Toppatakki

Se on taas talvi ja kylmä. Kyllä mulla toppatakkeja olis, mut kun mä oon levinnyt just sen verran, että kaikki tuntuu inhottavan ahdistavilta. Ja huomenna olis töissä taas ulkoiluvuoro. Päätin sit tehdä ittelleni uuden takin. Malliksi valitsin Euran puvun aluspuvun kaavan, jota hieman muunsin.

Tällainen siitä tuli.

Tämän näköisistä kankaista se muodostui.

Olishan sen periaatteessa voinut tehdä pelkästään tuosta paksusta violetista kankaasta, mutta lentokentällä on kylmä ja se musta puoli on yhtä liukasta kuin peruslakanat. Eli ei liukasta ollenkaan. Takin pituus kainalosta helmaan on 90 senttiä.

Ostin kankaita lauantaina kolme metriä kumpaakin. Hurautin saumurilla päät ja pistin pesuun. Violetin kankaan kanssa vaan kävi niin, että sepä ei mahtunutkaan meidän omaan koneeseen. Onneksi on talopesula. Sekin kone tosin tuli ihan täyteen. Tämä tarkoittaa vaan sitä, että valmis takki ei tuu ikinä mahtumaan perus pyykkikoneeseen.

Sunnuntaina aloitin ompelun ja mun täytyy ehkä hakea tota violettia kangasta lisää. Ei tarvinnut minuuttia kauempaa olla kankaan paikallaan, kun sen päällä jo oli kissa. Ja kovin närkästyneiltä näyttivät, kun pois häädin. Maanantaina ompelin ihan hulluna koko päivän ja vain helman kääntäminen jäi tälle päivälle. Ompeluaikaa siis kului kokonaisuudessaan luokkaa 15 tuntia. Juu, en tuijottanut kelloa. Valmille takille kertyi painoa 2,7 kiloa. Hintaa materiaaleille kertyi 50 euroa ja hilut päälle. Saako kaupasta viidelläkympillä takkia? Tuskin ainakaan kovin laadukasta.

Saldoon sopii lisätä myös neljä tuhottua ompelukoneen neulaa.

Puolet käytössä olleista nuppineuloista on ihan yhtä vääntyneitä. Pahimmissa paikoissa kangasta oli niin paksulti, että paininjalan liikkumavara oli maksimissaan. Toisaalta olen hämmästynyt, että mun ompelukone tosiaan selvisi tuosta kangasläjästä. Toisaalta, se ei olekaan mikään halpis markettikone.