Aloitetaan tarina ihan alusta.
Minulla ei ole mitään mustikuvaa siitä, milloin olen oppinut kutomaan yhtään mitään. Ei mitään hajua onko se tapahtunut koulussa vai onko ehkä mummu opettanut. Äiti vois kommentoida, jos se osaa valaista asiaa.
Ensimmäiset sukkani kuitenkin kudoin koulussa. En ole ihan varma tapahtuiko se seitsemännellä vai kahdeksannella. Erohan tässä on se, että seitsemännellä oli vähän pakollista käsityötä, kun taas kahdeksannella mulla oli paljon vapaasti valittua käsityötä. Pointti on kuitenkin se, että sukista tuli hyvin, hyvin eri kokoiset. En tiedä missä sukat nykyään majailee, mutta käyttöön ne ei tullut.
Ei asia minua juurikaan painanut. Mummun sukka"tehtaasta" tuli sukkia ihan tarpeeksi.
Yläasteen jälkeen siirryin ammattikouluun opiskelemaan käsityöalaa. Jälleen vastaan putkahti pakkosukat. Tein kuitenkin sen virheen, että tein raitoja myös lapaan ja näin ollen minun oli pakko tehdä sukkiin sama määrä kerroksia. Harjaantumattomana kutojana niistäkin tuli ainakin pari numeroa eri kokoiset. Ne multa löytyy edelleen sukkalaatikosta ja aina joskus niitä tuli unisukkina käytettyäkin. Edelleenkin mummu kutoi sukkia riittävää tahtia.
Sitten se tapahtui. Mummu alkoi tulla vanhaksi ja sukkien valmistumistahti hiipua. Äitini on minulle ehkä kahdet sukat ikinä kutonut, joten yllättäen eteen tulikin oikea tarve kutoa niitä sukkia. Ja ei, oikeisiin villasukkiin tottuneelle kaupan sukat ei ollut vaihtoehto. En tiedä mitä tässä välissä tapahtui, mutta heti ensimmäisistä sukista alkaen käsialani on ollut niin tasaista, että sukista on tullut saman kokoisia samoilla kerrosmäärillä.
Sukkien materiaali oli seiskaveikkaa. Olihan sitä helposti kaupasta saatavilla, eikä tietoa tahi kokemusta muusta ollutkaan. Mallit olivat joko ihan perus sileää taikka sitä ainoaa pitsimallia, jonka mummu mulle kerkis opettamaan. Nalle oli olevinaan ihan kauheen ohutta. Eihän siitä nyt sukkia voinut tehdä. Kestääkin miljoona vuotta kutoa.
Tässä kuvassa noin puolet sukista on mummun kutomia ja noin puolet omaa tuotantoa.
Nyt pääsemme historiassa vihdoinkin aikaan Ravelryn jälkeen. Edelleenkin lanka on seiskaveikka, mutta ensimmäisinä uutuuksina opetteluun pääsivät kärjestä aloitetut sukat ja samalla kertaa tiimalasikantapää. Hyvin pian myös magic loop tuli tutuksi, eikä sukkapuikkoihin ole ollut paluuta. Tosin magic loop edellytti siirtymistä marketti pyöröpuikoista Addeihin. Siltäkään muutokselta ei ole paluuta ollut.
Pikkuhiljaa alkoi myös sukkiin käytetty lanka oheta. Nykyään käytössä on fingering eli sockweight eli 4ply. Novitan Tico Tico on tätä lankavahvuutta. Nykyään myöskin puhun langan vahvuuksista joko näillä englanninkielisillä termeillä, taikka useimmiten metrejä per 100 grammaa. Yhden miinuksen olen tästä sukkalankavahvuudesta löytänyt. Suomen talveen saapassukiksi ne on aivan liian ohuita. Siksi olenkin muutamat seiskaveikat aina välillä tikuttanut menemään. Mutta oi, kun se tuntuu nyt ihan hirveen paksulta.
Toinen suuremman luokan muutos sukankutomisessa on tapahtunut mallirintamalla. Ei noita ohuen ohuita sukkia juurikaan pelkkää sileää jaksa kutoa eli erilaiset koristeet on ottanut vallan sukissa. Tämän on mahdolliseksi tehnyt Ravelryn tuhansia ja tuhansia ohjeita sisältävä palvelu.
Viimeaikoina on ollut myös huomattavissa trendi, jossa päätän kutoa jonkun sukkaohjeen ihan vain siksi, että siinä on jotenkin erikoinen rakenne. Toiset tällaiset uteliasuussukat on työn alla ja kolmannet jonossa.
