Kangasta. Lisää kangasta. Metrikaupalla kangasta.

Viikinkipuvun alushame on sentään ohittanut jo puolivälin. Kuvassa se näyttää erehdyttävästi valmiilta, mutta toisen sivun saumoista puolet on vielä huolittelematta ja sen lisäksi sekä eteen, että taakse tulee vielä yhdet kiilat.



Ompelin seuraaviin kahteen kankaaseen päihin saumuriompeleet ja laitoin vaalean kankaan koneeseen peseytymään.



Kyllä sitä vaaleaa kangasta on enemmän, mutta pinojen epäsuhta johtuu silti enemmänkin siitä, että vaalea kangas on paksumpaa. Vaaleaa on muistaakseni 4.5m ja sinistä kolmen päälle. Kalenteri sanoo, että minulla on hiukan vajaa kuusi viikkoa aikaa saada kokonainen puku aikaiseksi. Näiden nyt mainittujen lisäksi tarvitaan essu, huivi ja viitta. Näistä essuun, viittaan ja essumekkoon (sininen kangas) pitäisi tuleman lautanauhaa. Oi joi. Jos mä lasken kaksi viikkoa kumpaakin jo olemassaolevaan kankaaseen, yhden viikon viittaan ja yhden viikon essuun JA huiviin yhteensä, niin mun pitäisi ehtiä. Jos ei vaan onnistu, niin viitta jää sitten tekemättä. Ja ehkä essustakin voi osan lautanauhoista jättää myöhempään.

Lisäksi tämän vuoden puolella pitäisi saada vielä aikaiseksi kolme paria sukkia sekä yksi miesten s-kokoinen villapaita jouluksi. Ahdistaa. Tiedän, että olen ihan itse nämä aikarajoitetut tekemiset itselleni hankkinut. Mutta kun mä haluun.

Kuinka paljon on liikaa?

Kesätauon jälkeen olen palannut Poshin sukkahaasteen pariin. Syyskuun alussa sain pinkistä Wollmeisesta kudotut sukat valmiiksi.



Heti perään aloitin uudet sukat Poshin Daisystä. Ne tuli valmiiksi maanantaina.





Tänään sain valmiiksi ensimmäisen sukan Poshin Elizasta.



Haasteessa tavoitteena on kutoa vuoden aikana Poshin langasta sukkapari jokaiselle viikonpäivälle. Mä lisäsin haastetta itselleni siten, että tarkoitus olisi kutoa sukkapari sekä Poshista, että ei-Poshlangasta jokaiselle viikonpäivälle. Eli 14 paria sukkia. Tähän mennessä olen saanut valmiiksi maanantain ja tiistain molemmista langoista, keskiviikon ei-Poshista ja perjantain Poshista. Keskeneräisenä on nyt keskiviikko ja torstai Poshista, sekä torstai ei-Poshista. Kaikista keskeneräisistä on toinen sukka valmis ja toinen kokonaan aloittamatta. Sukat olen nimennyt eri viikonpäiville siinä järjestyksessä, kuin olen ne aloittanut. Olen nyt päättänyt, ettät avoittelen vain Poshista seitsemää paria. En millään ehdi kutomaan kahdeksaa paria sukkia enää tälle vuodelle. Tai saattaisin ehtiäkin, mutta on muitakin käsityöjuttuja mitä pitäis tehdä. Mm. se keskiaikapuku, Sitä tarvitaan marraskuun alussa.

Tämän lisäksi minulla on kolme paria sukkia aloitettuna ennen tätä vuotta. Niistäkin jokaisesta on ensimmäinen sukka valmis ja toinen sukka aloittamatta. Tätä tilannetta kutsutaan nimellä toisen sukan syndrooma. Sen voi välttää kutomalla molemmat sukat yhtäaikaa. Yleisin tapa on magic loop. Vaikka kudonkin nykyään kaikki sukkani magic loopilla, en tykkää kutoa molempia yhtäaikaa. Olen kokeillut ja se vaatisi pitemmän kuin 80 senttisen pyörön. Sitten taasen muista neuleista hankkimani kokemuksen perusteella en tykkää pitemmistä pyöröistä. Olen myös törmännyt tekniikkaan, jossa kudotaan kaksi sukkaa sisäkkäin. Se on mulla kokeiltavien asioiden jonossa.

Ja palatakseni otsikon kysymykseen. Milloin on liikaa sukkia? Ensi vuodelle on Ravelryn toisessa ryhmässä alkamassa sukkahaaste ja aion osallistua myös siihen. Siinä on tarkoitus kutoa yksi pari sukkia per kuukausi annetun haasteen mukaan. Jokaisessa kuussa on sekä tekniikkahaaste, että suunnittelija-/lankahaaste. Ensimerkiksi tammikuun tekniikkahaaste on kutoa sukat eri paksuisesta langasta, kuin normaalisti. Suunnittelija-/lankahaaste taasen haastaa käyttämään Ravelrystä ohjetta josta on vain vähän projekteja. henkilökohtaisesta olen vetänyt rajan noin 20 projektiin.