Terveisiä uudesta kodista

Meillä on oma pihasisilisko.



Siinä se paistatteli päivää, kun lauantaina tuotiin ensimmäistä kuormaa.  Ja minä ilkeä ihminen ajoin auton varjostamaan ötökän elämää.

Lauantai-illalla sovittiin isännän kanssa, että sunnuntai-illalla testataan uuden kodin sauna. Sunnuntai-illalla kun isäntä ilmoitti saunan olevan lämmin, todettiin, ettei kukaan ole muuttanut kylpyhuoneen tavaroita. Onneksi yhden muutetun kassin pohjalla oli yhden viikonloppureissun jäljiltä puhdas pyyhe ja pefletti, sekä shampoopullo. Yksi pullo hoitoainetta oli muuttanut toisessa laatikossa. Isäntä joutui kuivaamaan ittensä käsipyyhkeeseen, mutta muuten kaikki tarpeellinen saatiin kasaan.

Tänään aamulla isäntä näki pihalla rotan. Jotta rotanmyrkky on sitten ostoslistalla.

Kissoilla oli mielenkiintoinen lauantai. Aina välillä ne suljettiin vanhassa asunnossa jonkun oven taakse  ja, kun sieltä pääsi pois, oli aina enemmän ja enemmän huonekaluja kadonnut. Ruokakippokin tyhjeni jo aamupäivästä. Illalla sitten tuotiin kissat uuteen taloon. Kaikki meni hiukan kyyryssä ympäriinsä niin, ettei syömäänkään ehtinyt pysähtyä, vaikka puoli päivää oli joutunut nälässä olemaan.

Miksi

Olen tässä muuttoa valmistellessa miettynyt, että miksi mua pelottaa se talo? Miksi se ei tunnu kutsuvalta? Olenhan kuitenkin pienen ikäni kuvitellut ja haaveillut asuvani omakotitalossa. Tähän tunteeseen liittyy myös toinen tunne. Minulla on vaikeuksia päästää irti nykyisestä asunnosta. Olen huomannut miettiväni muutaman kerran, että menee hienot seinämaalaukset hukkaan, kun uudet omistajat maalaa/tapetoi. Miksi tämä muutto on vaikea, kun en muista yhdenkään aikaisemman muuton tuntuneen tällaiselta? Tilastotietoihin verrattuna muutin lapsuudessani keskimääräistä useammin. Parhaimpana vuonna muutin neljä kertaa mukaan lukien opiskelupaikkakunnalle muutto syksyllä ja kotiin muutto keväällä. Muuttaminen siis sinänsä ei ole minulle mitään uutta ja jännittävää.

Olen nyt vihdoin keksinyt mikä se ero on. Silloin kun me tähän muutettiin, ajattelin, että asun tässä eläkeikään saakka. Kaikki aikaisemmat asunnot on jo sisäänmuuttovaiheessa olleet "välivaiheita". Pysähdyksiä matkalla johonkin parempaan. Ero on siis asenteessa. Kaikissa aikaisemmissa yhteisissä muutoissamme minä olen ollut se ajatuksen aloittanut osapuoli. Tällä kertaa ajatuksen aloittikin isäntä. Kysyinkin häneltä viikonloppuna, että onko tämä nyt se paikka, missä me asutaan eläkeikään asti.

Oman osansa ajatuksiin on taatusti antanut myös äitini. Hän on minut pelotellut puolikuoliaaksi kaikella yllättävällä, mitä omakotitalossa voi tapahtua. Mitä sitten? Täytyy yrittää muistaa, että sadattuhannet suomalaiset asuvat omakotitaloissa, eikä heidän elämänsä ole siitä mullistunut tai mennyt pilalle.

Silti minua edelleen hirvittää se ajatus, että mun pitäisi tehdä siitä talosta koti. Olenkin jo useamman viikon kerännyt Pinterestiin kaikenlaisia ideoita niin sisutukseen, kuin puutarhaankin. Osa niistä on sellaisia, ettei niitä pysty toteuttamaan tuossa talossa (esim. viinikellari keittiön alla). Osa on sellaisia, jotka nyt vain on hienoja, mutta minun mielestäni sopisi paremmin johonkin hotelliin/edustustilaan, kuin kotiin. Paljon on päällekkäisiä ideoita, joista valita tai yhdistellä se miellyttävin.

Pinot vain lisääntyy ja kasvaa

Eteisessä alkaa olla ahdasta.



Ja askarteluhuone on kaaoksessa.



Kunhan mä saan noi laatikot pinottua järkevästi, niin voi alkaa tuoda vinttikomerosta tavaraa hiljalleen alas. Mulla meinaan kramppaa jalat jos mä kiipeän vintille kolme tai enemmän kertaa päivän aikana. Kolmikerroksinen talo, ei hissiä. Onneks ees asutaan ensimmäisessä kerroksessa ja maantasolle on vaan 8 rappusta. Alakerrasta yksi.

Muuttoon aikaa alle kaksi viikkoa.

Mun akvaariossa on lumpeen kukka!

Ja toinen tulossa.



Toivottavasti toi kasvi ei ota nokkiinsa muutossa. Lumme on aikaisemman kokemukseni mukaan herkkä häiriöille (toisin sanoen mun edellinen kasvi kuoli jostain pikkujutusta).