Näin se menee

Tiistai ja keskiviikko kului työharjoittelussa matkalaukkuturvassa. Päivän aloitusaika oli 5.15, joten univelkaa kertyi. Tänään harjoittelupäivä alkoi tuntia myöhemmin, 6.15, joten ei paljon apua viime yöstäkään. Kaikki tämä univelan kerryttämien johti sitten päiväuniin tänään. Nukahdin jossain yhden tienoilla ja heräsin vähän ennen kolmea. Ensimmäinen ajatus oli, että mitä kello on? Mulla on kahdelta näyttökoe. Näin, että akvaariossa on valot päällä. Ne syttyy noin puoli kolmelta, joten tottakai mä säikähdin ihan pirusti. Äkkiä ylös ja kattomaan kännykästä kellon aikaa. Kello oli kymmentä vaille kolme. Siinä kohtaa sydän hakkas ihan hulluna ja mä vaan ajattelin, että mun näyttökoe on mennyt ohi. Mitä mä nyt teen? Kymmenkunta sekunttia myöhemmin mä muistin, että se näyttöhän on vasta huomenna. Siitä sitten pikkuhiljaa syke tasaantui. Menin takaisin nukkumaan ja heräsin kuuden jälkeen. Ei taida ihan kauheen ajoissa illalla nukuttaa, mutta ei haittaa kun puolilta päivän vasta tarttee herätä.