Keskiaikaiset ruokailuvälineet

Tämä keskiaikaharrastus on siitä outo, että tapahtumissa pitää olla omat ruokailuvälineet. Ajankuvaan kuuluu puiset lautaset ja tarjottimet, keraamiset astiat ja hienommissa piireissä myös juomalasit. Minun välineistö on toistaiseksi keskittynyt pelkästään keraamisiin astioihin. Poikkeuksena lusikka ja tietenkin veitsi. Ajankuvaan kuuluu myöskin haarukan puuttuminen ja sormin syöminen. Veitsikin on mallia terävä puukko.

Mutta tässä kuvassa on minun ensimmäiset astiani.



Muki on Turun keskiaikamarkkinoiden siideri-/oluttuoppi. Niitä talosta löytyy kahdeksan kappaletta, eikä semmoista siis tarvinnut harrastuksen vuoksi hankkia. Puulusikka löytyi myös lusikkalaatikosta. Puukon olen itse (ainakin melkein) valmistanut 90-luvun lopussa ihan koulutyönä. Se on vain tähän asti ollut koristeena, joten isäntä joutui sen teroittamaan käyttöönoton yhteydessä. Lautanen on ainoa harrastusta varten näin alkajaisiksi ostettu esine. Sekin on marketin kukkaosastolta. Siis perus ruukunaluslautanen. Toimittaa ruokalautasen virkaa oikein hyvin.

Tässä nyt kolme kertaa erilaisissa paikoissa ruokailuvälineitä käytettyäni, on esiin noussut halu/tarve laajemmalle valikoimalle. Ensisijaisesti pienemmälle syvälle lautaselle ja pienelle kupille. Puolen litran tuoppi ei aina ole se sopivin. Haluaisin myös metallisen lusikan. Yksi ainokainen kirpputorikäynti Turussa tuotti seuraavan tuloksen.



Oikeassa alanurkassa oleva jalallinen kuppi on minun itsetekemä. Peruja parin vuoden takaiselta keramiikkakurssilta (jota en muuten edes käynyt loppuun asti). Muut on kirpputorilöytöjä ja koko läjälle kertyi hintaa huikeat 6,80€. Vasemman reunan syviä lautasia myydään sekä keskiaikamarkkinoilla, että ainakin joulumarkkinoilla Turussa. En ole koskaan hintaa sen tarkemmin katsonut, mutta käsityönä olettaisin kappaleen maksavan vähintään 10€. Keskellä oleva kartion muotoinen kulho taasen on ihan teollista tuotantoa, enkä sen lähteestä sen tarkemmin osaa sanoa. Kipon sisäpuolelle on leimattu elintarvikekelpoisuudesta kielivä merkki. Takareunan kaksi korvallista mukia on pohjasta löytyvän leiman mukaan Turun käsityöläismuseosta kotoisin. Tuskin nekään sieltä kuitenkaan ihan 0,50€ kappale lähtee. Pikariparin jalassa on kohokuvio, joka vaikuttaa käsin tehdyltä. Muutenkin pikareissa on juuri sen verran eroa, että käsityöstä lienee tässäkin kyse.

Näin kirpparilla myös puutarjottimen viiden euron hintaan, mutta koska en sitä heti ottanut, niin seuraavana päivänä sitä ei enää ollut.

Tässä vielä yksityiskohtaisemmat kuvat pikareista, sekä omatekemästäni jalallisesta kupista.