Tällä viikolla mulla oli 9 työvuoroa. Viisi iltaa ja neljä aamua. Ja niistä kertyi yhteensä 34 tuntia. Hurraa. Joo ihan tarpeeksi paskaa jo noinkin, mutta. Keskiviikkona pienempi läpivalaisukone hajosi. Viimeiset puolitoista tuntia juostiin paketteja lavalle ja isoon koneeseen. Torstaina sama jatkui koko vuoron. Perjantaina kone oli onneksi korjattu. Vika? Piirilevy oli hajonnut. Jep ja läpivalaisukoneita korjaa suomessa tasan yksi yritys. Että siihen nähden kait ihan nopeakin korjaus.
This week I had 9 shifts. Five evenings and four mornings. And total hours 34. Hurray. That was shitty enough, but. Our smaller x-ray machine broke down on wednesday. Hour and a half running around to x-ray all packages with the larger machine. Same thing again on thursday. But on friday the machine had been repaired. Problem? One circuit board had broken. There's only one company in Finland repairing x-ray machines. So it was quite fast repair I think.
Kaksi viikoa sitten käytiin isännän kanssa Pori jazzeilla. Se on aika vaarallinen paikka ja aika. Viitisen vuotta sitten isäntä otti itselleen korvaan lävistyksen sillä aikaa, kun mä olin isäni kanssa leffassa. Tänä vuonna mä otin lävistyksen huuleen. Tosin kysyin kyllä isännän mielipidettä ja isäntä sen maksoikin. Olin todella yllättynyt siitä, ettei se sattunut enempää kuin verinäytteen ottokaan. Halusin renkaan, mutta lävistäjä ei sellaista suostunut suoraan laittamaan, joten ensimmäiset puolitoista viikkoa siinä oli tappi violetilla pienehköllä pallolla. Nyt on rengas ollut paikoillaan vajaan viikon. Täytyy jossain välissä käydä ostamassa pykälää pienempi koko vaan.
Two weeks ago we visited Pori jazz festival. Its dangerous place and time to be. About five years ago hubby took a piercing to his ear while I was at movies with my father. Now I took a piercing to my lip. Though I did ask hubbys opinion and he paid it too. I was really surprised it didn't hurt more than taking a blood sample. I wanted a ring to it, but the one making the piercing didn't agree to it. So I had stud with small purple ball in it for the first week and a half. Now the ring has been in place for almost a week. I just need to get one size smaller for it.
Neulominen ei ole maistunut viikkoon. Syytän hikistä säätä.
Haven't been knitting in a week. I blame the sweaty weather.
lauantai 30. heinäkuuta 2011
keskiviikko 6. heinäkuuta 2011
Mä uskalsin!
Pelaan GoldToken -pelisivustolla erilaisia lautapelejä. Mulla on siellä muutamia ulkomaisia ystäviä. Yllättäen yksi heistä ilmoitti tulevansa käymään Suomessa (ei se toki tullut Ruotsia kauempaa). Just pari viikkoa aikaisemmin oli ollut puhetta, että olis kiva tavata livenä. Puhe oli kyllä ihan hypoteettisellä tasolla, mutta en kuitenkaan aikonut jättää tilaisuutta käyttämättä. Nopealla aikataululla järjestettiin tapaaminen ABC:lle. Mulla oli edellisenä iltanan iltavuoro yhteentoista asti ja sen lautta tuli satamaan puoli kahdeksalta aamulla. Tiesin kyllä, että unet jää lyhkäseksi pakostakin. Jännittäminen lyhensi unet lopulta viiteen tuntiin.
Edellisenä iltana mua jännitti ja pelotti. Jouduin pari kertaa sanomaan ittelleni, että nyt et kyllä jänistä. Henkilö on syntyjään itäeuroopasta, joten mun näkökulmasta kyseessä oli varsin eksoottinen tapaus. Herra oli liikkeellä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Koko porukka osoittautui erittäin mukaviksi. Vaimo on syntyjään suomesta, mutta muuttanut ulkomaille pikkulapsena. Keskenään he puhuivat ruotsia, mutta koska multa se ei taivu niin yhteisenä kielenä käytettiin englantia.
Mä olen niin ylpeä, että mä uskalsin. Ja olin niin onnellinen koko eilisen päivän. Siitäkin huolimatta, että kolmen-neljän välissä alkoi särkemään päätä unenpuutteesta. Töissä iltavuorossa vetäisin vielä kaksi pulloa energiajuomaa ihan vain selvitäkseni vuorosta. Aina joskus elämässä sattuu jotain upeetakin.
Edellisenä iltana mua jännitti ja pelotti. Jouduin pari kertaa sanomaan ittelleni, että nyt et kyllä jänistä. Henkilö on syntyjään itäeuroopasta, joten mun näkökulmasta kyseessä oli varsin eksoottinen tapaus. Herra oli liikkeellä vaimonsa ja lapsensa kanssa. Koko porukka osoittautui erittäin mukaviksi. Vaimo on syntyjään suomesta, mutta muuttanut ulkomaille pikkulapsena. Keskenään he puhuivat ruotsia, mutta koska multa se ei taivu niin yhteisenä kielenä käytettiin englantia.
Mä olen niin ylpeä, että mä uskalsin. Ja olin niin onnellinen koko eilisen päivän. Siitäkin huolimatta, että kolmen-neljän välissä alkoi särkemään päätä unenpuutteesta. Töissä iltavuorossa vetäisin vielä kaksi pulloa energiajuomaa ihan vain selvitäkseni vuorosta. Aina joskus elämässä sattuu jotain upeetakin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)