Mitä jäi keskiaikatapahtumasta käteen?

Mulla oli kivaa. Osallistuin kolmeen eri opintoryhmään. Onnistuin valitsemaan siten, että kaikki opettajat olivat ulkomaisia. Eli englantia tuli kuunneltua ja englantia tuli puhuttua.

Ensimmäinen ryhmä oli kehräämistä lapsille. Osallistuin siihen vain, koska ensimmäisessä kohdassa ei ollut mitään kiinnostavaa.

Toinen ryhmä oli lautanauhaa edistyneille. Menin sinne silläkin uhalla, että olin tehnyt elämässäni vain yhden lautanauhan. Valintani oli onnistunut. Opettaja oli erittäin hyvä (no se oli ihan ammatiltaankin opettaja) ja aihe oli mielenkiintoinen. Mä tuossa viikolla uhkailin, että tänään mä kehrään koko päivän, kun valmistautumiset on vihdoinkin ohi. Joo'o. En ole kehrännyt. Sen sijaan olen kutonut yhden kokeiluloimen verran lautanauhaa. Loimi oli vajaan kaksi metriä ja virkkauspuuvillaa, joten luisti hyvin ja nopeasti. Tämä on mun suosikkikohta kokeiluista.



Ensin mä kokeilin vaeltavaa lautaa ja sitten mä kokeilin tasaisella pohjalla yhtä lautaa randomisti eri päin.

Kolmas ryhmä oli aiheeltaan keskiaikaista englantia. Mielenkiintoista sekin.

Opiskelujen jälkeen, ennen pitoja pidettiin hovia. Drachenwaldin (eurooppa, lähi-itä, afrikka) kuningaspari, Aarnimetsän (suomi) paronipari ja Nordmarkin (ruotsi) prinsessa jakoivat huomionosoituksia. Heti toisena listassa eteen kutsuttiin ensikertalaiset. Tarkoitti minua ja kolmea muuta. Apua, miten mun kuuluu käyttäytyä? Ensikertalaisuudestani sain kaulanauhan kolmella lasihelmellä (mikä on mun kaulassa nytkin).

Tarjolla ollut ruoka oli kaikki keskiaikaista. Enimmäkseen ruoka oli kummallista vähintään koostumukseltaan, usein myös maultaan. Mikään ei ollut pahaa ja yksi oli jopa niin hyvää, että mä haluaisin sen reseptin.

Vaaalmis

Tai niin valmis, kuin tässä ajassa oli mahdollista. Pukuun kuuluisi myös vyö ja essu, mutta ei vaan ehdi. Tapahtuma on kuitenkin jo ylihuomenna ja huomenna ei pysty tekemään, kun on mummun hautajaiset.





Että mä inhoan valokuvia ittestäni. En mä peilistä näe puoleksikaan noin isoa ihmistä, kuin mitä noissa valokuvissa poseeraa.

Ei milliäkään ylimääräistä

Lautanauhaloimi meni kudottaessa kasaan enemmän kuin odotin. Kudoin ihan just niin pitkälle kuin mahdollista. Note to self: ensi kerralla laske 25% kutistumisvara plus 20cm molempiin päihin työskentelyvaraa.



Kalastustarvikkeet hyvässä käytössä. Reunimmaisten lautojen langat kulkee leikarin kautta, koska pyöritin niitä koko matkan samaan suuntaan. (Älä multa kysy, mihin niitä oikeesti käytetään. Netistä löytyy kaikkia kivoja kikkoja.) Ohjeen mukaan myös reunimmaisia olis pitänyt pyörittää edestakaisin, mutta erinäisten nettisivujen perusteella reunasta tulee siistimpi yhteen suuntaa pyörittämällä. Joten jos ihan pilkkua viilataan, niin olihan tässäkin nauhassa ryhmittäin kääntelyä. Ensi kerralla mä laitan jokaisen laudan leikarin kautta. Sillä tavalla olisin ehkä saanut tästäkin loimesta yhden mallikerran, eli 3cm, enemmän irti.



Sitten vaan jännitetään, miten mä saan ton ommeltua mun pukuun.

Voi selkä parkaa

Lautanauhan kutominen ottaa selän päälle. Aika rankasti. Teoriassa olen lautanauhan opiskellut jo Ilmajoella 90-luvun puolella (Ilmajoen käsi- ja taideteollisuusoppilaitos). Käytäntö ei vaan ollut ihan niin helppoa, kuin kuvittelin.

Heräsin aamulla kymmenen aikoihin. Ruokataukoja ja pyykkikoneen tyhjennystä/käynnistämistä (x5) lukuun ottamatta olen koko päivän viettänyt lautanauhan parissa. Ensin pätkinyt lankaa loimeksi. Sitten tehnyt laudat pahvista. Pujotellut loimen lautoihin. Aloittanut kutomisen ja menettänyt hermot kaksi kertaa ensimmäisen kymmenen sentin matkalla. Mutta nyt on 30 senttiä käyttökelpoista nauhaa valmiina (kaikki sen ensimmäisen kymmenen sentin jälkeen). Ei voi sanoa virheetöntä, kun sillä matkalla on yksi virhe, mutta se on aika pieni.

Mulla on nyt siis yhteensä 40 senttia kudottua nauhaa ilta kahdeksaan mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että ensi viikonlopun tapahtumassa mulla ei kirveelläkään ole vyö valmiina. Tämä nauha tulee essumekon yläreunaan ja sitä tarvitaan 1,4m. Vyötä tarvittais about neljä metriä. Tosin sais kutoa puolta kapeampaa, mutta ei se kyllä olisi puolta nopeampaa.

Lautojen tekemisessä meni aikaa noin puolitoista tuntia. Kokonaisuudessaan aikaa meni nelisen tuntia ennen kuin loimi oli kudontakunnossa. Kudontavauhti vaikuttais tällä hetkellä olevan noin 10 cm/h. Ensimmäisen kerran hermot meni, kun totesin, ettei kuvio tuu niin kuin pitäisi. Pistin nauhan syrjään ja istahdin koneelle. Satuin sitten laittamaan nauhan siten, että nurja puoli oli minua kohti. Hitto. Se kuvio perskules tulee nurjalle puolelle. Asiaa pähkittyäni olen tullut siihen tulokseen, että mulla on laudat väärinpäin. Laudassa on neljä lankaa, yksi jokaisessa kulmassa, ja sitä pyöritetään siten, että kaksi lankaa kerrallaan on ylhäällä ja kaksi alhaalla. Laudan muodosta ja kudontatavasta johtuen, lauta on aina kallellaan joko oikealle tai vasemmalla. Laudan kätisyyttä ei vaihdeta kesken kudonnan, mutta loimessa on usein molempikätisiä lautoja. Niin tässäkin. Mulla on siis ilmeisesti lautojen kätisyys väärinpäin. Valitsemani kuvio kudotaan kääntelemällä lautoja neljä kertaa eteen ja neljä kertaa taakse.

Ja sitten kuvia peliin.

Tämä on se oikea puoli kuviosta.



Ja tätä puolta mä tuijottelen kutoessani. Nättiä kyllä tämäkin.

Talviset kelit

Eilen aamulla kymmenen aikaan töistä tullessa oli tosi nätti ilma ja auringonpaisteesta huolimatta kuura vielä maassa. Nappasin kameran mukaan ja kävin kuvaamassa.

Yesterday morning when I got home from work around ten the weather was beautiful and frost was still on the ground. 













90 kuvaa tuli otettua ja niistä 29 kelpasi Flickr'n settiin.

I took 90 photos and 29 of them got in to Flickr set.

Ja kymmenen tuntia myöhemmin keli oli tämännäköinen. (Kuvattu kännykällä)

And ten hours later the weather looked like this. (Photos taken with cellphone)





Kuvat otettu iltayhdeksältä työpaikalla. Ja toki mulla oli autossa kesärenkaat alla. Ou jee. Mutta niin oli muilllakin.

Photos were taken at my work 9pm. And of course I had summer tyres in my car. Oh yeah. But so had everyone else.

Kyllä se sieltä tulee

Se viikinkipuku meinaan. Lauantaina leikkasin kankaan ja sunnuntaina ompelin ensimmäiset saumat. Kaulanaukon pystysauma on ommeltu kokonaan käsin. Muuten olen ommellut yhden ompeleen koneella ja sitten kääntänyt sauman ja ommellut päärmepistoilla molemmin puolin saumanvarat piiloon. Eli kolme ommelta per sauma. Ajankäyttöä olen nyt seurannut summittaisesti. Noin puoli metriä valmista saumaa tunnissa. Tarkoittaa, että tänään on ommeltu 7 tuntia ja loppuihin saumoihin ilman helmapäärmettä menee vielä noin 14 tuntia. Toivoisin saavani puvun valmiiksi perjantaina.

Tässä kaksi kuvaa. Molemmissa samalla henkarilla villapuvun alla on pellava-aluspuku. Ensimmäisessä kuvassa pääkappale ja toisessa kuvassa sivukiilat etummaisena.





Sivukiilat siis tulee helmasta aina ranteeseen asti yhtenäisenä. Toistaiseksi tuntuu, että tämä on paljon parempi kaava kuin mitä käytin pellava-asuun.

Tänään sain myös viimeisen Poshin klubipaketin. Pyysin ja sain klubin viime jouluna vanhemmiltani lahjaksi. Lanka on Gretchen (55% superwash BFL/45% silkki).



Ja vielä yhteiskuva koko vuoden klubilangoista. Vasemmalta oikealla: 2x Megan (100% superwash BFL), 2x Pamela (75% superwash merino/20% nylon/5% stellina sparkle) kahdessa eri harmaan savyssä ja viimeisenä äsken mainittu 2x Gretchen kontrastiväreissä.



Ja sitten vielä lyhyesti kuulumisia Poshin sukkahaasteesta. Torstai-sukat tuli sunnuntaiaamulla valmiiksi.





Malli on Shur'tugal ja lanka Poshin Eliza (75% merino/25% nylon).

Kangasta. Lisää kangasta. Metrikaupalla kangasta.

Viikinkipuvun alushame on sentään ohittanut jo puolivälin. Kuvassa se näyttää erehdyttävästi valmiilta, mutta toisen sivun saumoista puolet on vielä huolittelematta ja sen lisäksi sekä eteen, että taakse tulee vielä yhdet kiilat.



Ompelin seuraaviin kahteen kankaaseen päihin saumuriompeleet ja laitoin vaalean kankaan koneeseen peseytymään.



Kyllä sitä vaaleaa kangasta on enemmän, mutta pinojen epäsuhta johtuu silti enemmänkin siitä, että vaalea kangas on paksumpaa. Vaaleaa on muistaakseni 4.5m ja sinistä kolmen päälle. Kalenteri sanoo, että minulla on hiukan vajaa kuusi viikkoa aikaa saada kokonainen puku aikaiseksi. Näiden nyt mainittujen lisäksi tarvitaan essu, huivi ja viitta. Näistä essuun, viittaan ja essumekkoon (sininen kangas) pitäisi tuleman lautanauhaa. Oi joi. Jos mä lasken kaksi viikkoa kumpaakin jo olemassaolevaan kankaaseen, yhden viikon viittaan ja yhden viikon essuun JA huiviin yhteensä, niin mun pitäisi ehtiä. Jos ei vaan onnistu, niin viitta jää sitten tekemättä. Ja ehkä essustakin voi osan lautanauhoista jättää myöhempään.

Lisäksi tämän vuoden puolella pitäisi saada vielä aikaiseksi kolme paria sukkia sekä yksi miesten s-kokoinen villapaita jouluksi. Ahdistaa. Tiedän, että olen ihan itse nämä aikarajoitetut tekemiset itselleni hankkinut. Mutta kun mä haluun.

Kuinka paljon on liikaa?

Kesätauon jälkeen olen palannut Poshin sukkahaasteen pariin. Syyskuun alussa sain pinkistä Wollmeisesta kudotut sukat valmiiksi.



Heti perään aloitin uudet sukat Poshin Daisystä. Ne tuli valmiiksi maanantaina.





Tänään sain valmiiksi ensimmäisen sukan Poshin Elizasta.



Haasteessa tavoitteena on kutoa vuoden aikana Poshin langasta sukkapari jokaiselle viikonpäivälle. Mä lisäsin haastetta itselleni siten, että tarkoitus olisi kutoa sukkapari sekä Poshista, että ei-Poshlangasta jokaiselle viikonpäivälle. Eli 14 paria sukkia. Tähän mennessä olen saanut valmiiksi maanantain ja tiistain molemmista langoista, keskiviikon ei-Poshista ja perjantain Poshista. Keskeneräisenä on nyt keskiviikko ja torstai Poshista, sekä torstai ei-Poshista. Kaikista keskeneräisistä on toinen sukka valmis ja toinen kokonaan aloittamatta. Sukat olen nimennyt eri viikonpäiville siinä järjestyksessä, kuin olen ne aloittanut. Olen nyt päättänyt, ettät avoittelen vain Poshista seitsemää paria. En millään ehdi kutomaan kahdeksaa paria sukkia enää tälle vuodelle. Tai saattaisin ehtiäkin, mutta on muitakin käsityöjuttuja mitä pitäis tehdä. Mm. se keskiaikapuku, Sitä tarvitaan marraskuun alussa.

Tämän lisäksi minulla on kolme paria sukkia aloitettuna ennen tätä vuotta. Niistäkin jokaisesta on ensimmäinen sukka valmis ja toinen sukka aloittamatta. Tätä tilannetta kutsutaan nimellä toisen sukan syndrooma. Sen voi välttää kutomalla molemmat sukat yhtäaikaa. Yleisin tapa on magic loop. Vaikka kudonkin nykyään kaikki sukkani magic loopilla, en tykkää kutoa molempia yhtäaikaa. Olen kokeillut ja se vaatisi pitemmän kuin 80 senttisen pyörön. Sitten taasen muista neuleista hankkimani kokemuksen perusteella en tykkää pitemmistä pyöröistä. Olen myös törmännyt tekniikkaan, jossa kudotaan kaksi sukkaa sisäkkäin. Se on mulla kokeiltavien asioiden jonossa.

Ja palatakseni otsikon kysymykseen. Milloin on liikaa sukkia? Ensi vuodelle on Ravelryn toisessa ryhmässä alkamassa sukkahaaste ja aion osallistua myös siihen. Siinä on tarkoitus kutoa yksi pari sukkia per kuukausi annetun haasteen mukaan. Jokaisessa kuussa on sekä tekniikkahaaste, että suunnittelija-/lankahaaste. Ensimerkiksi tammikuun tekniikkahaaste on kutoa sukat eri paksuisesta langasta, kuin normaalisti. Suunnittelija-/lankahaaste taasen haastaa käyttämään Ravelrystä ohjetta josta on vain vähän projekteja. henkilökohtaisesta olen vetänyt rajan noin 20 projektiin.

Keskiaikapuku

Minut on houkuteltu mukaan keskiaikaharrastukseen. Homma lähtee keskiakaisen nimen valitsemisesta, sekä puvun valmistamisesta. Puvun vaatimuksiin sisältyy, että se täytyy ommella käsin, taikka siten, että koneompele ei erotu kahden metrin päästä kyntilänvalossa. Toisin sanoen käsinompeleminen on pakollista näkyvissä osissa. Päätin sitten ommella kokonaan käsin. Ei se nyt niin vaikeaa voi olla.

Ja eihän se olekaan. Aikaa vaan saa kulumaan hyvän tovin. Olen kuitenkin aloituksessani niin ptikällä, että eilen kävin hakemassa 3,5m pellavaa aluspukua varten. Pesin kankaan normaaliohjelmalla 60 asteessa. Ei tuntunut kutistuvan ollenkaan, mutta ei sillä väliä.

Tänään leikkelin palaset. Sen verran annan koneelliselle ompelulle tilaa, että huolittelen kappaleet saumurilla niiltä osin, joista saumanvarat saa kokonaan piiloon. Eli lähes kokonaan. Ompelulankana toimii nypläyslanka.

Ja tältä se ensimmäinen hihanalku nyt näyttää.



Tuli aavistuksen justin kokoinen. Täytyy muistaa seuraavaan kerrokseen leikata reilusti leveämpi hihakappale. Muutenkin lasken tästä eteenpäin 1,5cm saumanvaraa normaalin yhden sijaan.

Ranteen päärme



Tuli muuten siistiä jälkeä, jos multa kysytään.

Hihasauma ompelupuolelta



Hihasauma alapuolelta



Juu, on tooosi suora sauma. Kelvannee silti.

Kehräystä, kehräystä

Maanantaina iski inspiraatio. Päätin tehdä värttinän ihan itse. Ja värttinähän siitä tuli.



Paino 30g, pituus 27cm, kehrän halkaisija 6cm. Kehrän ulkokehällä olevat helmet on korukiveä, en muista mitä laatua. Isompi violetti helmi, minkä läpi koukku tulee, on lasia. Koukku on 1.2mm hopealankaa ja kehrän päälle on upotettu 1mm hopealankaa. Kuten kuvasta näkyy, on värttinällä jo koetettu kehrätäkin. Pyörii vaappumatta, muttei kovin pitkään. Aika hyvin aloittelijalta. Haluan kuitenkin joskus myöhemmin yrittää sellaista versiota, missä on metallia kehrän ulkokehällä.

Violetti nyssäkkä on jo kehrätty loppuun ja siirretty rullalle tasaantumaan ennen kertaamista. Isäntä oli töissä maininnut, että minulle tulee rukki. Isännän pomo oli muistanut varastossaan olevan jätesäkillisen koirankarvaa. Isännän pomo haluaa koirankarvapipon. En tee sitä tilauksesta. Teen sen siksi, että haluan kokeilla koiran karvan kehräämistä. Yhden myllyllisen olen jo karstannut. Kuitu on älyttömän liukasta ja melko lyhyttä. Pikkuisen aloitin jo kehräämistä, jotta näen pystyykö sitä edes sellaisenaan kehräämään. Näyttää pystyvän. Bastet oli kovin kiinnostunut koirankarvapussukan sisällöstä.