Lautanauhaa pukkaa

Joo-o. Tammikuun loppupuolella olis taas keskiaikatapahtuma ja siihen menessä tarttis viitan. Kangas on ostettuna ja pestynä. Enää tarttis kutoa lautanauha joka reunalle. Viitta on suorakaide kokoa 150x200cm. Vähän turhankin iso, ainakin tolta lyhyemmältä sivulta, mutta en mä viitteis sitä alkaa leikkelemäänkään, kun ei mulla ole käyttöä sille ylimääräiselle suikaleelle. Eikä nyt ole kyse kuin jostain 20-30 sentistä. Jotta lautanauhaa tarttis pitkälle sivulle yhteensä 4 metriä ja lyhyelle sivulle yhteensä 3 metriä. Tarkoitus olis, että lyhyen sivun päätynauhat olis hienommat ja, jos ei nyt koristeellisemmat, niin vähintään leveämmät.

No eilen sitten loin loimen pitempää nauhaa varten. Meillä ei vaan missään ollut sellaista paikkaa missä olis saanut 9 metrin loimen tehtyä. Mutta onneksi meidän talossa on kellarikerroksessa neljän rapuna mittainen suora käytävä. Kaksi puristinta ja tuoli mukaan ja isäntä avuksi. Yksi puristin ovenkarmiin kiinni ja toinen tuoliin. Sitten tuoli sopivalle etäisyydelle ja isäntä istumaan päälle, ettei se tuoli pääse liikkumaan. 9 metrin loimi, koska viimeksi totesin kutistumisvaraksi 50%. Eli 10cm valmista nauhaa kuluttaa 15cm lointa. Tällä kertaa loin loimen suoraan lautanipun läpi. Oli muuten helppo langoitus laudoille. ;-)

Jaa niin, entäs se malli sitten? Mulle erittäin luontaiseen tapaan, päätin mennä tietojeni ja taitojeni yli silleen kilometritolkulla. Eli googletin lautanauhamalleja sekä suomeksi, että englanniksi. Löysinkin yhden hyvän sivun, mutta sitten menin vielä kuvahakuun kattomaa, että mitäs siellä olis tarjolla. Löysin sitten tämän (kuva ei tietenkään ole omani, joten siksi pelkkä linkki). Niin mutta, sehän on pelkkä kuva. Ei siellä ole kudontaohjetta. No entäs sitten? Piirretään se ohje.



Juu, olen nähnyt tuonnäköisiä lautanauhan kudontaohjeita, mut ei mulla ollu hajuakaan onko mun ohje oikein piirretty ja miten tuota edes luetaan. Jep. Taitojen yli kilometritolkulla. Tai kai mun pitäis tietää, että miten sitä luetaan, kun kerran itse sen piirsinkin, mutta ei mulla ollut hajuakaan tuleeko mun nauhasta sellaista, kun ajatuksissa olis. Riskillä menemään. Langoitus laudoissa oli kuitenkin sen verran yksinkertainen, että kyllä siitä nyt jotain ainaskin saa aikaiseksi. Jos ei sitten muuta kuin jotain kenoviivoja.

Mutta hipheijaa. Se toimii!



Tässä kuvassa on vain puolikas mallikerta, mutta se toinen puoli onkin sitten peilikuva. Mulla on nyt kasassa jotain 1,60m ja kahden metrin välistä. Jos mä vielä hiukan tänään kutoisin ja sitten huomenna jatkaisin. Tavoite olis saada tää loimi kudottua ennen, kuin palaan töihin torstaina. Sitten mulla on mahdollisuus saada se toinenkin kudottua sen verran ajoissa, että viitta tulee valmiiksi tapahtumaan mennessä.

Ongelmaksi on nyt muodostunut sellainen juttu, että molempiin nauhoihin varatut langat ei millään riitä ja mä ostin jo kaupasta yhden värin loppuun, eikä niistä kahdesta muustakaan toisesta jäänyt kuin yksi kerä. Sopii toivoa, että loppunut lanka olis toi oranssinruskea, se riittäis. Ja tumman ruskeeta olis useempi kerä jäljellä. Muuten menee toisen nauhan suunnitelmat uusiksi. Ja niitä kahta muuta kävin jo valmistajan nettikaupassa katsomassa, mutta molempien värien kohdalla luki tilapäisesti loppu.

Toppatakki

Se on taas talvi ja kylmä. Kyllä mulla toppatakkeja olis, mut kun mä oon levinnyt just sen verran, että kaikki tuntuu inhottavan ahdistavilta. Ja huomenna olis töissä taas ulkoiluvuoro. Päätin sit tehdä ittelleni uuden takin. Malliksi valitsin Euran puvun aluspuvun kaavan, jota hieman muunsin.

Tällainen siitä tuli.

Tämän näköisistä kankaista se muodostui.

Olishan sen periaatteessa voinut tehdä pelkästään tuosta paksusta violetista kankaasta, mutta lentokentällä on kylmä ja se musta puoli on yhtä liukasta kuin peruslakanat. Eli ei liukasta ollenkaan. Takin pituus kainalosta helmaan on 90 senttiä.

Ostin kankaita lauantaina kolme metriä kumpaakin. Hurautin saumurilla päät ja pistin pesuun. Violetin kankaan kanssa vaan kävi niin, että sepä ei mahtunutkaan meidän omaan koneeseen. Onneksi on talopesula. Sekin kone tosin tuli ihan täyteen. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että valmis takki ei tuu ikinä mahtumaan perus pyykkikoneeseen.

Sunnuntaina aloitin ompelun ja mun täytyy ehkä hakea tota violettia kangasta lisää. Ei tarvinnut minuuttia kauempaa olla kankaan paikallaan, kun sen päällä jo oli kissa. Ja kovin närkästyneiltä näyttivät, kun pois häädin. Maanantaina ompelin ihan hulluna koko päivän ja vain helman kääntäminen jäi tälle päivälle. Ompeluaikaa siis kului kokonaisuudessaan luokkaa 15 tuntia. Juu, en tuijottanut kelloa. Valmille takille kertyi painoa 2,7 kiloa. Hintaa materiaaleille kertyi 50 euroa ja hilut päälle. Saako kaupasta viidelläkympillä takkia? Tuskin ainakaan kovin laadukasta.

Saldoon sopii lisätä myös neljä tuhottua ompelukoneen neulaa.

Puolet käytössä olleista nuppineuloista on ihan yhtä vääntyneitä. Pahimmissa paikoissa kangasta oli niin paksulti, että paininjalan liikkumavara oli maksimissaan. Toisaalta olen hämmästynyt, että mun ompelukone tosiaan selvisi tuosta kangasläjästä. Toisaalta, se ei olekaan mikään halpis markettikone.

Mitä jäi keskiaikatapahtumasta käteen?

Mulla oli kivaa. Osallistuin kolmeen eri opintoryhmään. Onnistuin valitsemaan siten, että kaikki opettajat olivat ulkomaisia. Eli englantia tuli kuunneltua ja englantia tuli puhuttua.

Ensimmäinen ryhmä oli kehräämistä lapsille. Osallistuin siihen vain, koska ensimmäisessä kohdassa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Toinen ryhmä oli lautanauhaa edistyneille. Menin sinne silläkin uhalla, että olin tehnyt elämässäni vain yhden lautanauhan. Valintani oli onnistunut. Opettaja oli erittäin hyvä (no se oli ihan ammatiltaankin opettaja) ja aihe oli mielenkiintoinen. Mä tuossa viikolla uhkailin, että tänään mä kehrään koko päivän, kun valmistautumiset on vihdoinkin ohi. Joo'o. En ole kehrännyt. Sen sijaan olen kutonut yhden kokeiluloimen verran lautanauhaa. Loimi oli vajaan kaksi metriä ja virkkauspuuvillaa, joten luisti hyvin ja nopeasti. Tämä on mun suosikkikohta kokeiluista.



Ensin mä kokeilin vaeltavaa lautaa ja sitten mä kokeilin tasaisella pohjalla yhtä lautaa randomisti eri päin.

Kolmas ryhmä oli aiheeltaan keskiaikaista englantia. Mielenkiintoista sekin.

Opiskelujen jälkeen, ennen pitoja pidettiin hovia. Drachenwaldin (eurooppa, lähi-itä, afrikka) kuningaspari, Aarnimetsän (suomi) paronipari ja Nordmarkin (ruotsi) prinsessa jakoivat huomionosoituksia. Heti toisena listassa eteen kutsuttiin ensikertalaiset. Tarkoitti minua ja kolmea muuta. Apua, miten mun kuuluu käyttäytyä? Ensikertalaisuudestani sain kaulanauhan kolmella lasihelmellä (mikä on mun kaulassa nytkin).

Tarjolla ollut ruoka oli kaikki keskiaikaista. Enimmäkseen ruoka oli kummallista vähintään koostumukseltaan, usein myös maultaan. Mikään ei ollut pahaa ja yksi oli jopa niin hyvää, että mä haluaisin sen reseptin.

Vaaalmis

Tai niin valmis, kuin tässä ajassa oli mahdollista. Pukuun kuuluisi myös vyö ja essu, mutta ei vaan ehdi. Tapahtuma on kuitenkin jo ylihuomenna ja huomenna ei pysty tekemään, kun on mummun hautajaiset.





Että mä inhoan valokuvia ittestäni. En mä peilistä näe puoleksikaan noin isoa ihmistä, kuin mitä noissa valokuvissa poseeraa.

Ei milliäkään ylimääräistä

Lautanauhaloimi meni kudottaessa kasaan enemmän kuin odotin. Kudoin ihan just niin pitkälle kuin mahdollista. Note to self: ensi kerralla laske 25% kutistumisvara plus 20cm molempiin päihin työskentelyvaraa.



Kalastustarvikkeet hyvässä käytössä. Reunimmaisten lautojen langat kulkee leikarin kautta, koska pyöritin niitä koko matkan samaan suuntaan. (Älä multa kysy, mihin niitä oikeesti käytetään. Netistä löytyy kaikkia kivoja kikkoja.) Ohjeen mukaan myös reunimmaisia olis pitänyt pyörittää edestakaisin, mutta erinäisten nettisivujen perusteella reunasta tulee siistimpi yhteen suuntaa pyörittämällä. Joten jos ihan pilkkua viilataan, niin olihan tässäkin nauhassa ryhmittäin kääntelyä. Ensi kerralla mä laitan jokaisen laudan leikarin kautta. Sillä tavalla olisin ehkä saanut tästäkin loimesta yhden mallikerran, eli 3cm, enemmän irti.



Sitten vaan jännitetään, miten mä saan ton ommeltua mun pukuun.

Voi selkä parkaa

Lautanauhan kutominen ottaa selän päälle. Aika rankasti. Teoriassa olen lautanauhan opiskellut jo Ilmajoella 90-luvun puolella (Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). Käytäntö ei vaan ollut ihan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin. Ruokataukoja ja pyykkikoneen tyhjennystä/käynnistämistä (x5) lukuun ottamatta olen koko päivän viettänyt lautanauhan parissa. Ensin pätkinyt lankaa loimeksi. Sitten tehnyt laudat pahvista. Pujotellut loimen lautoihin. Aloittanut kutomisen ja menettänyt hermot kaksi kertaa ensimmäisen kymmenen sentin matkalla. Mutta nyt on 30 senttiä käyttökelpoista nauhaa valmiina (kaikki sen ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen). Ei voi sanoa virheetöntä, kun sillä matkalla on yksi virhe, mutta se on aika pieni.

Mulla on nyt siis yhteensä 40 senttia kudottua nauhaa ilta kahdeksaan mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikonlopun tapahtumassa mulla ei kirveelläkään ole vyö valmiina. Tämä nauha tulee essumekon yläreunaan ja sitä tarvitaan 1,4m. Vyötä tarvittais about neljä metriä. Tosin sais kutoa puolta kapeampaa, mutta ei se kyllä olisi puolta nopeampaa.

Lautojen tekemisessä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kokonaisuudessaan aikaa meni nelisen tuntia ennen kuin loimi oli kudontakunnossa. Kudontavauhti vaikuttais tällä hetkellä olevan noin 10 cm/h. Ensimmäisen kerran hermot meni, kun totesin, ettei kuvio tuu niin kuin pitäisi. Pistin nauhan syrjään ja istahdin koneelle. Satuin sitten laittamaan nauhan siten, että nurja puoli oli minua kohti. Hitto. Se kuvio perskules tulee nurjalle puolelle. Asiaa pähkittyäni olen tullut siihen tulokseen, että mulla on laudat väärinpäin. Laudassa on neljä lankaa, yksi jokaisessa kulmassa, ja sitä pyöritetään siten, että kaksi lankaa kerrallaan on ylhäällä ja kaksi alhaalla. Laudan muodosta ja kudontatavasta johtuen, lauta on aina kallellaan joko oikealle tai vasemmalla. Laudan kätisyyttä ei vaihdeta kesken kudonnan, mutta loimessa on usein molempikätisiä lautoja. Niin tässäkin. Mulla on siis ilmeisesti lautojen kätisyys väärinpäin. Valitsemani kuvio kudotaan kääntelemällä lautoja neljä kertaa eteen ja neljä kertaa taakse.

Ja sitten kuvia peliin.

Tämä on se oikea puoli kuviosta.



Ja tätä puolta mä tuijottelen kutoessani. Nättiä kyllä tämäkin.

Talviset kelit

Eilen aamulla kymmenen aikaan töistä tullessa oli tosi nätti ilma ja auringonpaisteesta huolimatta kuura vielä maassa. Nappasin kameran mukaan ja kävin kuvaamassa.

Yesterday morning when I got home from work around ten the weather was beautiful and frost was still on the ground. 













90 kuvaa tuli otettua ja niistä 29 kelpasi Flickr'n settiin.

I took 90 photos and 29 of them got in to Flickr set.

Ja kymmenen tuntia myöhemmin keli oli tämännäköinen. (Kuvattu kännykällä)

And ten hours later the weather looked like this. (Photos taken with cellphone)





Kuvat otettu iltayhdeksältä työpaikalla. Ja toki mulla oli autossa kesärenkaat alla. Ou jee. Mutta niin oli muilllakin.

Photos were taken at my work 9pm. And of course I had summer tyres in my car. Oh yeah. But so had everyone else.

Kyllä se sieltä tulee

Se viikinkipuku meinaan. Lauantaina leikkasin kankaan ja sunnuntaina ompelin ensimmäiset saumat. Kaulanaukon pystysauma on ommeltu kokonaan käsin. Muuten olen ommellut yhden ompeleen koneella ja sitten kääntänyt sauman ja ommellut päärmepistoilla molemmin puolin saumanvarat piiloon. Eli kolme ommelta per sauma. Ajankäyttöä olen nyt seurannut summittaisesti. Noin puoli metriä valmista saumaa tunnissa. Tarkoittaa, että tänään on ommeltu 7 tuntia ja loppuihin saumoihin ilman helmapäärmettä menee vielä noin 14 tuntia. Toivoisin saavani puvun valmiiksi perjantaina.

Tässä kaksi kuvaa. Molemmissa samalla henkarilla villapuvun alla on pellava-aluspuku. Ensimmäisessä kuvassa pääkappale ja toisessa kuvassa sivukiilat etummaisena.





Sivukiilat siis tulee helmasta aina ranteeseen asti yhtenäisenä. Toistaiseksi tuntuu, että tämä on paljon parempi kaava kuin mitä käytin pellava-asuun.

Tänään sain myös viimeisen Poshin klubipaketin. Pyysin ja sain klubin viime jouluna vanhemmiltani lahjaksi. Lanka on Gretchen (55% superwash BFL/45% silkki).



Ja vielä yhteiskuva koko vuoden klubilangoista. Vasemmalta oikealla: 2x Megan (100% superwash BFL), 2x Pamela (75% superwash merino/20% nylon/5% stellina sparkle) kahdessa eri harmaan savyssä ja viimeisenä äsken mainittu 2x Gretchen kontrastiväreissä.



Ja sitten vielä lyhyesti kuulumisia Poshin sukkahaasteesta. Torstai-sukat tuli sunnuntaiaamulla valmiiksi.





Malli on Shur'tugal ja lanka Poshin Eliza (75% merino/25% nylon).

Kangasta. Lisää kangasta. Metrikaupalla kangasta.

Viikinkipuvun alushame on sentään ohittanut jo puolivälin. Kuvassa se näyttää erehdyttävästi valmiilta, mutta toisen sivun saumoista puolet on vielä huolittelematta ja sen lisäksi sekä eteen, että taakse tulee vielä yhdet kiilat.



Ompelin seuraaviin kahteen kankaaseen päihin saumuriompeleet ja laitoin vaalean kankaan koneeseen peseytymään.



Kyllä sitä vaaleaa kangasta on enemmän, mutta pinojen epäsuhta johtuu silti enemmänkin siitä, että vaalea kangas on paksumpaa. Vaaleaa on muistaakseni 4.5m ja sinistä kolmen päälle. Kalenteri sanoo, että minulla on hiukan vajaa kuusi viikkoa aikaa saada kokonainen puku aikaiseksi. Näiden nyt mainittujen lisäksi tarvitaan essu, huivi ja viitta. Näistä essuun, viittaan ja essumekkoon (sininen kangas) pitäisi tuleman lautanauhaa. Oi joi. Jos mä lasken kaksi viikkoa kumpaakin jo olemassaolevaan kankaaseen, yhden viikon viittaan ja yhden viikon essuun JA huiviin yhteensä, niin mun pitäisi ehtiä. Jos ei vaan onnistu, niin viitta jää sitten tekemättä. Ja ehkä essustakin voi osan lautanauhoista jättää myöhempään.

Lisäksi tämän vuoden puolella pitäisi saada vielä aikaiseksi kolme paria sukkia sekä yksi miesten s-kokoinen villapaita jouluksi. Ahdistaa. Tiedän, että olen ihan itse nämä aikarajoitetut tekemiset itselleni hankkinut. Mutta kun mä haluun.

Kuinka paljon on liikaa?

Kesätauon jälkeen olen palannut Poshin sukkahaasteen pariin. Syyskuun alussa sain pinkistä Wollmeisesta kudotut sukat valmiiksi.



Heti perään aloitin uudet sukat Poshin Daisystä. Ne tuli valmiiksi maanantaina.





Tänään sain valmiiksi ensimmäisen sukan Poshin Elizasta.



Haasteessa tavoitteena on kutoa vuoden aikana Poshin langasta sukkapari jokaiselle viikonpäivälle. Mä lisäsin haastetta itselleni siten, että tarkoitus olisi kutoa sukkapari sekä Poshista, että ei-Poshlangasta jokaiselle viikonpäivälle. Eli 14 paria sukkia. Tähän mennessä olen saanut valmiiksi maanantain ja tiistain molemmista langoista, keskiviikon ei-Poshista ja perjantain Poshista. Keskeneräisenä on nyt keskiviikko ja torstai Poshista, sekä torstai ei-Poshista. Kaikista keskeneräisistä on toinen sukka valmis ja toinen kokonaan aloittamatta. Sukat olen nimennyt eri viikonpäiville siinä järjestyksessä, kuin olen ne aloittanut. Olen nyt päättänyt, ettät avoittelen vain Poshista seitsemää paria. En millään ehdi kutomaan kahdeksaa paria sukkia enää tälle vuodelle. Tai saattaisin ehtiäkin, mutta on muitakin käsityöjuttuja mitä pitäis tehdä. Mm. se keskiaikapuku, Sitä tarvitaan marraskuun alussa.

Tämän lisäksi minulla on kolme paria sukkia aloitettuna ennen tätä vuotta. Niistäkin jokaisesta on ensimmäinen sukka valmis ja toinen sukka aloittamatta. Tätä tilannetta kutsutaan nimellä toisen sukan syndrooma. Sen voi välttää kutomalla molemmat sukat yhtäaikaa. Yleisin tapa on magic loop. Vaikka kudonkin nykyään kaikki sukkani magic loopilla, en tykkää kutoa molempia yhtäaikaa. Olen kokeillut ja se vaatisi pitemmän kuin 80 senttisen pyörön. Sitten taasen muista neuleista hankkimani kokemuksen perusteella en tykkää pitemmistä pyöröistä. Olen myös törmännyt tekniikkaan, jossa kudotaan kaksi sukkaa sisäkkäin. Se on mulla kokeiltavien asioiden jonossa.

Ja palatakseni otsikon kysymykseen. Milloin on liikaa sukkia? Ensi vuodelle on Ravelryn toisessa ryhmässä alkamassa sukkahaaste ja aion osallistua myös siihen. Siinä on tarkoitus kutoa yksi pari sukkia per kuukausi annetun haasteen mukaan. Jokaisessa kuussa on sekä tekniikkahaaste, että suunnittelija-/lankahaaste. Ensimerkiksi tammikuun tekniikkahaaste on kutoa sukat eri paksuisesta langasta, kuin normaalisti. Suunnittelija-/lankahaaste taasen haastaa käyttämään Ravelrystä ohjetta josta on vain vähän projekteja. henkilökohtaisesta olen vetänyt rajan noin 20 projektiin.

Keskiaikapuku

Minut on houkuteltu mukaan keskiaikaharrastukseen. Homma lähtee keskiakaisen nimen valitsemisesta, sekä puvun valmistamisesta. Puvun vaatimuksiin sisältyy, että se täytyy ommella käsin, taikka siten, että koneompele ei erotu kahden metrin päästä kyntilänvalossa. Toisin sanoen käsinompeleminen on pakollista näkyvissä osissa. Päätin sitten ommella kokonaan käsin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Ja eihän se olekaan. Aikaa vaan saa kulumaan hyvän tovin. Olen kuitenkin aloituksessani niin ptikällä, että eilen kävin hakemassa 3,5m pellavaa aluspukua varten. Pesin kankaan normaaliohjelmalla 60 asteessa. Ei tuntunut kutistuvan ollenkaan, mutta ei sillä väliä.

Tänään leikkelin palaset. Sen verran annan koneelliselle ompelulle tilaa, että huolittelen kappaleet saumurilla niiltä osin, joista saumanvarat saa kokonaan piiloon. Eli lähes kokonaan. Ompelulankana toimii nypläyslanka.

Ja tältä se ensimmäinen hihanalku nyt näyttää.



Tuli aavistuksen justin kokoinen. Täytyy muistaa seuraavaan kerrokseen leikata reilusti leveämpi hihakappale. Muutenkin lasken tästä eteenpäin 1,5cm saumanvaraa normaalin yhden sijaan.

Ranteen päärme



Tuli muuten siistiä jälkeä, jos multa kysytään.

Hihasauma ompelupuolelta



Hihasauma alapuolelta



Juu, on tooosi suora sauma. Kelvannee silti.

Kehräystä, kehräystä

Maanantaina iski inspiraatio. Päätin tehdä värttinän ihan itse. Ja värttinähän siitä tuli.



Paino 30g, pituus 27cm, kehrän halkaisija 6cm. Kehrän ulkokehällä olevat helmet on korukiveä, en muista mitä laatua. Isompi violetti helmi, minkä läpi koukku tulee, on lasia. Koukku on 1.2mm hopealankaa ja kehrän päälle on upotettu 1mm hopealankaa. Kuten kuvasta näkyy, on värttinällä jo koetettu kehrätäkin. Pyörii vaappumatta, muttei kovin pitkään. Aika hyvin aloittelijalta. Haluan kuitenkin joskus myöhemmin yrittää sellaista versiota, missä on metallia kehrän ulkokehällä.

Violetti nyssäkkä on jo kehrätty loppuun ja siirretty rullalle tasaantumaan ennen kertaamista. Isäntä oli töissä maininnut, että minulle tulee rukki. Isännän pomo oli muistanut varastossaan olevan jätesäkillisen koirankarvaa. Isännän pomo haluaa koirankarvapipon. En tee sitä tilauksesta. Teen sen siksi, että haluan kokeilla koiran karvan kehräämistä. Yhden myllyllisen olen jo karstannut. Kuitu on älyttömän liukasta ja melko lyhyttä. Pikkuisen aloitin jo kehräämistä, jotta näen pystyykö sitä edes sellaisenaan kehräämään. Näyttää pystyvän. Bastet oli kovin kiinnostunut koirankarvapussukan sisällöstä.

Juu-u. Ja kaikkia käytetään

Vasemmalta oikealle: Käsikarstat, Kaksi kertaa värttinä (toisessa keskeneräinen lanka), Vyyhdinpuut, Karstamylly ja Perinnerukki. From left to right: Hand carders, Two drop spindles (other with unfinished yarn), Skeinwinder, Drum carder, Traditional spinning wheel.



Rahaa tuohon läjään on palanut noin 500€ vuosien saatossa. Perinnerukki on toistaiseksi ollut ilmainen, mutta  siihenkin on korjauksia suunnitteilla. Tähän mennessä mä olen siihen virittänyt skottijarrun. Aloitellessani rukkikehruuta totesin kaksoinyörivedon minulle täysin mahdottomaksi tapaukseksi. Skottijarrulla tuntuu kaikki kehruu onnistuvan tuosta noin vaan. Kertausta en ole saanut onnistumaan. Olen pääasiassa yrittänyt Navajokertausta ja siihen tuo rukki on aivan liian nopea minulle.

Those equipment has cost me about 500 euros over the years. The spinning wheel has so far been free, but there is some repairs planned for it. So far I have changed the double drive to scotch tension. When I first started spinning with the wheel double drive was not possible for me. With scotch tension everything just seems to happen. I haven't been able to ply with the wheel. It just doesn't comply to that. Mainly I have tried Navajo plying and for that it is far too fast for me.

Kuvia skottijarruvirityksestä Photos of the scotch tension I made
Ylhäältä Top



Edestä Front



Alta, tuo puutappi pitää ämmän ruuvia paikoillaan. Below, that wood beg keeps the screw for mother-of-all in place.



Vieläkin on varaa parempiin virityksiin. Jarrunyöri on ohutta puuvillalankaa letitettynä. Letityksen johdosta nyöri on litteä malliltaan ja se yhdistettynä syvään v-uraan aiheuttaa sen, että jarru puree hiukan liiankin hyvin. Kaksoisnyörivedossa toi v-ura kait on parempi kuin u-ura, mutta skottijarrulle sais olla u-ura. No, tarkoitus on joka tapauksessa tehdä kokonaan uusi lyhty ihan vaan jotta saisin enemmän lankaa puolalle. Ja toki samalla tehdä useampi puolakin.

There is still need for better tuning. Brake band is thin cotton yarn cabled. Cabling made it flat and that combined to the deep v-groove in the bobbin makes the band bite little too well. For double drive the v-groove might be the best but for scotch tension u-groove would work better. Well, I am planning making completely new flyer thing just to get more yarn in one bobbin. And of course to get more bobbins too.

Ensimmäisen viikon aikana kehräsin kolme kuitulettiä neljästä. Viimeistä olen säästellyt ensi viikonlopun
kehruumiittiin. Kovasti on tehnyt mieli kehrätä.

In the fist week with the spinning wheel I spun three of my four rovings. The last one I've been saving for the spinning meeting next weekend at my house. I have been yearning to spin the last one.

Tässä ensimmäisen viikon kehruut rukilla. Kertaukset on tehty värttinällä.

These are my first spun yarn with the spinning wheel. Plying is done with drop spindle.


Vasemmalta oikealle From left to right
Welsh Mountain (17g 5m Navajo plying,34g 18m Navajo plying,19g 29m Andean plying)
Teeswater (49g 69m Andean,4g 92m Andean)
Jacob (28g 46m Andean,74g 110m 2ply)



Toinen Teeswatereista on pesemättä, muut vyyhdit on pesty.

The other one of the Teeswater is not washed. Everything else is washed.

Mulla on rukki!

Tänään se vihdoin kotiutui. Ensin kaksi kilometriä veneellä ja sitten kolmisenkymmentä kilometriä autolla.

Joo. Kaikki muut kissat haihtui sillä aikaa, kun mä hain kameraa.



Poimin myös kolme puskallista valkoviinimarjaa mökillä. Lisäsin omasta pihasta raparperiä ja keitin kaksi maijallista mehua. Sillä aikaa purin, putsasin ja kokosin rukin. Hyvä on. Kyllä isäntä auttoi.

Lyhdyn osat irtosi toisistaan kevyesti pienestä ruosteesta huolimatta. Kehrän aukaisemiseen pelkäsin tarvittavan työkaluja sillä juuri siinä kohden oli runsaammin ruostetta. Vaan niin vain aukesi käsivoimin.



Mustuneista koukuista paljastui viilauksen jälkeen kaunis kupari. Tässä viilattu kaksi ja puoli koukkua.



Ämmä liikkui kyllä ruuvin varassa, mutta hyvin kankeasti. Joten tappi pois reiästä ja ruuvi irti. Putsaus ja hiukan kynttilää ruuvin. Toimii kuin uusi.



Tää on nyt mun paikka.



Rukin historiasta "selvisi" taas pieni pala. Isännän suvussa tuota rukkia ei tiettävästi edelleenkään ole kukaan käyttänyt, mutta rukki (ja mökki) on siirtynyt suvun omistukseen aikaisemmin, kuin aluksi luulin. Rukki on siis tullut sukuun mökkikauppojen myötä. Mökki on siirtynyt anopin omistukseen 80-luvun alussa. Sitä ennen se on ollut kaiketi anopin isän omistuksessa tuntemattoman ajan. Siitä huolimatta, että rukki on ollut käyttämättä 40-50 vuotta, ehkä kauemmankin, on joku joskus sen kuluttanut kertaalleen puhki. Polkusen korjauksesta olikin jo aiemmin puhetta, mutta korjauksen laajuus selvisi vasta nyt. Etupuu on kulunut kokonaan poikki ja on korjattu raudalla. "Lastoituksen" myötä etupuuta on ilmeisesti myös nostettu. Tietääkseni tuon etupuun pitäisi maata lattiassa kiinni.







Tän rautalankavirityksen syytä mä en oo vielä keksinyt. Luulisin, että se estää pyörää "vaeltamasta" tukipuitten välissä.



Liipotin oli kiinnitetty polkuseen varsin löysästi. Polkunen kolahti lattiaan poljettaessa. Solmu langassa oli kuitenkin sen verran tiukka, että jouduin leikkamaan sen poikki. Tilalle laitoin sitten ihan vaan kalalankaa. Samasta kalalangasta tein pikaisesti myös vetonyörin. Täytyy korvata se myöhemmin jollain paremmalla, sillä pelkään sen ohuena, kovana lankana syövän puuta.



Ja eikun polkemaan. Ensialkuun ihan vaan aloituslangan kanssa leikkien. Vähän heikosti tuo tuntui vetävän lankaa rullalle. Sitä joutui oikein syöttämään. Ja ämmän kiristäminen ja löyhdyttäminen ei muuttanut mitään. Rohkeasti kuitenkin otin Welsh Mountain -letin käteen ja aloitin kehruuyritykset. Ei puhettakaan, että olis vetänyt lankaa rullalle. Tuli sitten oikein kunnon puhelinlankaa aluksi. Virittelin sitten kalalangasta skottijarrun, kun ajattelin, että se vetäis paremmin rullalle. Ja vetihän se. Oikean kireyden löytäminen ei vaan ollut ollenkaan yksinkertaista. Herkästi pistin jarrun niin tiukkaan, että polkeminen muuttui raskaaksi ja koko lyhty jarrutti. Jarrun säädön saatuani kohdalleen oli aika käydä seuraavan ongelman kimppuun. Pyörä ei tahtonut jaksaa pyörähtää koko kierrosta vaan lähti herkästi takaisinpäin. Ja joka kerran purkautui lankaa puolalta. Kyllä sekin sitten selvisi. Totesin jarruttavani kantapäällä polkusta. Syyksi arvelin aikaisemmin mainitun etupuun nostamisen korjauksen yhteydessä. Pari kirjaa kantapään alle ja pääsi vihdoin keskittymään itse kehruun opetteluun. Ja herran jestas, se on nopea rukki. Mutta mä sain kuin sainkin punaisen langan päästä kiinni. Tänään vaan ei ehdi harjoittelemaan enempää. Huomenna on kuitenkin työpäivä. Mutta harjoituksen lopputulos värttinällä navajo-kerrattuna 17g ja noin 5m. Arvaatte varmaan tästä kuvasta kumpi on aloituspää?