Totesin tilanteen olevan korjattavissa, joten eikun auton nokaa kohti Bauhausia. Tässä vaiheessa olin sen verran kaukaa viisas, että laitoin akkuporakoneen varaakun laturiin. Bauhausista mukaan tarttui ruuveja, kulmarautoja ja kolme metriä pitkä puurima. No tokihan tuo puupalikka oli just sen 15 senttiä liian pitkä mahtuakseen mun autoon. Eikä minkään valtakunna narua mukana. Hetken autoa tutkittuani löysin rullan parhaat päviänsä nähnyttä ilmastointiteippiä. Siitä lähdin sitten kieputtamaan itselleni narua takaluukun sulkemiseen ja niin päästiin kuorman kanssa kotiin.
Toki tarkoitus oli käydä myös Etolassa hakemassa lisäpehmustetta, mutta jouduin tekemään kaksi reissua, kun hoidin hommat väärässä järjestyksessä. Ja sitten työn touhuun. Yritin irroittaa kolmea keskimmäistä "jousta". Kahden jousen toinen pää oli jo irti ja tovin ähkittyäni sain kolmannenkin jousen toisesta päästä irti. Siihen luovutin ja soitin isännän hätiin. Isäntä kävi irrottamassa toisetkin päät ja palasi takaisin omiin toimiinsa.
Ensin leikkasin pehmusteen oikean kokoiseksi ja muotoilin tuoliin sopivaksi.
Sitten sahasin riman pätkiksi. Seuraavaksi olikin homman vaikein osuus eli kulmarautojen ruuvaaminen tuolin pohjaan.
Kannatti olla kaukaa viisas, sillä porakoneen akku hyytyi hyvinkin ennen puoltaväliä. Sitten pehmusteet väliin ja rimat kiinni kulmarautoihin.
Seuraavaksi, kun jotain hajoaa, niin ei ole ainakaan pohja. Perstuntuma tuolissa muuttui, mutta se oli odotettavissa oleva sivuvaikutus.
Oletpa näppärä :) Siitähän tuli melkein kuin uusi. :)
VastaaPoista