Keskiaikaiset ruokailuvälineet

Tämä keskiaikaharrastus on siitä outo, että tapahtumissa pitää olla omat ruokailuvälineet. Ajankuvaan kuuluu puiset lautaset ja tarjottimet, keraamiset astiat ja hienommissa piireissä myös juomalasit. Minun välineistö on toistaiseksi keskittynyt pelkästään keraamisiin astioihin. Poikkeuksena lusikka ja tietenkin veitsi. Ajankuvaan kuuluu myöskin haarukan puuttuminen ja sormin syöminen. Veitsikin on mallia terävä puukko.

Mutta tässä kuvassa on minun ensimmäiset astiani.



Muki on Turun keskiaikamarkkinoiden siideri-/oluttuoppi. Niitä talosta löytyy kahdeksan kappaletta, eikä semmoista siis tarvinnut harrastuksen vuoksi hankkia. Puulusikka löytyi myös lusikkalaatikosta. Puukon olen itse (ainakin melkein) valmistanut 90-luvun lopussa ihan koulutyönä. Se on vain tähän asti ollut koristeena, joten isäntä joutui sen teroittamaan käyttöönoton yhteydessä. Lautanen on ainoa harrastusta varten näin alkajaisiksi ostettu esine. Sekin on marketin kukkaosastolta. Siis perus ruukunaluslautanen. Toimittaa ruokalautasen virkaa oikein hyvin.

Tässä nyt kolme kertaa erilaisissa paikoissa ruokailuvälineitä käytettyäni, on esiin noussut halu/tarve laajemmalle valikoimalle. Ensisijaisesti pienemmälle syvälle lautaselle ja pienelle kupille. Puolen litran tuoppi ei aina ole se sopivin. Haluaisin myös metallisen lusikan. Yksi ainokainen kirpputorikäynti Turussa tuotti seuraavan tuloksen.



Oikeassa alanurkassa oleva jalallinen kuppi on minun itsetekemä. Peruja parin vuoden takaiselta keramiikkakurssilta (jota en muuten edes käynyt loppuun asti). Muut on kirpputorilöytöjä ja koko läjälle kertyi hintaa huikeat 6,80€. Vasemman reunan syviä lautasia myydään sekä keskiaikamarkkinoilla, että ainakin joulumarkkinoilla Turussa. En ole koskaan hintaa sen tarkemmin katsonut, mutta käsityönä olettaisin kappaleen maksavan vähintään 10€. Keskellä oleva kartion muotoinen kulho taasen on ihan teollista tuotantoa, enkä sen lähteestä sen tarkemmin osaa sanoa. Kipon sisäpuolelle on leimattu elintarvikekelpoisuudesta kielivä merkki. Takareunan kaksi korvallista mukia on pohjasta löytyvän leiman mukaan Turun käsityöläismuseosta kotoisin. Tuskin nekään sieltä kuitenkaan ihan 0,50€ kappale lähtee. Pikariparin jalassa on kohokuvio, joka vaikuttaa käsin tehdyltä. Muutenkin pikareissa on juuri sen verran eroa, että käsityöstä lienee tässäkin kyse.

Näin kirpparilla myös puutarjottimen viiden euron hintaan, mutta koska en sitä heti ottanut, niin seuraavana päivänä sitä ei enää ollut.

Tässä vielä yksityiskohtaisemmat kuvat pikareista, sekä omatekemästäni jalallisesta kupista.

Terveisiä Talvi-illasta

Voi että mulla oli kiva viikonloppu. Perjantaina ajettiin Turusta Gythan kanssa Valkeakoskelle Kariniemen leirikeskukseen. Leirikeskuksen ajo-ohjeissa kiellettiin käyttämästä GPS:ä, joten oletettavasti sillä ei olisi paikalle osannut. Otin sen kuitenkin mukaan, koska siinä on tarkempi nopeusmittari ja Turun ja Tampereen välillä on pirun monta pönttöpääpoliisia (eli kameratolppaa). Ja tälläkin kertaa yksi välähti gepsistä huolimatta. Jotta uskotaan, että tekevät taas turvavyövalvontaa (mulla on siis kaksi kertaa aikaisemmin välähtänyt ilman, että olisin ajanut enemmän kuin 2 km/h ylinopeutta, kummastakaan ei koskaan kuulunut mitään).

Mutta se viimeinen pätkä Valkeakoskelta perämettään. Mulla oli Google mapsista tulostetut lähestymiskartat ja ajo-ohjeet, mutta silti usko loppui 2.3 km ennen toiseksi viimeistä risteystä. Piti gepsiltä kysyä jotta ollaanko ajettu ohi. Pimeässä oli ilkeä ajaa karvan mettäautotietä isompaa tietä sen viimeiset 15-20km. Ajettiin semmoista 30-40 km/h. Yhden gepsineuvon kera löydettiin kuitenkin perille ihan kertaheitolla. Perille saavuttiin puoli seitsemän aikaan. Ihan sopivasti, kun tapahtumapaikka aukesi kuudelta. Huoneet oli selvästi ajateltu keskenkasvuisille ihmisille. Huoneissa oli neljä kiinteä kerrossänkyä, jotka vaikuttivat normaali kapeammilta ja lyhyemmiltä. Ajoissa paikalla pääsin valitsemaan alapedin, jonka kuitenkin luovutin hyvästä syystä toiselle. Tein viittani hiukan ylikokoisena, jotta voisin sitä tarvittaessa käyttää lisäpeittona. Se tulikin tarpeen. Saimme päätyhuoneen ja sitä myöten sen kylmimmän. Sopi mulle vallan mainiosti. Nukun paremmin viileässä.

Iltapalan jälkeen haikailin saunaan, mutta ujona en uskaltanut sinne yksin lähteä. Sitten huomasin kahden huonekaverin olevan sinne menossa ja tuppauduin mukaan. Kello oli kymmenen tienoilla. Ulkolämpötila lähempänä 30 pakkasastetta. Matkaa päärakennuksesta saunalle noin 150-200 metriä. Saunarakennus on ilmeisesti lämmittämätön sillä pienehkö pukuhuone tuntui avotakasta huolimatta olevan niukasti plussan puolella. Siis ilman lämpötila. Lattia oli pakkasella ihan vaan siitä päätellen, että jaloissa pesuhuoneen puolelta kantautunut vesi jäätyi lattiaan. Pesuhuoneessa ei ollut juuri lämpimämpi, mutta kuumista suihkuista johtuen hyvä sumu ilmassa. Lattialla oli muoviritilät, joilla oli huomattavsti mukavampi kävellä. Mulle kerrottiin etukäteen, että sauna on kokoa 30 henkeä. En mä silti etukäteen ymmärtänyt kuinka suuri se oikeasti oli. Varmaan saman kokoinen kuin pesuhuone ja pukuhuone yhteensä. Kyseessä oli siis sekasauna ja kaikki saunojat minulle entuudestaan täysin tuntemattomia. Laskin yhdessä vaiheessa 22 ihmistä ja kaikilla oli vielä ylälauteilla hyvät kyynärpäätilat. Mielessä jo kävi yhdessä vaiheessa käydä pyörähtämässä hangessa, mutta hylkäsin ajatuksen pelätessäni jalkojeni jäätyvän. Ei tullut avantokenkiä mukaan. Tyydyin sitten vaan istuskelemaan kylmähkössä pukuhuoneessa. Hyvä höyry sielläkin ihosta nousi. Toisen saunomiskierroksen jälkeen peseydyin. Shampoo oli vähän jähmeätä ja vaikka hoitoaine juoksi paremmin, oli sekin peevelin kylmää.

Saunan jälkeen nukkumaan puoli yhdeltä. Nostin viitan ylös käärittynä, että voisin vetää sen tarvittaessa päälleni. Mulla oli ihan tavallinen hihaton yöpuku mukana, mutta riisuutuessani totesin olevan aivan liian kylmä sille. Päädyin pistämään päälleni pukuni paksuimman villamekon. Ja se olikin viitalla vahvistetun peiton kanssa juuri sopivasti.

Lauantaina aamupalan jälkeen ohjelmassa oli rottinkitaistelua. Taisteluun osallistumisen edellytyksenä oli runsaat suojavarusteet, joten taistelijat olivat ennakkoon hyvin tiedossa. Ilmoittautumisen yhteydessä jokaiselta edellytettiin nimen laittamista nakkilistaan johonkin kohtaan. Ilmoitin olevani halukas toimittamaan turnajaisnaposteltavat turnajaispaikalle. Nakki osoittautui kevyeksi ja sain siitä omasta mielestä kohtuuttomaan vuolaat kiitokset. Rottinkitaistelun jälkeen vuorossa oli lounas.

Lounaan jälkeen tarjolla oli jousiammuntakisaa. Tässä kohtaa pidin huolen olevani ajoissa ulkona ihmettelmässä, sillä etukäteen olin jo päättänyt pyytää päästä kokeilemaan jousiammuntaa. Odotellessani minulle selvisi, että kisa ammuttaisiin liikkuvaan maaliin. Luovuin jo ajatuksesta osallistua itse kisaan, mutta pyysin silti saada kokeilla jousta. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että ammuin moderneilla jousilla koko yläasteen ajan ja siitä on jo 17 vuotta aikaa. Loppujen lopuksi ammuin yhden harjoitusnuolen paikallaan olevaan tauluun ja vaikka se menikin reippaasti yli, se meni kuitenkin taulun keskikohdan yli. Jousena siis tähtäimetön pitkäjousi. Kumpikin seikka minulle ennestään tuntemattomia. Päätin kuitenkin osallistua kisaan, kun kerran jousen omistaja oli myötyväinen asettansa lainaamaan. Pelin henkin oli, että niin kauan saa ampua kuin maali liikkuu. Kuitenkin maksimissaan kolme nuolta. Eipä sitä neljättä olisi kyllä kukaan ehtinytkään ampumaan. Positiivisena seikkana pidettäköön, että ehdin ampua kaikki kolme nuolta. Mutta ne meni edelleenkin yli. Ei yhtä paljon, mutta yli kuitenkin. Kisassa ammuttiin kaksi kierrosta joten sain vielä yhden mahdollisuuden korjata virheeni. Ja korjasinhan minä. Ensimmäinen nuoli tosin lensi vieläkin ohi, mutta tällä kertaa se meni sivusta ohi. Kaksi viimeistä nuolta sain kuitenkin tauluun asti. Ja vaikka tulos ensialkuun tuntuikin pettymykseltä, oli se sittenkin järjellä ajateltuna aika hyvä suoritus.

Sitten olikin pidemmälti vapaata oleskelua ennen hovia ja pitoja. Käytin aikani käsityön tekemiseen. Sain tapahtuman aikana valmiiksi toisenkin edellisessä postauksessa esitellyn pussukan. Hovissa sinänsä ei ollut enää ensimmäisen kerran jälkeen mitään yllättävää. Pidot sujuivat jotakuinkin samalla kaavalla, kuin yliopisto-tapahtumassakin. Ruoka oli pahuksen hyvää. Ensimmäisellä kattauksella paahtopaistia piparjuurikermalla, sekä salaattia. Paahtopaisti oli vain kevyesti reunoilta paistettu ja aivan älyttömän hyvää. Toisella kattauksella tarjolla oli ohraa, keitettyä kalaa, sipulijuustopiirakkaa ja kylmää kastiketta. Jälleen aivan älyttömän hyvää. Kolmannella kattauksella tarjolla oli tuorepastaa kokonaisena paistetun kanan ja sitruunakermakastikkeen kera. Taivaallista. Jälkiruokana oli ruusuvanukasta. Tähän mä tahdon ohjeen.

Päivän mittaan ehdin jutella Helgin kanssa. Pyysin häntä kertomaan juomanlaskijoiden killasta ja sovimme alustavasti, että esittelen sydäntalvenjuhlassa omatekemiäni kotiviinejä. Tällä pääsen mukaan kiltaan. Aikasemmin olin jo katsellut, että olisin kelvollinen räätälikiltaan, mutta en tiedä kenelle asiasta pitäisi puhua, joten mennään sitten perse edellä puuhun ja aloitetaan siitä "tärkeimmästä" killasta.

Myöhemmin illalla jousiammuntakisan järjestänyt marski oma-aloitteiseti alkoi minulle juttelemaan jousiammunnasta. Kovasti hän minua kannusti harrastuksen pariin ja olen toki siitä itsekin kiinnostunut. Jouduin harrastuksen lopettamaan yläasteen jälkeen muutettuani opiskelemaan paikkakunnalle, jossa harrastusmahdollisuutta ei ollut. Turkuun muutettuani yritin jälleen uudelleen lämmitellä harrastusta, mutta paikalliseen seuraan pääsee vain heidän alkeiskurssinsa kautta ja sinne taas tuntui olevan sen verran vaikea päästä, että ajattelin antaa heidän pitää tunkkinsa. Mutta jos nyt paremmalla "onnella".

Viikonlopun saldo:
-Jousiammunta on kivaa edelleen
-Sauna voi olla hyvinkin eksoottinen paikka
-Ensi kerralla ota mukaan kynttilänjalka ja kynttilöitä
-Ensi kerralla ota mukaan omaa naposteltavaa, ettei tarvii kuolata muitten syötäviä. Ainakin omenoita ja jotain makkaraa. Tapahtuman puolesta saa kyllä riittävästi ruokaa, mutta kun kade on luonteeltaan.
-Mukana olisi hyvä olla myös yksi, selkeästi pienempi kuppi. 

Hemmetti, että tuli hieno

Viitta on siis valmis. Valmistui jo eilen. Ja tänään alkaa se tapahtuma, mihin sitä tarvitsen.

Lautanauhojen kiinnitystä reunoihin hidasti eräs söpöläinen.





Pitkittäin oli helppo ommella nauhaa. Meni nätisti murtoviivaa pitkin. Mutta lyhyemmälle sivulle piti ottaa käyttöön ohjauslanka. Joka tietenkin kiinnosti Savua aivan erityisen paljon.



Valmiin aikaansaannoksen kuvaaminen osoittautui haastavaksi. Savu oli kovasti tykästynyt mun viittakankaaseen ja viitan taitteleminen kuvaan paremmin mahtuvaksi vei hieman aikaan. Tähän kuvaan mennessä mä olin töninyt Savun pois tieltä jo kolmeen kertaan. Neiti oli jo kohtalaisen närkästynyt.



Kun vihdoin sain Savun pois tieltä, niin tokihan Bastet olisi halunnut kokeilla kanssa.



Isäntä ei ollut käytettävissä kuvausavuksi, joten otin kuvan sitten henkarilla muiden keskiaikavaatteiden päällä. Ei se ihan laskeudu niin, kuin todellisuudessa, mutta saa siitä nyt kuvan minkälainen se on. Niin ja Savu.



Savussa taitaa olla pikkuisen linssiluteen vikaa. Katti alkoi kehräämään pelkästään kuvaamisesta ilman että koskin siihen ollenkaan.

Kiinnityssolkena käytän joluvaihdossa saamaani huivineulaa. Sopii mielestäni kuin nenä päähän.



Sitä tummaa nauhaa oli sitten sen reilut seitsemän metriä ja pitkiin sivuihin meni yhteensä reilut neljä metriä. Lopusta tulee kolme tällaista, eikä jää yhtään jämäpalaa.



Toki aloitin kokeilemisen nauhan alkupäästä, joten tämä on sitä huonointa laatua. Kaksi otan omaan käyttöön. Kolmannen meinaan antaa lahjaksi.

Vaalea nauha ei ole kudottu loppuun asti. Vain sen verran, että sain viitan reunuksen aikaiseksi ja jäi päätä sen verran, että pystyn vielä jatkamaan kutomista helposti.

Ja seuraava tulollaan

Edellisen postauksen nauhalle kertyi loppujen lopuksi pituutta 7,4m. Saisin siitä koko viitan ympäryksen, mutta haluan päätyihin leveämmän nauhan. Plus olen jo luonut sen toisen loimen. Mutta jos kiire tulee...

Ja tältä se nyt näyttää





Ja sieltä kaupasta oli sitten loppu just se tumman ruskea. Jouduin sitten tilalle ottamaan valkoista ja jakamaan loimen värit uudestaan. Kudontaetäisyydeltä nää toiset värit näyttää rumilta. Valokuvausetäisyydeltä näyttää jo paljon paremmalta. Toivoa sopii, että valmiissa viitassakin se näyttää hyvältä.



Lautapakka alkaa olemaan maksimikokoa (32 lautaa). Jos haluaa lisää lautoja, on pakko löytää ohutta, hyvälaatuista lankaa. Se hyvälaatuinen on osoittautunut yllättävän vaikeaksi. Ensimmäisen nauhan kokemuksen perusteella perussukkalanka nailonvahvisteellakaan ei välttämättä ole soveltuvaa lankaa. Olisin halunnut tähän loimeen kokeilla ryijylankaa, mutta kaupassa ei ollut riittävää valikoimaa väreissä. Tilaamalla sais, mutta kun mitään ei voi koskaan ajatella ajoissa, niin pakko oli saada langat heti. Tää Vuorelman Veto on kyllä tähän paksuuteen riittävän hyvää. Kyllä se hiukan kuluu tehdessä, mutta tätä pystyy jopa purkamaan. Mun ensimmäistä lointa oli turha kuvitella purkavansa kahta kudetta enempää.