Aamupalaksi rieskaa

Kaksi viikkoa takaperin kävin yhden tuttavan luona tekemässä omenamehua heidän omenoista, heidän mehulingolla. Torstaina ostin itselle samanlaisen lingon ja eilen kävin isännän ja anopin kanssa anopin mökillä tekemässä lisää omppumehua. Tässä lingolla tehdyssä omenatuoremehussa on enemmän sakkaa, kuin puristamalla olisi. Mutta kun semmoiset puristimet maksaa karvan verran enemmän, kuin linko. No, mutta meillä on nyt 27 litraa omppumehua pakastimessa.

Linkoamisen sivuseurauksena sieltä tulee melko hienoa omenaraastetta, sekä omenasosetta. Raaste tulee lingon toisesta päästä ulos ja sose on se mitä jää suodatinkankaaseen. Tein nyt sitten aamupalaksi rieskaa tästä soseesta. Reseptiä en sen tarkemmin kirjoita, kun en oikeastaan mitään mitannut, mutta taikina sisälsi lisäysjärjestyksessä kananmunaa, omenasosetta, vettä, suolaa, juoksevaa hunajaa, ohrahiutaleita, kaurahiutaleita, ruisjauhoja ja ohrajauhoja. Ensi kertaa varten muistiin voisi laittaa, että omenasosetta saa laittaa enemmän. Ei juuri omena maistunut.

Matkalla mökille käytiin vilkaisemassa yksiä kangaspuita. Niin siinä kävi, että lupasin ne pois ostaa. Nouto ja maksu kahden viikon kuluttua. Nää on nyt sitten kudontaleveydeltään 180cm. Äiti on luvannut osallistua hintaan. Se kun haluaa kutoa mattoa. Vissiin aika isoakin, kun tuon kokoisia piti etsiä. :-D

Aloin sitten miettimään, kun mulla on yhdet 120 senttiset kangaspuut, että mä en oo tainnu niitä koskaan edes nähdä. Nää on semmoset, mitkä paappa on joskus äitille tehnyt. Ne ei oo koskaan ollut käytössä. Äiti on ne mulle muutama vuosi sitten suullisesti siirtänyt. Ja kyllä mä oon laskenut, että molemmat puut mahtuu mun harrastustiloihin. Se, että luomapuut pitäis varmaan kans hankkia. Niille on sitten jo vähän heikosti tilaa. Tuolla, missä me käytiin noita leveitä puita kattomassa, olis yhdet ikivanhat luomapuut. Myyjä sanoi niitä käyttäneensä, mutta että ne on vähän löysät ja niiden käyttö on semmoista, kuin vanhojen työkalujen käyttö yleensä. Täytyy tietää mistä niitä pitää silitellä, että ne tekee mitä tarvitaan. Myyjä kuitenkin lupasi nuo luomapuut kaupan päälle, jos otetaan vastaan. Muuten ne menee polttopuiksi.

Viikko sitten oli Kuralan Kylämäellä pellavaviikonloppu. Menin sinne lauantaina uteliaisuuttani hengaamaan ja sunnuntaina päädyin esittelemään pellavan kehruuta. Niin, mähän en ollut koskaan aiemmin pellavaa kehrännyt.

Lauantaina paikalla oli yksi mieskehrääjä Salon seudulta. Kyseinen henkilö on nimenomaan keskittynyt pellavan kehruuseen ja hän antoi vinkkejä, mitä on syytä ottaa huomioon. Lauantaina paikalla oli myös eräs tuttu naiskehrääjä. Hän oli löytänyt mummolan vintiltä pellavakuitua. Kuitu oli muuten käsitelty valmiiksi, mutta rohdin ja aivina ei ollut eroteltu. Ilmeisesti sitä kuitua oli runsaasti, sillä hän malttoi minullekin siitä luovuttaa kokonaisen muovipussillisen. Lauantain aikana siinä sitten pikkuhiljaa erottelin aivinat ja rohtimet ja illalla kokeilin kehruuta.



Ilmeisesti se on niin, että kun jotain osaa kehrätä, niin osaa kehrätä melkein mitä vaan. Yhteensä neljän tunnin kehruusta kertyi 70g valmista lankaa. Lanka on sen verran hyvän näköistä, että aion sen käyttää kuteeksi, joko suunnitteilla oleviin pyyheliinoihin, taikka johonkin myöhempään pöytäliinaan.