Kakkutaidetta

Isännällä on tänään syntymäpäivä.

Reality check

Sulla on lankaa 22 pariin sukkia. Siis sellaista lankaa, joka on vahvistettu nylonilla ja, jota on vain sen yhden sukkaparin verran.



Sen lisäksi sulla on yhdeksän paria sukkia kesken (yksi puuttuu kuvasta). Voisitko tehdä välillä yhdet valmiiksi?

Isäntä on viettänyt talvilomaansa entisessä kodinhoitohuoneessa, tulevassa keittiössä.



Siinä oli pyykkikone ja viemäri.



Siellä oli suihkunurkka.



Tässä nurkassa oli vessanpönttö ja käsienpesuallas. Isäntä siirsi keittiön puolelle menevän viemärin ja vapaat vesijohdot valmiiksi, sillä uusi allas tulee suunnilleen näille tienoille.



Avonaisen seinän takana on siivouskaappi ja sähkökeskus.

Seinän maalausta

Tänään vihdoin tuli se inspiraatio. Olohuoneen seinään tulee epäsäännöllisiin kohtiin pystyraitoina sabluunakuvioita kolmella värillä. Yksi seinä olohuoneesta on kokonaan maalattu päävärillä ja on odottanut kuvioraitaa useamman kuukauden. Muut seinät onkin sitten vielä vanhojen tapettien poistovaiheessa.

Kuviomaalit



Homma menee niin, että keskimmäinen pystyraita maalataan tummalla värillä luotisuoraa apuna käyttäen. Lisäksi jokainen kuvio täytyy kuivata kosketuskuivaksi hiustenkuivaajalla, koska seuraava kuvio kohdistetaan edellisen mukaan. Mun noin 15 vuotias hiustenkuivaajani irtisanoi yhteistyösopimuksensa heti alkumetreillä. Tuurilla kaupassa oli perus hiustenkuivaaja alessa 8 euroa. Seuraavat kuviovärit voidaan kohdistaa pelkästään ensimmäistä kuvioa apuna käyttäen, eikä näiden kohdalla edellinen kuvio häiritse seuraavaa kuvioa, kun maalaa ylhäältä alaspäin. Tosin väriä vaihtaessa täytyy kuivata, koska seuraava sabluuna tulee kokonaisuudessaan edellisen kuvion päälle. Keskimmäinen raita täytyy tehdä kaikkien värien osalta valmiiksi ennen kuin voi kohdistaa molemmille sivuille tulevat raidat. Sitten onkin helppoa, kun saa sivuraitoja tehdä. Saa aina kaksi tummaa kuvioa ennen kuivatusta ja sen jälkeen molemmat muut värit kerralla seinään.

Väliaikakuva



Ja valmis



Vaalein väri on aavistuksen liian vaalea suhteessa keskimmäisen ja tumman väliseen eroon, mutta kokonaisuudessaan siitä tuli mun mielestä hieno. Ei se tässä salamakuvassa kyllä näytä oikein miltään.

Joulumopo tais lähtee hanskasta

Sain perjantaina idean. Tänä vuonna tehdään piparkakkumajakka. Ei huvittanut tehdä taikinaa, joten ostin valmistaikinaa. Tiedän sen maistuvan pahvilta, joten koristeita piti laittaa tarpeeksi. Kissakin ehti kävellä seinien yli ennen kuin ne ehti uuniin.

Muotoilutuki kahdesta kirjasta. Ei se ihan pyöreä ole.



Mut ei ole kattokaan.

 

Kyllä se sen verran suora on, että seisoo ittellään puolikkaanakin.



Osat liimattu yhteen.



Tästä lähtee.



Näitä tarpeeksi.



Noin kaksi tuntia kokoaminen ja koristelu. Musta tuntui, että mä istuin koristelemassa koko illan. Huomatkaa mustat sammakot. Piti sienien lisäksi kuusikin, mutta se ei halunnut pysyä pystyssä. Toi maa on kyllä ihan paras ikinä.

Kuljetuskassi rukille

Koska Blissille ei ole saatavilla kuljetuskassia ja olen viikon päästä aikeissa liikkua rukkini kanssa pitkänmatkan bussilla, tarvitsin jotain suojaamaan rukkiani matkan kolhuilta.

Ostin päällikangasta ja vuorikangasta sekä muutaman vetoketjun. 100 cm vetoketjuja ei näkynyt, joten jouduin ostamaan kaksi 55 senttistä sen sijaan. Nämä maksoi yhteensä 19.80€. Lisäksi hain Etolasta vaahtomuovia 1 cm paksuisena. Sille tuli hintaa 34.90€. Ompelulangan otin omista vanhoista varastoistani. Unohdin ostaa tarranauhaa. Sen verran vielä tulee kuluja kassin valmistamisesta.

Ennen kangaskauppaan lähtöä mittailin rukkia sen verran, että arvelin 2m per kangas olevan reilu määrä. Ajatuksena oli sininen päällikangas ja pinkki vuori. Värimaailma valikoitua rukkini koristeluun käyttämästäni teipistä. Alareunan kaksi lyhyttä vetoketjua on pinkkejä, mutta niitä ei ollut pidemmässä mitassa, joten pitkän sivun vetoketjut on mustia.

Kotona lähdin liikkeelle istuttamalla rukin vaahtomuovin päälle ja leikkaamalla sopivan pohjakappeleen. Sen jälkeen sovitin takareunan vaahtomuoville ja leikkasin sen. Nämä oli vielä suhteellisen helppoja tapauksia. Mutta sitten päästiin sivukappaleisiin. Sivut on toistensa peilikuvat, vaikka rukki ei olekaan symmetrinen. Sivukappaleissa on viisi kulmaa, eikä yksikään niistä ole suorakulma.

Vaahtomuovia oli loppujen lopuksi niin paljon, että sain leikattua tuplapehmusteet. Olinkin kaupassa arponut ottaisinko sentin vai kahden sentin paksuista vaahtomuovia. Loppujen lopuksi hinta määräsi kumpaa otin.

Tässä kuvassa valmiiksi leikatut pehmusteet/kaavat.

Seuraavaksi kankaiden kimppuun. Kaavoina käytin jo leikattuja pehmusteita. Saumanvaraksi varasin kaksi senttiä joka suuntaan. Tarvetta oli kuitenkin huomioida myös pehmusteen paksuus. Suunnittelin ompelukset siten, että pehmusteet on mahdollista ottaa pois, jos kassi täytyy joskus pestä.

Eilen ehdin ommella kaikki suuret saumat ja sain kassia sen verran kasaan, että pääsin kokeilemaan sopivuutta. Hyvältä näytti. Tälle päivälle jäi sitten kaikki näpertely olkahihnojen ja vetoketjujen parissa.

 

Illan sovituskuva puolivalmiista kassista.

Kaikki ommeltuani aloin asettelemaan pehmusteita kassin sisälle. Jestas, että ne ei yhtään halunnut sinne mennä. Kauhealla jännityksellä sovittamaan valmista kassia rukin ympärille.

Eilen veistelin myös styroksista suojuksen lyhdyn akselille. Se ei kuitenkaan loppujen lopuksi tullut käyttöön. Kassista tuli sen verran tiukka, ettei se mahdu yläosaan ja kuitenkin kassi osoittautui myös sen verran tukevaksi pehmusteineen, ettei sitä ehkä siellä tarvitakaan.

Valmis kassi selkäpuolelta. Tämä on ainoa paikka missä pinkkiä kangasta on kassin ulkopuollella.

Kassi edestä.

Vielä kurkistus kassin sisäpuolelle. Näkyvissä toinen kahdesta rullatuubista.

Tarranauhaa tarvitsen kolmeen paikkaan. Tarvitsen nauhan jolla lukitsen rukin pyörän paikoilleen. Tarvitsen myös nauhan jolla lukitsen pahviset rullatuubit paikoilleen. Sekä vielä viimeisenä myöskin lyhty täytyy kiinnittää johonkin.

Arvelisin, että kassiin pystyy pakkaamaan rukin ja osien lisäksi 100-300g kehruukuitua riippuen kuidun valmistelutavasta.

Kullanmuru harvahammas

Tuossa pari viikkoa sitten huomasin, että meidän vanhimmalta herralta puuttuu yksi kulmahammas. Asia näytti Bastettia häiritsevän, joten kävimme eläinlääkärissä. Eläinlääkäri totesi, että hammas on puuttunut jo jonkin aikaa, koska ien oli nätisti kasvanut peittämään kolon. Ohjeeksi kuitenkin annettiin, että leuka täytyisi röntgenkuvata siltä varalta, että kadonneesta hampaasta on jäänyt juuri jäljelle. Eläinlääkäri ilmoitti, että jos siellä on juuri jäljellä, siitä tulee möhemmin ongelma ja se tarttis ennen ongelman ilmaantumista hoitaa pois.

Neulojien yö

Viiko sitten perjantain ja lauantain välissä vietettiin neulojien yötä. Eilen kävin hakemassa ostokseni.

4kg luomua suomenlampaan raakavillaa (=suoraan lampaasta).



Bliss vieressä kokoreferenssinä.

Neulojien yön pointti siis oli, että ilta yhdeksästä aamu yhdeksään suomalaisissa käsityöalan nettikaupoissa on tarjouksia, joissain jopa tunneittain vaihtuvia. Tämä villa oli yksi niistä vaihtuvista tarjouksista.

Mullehan oli tietty perjantaille osunut iltavuoro, joka päättyi 22.45. Olin kotona pari minuuttia vaille 11. Olin jo töissä yrittänyt kännykällä selaamaan tarjontaa, mutta sepä ei vaan halunnut ladata sivua auki. Eikä mikään ihme. Osa kauppojen sivuistakin oli kaatunut ruuhkan alla. Mutta joo. Villat oli tarjouksessa 11 asti, joten viime minuuteilla äkkiä klikkailin itselleni.

Ensimmäiset 300g tummaa on jo myllytetty kertaalleen. Raakavillalle sopiva myllytysten määrä on kolme. Ajattelin vetää ensin kaikki tummat kertaalleen läpi karstamyllystä ja sitten myllyttää kehruuvalmiiksi.

Tarkoitus olisi myllyttää pelkän valkoisen ja pelkän ruskean lisäksi kolmea eri sekoitusta, 50/50 sekä 25/75 molemmilla dominoivilla väreillä. Näin mä saisin viittä eri sävyä lankaa. Tavoitteena olis tämä March of fibers -villapaita (ravelry-linkki). Niille, joilla ei ravelry-tunnuksia ole, villapaita on kirjoneuletta ja siinä on edustettuna kaikki eläimet, joiden karvasta lankaa yleensäkään valmistetaan. 

Kun kangaspuut taloon tuli

Tänään ne haettiin. Ne kangaspuut. Työleveys 180cm. Mukana tuli neljät pingottimet. Kaikki pituudet väliltä 41-186cm. 13 polkusta. 12 vipusta. Välittäjiä ja niisipuita en ole laskenut, mutta eiköhän ne tuohon 12 riitä. Ja jos ei riitä, niin tehdään lisää. Mattosukkuloita tuli 6. Pienempiä sukkuloita tuli 8. Poimintalastoja kolmea pituutta ja julmetun pitkät täkänäpuikot. 5 erikokoista pirtaa, yksi pasmakaide. Äiti haali mulle jo aikaisemmin neljä pirtaa ja viisi sukkulaa. Äitillä on ennestään pari kaidetta ja pari pingotinta, kunhan ne löytyy jostain.

Yllättävän pieneen tilaan ne kangaspuut menee, kun ne on palasina. Eihän meiän pakettiautosta ollut tavaratilasta, kuin pieni osa käytössä.

Savun piti heti päästä kokeilemaan puitten kiipeilyominaisuuksia.

Mukaan tarjottiin vielä vanhat luomapuut mallia pingotetaan lattian ja katon väliin. Niissä ei siis ole mitään tukijalkaa. Täytyy semmonen tehdä, koska ei meiän talo nyt mitenkään voi olla saman korkuinen, ku mihin noi luomapuut on tehty. Mut ne saa tosi hienosti seinälle kasaan.

Aamupalaksi rieskaa

Kaksi viikkoa takaperin kävin yhden tuttavan luona tekemässä omenamehua heidän omenoista, heidän mehulingolla. Torstaina ostin itselle samanlaisen lingon ja eilen kävin isännän ja anopin kanssa anopin mökillä tekemässä lisää omppumehua. Tässä lingolla tehdyssä omenatuoremehussa on enemmän sakkaa, kuin puristamalla olisi. Mutta kun semmoiset puristimet maksaa karvan verran enemmän, kuin linko. No, mutta meillä on nyt 27 litraa omppumehua pakastimessa.

Linkoamisen sivuseurauksena sieltä tulee melko hienoa omenaraastetta, sekä omenasosetta. Raaste tulee lingon toisesta päästä ulos ja sose on se mitä jää suodatinkankaaseen. Tein nyt sitten aamupalaksi rieskaa tästä soseesta. Reseptiä en sen tarkemmin kirjoita, kun en oikeastaan mitään mitannut, mutta taikina sisälsi lisäysjärjestyksessä kananmunaa, omenasosetta, vettä, suolaa, juoksevaa hunajaa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita, ruisjauhoja ja ohrajauhoja. Ensi kertaa varten muistiin voisi laittaa, että omenasosetta saa laittaa enemmän. Ei juuri omena maistunut.

Matkalla mökille käytiin vilkaisemassa yksiä kangaspuita. Niin siinä kävi, että lupasin ne pois ostaa. Nouto ja maksu kahden viikon kuluttua. Nää on nyt sitten kudontaleveydeltään 180cm. Äiti on luvannut osallistua hintaan. Se kun haluaa kutoa mattoa. Vissiin aika isoakin, kun tuon kokoisia piti etsiä. :-D

Aloin sitten miettimään, kun mulla on yhdet 120 senttiset kangaspuut, että mä en oo tainnu niitä koskaan edes nähdä. Nää on semmoset, mitkä paappa on joskus äitille tehnyt. Ne ei oo koskaan ollut käytössä. Äiti on ne mulle muutama vuosi sitten suullisesti siirtänyt. Ja kyllä mä oon laskenut, että molemmat puut mahtuu mun harrastustiloihin. Se, että luomapuut pitäis varmaan kans hankkia. Niille on sitten jo vähän heikosti tilaa. Tuolla, missä me käytiin noita leveitä puita kattomassa, olis yhdet ikivanhat luomapuut. Myyjä sanoi niitä käyttäneensä, mutta että ne on vähän löysät ja niiden käyttö on semmoista, kuin vanhojen työkalujen käyttö yleensä. Täytyy tietää mistä niitä pitää silitellä, että ne tekee mitä tarvitaan. Myyjä kuitenkin lupasi nuo luomapuut kaupan päälle, jos otetaan vastaan. Muuten ne menee polttopuiksi.

Viikko sitten oli Kuralan Kylämäellä pellavaviikonloppu. Menin sinne lauantaina uteliaisuuttani hengaamaan ja sunnuntaina päädyin esittelemään pellavan kehruuta. Niin, mähän en ollut koskaan aiemmin pellavaa kehrännyt.

Lauantaina paikalla oli yksi mieskehrääjä Salon seudulta. Kyseinen henkilö on nimenomaan keskittynyt pellavan kehruuseen ja hän antoi vinkkejä, mitä on syytä ottaa huomioon. Lauantaina paikalla oli myös eräs tuttu naiskehrääjä. Hän oli löytänyt mummolan vintiltä pellavakuitua. Kuitu oli muuten käsitelty valmiiksi, mutta rohdin ja aivina ei ollut eroteltu. Ilmeisesti sitä kuitua oli runsaasti, sillä hän malttoi minullekin siitä luovuttaa kokonaisen muovipussillisen. Lauantain aikana siinä sitten pikkuhiljaa erottelin aivinat ja rohtimet ja illalla kokeilin kehruuta.



Ilmeisesti se on niin, että kun jotain osaa kehrätä, niin osaa kehrätä melkein mitä vaan. Yhteensä neljän tunnin kehruusta kertyi 70g valmista lankaa. Lanka on sen verran hyvän näköistä, että aion sen käyttää kuteeksi, joko suunnitteilla oleviin pyyheliinoihin, taikka johonkin myöhempään pöytäliinaan.

Tuunausta

Tässä kesän myötä olen tuunannut sekä Blissiä...









Että itseäni.