maanantai 29. marraskuuta 2010
Pitäisiköhän huolestua?
Kävin postista hakemassa mp3-soittimeni. Postisetä meni ettimään mun pakettia ennen kuin mä ehdin antaa sille mun noutolappua. Noo, ehkä mä oon sitten vaan jäänyt hyvin mieleen niistä zooplussan paketeista. Niistä kun puuttuu mun nimestä ääkköset, mikä mun kohdalla tekee tasan puolet kirjaimista. Ihmettelen kyllä sitäkin, että ne samat ääkköset puuttui nytkin vaikka tilaus tuli suomalaisesta nettikaupasta.
torstai 25. marraskuuta 2010
ZooPlussaa ja SYTYCK9
Tein viime viikon perjantaina tilauksen zooplussalle. Tänään se saapui. Ihan odotetussa aikataulussa.
Ensin ihmettelin, miksi Hastuli on niin pahuksen kiinnostuneena kaivamassa laatikkoa ja muutkin kissat pyörii jaloissa. Ei ne nyt ennen oo ihan noin kiinnostuneita ollut. Laatikkoa kaivaessani muistin sitten tilanneeni kissoille valeriaanalelun.
Puolen tunnin käyttökokemuksella voin allekirjoittaa molemmat blogimaailmassa esitetyt väitteet: Kissat menee siitä sekaisin ja se haisee TOSI pahalta. Puolen tunnin käytön jälkeen suljin sen takaisin pussiinsa. Valmistajalla on kyllä ollut ajatus hommassa mukana. Lelu tulee uudelleen suljettavassa minigrip-pussissa. Tai sitten varastotyöntekijät ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ilman pussia.
Hastuli halus ehdottomasti nuolla lelun kokonaan.
Hipuli aloitti järsimällä. Hipuli, jota lelut ei yleensä kiinnosta pätkääkään. Savu joutui tyytymään kiehnäämään vieressä.
Tappeluksi homma meni yllättävän nopeasti, mutta onneksi nujakka oli lyhyt.
Tällä kertaa mukana oli myös ensimmänen bonuksilla hankittu tuote: Furmaster (oletettavasti Furminatorin kopio). Kissoilla oli aivan muuta mielessä kuin harjausta, mutta jo pikainen kokeilu todisti harjan tehokkuuden.
Maanantaina isännälle tuli postissa erään kodinkoneketjun kanta-asiakastarjouslehti. Bongasin sieltä uuden Sony Walkman mp3-soittimen. Eilen sitten lähdin selvittelemään mitä laite maksaa muualla, ale kun oli lehdessä vaivaiset 10 euroa. Katselin tietty samalla myös muita vaihtoehtoja. Mp3-soitinta minulla ei ole ennestään, joten sikäli vieras laite oli kyseessä. Päädyin kuitenkin koneboxin nettisivuille. Siellä ei Sonyn laitteita ollut, mutta iskinkin silmäni Philipsin soittimiin. Kahdessa mallissa oli todella hyvä tarjous. Lähempi tarkastelu osoitti, että halvempaa versiota ei saa nettikaupasta (mikä mun mielestä tarkoittaa, että nettikauppaan varattu erä on jo myyty loppuun). Yritin sitten ostaa sitä kallimpaa versiota. Kaikki meni hyvin kunnes koneboxin olisi pitänyt ohjata minut nettipankkiin maksamaan. Siihen tilttas. Yritin useita kertoja pienillä tauoilla välissä. Jonkin ajan kuluttua päätin sitten kokeille, josko visan kanssa onnistuisi paremmin. Koneboxi ohjasi minut nätisti luottokunnan sivuille. Näpyttelin kortin tiedot ja painoin maksa. Luottokunta halusi tarkastaa mun henkilöllisyyden nettipankkitunnuksien avulla. Eli luottokunta lähti siirtämään minua nettipankkiin. Siihen tilttas taas. Useampi yritys tuotti saman tuloksen. Tässä kohtaa olin aika kiukkuinen, koska pelkäsin tietty, että myyniterä loppuu kesken, mutta pakko oli iltavuoroon töihin lähteä. Iltavuoron jälkeen haahuilin hetken netissä ja ajttelin jo mennä nukkumaan, kun muistin, että minun piti yrittää uudestaan ostaa sitä soitinta. Kaksi yritystä nettipankin kautta tyssäsi samaan kohtaan, mutta eri virheilmoituksella, kuin aikaisemmin. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä kerran visalla ja sit nukkumaan. Näpyttelin taas luottokunnalle tiedot ja painoin maksa. Selain palasi koneboxiin ja konebox kiitti tilauksesta. MitVit? Miksei se nyt pyytänyt tunnistautumista pankin kautta? Hetken olin ihan pellolla, mutta sitten koitti (joulun) riemu. Oli kiva mennä nukkumaan.
Alkuperäisen mainoksen mp3-soitin oli 4Gb suuruinen ja varustettu myös radiolla. Hintaa alessa 69 euroa, normaalihinnan ollessa 79 euroa. Tilaamani soitin on 16Gb suuruinen ja sisältää myös mainitun radion. Hintaa tilaukselle postikuluineen kertyi 78.90 euroa ja normaalihinta ilman postikuluja olisi ollut 109 euroa. Olen saanut joululahjani (viime vuonna ostin uuden tietokoneen veronpalautuksella).
SYTYCKiin voisin sanoa sen verran, että kyllä kestää helman dominoruutujen neulominen. Yllättävän paljon vie aikaa. Sen jälkeen on vielä tehtävänä kaulus ja lankojen päättelyt. Vielä on reilu kuukausi aikaa, joten uskon saavani työn ajoissa valmiiksi.
Ensin ihmettelin, miksi Hastuli on niin pahuksen kiinnostuneena kaivamassa laatikkoa ja muutkin kissat pyörii jaloissa. Ei ne nyt ennen oo ihan noin kiinnostuneita ollut. Laatikkoa kaivaessani muistin sitten tilanneeni kissoille valeriaanalelun.
Puolen tunnin käyttökokemuksella voin allekirjoittaa molemmat blogimaailmassa esitetyt väitteet: Kissat menee siitä sekaisin ja se haisee TOSI pahalta. Puolen tunnin käytön jälkeen suljin sen takaisin pussiinsa. Valmistajalla on kyllä ollut ajatus hommassa mukana. Lelu tulee uudelleen suljettavassa minigrip-pussissa. Tai sitten varastotyöntekijät ovat kieltäytyneet yhteistyöstä ilman pussia.
Hastuli halus ehdottomasti nuolla lelun kokonaan.
Hipuli aloitti järsimällä. Hipuli, jota lelut ei yleensä kiinnosta pätkääkään. Savu joutui tyytymään kiehnäämään vieressä.
Tappeluksi homma meni yllättävän nopeasti, mutta onneksi nujakka oli lyhyt.
Tällä kertaa mukana oli myös ensimmänen bonuksilla hankittu tuote: Furmaster (oletettavasti Furminatorin kopio). Kissoilla oli aivan muuta mielessä kuin harjausta, mutta jo pikainen kokeilu todisti harjan tehokkuuden.
Maanantaina isännälle tuli postissa erään kodinkoneketjun kanta-asiakastarjouslehti. Bongasin sieltä uuden Sony Walkman mp3-soittimen. Eilen sitten lähdin selvittelemään mitä laite maksaa muualla, ale kun oli lehdessä vaivaiset 10 euroa. Katselin tietty samalla myös muita vaihtoehtoja. Mp3-soitinta minulla ei ole ennestään, joten sikäli vieras laite oli kyseessä. Päädyin kuitenkin koneboxin nettisivuille. Siellä ei Sonyn laitteita ollut, mutta iskinkin silmäni Philipsin soittimiin. Kahdessa mallissa oli todella hyvä tarjous. Lähempi tarkastelu osoitti, että halvempaa versiota ei saa nettikaupasta (mikä mun mielestä tarkoittaa, että nettikauppaan varattu erä on jo myyty loppuun). Yritin sitten ostaa sitä kallimpaa versiota. Kaikki meni hyvin kunnes koneboxin olisi pitänyt ohjata minut nettipankkiin maksamaan. Siihen tilttas. Yritin useita kertoja pienillä tauoilla välissä. Jonkin ajan kuluttua päätin sitten kokeille, josko visan kanssa onnistuisi paremmin. Koneboxi ohjasi minut nätisti luottokunnan sivuille. Näpyttelin kortin tiedot ja painoin maksa. Luottokunta halusi tarkastaa mun henkilöllisyyden nettipankkitunnuksien avulla. Eli luottokunta lähti siirtämään minua nettipankkiin. Siihen tilttas taas. Useampi yritys tuotti saman tuloksen. Tässä kohtaa olin aika kiukkuinen, koska pelkäsin tietty, että myyniterä loppuu kesken, mutta pakko oli iltavuoroon töihin lähteä. Iltavuoron jälkeen haahuilin hetken netissä ja ajttelin jo mennä nukkumaan, kun muistin, että minun piti yrittää uudestaan ostaa sitä soitinta. Kaksi yritystä nettipankin kautta tyssäsi samaan kohtaan, mutta eri virheilmoituksella, kuin aikaisemmin. Ajattelin, että kokeillaan nyt vielä kerran visalla ja sit nukkumaan. Näpyttelin taas luottokunnalle tiedot ja painoin maksa. Selain palasi koneboxiin ja konebox kiitti tilauksesta. MitVit? Miksei se nyt pyytänyt tunnistautumista pankin kautta? Hetken olin ihan pellolla, mutta sitten koitti (joulun) riemu. Oli kiva mennä nukkumaan.
Alkuperäisen mainoksen mp3-soitin oli 4Gb suuruinen ja varustettu myös radiolla. Hintaa alessa 69 euroa, normaalihinnan ollessa 79 euroa. Tilaamani soitin on 16Gb suuruinen ja sisältää myös mainitun radion. Hintaa tilaukselle postikuluineen kertyi 78.90 euroa ja normaalihinta ilman postikuluja olisi ollut 109 euroa. Olen saanut joululahjani (viime vuonna ostin uuden tietokoneen veronpalautuksella).
SYTYCKiin voisin sanoa sen verran, että kyllä kestää helman dominoruutujen neulominen. Yllättävän paljon vie aikaa. Sen jälkeen on vielä tehtävänä kaulus ja lankojen päättelyt. Vielä on reilu kuukausi aikaa, joten uskon saavani työn ajoissa valmiiksi.
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
PorkkanaSYTYCK
Puolivälin porkkanakilpailussa kysellään tanssikenkien perään, eli missä kudot.
No mulla on tämmöinen ihana oma viihdenurkka.
Oliivinvihreän samettinojatuolin löysin kirpparilta, olisko siitä nyt puolitoista-kaksi vuotta aikaa. Tuoli oli ehjä ostettaessa, mutta kissat on hyviä kuluttumaan kangasta. Käsinojassa on reikä paikkausyrityksestä huolimatta. Ikean hyllykön kotiutumisesta voi lukea vanhemmasta postauksesta. Hyllykön neljä lähintä lokeroa on ne tärkeimmät. Ylemmässä kahdessa on papereita ja aiheeseen liittyviä kirjoja. Alemmassa kahdessa on pieni varasto lankoja sekä puikot.
Uuden tietokoneen ostin itselleni viime jouluna joululahjaksi. Siinä on riittävä näyttö. Videotykistä tulee ja kooksi olen mitannut 43 tuumaa. Tietokone toimii mulla siis myös dvd-soittimena. Jokunen elokuva, sekä tv-sarjan jakso on tullut kutoessa katsottua(kuunneltua). Näppikselle olen ihan itse väsännyt telineen, jonka voi vetää näppärästä nojatuolin eteen ja työntää pois kun ei tarvitse. Neuleiden kannalta kuitenkin tärkeimmät asiat löytyy tuon näppistelineen alta. Eli iso muuttolaatikko, joka toimii keskeneräisten töiden varastona. (Juu, SYTYCK on päällimmäisenä). Laatikko on myös sopivan korkuinen ja niin sopivalla etäisyydellä, että siihen on kiva nostaa jalkansa. Näytön vasemmalla puolella on vielä erittäin valovoimaisella halogeenipolttimolla varustettu jalkalamppu. Lampussa on kaksi voimakkuusvaihtoehtoa.
Ja itse SYTYCK-neule edistyi tänä viikonloppuna oikein mainiosti. Olen juuri suunnittelemassa helman dominoruutujen sijoittelua. Sen jälkeen on enää kaulus kutomatta ja langanpäät viimeistelemättä.
No mulla on tämmöinen ihana oma viihdenurkka.
Oliivinvihreän samettinojatuolin löysin kirpparilta, olisko siitä nyt puolitoista-kaksi vuotta aikaa. Tuoli oli ehjä ostettaessa, mutta kissat on hyviä kuluttumaan kangasta. Käsinojassa on reikä paikkausyrityksestä huolimatta. Ikean hyllykön kotiutumisesta voi lukea vanhemmasta postauksesta. Hyllykön neljä lähintä lokeroa on ne tärkeimmät. Ylemmässä kahdessa on papereita ja aiheeseen liittyviä kirjoja. Alemmassa kahdessa on pieni varasto lankoja sekä puikot.
Uuden tietokoneen ostin itselleni viime jouluna joululahjaksi. Siinä on riittävä näyttö. Videotykistä tulee ja kooksi olen mitannut 43 tuumaa. Tietokone toimii mulla siis myös dvd-soittimena. Jokunen elokuva, sekä tv-sarjan jakso on tullut kutoessa katsottua(kuunneltua). Näppikselle olen ihan itse väsännyt telineen, jonka voi vetää näppärästä nojatuolin eteen ja työntää pois kun ei tarvitse. Neuleiden kannalta kuitenkin tärkeimmät asiat löytyy tuon näppistelineen alta. Eli iso muuttolaatikko, joka toimii keskeneräisten töiden varastona. (Juu, SYTYCK on päällimmäisenä). Laatikko on myös sopivan korkuinen ja niin sopivalla etäisyydellä, että siihen on kiva nostaa jalkansa. Näytön vasemmalla puolella on vielä erittäin valovoimaisella halogeenipolttimolla varustettu jalkalamppu. Lampussa on kaksi voimakkuusvaihtoehtoa.
Ja itse SYTYCK-neule edistyi tänä viikonloppuna oikein mainiosti. Olen juuri suunnittelemassa helman dominoruutujen sijoittelua. Sen jälkeen on enää kaulus kutomatta ja langanpäät viimeistelemättä.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Sytyck 7 ja muita neuleita
Päätin tehdä itselleni pikaisesti neulekoneella pikkujoulumekon. Ajatuksena oli palmikollinen joustinneule. Kahden aloituksen, monien pudotettujen silmukoiden ja yhtä monien kirosanojen jälkeen päätin vaihtaa mallineuleen pitsiin. Olinhan sentään suunnitellut tehdä mekkoon oikein vuorin, joten ei näykyisi rei'istä paljas iho. No siinäkin meni viisi aloitusta ennenkuin pääsin yhteisymmärykseen pitsikelkan kanssa. Olin jo aikaisemmin kesällä koetilkkuja neuloessani huomannut, että puuvilla käyttäytyy paljon paremmin kuin villa. Sisulla eteenpäin. Tuli tehtyä virhe kainalon kohdalla, mutta se olisi korjattavissa etukappaleessa. Tein vyötärökavennukset ja aloitin helmalevennyksiä. Neuloin siis kappaletta hartioista alas. Neuloin 60 kerrosta levennyksiä ja jätin työn yöksi seisomaan. Seuraavana päivänä työhön palatessani huomasin ensimmäisenä, että joku oli lukenut ihan itse kirjoittamaansa ohjetta päin honkia. Piti leventää 1 silmukka molemmissa reunoissa joka kuudes kerros 20 kertaa. Olinkin leventäny joka 20. kerros. Joo en pura 60 kerrosta ja laita työtä takaisin koneeseen kiinni. Irrotin työn koneesta ja kerin toisesta kerästä aloittamani langan takaisin. Siellä se nyt odottaa uutta inspiraatiota.
Ja tätä varten SYTYCK on jätetty väliaikaisesti oman onnensa nojaan. Ensimmäinen hiha on valmis ja toisesta puuttuu enää dominoruudut. Voin nyt jo tässä vaiheessa työtä kertoa, etten sitten ainakaan kymmeneen vuoteen kudo yhtään ainoata dominoa. Kyllä niistä ihan kivan näköisiä tulee, mutta hitto niitä langanpäitä ja jatkuvaa uusien silmukoiden poimimista.
Tänään oli vihdoin töihin ilmestynyt luvatut talvitakit. Meillä on siis työn puolesta käytössä niin sanotut huomiovaatteet. Oranssi pohja ja heijastinnauhat. Innokkaana tietysti heti kokeilemaan. Ihmettelin hiukan takkia, kun sen piti olla samanlainen kuin kesätakki, vain vuorilla varustettuna. Joo takki on ihan sopiva hartioista, mutta jos haluaa laittaa vetoketjun kiinni, täytyy helma nostaa navan korkeudelle vyötärön kapeinpaan kohtaan ja vähän vielä vetää mahaa sisälle. Linnutkin siinä jo nauraa, jos niin pukeutuu. Sanoin sitten asiasta heti pomolle, kun se tuli töihin ja se sanoi, että he oli kyllä tilannu toisenlaisia takkeja, mutta niitä ei ollutkaan saanut ja takit toimittava firma oli vaihtanut mallia. Ja mä kuulemma sain suurimman koon. No tossa iltapäivällä kahden aikaan pomo soitti ja kysyi minkä kokoinen tarvittais jos se tilais mulle erilaisen takin. Pistettiin sitten kaksi numeroa lisää ja eletään toivossa, että tulee sopiva. Tästä voi taas todeta, ettei oo naisia ajateltu miesten töihin (Juu, olen porukan ainoa nainen tuossa työssä).
Ja tätä varten SYTYCK on jätetty väliaikaisesti oman onnensa nojaan. Ensimmäinen hiha on valmis ja toisesta puuttuu enää dominoruudut. Voin nyt jo tässä vaiheessa työtä kertoa, etten sitten ainakaan kymmeneen vuoteen kudo yhtään ainoata dominoa. Kyllä niistä ihan kivan näköisiä tulee, mutta hitto niitä langanpäitä ja jatkuvaa uusien silmukoiden poimimista.
Tänään oli vihdoin töihin ilmestynyt luvatut talvitakit. Meillä on siis työn puolesta käytössä niin sanotut huomiovaatteet. Oranssi pohja ja heijastinnauhat. Innokkaana tietysti heti kokeilemaan. Ihmettelin hiukan takkia, kun sen piti olla samanlainen kuin kesätakki, vain vuorilla varustettuna. Joo takki on ihan sopiva hartioista, mutta jos haluaa laittaa vetoketjun kiinni, täytyy helma nostaa navan korkeudelle vyötärön kapeinpaan kohtaan ja vähän vielä vetää mahaa sisälle. Linnutkin siinä jo nauraa, jos niin pukeutuu. Sanoin sitten asiasta heti pomolle, kun se tuli töihin ja se sanoi, että he oli kyllä tilannu toisenlaisia takkeja, mutta niitä ei ollutkaan saanut ja takit toimittava firma oli vaihtanut mallia. Ja mä kuulemma sain suurimman koon. No tossa iltapäivällä kahden aikaan pomo soitti ja kysyi minkä kokoinen tarvittais jos se tilais mulle erilaisen takin. Pistettiin sitten kaksi numeroa lisää ja eletään toivossa, että tulee sopiva. Tästä voi taas todeta, ettei oo naisia ajateltu miesten töihin (Juu, olen porukan ainoa nainen tuossa työssä).
perjantai 5. marraskuuta 2010
Oho hups
Menin tänään aamulla seitsemäksi töihin. Olin ilmeisesti hiukan uninen lähtiessäni. Heräsin viisi kilometria lähdön jälkeen ihmettelemään miksi tässä on 80 nopeusrajoitus. Ei mun työmatkalla ole kahdeksankympin rajoitusta. Hetken mietin, että missä helkutissä mä oon. Pääsin sentään suht nopeasti takaisin kartalle. Jonka jälkeen kirosin niin maan peevelisti, että mistä mä nyt ajan ja mä myöhästyn töistä. Pienen seikkailun jälkeen pääsin takaisin normaalille reitilleni ja ehdin kuin ehdinkin ajoissa töihin. Tosin yhdessä risteyksessä pääsin toteamaan, että olipas liukasta, mutta mitään vakavaa ei tapahtunut. Pelottavaksi tämän asian tekee se, ettei minulla ole mitään muistikuvaa alkaen siitä, kun käännyin pihalta tielle päättyen siihen, kun tajusin olevani väärällä tiellä. Lisätäkseni vielä hiukan ihmetystä soppaan, mun on täytynyt kääntyä pois normaalilta reitiltä päätyäkseni sinne, missä kävin kääntymässä. Normaalisti mun reitti siis on kahden risteyksen jälkeen suoraa posottamista seuraavat kymmenen kilometriä. Eli kaksi ensimmäistä risteystä on mennyt oikein, mutta kolmannesta olen kääntynyt vasemmalle sen sijaan, että olisin ajanut vaan suoraan. Suoraan ajaessa siinä ei tarvi edes väistää ketään, eikä kyse ole valoristeyksestä. Ei ymmärrä.
Huutelen nyt täälläkin Emmuskaa liittyen Anna hyvän kiertää -postaukseen. Eli lapaset olis valmiit. Tarviisin vaan sun osoitteen, Emmuska, että voin lähettää ne sulle. Mun sähköposti on netcat80(at)yahoo.com. Ilmoitan tässä nyt samalla myös, että Anna hyvän kiertää -tarjous ei ole voimassa ikuisesti, vaan loppuu marraskuun viimeisenä päivänä.
Huutelen nyt täälläkin Emmuskaa liittyen Anna hyvän kiertää -postaukseen. Eli lapaset olis valmiit. Tarviisin vaan sun osoitteen, Emmuska, että voin lähettää ne sulle. Mun sähköposti on netcat80(at)yahoo.com. Ilmoitan tässä nyt samalla myös, että Anna hyvän kiertää -tarjous ei ole voimassa ikuisesti, vaan loppuu marraskuun viimeisenä päivänä.
torstai 4. marraskuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
