Kaheli Joulukissa

Lauantaina oli aika lunastaa lupaus ja hakea kissa Maaningalta Turkuun. Kello soi aamuseitsemältä ja auto starttasi pihasta kymmentä yli kahdeksan, kymmenen minuuttia myöhässä. Ensimmäinen stoppi otettiin Toijalan rautatieasemalla, josta kyytiin noukittiin kakkoskuski.

This saturday was the time to fill the promise. A cat from Maaninka to Turku. I had clock ringing at 7 am. I left home 8.10 am, ten minutes late from my plan. First stop was at Toijala railroad station where I picked up the second driver.

Jatkoin kuitenkin ajoa itse melkein Jyväskylään saakka. Siellä pysähdyimme ruokatauolle ja saimme siinä melkein tunnin kulumaan huomaamatta. Samalla myös raportoin edistymistä kännykällä Ravelryyn. Kuskin vaihdos ja matka jatkui. Jyväskylässä tuli gps:n kanssa pieni hups. Tie haarautui kahdeksi, mutta gepsi ei kertonut kumpaan piti mennä, eikä näytöstä nähnyt selvästi. Valittiin väärin. No gepsihän sitten vaan laski meille uuden reitin.

I drove to our lunch break just before Jyväskylä. We managed to spend almost an hour there. Second driver took turn and we were back on the road. In Jyväskylä we had small oops with the gps. The road divided into two and the gps didn't say anything. We guessed wrong. No harm done. Gps just counted new route for us.

Kakkoskuski ajoi perille asti. Siellä vahtikoirat piti huolen, ettei pihaan päässyt huomaamatta. Juotiin teet ja syötiiin voileipiä ja otettiin paaaljon kuvia.

Second driver drove all the way to Maaninka. Dogs kept sure we couldn't slip unnoticed to their yard. We drank tea, ate sandwiches and took maaaaany pictures.







Takaisinlähtiessä kissalla oli koko takapenkin kokoinen häkki käytettävissään. Häkissä seurana vesi- ja ruokakippo, sekä hiekkalaatikko. Hiekkalaatikko pysyi pystyssä ensimmäiset puolitoista kilometriä ja kahvitaukoon mennessä kaikkea muutakin oli jo siirrelty.

The cat had whole backseat sized transport container in its use. He also had water and food bowl and litterbox. Litterbox was turned upside down after the first mile. And by the time we had coffee break, he had also moved everything else in there.



Minä ajoin ensimmäisen pätkän takaisinpäin. Saimme lunta niskaamme yhden 60 kilometriä Jyväskylän tienoilla. Jämsässä pidettiin kahvitauko ja vaihdettiin kuskia.

I drove the first part back. Around Jyväskylä we got some snow for about 40 miles. we had coffee break in Jämsä and changed drivers again.

Heti kahvitauon jälkeen lunta alkoi tulla enemmänkin ja se oli märkää. Kakkoskuski sai koko reissun pahimman kelin. Tampereella ja sen jälkeen näkyi lumiauroja liikenteessä. Vielä viimeinen kuskinvaihto vähän ennen Auraa.

Right after the coffee break we got more and more snow. And it was wet. In Tampere and after it we saw plow trucks here and there. And the last driver change just before Aura.

Puhelimella olimme ilmoittaneet arvioidun saapumisajan jo ennen Tamperetta ja sen lisäksi apukuskin penkillä istuessani päivittelin tietoja Ravelryyn. Pennun uudella omistajalla oli ennestään jo yksi kissa, joten jännityksellä odotimme miten hän suhtautuu asiaan. Yhdeltätoista illalla saavuimme uuden kodin pihaan.

We had phoned our ETA to the new owner before Tampere and from the codrivers seat I also wrote updates to Ravelry. The new owner had already one cat so we were excited to see how he would take it. At 11 pm we drove to the new owners house.



Ja puoli kahdeltatoista illalla mekin pääsimme kotiin. Kilometerejä kertyi 1054 ja aikaa kului 15 ja puoli tuntia.

And around 11.30 pm we drivers arrived at home. The journey was 659 miles long and lasted for 15 and half hours.

Joulu tulla saa

Eilen iski inspiraatio. Ensin mun piti leipoa vaan pullaa, kun teki mieli, mut sit mä päätin, että kyllä siinä nyt piparit menee samalla sivussa. Ostin niihin sitten valmistaikinaa. Note to self, älä osta ensi jouluna valmistakinaa, se maistuu pahvilta.

I got inspiration. First I thought to bake just buns. But then I thought I can do gingerbread in the side. I bought ready-made dough for it. Note to self, next year do the pastry yourself. The ready-made tastes like cardboard.

Pullia varten tein litran taikinan. Ja tällasia niistä tuli. 64 kappaletta

I made dough for the buns to a liter of liquid. This is what I got. 64 pieces.



Tein tietysti piparitaikinasta ensin talon osat ja sitten leivoin loput pipareiksi. Niitä tuli varmasti riittävästi. Talon kokamisen suoritin vasta tänään.

First I made the house pieces from the gingerbread dough. Then I baked the rest to ordinary christmas cookies. I assembled the house today. 

Olen merkitty loppuelämäksi

Tänään se sitten tapahtui. Minulla oli tatuointiaika. Viikko sitten perjantaina teki mieli jänistää. Ja siitä asti jännitti vaihtelevalla intensiteetillä. Paikan päällä vasta paljon jännittikin. Mielenkiintoista sinänsä, niillä on seepiakuvalle valmiit värit. Ei tarvinnu alkaa sekottelemaan. Tatuoija oli piirtänyt muin kuvan "puhtaaksi". Olihan se paljon parempi piirtäjä, kuin minä, mutta se taitaa olla ammatissa jonkinlainen vaatimus. Ääriviivojen tekeminen tuntui ihan suoraan viiltämiseltä. Varsinkin se viimeinen viiva, joka oli vähän pitempi. Mutta ne oli nopeesti tehtynä ja sit tatuoija sanoi, että viiden minuutin tauko ja että pahin on ohi. Yllättävää kyllä, isommasta neulasta huolimatta täyttäminen ei oikeesti sattunut muuta kuin niissä paikoissa, jossa luut on hyvin lähellä ihoa. Eli tässä tapauksessa käytännössä koko keskimmäisen kissan ja lapaluun kärjen kohdalta muissa kissoissa. Homma kesti kaksi tuntia ja vartin siitä, kun astuin ovesta sisään. Pois lähtiessä selkä tuntui olevan tulessa, mutta sekin meni ohi reilussa puolessa tunnissa. Noin tunti poislähdön jälkeen tuli pää kipeäksi. Oletan sen johtuvan pitkäaikaisen jännityksen purkautumisesta. Tatuoija vielä pyysi, että tulen sitten näyttämään tatuointia, kun se on parantunut. Hänkin haluaa nähdä miten ne värit loppujen lopuksi asettuu. Tässä vielä kaksi tuntia tatuoimisen jälkeen peilin kautta otettu kuva (eli aika huono kuva).



Ja vielä huomautus. Tämä on siis peilikuva tatuoinnista.

Saa sanoa hulluksi/You may call me crazy

Olemme syksyn aikana Ravelryssä seuranneet yhden kissan katoamista ja paluuta kotiin useamman viikon jälkeen. Raskaana. Neljä pentua syntyi. Yksi kuoli onnettomuudessa noin kolmen viikon ikäisenä. Kahdelle löytyi koti helposti, mutta kolmas on sitä etsinyt jo jonkin aikaa. Yksi kutoja ilmaisi mielenkiintonsa kissaa kohtaan, mutta kertoi samalla hakumatkan olevan hänelle mahdoton. Tuosta on nyt noin viikko aikaa. Tänään juttelin toisen neulojan kanssa, joka oli tarjoutunut osallistumaan matkakuluihin. Tästä sain inspiraation toteuttaa keräyksen neulojien keskuudessa. Ja koska kissan tulevalla omistajalla ei ole autoa, lupaukseni sisälsi noutomatkan. Bensarahat kasaantuivat reilussa puolessa tunnissa, joten kahden viikon päästä minulla on edessä tuhannen kilometrin lenkki.

We have been following a cats tale throughout the fall in ravelry. Fist she went missing for several weeks and when she got home she was pregnant. Four kittens was born. One of them died accidentally at age three weeks. Two of the cats found new homes easily, but the last cat has been looking home for a while. Another knitter told she was interested, but the journey to the cats birth home was out of reach for her. It has been a week of that announcement. Today I spoke with another knitter who said she had offered to take part to the costs. I inspired from that and promised to drive the journey if I could raise the money for the fuel. I sent quite a few personal messages in ravelry, but the money was raised in less than an hour. That means in two weeks I have to drive thousand kilometers (625 miles).

Kyse on tästä kissasta. This is the cat.