhmään.

Seuraavassa vaiheessa emo jakoi osallistujat haasteryhmiin. Minulle siunaantui tyylinä palat ja osatyöt. Ehdotuksena annettiin kontikas- ja dominoneuletyylit, sekä muutama muu tekniikka. Kontikasneule oli jo ennestään jonkin verran tuttu, joten valikoin itselleni dominoneuleen opiskelun. Aluksi suunnittelin päätyönä tekeväni olkalaukun. Olkalaukku kuitenkin valmistui jo harjoitustyönä. Harjoitus dominojen suhteen olikin tarpeen. Opin neulomaan dominoja siten, ettei lankaa tarvitse katkaista jokaisen ruudun jälkeen. Työn jatkuva kääänteleminen työn edistyessä ja painon lisääntyessä alkoi ottamaan sen verran päähän, että päätin opetella myös neulomaan oikeaa molempiin. Ihan tyhjästä en tätä ideaa saanut, sillä olin sitä jo ammattikouluaikoina kokeillut. En tosin enää muistanut miten sen silloin tein. Olen jokseenkin varma, että kudoin vain peilikuvana, eli siirsin langan toiseen käteen ja kudoin vasenkätisesti. Jotain on mahdollisesti unohtunut sen jälkeen sillä en kirveelläkään oppinut pitämään lankaa oikeassa kädessä. Päädyin siis opettelemaan amerikkalaisen lankaa heittävän neulontatavan. Tosin senkin vasenkätisesti, sillä myös amerikkalaiset neulovat oikealta vasemmalle, mutta neulontatavasta johtuen lankaa pidetään oikeassa kädessä. Siis täydellistä minulle. Lanka koko ajan vasemmassa kädessä ja molempiin suuntiin saa kutoa oikeaa.

Loppujen lopuksi varsinaiseksi haasteeksi otin sittenkin kokonaisen neulepaidan kutomisen. Edellinen nopeusennätykseni kyseisessä lajissa oli vuosi ja kaksi viikkoa, joten kahteen ja puoleen kuukauteen mahduttaminen vaati edistystä. Pidin edelleen kiinni dominoideastani, vaikka laukun jälkeen ruudut eivät kummenmin enää houkutelleetkaan. Dominoita toki tuli vain helmaan ja hihansuihin. Ja ettei vallan olisi tylsää neulottavaa, suunnittelin keskelle eteen yhden palmikon. Paidan juju on dominojen lisäksi kaulanaukossa.

Itse työn alku lähti liukkaasti liikkeelle. Työtä varten ostin ohjeen The Tailored Sweater. 25 dollarin hintaan sanon näin jälkikäteen, että täysin hintansa väärti. Sisälukutaito vaan teki tepposet jo melko alussa ja kainaloihin päästyäni totesin virheeni. Noin kaksi kolmasosaa siihenastisesta tuotoksesta palautui langaksi. Uusi yritys ja eikun menoksi. Saatuani hihat valmiiksi sovitin paitaa ensimmäisen kerran. Hihat vaikutti hieman liian kireiltä, mutta päätin antaa asian olla. Uusi entistä laajempi purkuoperaatio ei houkutellut. Tässä kohtaa aloin epäillä langan riittävyyttä ja hain kaupasta kolme kerää lisää. Sain jopa samaa värierää vaikka edellisestä hankinnasta oli yli kuukausi.

Paita eteni edelleen kohtuullisen liukkaasti kohti helmaa. Helman dominoruutujen kohdalla kuitenkin tökkäsi pahasti. Ei huvittanut, ei sitten pätkääkään. En antanut itselleni lupaa kutoa mitään muuta ennenkuin tämä työ olisi valmis, joten seuraukseni oli kolmen viikon neulomattomuus. Kyllä se inspiraatio sitten vielä jostain puikahti ja ennen joulua kudottiinkin ruutuja urakalla erilaisten leffojen ja dokumenttien suosiollisella avustuksella. Jouluna kudottiin vielä kaulanaukko valmiiksi ja pääteltiin miljoona langanpäätä. Joulun ja uuden vuoden väliselle viikolle jäi tehtäväksi hankkia napit. Napit löytyi ensimmäisestä kaupasta ja ommeltiin paikoilleen uuden vuoden aatonaattona. Nappien kohdalla olen tavallaan hiukan huijannut. Kaulanaukon lappu on kyllä kudottu erikseen, mutta siinä ei ole napinläpiä vaan napit on ommeltu suoraan molempien kerroksien läpi.

Pakkohan se oli paita heti vetää kokeeksi päälle. Kyllä on muuten isoveli lämmintä lankaa. Uuden vuoden aaton juhlinnassa minulla oli tuo paita päälläni. Useamman päivän kokemuksella voin nyt sanoa, ettei ne hihatkaan loppujen lopuksi liian tiukat ole. Seuraavaan paitaan teen kyllä hiukan väljemmät.

Kyllä luitte aivan oikein. Aion vastaisuudessakin neuloa paitoja. Mielessä siintää seuraavana vaihtoehtona joko Nalle- tai Puro-lanka.

Oppimani asiat vielä yhteenvetona:
-Opin kutomaan domino-ruutuja. Sinänsä ehkä hieman turha taito, sillä olen uhannut, etten ainakaan kymmeneen vuoteen neulo yhtään dominoa, mutta ainakin tiedän, ettei tekniikka inspiroi minua.
-Olen oppinut kutomaan oikeaa molempiin suuntiin. Erittäin hyödyllistä. Lisää neulontamukavuutta tietyissä tilanteissa.
-Olen voittanut itseni ja kutonut kokonaisen villapaidan kohtuullisessa ajassa. (Juuei, vuosi ei ole minusta kohtuullinen aika) Aion myös jatkossa uskaltautua villapaitojen pariin.

Ja vielä loppuun kuvatodisteita aikaansaannoksesta.