maanantai 5. joulukuuta 2011

Olen merkitty loppuelämäksi

Tänään se sitten tapahtui. Minulla oli tatuointiaika. Viikko sitten perjantaina teki mieli jänistää. Ja siitä asti jännitti vaihtelevalla intensiteetillä. Paikan päällä vasta paljon jännittikin. Mielenkiintoista sinänsä, niillä on seepiakuvalle valmiit värit. Ei tarvinnu alkaa sekottelemaan. Tatuoija oli piirtänyt muin kuvan "puhtaaksi". Olihan se paljon parempi piirtäjä, kuin minä, mutta se taitaa olla ammatissa jonkinlainen vaatimus. Ääriviivojen tekeminen tuntui ihan suoraan viiltämiseltä. Varsinkin se viimeinen viiva, joka oli vähän pitempi. Mutta ne oli nopeesti tehtynä ja sit tatuoija sanoi, että viiden minuutin tauko ja että pahin on ohi. Yllättävää kyllä, isommasta neulasta huolimatta täyttäminen ei oikeesti sattunut muuta kuin niissä paikoissa, jossa luut on hyvin lähellä ihoa. Eli tässä tapauksessa käytännössä koko keskimmäisen kissan ja lapaluun kärjen kohdalta muissa kissoissa. Homma kesti kaksi tuntia ja vartin siitä, kun astuin ovesta sisään. Pois lähtiessä selkä tuntui olevan tulessa, mutta sekin meni ohi reilussa puolessa tunnissa. Noin tunti poislähdön jälkeen tuli pää kipeäksi. Oletan sen johtuvan pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Tatuoija vielä pyysi, että tulen sitten näyttämään tatuointia, kun se on parantunut. Hänkin haluaa nähdä miten ne värit loppujen lopuksi asettuu. Tässä vielä kaksi tuntia tatuoimisen jälkeen peilin kautta otettu kuva (eli aika huono kuva).

tattoo

Ja vielä huomautus. Tämä on siis peilikuva tatuoinnista.

2 kommenttia:

  1. Kissanäyttelyissä aina ihastelen upeita tatuointeja joita muilla kissaihmisillä on. Oma iho on kuitenkin edelleen "tikkaamaton".

    VastaaPoista