Kopioin kaiken omistamani musiikin tietokoneelta kännykkään. Ensin laitoin uuden 16 gigan muistikortin kännykkään, liitin kännykän tietokoneeseen ja aloitin lataamisen. Oletettu latausaika 1h 30min. Keskeytin latauksen ja otin muistikortin kännykästä ja liitin sen suoraan tietokoneeseen. Oletettu latausaika 1h. Huoh.
Odottelua. Odottelua. Odottelua.
Vihdoin valmis. Laitoin muistikortin takaisin kännykkään ja menin soittimeen. Valitsin sieltä päivitä musiikkikirjasto.
Odottelua. Odottelua. Odottelua semmosen puoli tuntia. No oli niitä kappaleita nyt sentään karvan vaille 3000, 12 gigaa.
keskiviikko 26. tammikuuta 2011
tiistai 25. tammikuuta 2011
O_o
Huomasin eilen, että akvaarion suodatin ei siirtänyt vettä mihinkään. Äänestä päätellen pumppu kyllä kävi, mutta vesi ei näyttänyt liikuvan mihinkään. Olin juuri lähdössä töihin, joten sammutin vain pumpun, ettei se mene enempää rikki. Tänään aamulla kaivoin laatikosta yhden käytettynä ostamani suodattimen, joka olikin aikoinaan liian iso aikomaani akvaarioon.
Samaisen eteisen akvaarion ilmapumpun toinen ulostulo on ollut jo kaksi viikkoa hiljaa. Epäilys oli, että kalvo on rikki. Tosin en ollut tietoinen, että pumpussa olisi omat kalvot molemmille ulostuloille, mutta pumpun avaaminen todisti ajatukseni oikeaksi. Ja pumpun uskalsin avata itse siksi, että ohjekirjan lukemisesta muistiin oli jäänyt, että pumpulle saa tehdä omatoimisina huoltotoimenpiteinä ainoastaan kalvon vaihdon.
Ja tältä näyttä kalvotoiminen ilmapumppu sisältä (toinen kalvo jo poistettu).
Ja tässä se rikkinäinen osa.
Seuraavaksi kävin käsiksi suodattimeen. Ensimmäisenä suljin molempien letkujen hanat. Sitten avasin suodattimen kannen. Vuorotellen kokeilin avata molemmat hanat. Epäilys kun oli, että ulostulo olisi ollut tukossa, sillä illalla kokeillessani käsin pumppausta näytti vesi kulkevan vain imupuolella. Molemmista juoksi vesi iloisesti. Pah. No, sitten tutkimaan suodattimen pumppuosastoa. En löytänyt mitään vikaa. Laitoin pumpun takaisin kasaan ja aloitin käsin pumppauksella. Lupaavaa. Eilisestä poiketen, vesi kulki niin kuin pitikin. Ongelman selitykseksi on kaksi vaihtoehtoa, joihin molempiin liittyy ilmakupla. Erona on vain, miten se ilma oli sinne pumppuun päätynyt. No, pumppu ei siis ollut rikki ja suodattaa jälleen iloisesti.
Palataanpa takaisin siihen ilmapumppuun. Kun sain suodattimen takaisin toimintaa, lähdin käymään akvaarioliikkeessä kyselemässä varaosaa. Kaikkiin muihin kokoihin olisi ollut, mutta ei just tähän. No, liike pisti niitä tilaukseen ja pitäisi olla saatavilla perjantaihin mennessä.
Akvaarioliikkeen luona on vain maksullisia paikkoja ja parkkiautomaatti. Mahtoikohan olla automaatista kolikkopesä täynnä, kun käyttäytyi niin omituisesti. Yritin kahta 20senttistä sinne tunkea. Ensimmäinen meni nätisti ja näkyi näytöllä vastaanotettuna. Mutta kun laitoin toisen, ei mitään tapahtunut. Painoin tietysti rahan palautusnappia, jolloin maksutapahtuma keskeytyy. Tätä tein edestakaisin jotain viisi-kuusi kertaa. Loppujen lopuksi kyllästyin ja totesin, että kymmenen minuttia saa nyt sitten riittää mun asiointiin. Mutta ei se tähän loppunut. Se kone oli oikeesti jostain kohtaa sekaisin, koska kahdella rahanpalautuskerralla sain enemmän takaisin kuin mitä oli sisään laittanut. Päädyin siis euro neljäkymmentä senttiä plussalle. O_o
Takaisin tullessa oli taas yksi jakeluauto ajanut koulukadun sillan alle. Sielläpähän oli ihan kunnolla jumissa. Oli Turun ammatti-instituutin auto, joten joku oppilas saattaa saada vähän puhuttelua opettajilta.
Samaisen eteisen akvaarion ilmapumpun toinen ulostulo on ollut jo kaksi viikkoa hiljaa. Epäilys oli, että kalvo on rikki. Tosin en ollut tietoinen, että pumpussa olisi omat kalvot molemmille ulostuloille, mutta pumpun avaaminen todisti ajatukseni oikeaksi. Ja pumpun uskalsin avata itse siksi, että ohjekirjan lukemisesta muistiin oli jäänyt, että pumpulle saa tehdä omatoimisina huoltotoimenpiteinä ainoastaan kalvon vaihdon.
Ja tältä näyttä kalvotoiminen ilmapumppu sisältä (toinen kalvo jo poistettu).
Ja tässä se rikkinäinen osa.
Seuraavaksi kävin käsiksi suodattimeen. Ensimmäisenä suljin molempien letkujen hanat. Sitten avasin suodattimen kannen. Vuorotellen kokeilin avata molemmat hanat. Epäilys kun oli, että ulostulo olisi ollut tukossa, sillä illalla kokeillessani käsin pumppausta näytti vesi kulkevan vain imupuolella. Molemmista juoksi vesi iloisesti. Pah. No, sitten tutkimaan suodattimen pumppuosastoa. En löytänyt mitään vikaa. Laitoin pumpun takaisin kasaan ja aloitin käsin pumppauksella. Lupaavaa. Eilisestä poiketen, vesi kulki niin kuin pitikin. Ongelman selitykseksi on kaksi vaihtoehtoa, joihin molempiin liittyy ilmakupla. Erona on vain, miten se ilma oli sinne pumppuun päätynyt. No, pumppu ei siis ollut rikki ja suodattaa jälleen iloisesti.
Palataanpa takaisin siihen ilmapumppuun. Kun sain suodattimen takaisin toimintaa, lähdin käymään akvaarioliikkeessä kyselemässä varaosaa. Kaikkiin muihin kokoihin olisi ollut, mutta ei just tähän. No, liike pisti niitä tilaukseen ja pitäisi olla saatavilla perjantaihin mennessä.
Akvaarioliikkeen luona on vain maksullisia paikkoja ja parkkiautomaatti. Mahtoikohan olla automaatista kolikkopesä täynnä, kun käyttäytyi niin omituisesti. Yritin kahta 20senttistä sinne tunkea. Ensimmäinen meni nätisti ja näkyi näytöllä vastaanotettuna. Mutta kun laitoin toisen, ei mitään tapahtunut. Painoin tietysti rahan palautusnappia, jolloin maksutapahtuma keskeytyy. Tätä tein edestakaisin jotain viisi-kuusi kertaa. Loppujen lopuksi kyllästyin ja totesin, että kymmenen minuttia saa nyt sitten riittää mun asiointiin. Mutta ei se tähän loppunut. Se kone oli oikeesti jostain kohtaa sekaisin, koska kahdella rahanpalautuskerralla sain enemmän takaisin kuin mitä oli sisään laittanut. Päädyin siis euro neljäkymmentä senttiä plussalle. O_o
Takaisin tullessa oli taas yksi jakeluauto ajanut koulukadun sillan alle. Sielläpähän oli ihan kunnolla jumissa. Oli Turun ammatti-instituutin auto, joten joku oppilas saattaa saada vähän puhuttelua opettajilta.
maanantai 17. tammikuuta 2011
Ihanaa!
Mulla alkoi tänään aamuvuoro neljältä. Lehti tuli puoli minuuttia herätyskellon soimisen jälkeen, joten normaalit aamurutiinit onnistui kyllä. Lehden lopetettuani alta paljastui isännän kirjoittama viestilappu. Olin läimässyt lehden pimeässä pöydälle, joten en ollut nähnyt lappua aikaisemmin. No mitä lapussa sitten luki? Varo liukkaita teitä. Ihanan huomaavaista. (Saattoi kyllä olla hiukan omakin lehmä ojassa, ettei tartte neljältä aamulla lähteä hinaamaan. Mutta silti.)
lauantai 15. tammikuuta 2011
1+1=sukat
Novitalta tuli kevään uutuusvärinä seiskaveikkaan papukaija. Kaverilla on kaksi papukaijaa. En voinut vastustaa, sukat siitä tuli.
Aloitin sukkia torstaina kahden aikaan. Ensimmäinen sukka oli valmis perjantaina samoihin aikoihin ja toinenkin vlamistui lauantai-iltapäivän aikana. Yllätin itseni täysin. Nämä oli vasta toiset sukat sen jälkeen, kuin löysin Ravelryn puolitoista vuotta sitten. Näihin meni kudontaa-aikaa noin kahdeksan tuntia. Aikaisemmin mulla on mennyt sen verran yhteen sukkaan.
Tavalliset sukat tiimalasikantapäällä.
Katsoin kutoessani elokuvan Miehet, jotka vihaavat naisia. Jotkin kohtauksista oli hyvinkin raakoja, mutta juoni tarvitsi ne. Pitkän aikaan paras näkemäni elokuva. Piti otteessaan heti ensimmäisestä minuutista alkaen. Huomasin vasta jälkeenpäin, että leffa oli mahtavat kaksi ja puoli tuntia pitkä. Nyt vain metsästämään jatko-osia.
Aloitin sukkia torstaina kahden aikaan. Ensimmäinen sukka oli valmis perjantaina samoihin aikoihin ja toinenkin vlamistui lauantai-iltapäivän aikana. Yllätin itseni täysin. Nämä oli vasta toiset sukat sen jälkeen, kuin löysin Ravelryn puolitoista vuotta sitten. Näihin meni kudontaa-aikaa noin kahdeksan tuntia. Aikaisemmin mulla on mennyt sen verran yhteen sukkaan.
Tavalliset sukat tiimalasikantapäällä.
Katsoin kutoessani elokuvan Miehet, jotka vihaavat naisia. Jotkin kohtauksista oli hyvinkin raakoja, mutta juoni tarvitsi ne. Pitkän aikaan paras näkemäni elokuva. Piti otteessaan heti ensimmäisestä minuutista alkaen. Huomasin vasta jälkeenpäin, että leffa oli mahtavat kaksi ja puoli tuntia pitkä. Nyt vain metsästämään jatko-osia.
perjantai 7. tammikuuta 2011
SYTYCK finaalipostaus
Haasteaika on ohi ja työ valmistui ajallaan, vaikken siitä tänne kertonutkaan. Huutelin asiasta kuitenkin Ravelryssä Kaheleiden ryhmässä.
Miten tänne päädyttiin? Ihan ensimmäinen vaihe oli tietenkin ilmoittautuminen. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmaistiin emolle siihenastinen suuntautuminen neuleiden saralla. Ennen Ravelryä en tainnut kutoa muuta kuin sukkia seiskaveikasta. Yritin kyllä, mutta valmista ei tullut koskaan. Ravelryn löytymisen jälkeen löysin pitsihuivien ja kaavioiden ihanuudet. Ilmoittauduin siis pitsiä vastaavaan ryhmään.
Seuraavassa vaiheessa emo jakoi osallistujat haasteryhmiin. Minulle siunaantui tyylinä palat ja osatyöt. Ehdotuksena annettiin kontikas- ja dominoneuletyylit, sekä muutama muu tekniikka. Kontikasneule oli jo ennestään jonkin verran tuttu, joten valikoin itselleni dominoneuleen opiskelun. Aluksi suunnittelin päätyönä tekeväni olkalaukun. Olkalaukku kuitenkin valmistui jo harjoitustyönä. Harjoitus dominojen suhteen olikin tarpeen. Opin neulomaan dominoja siten, ettei lankaa tarvitse katkaista jokaisen ruudun jälkeen. Työn jatkuva kääänteleminen työn edistyessä ja painon lisääntyessä alkoi ottamaan sen verran päähän, että päätin opetella myös neulomaan oikeaa molempiin. Ihan tyhjästä en tätä ideaa saanut, sillä olin sitä jo ammattikouluaikoina kokeillut. En tosin enää muistanut miten sen silloin tein. Olen jokseenkin varma, että kudoin vain peilikuvana, eli siirsin langan toiseen käteen ja kudoin vasenkätisesti. Jotain on mahdollisesti unohtunut sen jälkeen sillä en kirveelläkään oppinut pitämään lankaa oikeassa kädessä. Päädyin siis opettelemaan amerikkalaisen lankaa heittävän neulontatavan. Tosin senkin vasenkätisesti, sillä myös amerikkalaiset neulovat oikealta vasemmalle, mutta neulontatavasta johtuen lankaa pidetään oikeassa kädessä. Siis täydellistä minulle. Lanka koko ajan vasemmassa kädessä ja molempiin suuntiin saa kutoa oikeaa.
Loppujen lopuksi varsinaiseksi haasteeksi otin sittenkin kokonaisen neulepaidan kutomisen. Edellinen nopeusennätykseni kyseisessä lajissa oli vuosi ja kaksi viikkoa, joten kahteen ja puoleen kuukauteen mahduttaminen vaati edistystä. Pidin edelleen kiinni dominoideastani, vaikka laukun jälkeen ruudut eivät kummenmin enää houkutelleetkaan. Dominoita toki tuli vain helmaan ja hihansuihin. Ja ettei vallan olisi tylsää neulottavaa, suunnittelin keskelle eteen yhden palmikon. Paidan juju on dominojen lisäksi kaulanaukossa.
Itse työn alku lähti liukkaasti liikkeelle. Työtä varten ostin ohjeen The Tailored Sweater. 25 dollarin hintaan sanon näin jälkikäteen, että täysin hintansa väärti. Sisälukutaito vaan teki tepposet jo melko alussa ja kainaloihin päästyäni totesin virheeni. Noin kaksi kolmasosaa siihenastisesta tuotoksesta palautui langaksi. Uusi yritys ja eikun menoksi. Saatuani hihat valmiiksi sovitin paitaa ensimmäisen kerran. Hihat vaikutti hieman liian kireiltä, mutta päätin antaa asian olla. Uusi entistä laajempi purkuoperaatio ei houkutellut. Tässä kohtaa aloin epäillä langan riittävyyttä ja hain kaupasta kolme kerää lisää. Sain jopa samaa värierää vaikka edellisestä hankinnasta oli yli kuukausi.
Paita eteni edelleen kohtuullisen liukkaasti kohti helmaa. Helman dominoruutujen kohdalla kuitenkin tökkäsi pahasti. Ei huvittanut, ei sitten pätkääkään. En antanut itselleni lupaa kutoa mitään muuta ennenkuin tämä työ olisi valmis, joten seuraukseni oli kolmen viikon neulomattomuus. Kyllä se inspiraatio sitten vielä jostain puikahti ja ennen joulua kudottiinkin ruutuja urakalla erilaisten leffojen ja dokumenttien suosiollisella avustuksella. Jouluna kudottiin vielä kaulanaukko valmiiksi ja pääteltiin miljoona langanpäätä. Joulun ja uuden vuoden väliselle viikolle jäi tehtäväksi hankkia napit. Napit löytyi ensimmäisestä kaupasta ja ommeltiin paikoilleen uuden vuoden aatonaattona. Nappien kohdalla olen tavallaan hiukan huijannut. Kaulanaukon lappu on kyllä kudottu erikseen, mutta siinä ei ole napinläpiä vaan napit on ommeltu suoraan molempien kerroksien läpi.
Pakkohan se oli paita heti vetää kokeeksi päälle. Kyllä on muuten isoveli lämmintä lankaa. Uuden vuoden aaton juhlinnassa minulla oli tuo paita päälläni. Useamman päivän kokemuksella voin nyt sanoa, ettei ne hihatkaan loppujen lopuksi liian tiukat ole. Seuraavaan paitaan teen kyllä hiukan väljemmät.
Kyllä luitte aivan oikein. Aion vastaisuudessakin neuloa paitoja. Mielessä siintää seuraavana vaihtoehtona joko Nalle- tai Puro-lanka.
Oppimani asiat vielä yhteenvetona:
-Opin kutomaan domino-ruutuja. Sinänsä ehkä hieman turha taito, sillä olen uhannut, etten ainakaan kymmeneen vuoteen neulo yhtään dominoa, mutta ainakin tiedän, ettei tekniikka inspiroi minua.
-Olen oppinut kutomaan oikeaa molempiin suuntiin. Erittäin hyödyllistä. Lisää neulontamukavuutta tietyissä tilanteissa.
-Olen voittanut itseni ja kutonut kokonaisen villapaidan kohtuullisessa ajassa. (Juuei, vuosi ei ole minusta kohtuullinen aika) Aion myös jatkossa uskaltautua villapaitojen pariin.
Ja vielä loppuun kuvatodisteita aikaansaannoksesta.
Miten tänne päädyttiin? Ihan ensimmäinen vaihe oli tietenkin ilmoittautuminen. Ilmoittautumisen yhteydessä ilmaistiin emolle siihenastinen suuntautuminen neuleiden saralla. Ennen Ravelryä en tainnut kutoa muuta kuin sukkia seiskaveikasta. Yritin kyllä, mutta valmista ei tullut koskaan. Ravelryn löytymisen jälkeen löysin pitsihuivien ja kaavioiden ihanuudet. Ilmoittauduin siis pitsiä vastaavaan ryhmään.
Seuraavassa vaiheessa emo jakoi osallistujat haasteryhmiin. Minulle siunaantui tyylinä palat ja osatyöt. Ehdotuksena annettiin kontikas- ja dominoneuletyylit, sekä muutama muu tekniikka. Kontikasneule oli jo ennestään jonkin verran tuttu, joten valikoin itselleni dominoneuleen opiskelun. Aluksi suunnittelin päätyönä tekeväni olkalaukun. Olkalaukku kuitenkin valmistui jo harjoitustyönä. Harjoitus dominojen suhteen olikin tarpeen. Opin neulomaan dominoja siten, ettei lankaa tarvitse katkaista jokaisen ruudun jälkeen. Työn jatkuva kääänteleminen työn edistyessä ja painon lisääntyessä alkoi ottamaan sen verran päähän, että päätin opetella myös neulomaan oikeaa molempiin. Ihan tyhjästä en tätä ideaa saanut, sillä olin sitä jo ammattikouluaikoina kokeillut. En tosin enää muistanut miten sen silloin tein. Olen jokseenkin varma, että kudoin vain peilikuvana, eli siirsin langan toiseen käteen ja kudoin vasenkätisesti. Jotain on mahdollisesti unohtunut sen jälkeen sillä en kirveelläkään oppinut pitämään lankaa oikeassa kädessä. Päädyin siis opettelemaan amerikkalaisen lankaa heittävän neulontatavan. Tosin senkin vasenkätisesti, sillä myös amerikkalaiset neulovat oikealta vasemmalle, mutta neulontatavasta johtuen lankaa pidetään oikeassa kädessä. Siis täydellistä minulle. Lanka koko ajan vasemmassa kädessä ja molempiin suuntiin saa kutoa oikeaa.
Loppujen lopuksi varsinaiseksi haasteeksi otin sittenkin kokonaisen neulepaidan kutomisen. Edellinen nopeusennätykseni kyseisessä lajissa oli vuosi ja kaksi viikkoa, joten kahteen ja puoleen kuukauteen mahduttaminen vaati edistystä. Pidin edelleen kiinni dominoideastani, vaikka laukun jälkeen ruudut eivät kummenmin enää houkutelleetkaan. Dominoita toki tuli vain helmaan ja hihansuihin. Ja ettei vallan olisi tylsää neulottavaa, suunnittelin keskelle eteen yhden palmikon. Paidan juju on dominojen lisäksi kaulanaukossa.
Itse työn alku lähti liukkaasti liikkeelle. Työtä varten ostin ohjeen The Tailored Sweater. 25 dollarin hintaan sanon näin jälkikäteen, että täysin hintansa väärti. Sisälukutaito vaan teki tepposet jo melko alussa ja kainaloihin päästyäni totesin virheeni. Noin kaksi kolmasosaa siihenastisesta tuotoksesta palautui langaksi. Uusi yritys ja eikun menoksi. Saatuani hihat valmiiksi sovitin paitaa ensimmäisen kerran. Hihat vaikutti hieman liian kireiltä, mutta päätin antaa asian olla. Uusi entistä laajempi purkuoperaatio ei houkutellut. Tässä kohtaa aloin epäillä langan riittävyyttä ja hain kaupasta kolme kerää lisää. Sain jopa samaa värierää vaikka edellisestä hankinnasta oli yli kuukausi.
Paita eteni edelleen kohtuullisen liukkaasti kohti helmaa. Helman dominoruutujen kohdalla kuitenkin tökkäsi pahasti. Ei huvittanut, ei sitten pätkääkään. En antanut itselleni lupaa kutoa mitään muuta ennenkuin tämä työ olisi valmis, joten seuraukseni oli kolmen viikon neulomattomuus. Kyllä se inspiraatio sitten vielä jostain puikahti ja ennen joulua kudottiinkin ruutuja urakalla erilaisten leffojen ja dokumenttien suosiollisella avustuksella. Jouluna kudottiin vielä kaulanaukko valmiiksi ja pääteltiin miljoona langanpäätä. Joulun ja uuden vuoden väliselle viikolle jäi tehtäväksi hankkia napit. Napit löytyi ensimmäisestä kaupasta ja ommeltiin paikoilleen uuden vuoden aatonaattona. Nappien kohdalla olen tavallaan hiukan huijannut. Kaulanaukon lappu on kyllä kudottu erikseen, mutta siinä ei ole napinläpiä vaan napit on ommeltu suoraan molempien kerroksien läpi.
Pakkohan se oli paita heti vetää kokeeksi päälle. Kyllä on muuten isoveli lämmintä lankaa. Uuden vuoden aaton juhlinnassa minulla oli tuo paita päälläni. Useamman päivän kokemuksella voin nyt sanoa, ettei ne hihatkaan loppujen lopuksi liian tiukat ole. Seuraavaan paitaan teen kyllä hiukan väljemmät.
Kyllä luitte aivan oikein. Aion vastaisuudessakin neuloa paitoja. Mielessä siintää seuraavana vaihtoehtona joko Nalle- tai Puro-lanka.
Oppimani asiat vielä yhteenvetona:
-Opin kutomaan domino-ruutuja. Sinänsä ehkä hieman turha taito, sillä olen uhannut, etten ainakaan kymmeneen vuoteen neulo yhtään dominoa, mutta ainakin tiedän, ettei tekniikka inspiroi minua.
-Olen oppinut kutomaan oikeaa molempiin suuntiin. Erittäin hyödyllistä. Lisää neulontamukavuutta tietyissä tilanteissa.
-Olen voittanut itseni ja kutonut kokonaisen villapaidan kohtuullisessa ajassa. (Juuei, vuosi ei ole minusta kohtuullinen aika) Aion myös jatkossa uskaltautua villapaitojen pariin.
Ja vielä loppuun kuvatodisteita aikaansaannoksesta.
tiistai 4. tammikuuta 2011
Keskisuomalaisen 100 kirjaa, jotka tulee lukea ennen kuolema
1. Mika Waltari - Sinuhe egyptiläinen
2. J.R.R.Tolkien - Taru sormusten herrasta
Oon kyllä katsonut leffat kokonaan...
3. Väinö Linna - Tuntematon sotilas
4. Aleksis Kivi - Seitsemän veljestä
5. Väinö Linna - Täällä pohjantähden alla 1-3
6. Agatha Cristie - Kymmenen pientä neekeripoikaa
7. Fjodor Dostojevski - Rikos ja rangaistus
8. Anne Frank - Nuoren tytön päiväkirja
Tämän olen saanut lahjaksi ja aloittanut. Löytyy siis ihan omasta hyllystä.
9. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille x2
10. Astrid Lindgren: Veljeni Leijonamieli
11. Antoine de Saint-Exupéry - Pikku Prinssi
12. J.K. Rowling - Potter-sarja
13. Gabriel García Márquez - Sadan vuoden yksinäisyys
14.George Orwell - Vuonna 1984
15. Veikko Huovinen - Havukka-ahon ajattelija
16. Elias Lönnrot - Kalevala
Kyllä siitä yläasteella jotain pätkiä luettiin.
17. Jane Austen - Ylpeys ja ennakkoluulo
18. Sofi Oksanen - Puhdistus
19. Astrid Lindgren - Peppi Pitkätossu
20. Mihail Bulgakov - Saatana saapuu Moskovaan
21. Richard Bach - Lokki Joonatan
22. Umberto Eco - Ruusun nimi
23. Tove Jansson - Muumipeikko ja pyrstötähti
24. J. & W. Grimm - Grimmin sadut I-III
25. Dan Brown - Da Vinci -koodi
Mitä herran jestas tämmönen populääri kirja tekee tämmöisellä listalla?
26. Enid Blyton - Viisikko-sarja
En ole koko sarjaa lukenut, mutta joitain kirjoja.
27.Anna-Leena Härkönen - Häräntappoase
28. Ernest Hemingway - Vanhus ja meri
29. Goscinny - Uderzo - Asterix-sarja
30. John Irving - Garpin maailma
31. Louisa May Alcott - Pikku naisia
32. Victor Hugo - Kurjat
33. C.S. Lewis - Narnian tarinat
Tää kiinnostais leffojen myötä. En ole kylläkään niitä leffojakaan katsonut.
34. A.A. Milne - Nalle Puh
35. Henri Charrière - Vanki nimeltä Papillon
36. Alexandre Dumas - Kolme muskettisoturia
37. Emily Bronte - Humiseva harju
38. William Golding - Kärpästen herra
39. Juhani Aho - Rautatie
40. Leo Tolstoi - Anna Karenina
41. Frank McCourt - Seitsemännen portaan enkeli
42. Arthur C. Clarke - Avaruusseikkailu 2001
Miksei tässä ole koko trilogia?
43.J.D. Salinger - Sieppari ruispellossa
44. Charlotte Brontë - Kotiopettajattaren romaani
45. Kurt Vonnegut - Teurastamo 5
46. Isaac Asimov - Säätiö
Aloitin ja totesin, ettei Asimov kuulu mun lukulistalle.
47. Aapeli - Pikku Pietarin piha
48. Leo Tolstoi - Sota ja rauha
49. Mauri Kunnas - Koiramäen talossa
50. Margaret Mitchell - Tuulen viemää
51. Nikolai Gogol - Kuolleet sielut
52. Albert Camus - Sivullinen
53. Kirsi Kunnas - Tiitiäisen satupuu
54. Hergé - Tintti-sarja
Mä luulisin, että mä olen lukenut kaikki.
55. Miquel Cervantes - Don Quijote
56. Eduard Uspenski - Fedja-setä, kissa ja koira
57. Mark Twain - Huckleberry Finnin seikkailut
58. Johanna Sinisalo - Ennen päivänlaskua ei voi
Lainasin tän kirjastosta sillon ku se oli just voittanu Finlandian. Olin tykännyt yhdestä Sinisalon novellista, mutta tää ei iskenyt yhtään.
59. Herman Hesse - Lasihelmipeli
60. Günther Grass - Peltirumpu
61. Jostein Gaarder - Sofian maailma
62. Leon Uris - Exodus
63. Lucy M. Montgomery - Pieni runotyttö
64. Ilmari Kianto - Punainen viiva
65. Franz Kafka - Oikeusjuttu
66. Guareschi Giovanni - Isä Camillon kylä
67. Lewis Caroll - Liisan seikkailut ihmemaassa
68. John Steinbeck - Eedenistä itään
69. Kari Hotakainen - Juoksuhaudantie
70. Paulo Coelho - Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin
71. Jules Verne - Maailman ympäri 80 päivässä
Lasketaanko tähän sen tv-sarjan katsominen?
72. Risto Isomäki - Sarasvatin hiekkaa
Ainakin jo kolme kertaa.
73. Jaroslav Hasek - Kunnon sotamies Svejk maailmansodassa
74. Giovanni Boccaccio - Decamerone
75. Oscar Wilde - Dorian Grayn muotokuva
76. Milan Kundera - Olemisen sietämätön keveys
77. Homeros - Odysseia
78. Peter Hoeg - Lumen taju
79. Arthur Conan Doyle - Baskervillen koira
80. William Shakespeare - Hamlet
81. Eino Leino - Helkavirsiä-sarja
82. Stieg Larsson - Miehet, jotka vihaavat naisia
Tää on jonossa.
83. Yrjö Kokko - Pessi ja Illusia
Lasketaanko teatteriesitys?
84. Thomas Harris - Uhrilampaat
85. Raymond Chandler - Syvä uni
86. Jean M. Untinen-Auel - Luolakarhun klaani
Ihan koko sarja kahteen kertaan.
87.Deborah Spungen - Nancy
88. Stephen King - Hohto
Oon mä tän lukenut, vaikkei sit ollutkaan mun juttu.
89. Laura Ingalls Wilder - Pieni talo preerialla
90. Laila Hietamies - Hylätyt talot, autiot pihat
91. Aino Suhola - Rakasta minut vahvaksi
92. Aleksandr Solzhenitsyn - Vankileirien saaristo
93. Mikael Niemi - Populäärimusiikkia Vittulajänkältä
94. Timo K. Mukka - Maa on syntinen laulu
95. Juha Vuorinen - Juoppohullun päiväkirja
Jonossa.
Jonossa.
96. Kjell Westö - Missä kuljimme kerran
97. Veijo Meri - Manillaköysi
98. Maria Jotuni - Huojuva talo
99. Juha Itkonen - Anna minun rakastaa enemmän
100. Jan Guillou - Pahuus
maanantai 3. tammikuuta 2011
Jeesusteippi pelastaa
Mun ihana kirpparilta ostettu nojatuoli hajosi. Tarkemmin ilmaistuna pohja petti. No eikun tuoli ympäri ja tutkimaan vahinkoja.
Totesin tilanteen olevan korjattavissa, joten eikun auton nokaa kohti Bauhausia. Tässä vaiheessa olin sen verran kaukaa viisas, että laitoin akkuporakoneen varaakun laturiin. Bauhausista mukaan tarttui ruuveja, kulmarautoja ja kolme metriä pitkä puurima. No tokihan tuo puupalikka oli just sen 15 senttiä liian pitkä mahtuakseen mun autoon. Eikä minkään valtakunna narua mukana. Hetken autoa tutkittuani löysin rullan parhaat päviänsä nähnyttä ilmastointiteippiä. Siitä lähdin sitten kieputtamaan itselleni narua takaluukun sulkemiseen ja niin päästiin kuorman kanssa kotiin.
Toki tarkoitus oli käydä myös Etolassa hakemassa lisäpehmustetta, mutta jouduin tekemään kaksi reissua, kun hoidin hommat väärässä järjestyksessä. Ja sitten työn touhuun. Yritin irroittaa kolmea keskimmäistä "jousta". Kahden jousen toinen pää oli jo irti ja tovin ähkittyäni sain kolmannenkin jousen toisesta päästä irti. Siihen luovutin ja soitin isännän hätiin. Isäntä kävi irrottamassa toisetkin päät ja palasi takaisin omiin toimiinsa.
Ensin leikkasin pehmusteen oikean kokoiseksi ja muotoilin tuoliin sopivaksi.
Sitten sahasin riman pätkiksi. Seuraavaksi olikin homman vaikein osuus eli kulmarautojen ruuvaaminen tuolin pohjaan.
Kannatti olla kaukaa viisas, sillä porakoneen akku hyytyi hyvinkin ennen puoltaväliä. Sitten pehmusteet väliin ja rimat kiinni kulmarautoihin.
Seuraavaksi, kun jotain hajoaa, niin ei ole ainakaan pohja. Perstuntuma tuolissa muuttui, mutta se oli odotettavissa oleva sivuvaikutus.
Totesin tilanteen olevan korjattavissa, joten eikun auton nokaa kohti Bauhausia. Tässä vaiheessa olin sen verran kaukaa viisas, että laitoin akkuporakoneen varaakun laturiin. Bauhausista mukaan tarttui ruuveja, kulmarautoja ja kolme metriä pitkä puurima. No tokihan tuo puupalikka oli just sen 15 senttiä liian pitkä mahtuakseen mun autoon. Eikä minkään valtakunna narua mukana. Hetken autoa tutkittuani löysin rullan parhaat päviänsä nähnyttä ilmastointiteippiä. Siitä lähdin sitten kieputtamaan itselleni narua takaluukun sulkemiseen ja niin päästiin kuorman kanssa kotiin.
Toki tarkoitus oli käydä myös Etolassa hakemassa lisäpehmustetta, mutta jouduin tekemään kaksi reissua, kun hoidin hommat väärässä järjestyksessä. Ja sitten työn touhuun. Yritin irroittaa kolmea keskimmäistä "jousta". Kahden jousen toinen pää oli jo irti ja tovin ähkittyäni sain kolmannenkin jousen toisesta päästä irti. Siihen luovutin ja soitin isännän hätiin. Isäntä kävi irrottamassa toisetkin päät ja palasi takaisin omiin toimiinsa.
Ensin leikkasin pehmusteen oikean kokoiseksi ja muotoilin tuoliin sopivaksi.
Sitten sahasin riman pätkiksi. Seuraavaksi olikin homman vaikein osuus eli kulmarautojen ruuvaaminen tuolin pohjaan.
Kannatti olla kaukaa viisas, sillä porakoneen akku hyytyi hyvinkin ennen puoltaväliä. Sitten pehmusteet väliin ja rimat kiinni kulmarautoihin.
Seuraavaksi, kun jotain hajoaa, niin ei ole ainakaan pohja. Perstuntuma tuolissa muuttui, mutta se oli odotettavissa oleva sivuvaikutus.
lauantai 1. tammikuuta 2011
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
